En kannata aikuisten eutanasiaa, ja vastustan lasten eutanasiaa. Työskenneltyäni lasten psyykkisten häiriöiden parissa tiedän, että vaikeuksia kokeva lapsi saattaa näiden vaikeuksien takia ilmaista halunsa kuolla. Pitäisikö vanhempien sitten kunnioittaa tätä lapsen toivomusta, vaikka ehdottomasti kannatankin sitä, että lasta kuullaan hänen asioissaan?
Ei. Ehdottomasti ei, ainakaan mielen sairauksissa. Myöhemmin tätä nimittäin voisi joutua katumaan, edellyttäen sitä että voisi katua. Mutta kun ei voi. Monilla meistä on jossakin vaiheessa vaikeaa: on koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia, vanhempien eroa ja niin edelleen. Niistä kaikista voi kuitenkin päästä yli, samaten kun fyysisten vajavuuksien kanssa voi oppia elämään. Asiasta voi ja kannattaa kysyä muiltakin kuin Kalle Könkkölältä.
Lapsilta voi ja ehdottomasti pitää kysyä heidän mielipidettään heitä itseään koskevissa asioissa. Mutta vastuuta tästä päätöksestä ei saa jättää yksin heille. Sitä varten ovat aikuiset. Heidän tehtävänään on kantaa lopullinen vastuu, mihin kuuluu myös sen arvioiminen, milloin lasten mielipiteen voi ottaa tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti