Voiko työntekijän erottaa mielipiteidensä tai maailmankuvansa perusteella?

Somessa on viime aikoina väitelty siitä, kun levykauppa purki natsimetalliyhtyeessä soittavan työntekijänsä työsuhteen. Vaikka tämä prosessi suoritettiin kuulemma yhteisymmärryksessä, niin puolustan silti työntekijää missä tahansa neuvottelussa, vaikka työntekijä se pienyrittäjäkin on. En puolusta työntekijää siksi, että pienyrittäjä olisi lähtökohtaisesti mikään epäreilu riistäjäsika, vaan siksi, että jo lähtökohtaisesti neuvotteluasetelma on epätasapainoinen. Tästä yhtenä osoituksena ovat työttömyydestä koituvat sanktiot, jotka rankaisevat työttömäksi jäävää silloinkin työttömyyden aiheuttavat henkilöstä itsestään riippumattomat syyt.

Jos työsuhteen purkamista perustellaan sillä, että työnantajan kannalta vääriä tai ainakin huonoja arvoja kannattava työntekijä olisi näiden arvojensa takia huono työntekijä, niin arvojen ja substanssin korrelaatio ei mene yksi yhteen. Esimerkiksi hoitoalalla äärioikeistolainen voi suoriutua vaikka kuinka hyvin hoitotyöstään, vaikka sitten kuinka antihumanismia hänen poliittinen maailmankatsomuksensa huokuisikin. Tämä on mahdollista, jos suhtautuu työhön työnä. Moses is moses, business is business sanoi jo Ben Z.

Jos työntekijä esittää vastenmieliset mielipiteensä omissa nimissään, tällöin voi vain valittaen todeta, että nyt on sattunut hanttikortti rekrytoinnissa. Niitä hanttikortteja voi sattua muunkinlaisia, ja niistä pahimmat liittynevät kuitenkin valitun henkilön haluttomuuteen tai kyvyttömyyteen hoitaa työtehtävänsä. Jos työntekijän googlaaminen tuntuu vastenmieliseltä - vaikka mielestäni se on aivan ok, eihän kaikki mahdu ceeveehen - niin piilotettakoon natsitutka sitten työpaikkahaastattelussa arvoja kartoittaviin kysymyksiin.

Jos hyväksymme sen, että vastenmielisiä arvoja kannattavaa työntekijää kohtaan voidaan kohdistaa sanktioita työntekijän roolissa, niin silloin hyväksymme myös esimerkiksi dosentti Jukka Hankamäen (PS.) kaavailut, joiden mukaan tieteenharjoittajalle kuuluisi määrätä sakkoja tai jopa vankeutta "puolueellisen agendatutkimuksen esittämisestä tieteenä".

Jotta Hankamäen kaltaisten kaavailuiden toteutuminen olisi Halla-ahon hallituksessakaan edes hieman epätodennäköisempää, tällöin lain on oltava sama kaikille. Jos natsi voidaan vapauttaa työstään mielipiteidensä tai maailmankatsomuksensa takia, kuinka vastenmielisiä ne sitten ovatkaan ja kuinka ihmismielistä maailmankuvaa ne sitten edustavatkin, niin aivan samoin humanistista maailmankuvaa edustava vasemmistolainen, vihreä tai sivistysporvari voidaan irtisanoa, eikä vain vapauttaa toimenkuvastaan vaan jopa henkilökohtaisesta vapaudestaan, ainakin jos on uskominen Hankamäen fantasioihin. Tai jos tunnustaa vaikkapa väärää jumalaa.

Vapauden tulee olla niin merkittävä länsimainen arvo, että se pitää suojella jopa mahdollisia poliittisen suhtanteiden vaihtelua vastaan. Siksi natsiakaan ei pidä erottaa työstään, vaan hänelle tulee suoda mahdollisuus eheytyä aivan samaan tapaan kuin alkoholismistakin vieroittumistakin voidaan tukea työnantajan toimesta. Molemmat ovat sairauksia.

Hesarin jutun levykaupasta, joka purki työntekijänsä työsuhteen, voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

Aatu ja Charlie

Katsoin pitkän tauon jälkeen Charlie Chaplinin klassikkofilmin Diktaattori. En muistanut, että se oli näin loistava, vaikka jo murrosikäiseen filmi oli tehnyt suuren vaikutuksen, siihen samaan johon Veikko Huovisen Veitikka oli vielä mennyt täydestä. Yleisen historiallisuuden ymmärryksen lisääntyminen, psykologian ja varsinkin joukkopsykologian parempi ymmärtäminen ja poliittisten prosessien tajuaminen elettyjen vuosikymmenteni aikana on avannut minulle filmistä vielä uusia kerroksia.

Filmi on pelottavan ajankohtainen: siinä kerrotaan, miten kansan enemmistön voi voittaa puolelleen lietsomalla vihaa ja kuinka helposti ennakkoluulot ovat mobilisoitavissa kun lamasta kärsivä haluaa syntipukin. Vallanhimossa kaikki on kaupan, ja raha kelpaa jopa vihatulta juutalaiselta. Vasta juutalainen parturi opettaa, kuinka rakkaus on kuitenkin lopulta vihaa suurempi.

Aatu ja Charlie olivat aikalaisia, Chaplin neljä päivää Aatua vanhempi. Toinen heistä toi 1900-luvulle enemmän iloa ja valoa kuin monikaan, toinen vihaa ja pimeyttä. Toinen oli diktaattori, toinen humanisti, joka varoitti aikalaisiin ja tulevia diktaattoreista. Kommunisti tai ei, humanisti Chaplin, ainakin oli, mistä Diktaattori on ikuisena muistomerkkinä.

Maahanmuuttajat lisäävät rikollisuutta. Suomalaisten rikollisuutta

Helsingin kaupunginvaltuutettu Terhi Koulumies (kok.) muutama viikko sitten huolestuneena yleisestä turvallisuudesta ja siisteydestä vetosi apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauriin, että tämä selvityttäisi Helsingin Rautatientorin mielenosoitusleireistä aiheutuvat haitat; samalla hän pyysi poliisia purkamaan molemmat mielenosoitukset, niin turvapaikanhakijoiden ja heitä tukevien kantasuomalaisten kuin Rajat kiinni -mielenosoituksenkin. Koulumies siteerasi säännöstä, jonka mukaan "Säännösten mukaan mielenosoitusleirit voi purkaa torilta tai siirtää uuteen syrjäisempään paikkaan kaupungin tahdosta, jos niistä aiheutuu turvallisuusriski tai kohtuutonta haittaa tontin omistajalle tai ympäristölle. "

Mitä nämä turvallisuusriskit sitten oikein voivat olla? En ole saanut käsiini Pekka Saurilta tilattua selvitystä, mutta tähän saakka tietooni on tullut kaksi tapausta Rautatientorilla, jotka jollain tavalla realisoivat näitä turvallisuusriskejä.

Viime, vai olikohan se toissa viikolla, Rautatientorin rajakkien mielenosoituksessa näyttäytyi henkilö, joka on syytettynä taannoisesta kuolemantuottamuksesta, jossa Rajat kiinni -porukasta yksi nuori mies potkaisi häntä haastaneen toisen nuorukaisen kumoon, ja tämä potkaistu nuorukainen kuoli vammoihinsa noin viikkoa myöhemmin. Näemmä sitten sitä ei pidetä turvallisuusriskinä eikä minään, että toistuvasta väkivaltaisuudestaan tunnettu uusnatsi saa kulkea vapaalla jalalla.

Eilen otettiin käyttöön jo kaasuaseet, kun mies rajakkileiristä suihkutti kaasuasetta maahanmuuttajan päälle ensin rähistyään ja haastettuaan riitaa tämän maahanmuuttajan kanssa.

Nämä ovat totta kai yksittäistapauksia, sanoisivat ns. maahanmuuttokriitikoiden myötäkarvaansilittelijät. Niin kai. Näitä yksittäistapauksia ei vaan ole sattunut ainuttakaan siinä toisessa leirissä tai sen tiimoilta. Ai niin, oli yksi yksittäistapaus kun yksi turvapaikanhakija toivonsa Migriin menettäneenä yritti hirttäytyä, ja rajakit ilakoiden kuvasivat tämän tapauksen, repostelivat hänen henkilökohtaisen onnettomuutensa kaiken kansan nähtäväksi nettiin, ja ainakin tämän videon kommenttien perusteella tähän saakka Rautatientorilla rajakkileirin liepeillä nähty on vasta alkua ja jäävuoren huippu, kun meillä on potentiaalisia rajakkeja jotka olisivat olleet valmiit viemään hirttämisen loppuun.

Niin että kyllä maahanmuuttajat ja heidän leirinsä lisää turvattomuutta. Se nimittäin lisää syntyperäisten suomalaisten känniörveltämistä, lietsoo heidän lahjattomimman aineksensa verenhimoa ja saa jotkut jopa tarttumaan kaasupulloon. Nähtävästi on turvapaikanhakijoiden syy, että he jo pelkällä olemassaolollaan provosoivat joitakin pöpipäitä.

Terhi Koulumiehen kirjoituksen voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

Hiljainen tolkun enemmistö mahdollistaa kiusaamisen

Sen jälkeen kun presidentti Niinistö peukutti lehtikolumnin, jossa suuri enemmistö nimettiin "tolkun ihmisiksi" ja esitti tämän esikuvalliseksi toiminnaksi, tolkun ihmisiksi on julistautunut vähintäänkin pieni enemmistö. Ei kuitenkaan kannattaisi. Tolkun ihmiset eivät liudenna keskusteluilmapiiriä tai sosiaalisia ongelmia muka jättäytymällä ulkopuolelle. He pakoilevat vastuutaan.

Tolkun ihmiset ovat niitä, jotka pahimmillaan nauroivat, parhaimmillaan vaikenivat kääntäen katseensa toisaalle ollen muka näkemättä kun koulukaverini takinselkämykseen oli kiinnitetty käytetty kortsu nuppineulalla. He ovat niitä, jotka muodostavat jos ei muuta niin passiivisen yleisön työpaikkojen mehiläiskuningattarille ja aikasyöpöille. Tolkun ihmiset ovat niitä joiden niska taittuu aina vain vähän kumarammaksi heidän altistuessaan esimerkiksi työpaikallaan epäinhimilliselle johtamiselle, jolloin taas kynnys altistaa toisia työntekijöitä moiselle on vastaisuudessa taas hitusen matalampi.

Tolkun ihmiset mahdollistavat koulu- ja työpaikkakiusaamisen ja kaikenlaisen rakenteellisen väkivallan. He ovat se seinä, josta pilkkapuheet kimpoavat, solvauksien kaikupohja. He muodostavat sen normaaliuden, johon suhteessa poikkeamat mitataan, osoitetaan ja laitetaan näytille. 

Alkukesän 1981 aloitin jokaisen aamuni kävelemällä läheiselle Vanhaistenpuiston kentälle potkimaan palloa palloseinää vasten. Niistä sessioista on peräisin nykyinenkin alkeellinen louhikkotekniikkani. Rinnastakaamme tämä toimitus kiusaamiseen: jos potkija on kiusaaja ja pallo kiusattu, palloseinä on se hiljainen tolkun enemmistö, joka mahdollistaa potkimisen. Tolkun ihmiset ovat niitä, jotka eivät mene väliin kun näkevät bussissa tummaihoista solvattavan ja hänen päälleen syljettävän. Jos menisivät, niin tällaista ei tapahtuisi. 

Joskin tämä tolkullisuutta oikeammin pelkuruus onkin yksilöllisesti ymmärrettävä selviytymissstrategia, tolkun ihmiset ovat osa ongelmaa, eikä ilman heitä kiusaamista tapahtuisi, sillä kiusaaja tarvitsee toiminnalleen yleisön. Ilman että edes kaivaisi natsikorttia, niin jos Tolkun ihminen kerran on sellainen joka välttyy ottamasta kantaa, hänenhän olisi loogista pidättäytyä äänestämästä. 

Lapsilta, jotka vasta opettelevat sosiaalisen elämän vastavuoroisuutta, lammasmainen käytös eli tolkullisuus on vielä ymmärrettävää. Mutta että aikuisetkin. 

Kokoomuksessa rasismi on vain yksittäistapaus

Kevään 2011 eduskuntavaaleissa törmäsin Kolmen sepän aukion poikki kulkiessani joukkoon mustapaitaisia nuorukaisia. Kiirehdin äkkiä pois, sillä olivat pelottavaa joukkoa, mutta sen verran ehdin silmäkulmastani - siitä, josta kurkin olkani takaa turvallisuudestani kiinnostuneena - havaitsemaan, että olivat Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Wille Rydmanin tukiryhmä.

Rydman on kykypuolueelle oikein kätevä. Hän imuroi joitakin ääniä nuivistolta, ja nämä äänet ovat pois joiltakin muilta puolueilta, esimerkiksi hallituskumppaneilta. Ryydin avulla käy myös kätevästi toteennäytetyksi, että heillä fasismia esiintyy vain yksittäistapauksena. Niinhän meillä poliittisissa puolueissa muutenkin on tapana pyrkiä osoittelemaan.

Kokoomuksen kaapissa on. Mitä siellä on, voi varmistua klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

Kuvalähde: http://teknokekko.vuodatus.net/lue/2012/10/1932-1934-mustapaidat-vauhdissa

Perspektiiviä sanottuun äärioikeistolaisen väkivaltaliikehdinnän nousuun

Olen sen verran vanha, että tarjoan perspektiivin sanottuun viime aikoina nousseeseen äärioikeistolaiseen väkivaltaliikehdintään. On se toki nostanut päätään, mutta ei se sentään aivan uusi ilmiö Suomessa ole. 

Minä olin saada skinheadin monosta jo 90-luvun alkuvuosina rasisminvastaisessa mielenosoituksessa Kaivopihalla. Ehdin vain silmäkulmastani havaitsemaan, että nyt tulee sivulta rivakasti. Tiedä sitten, miten siinä olisi käynyt, mutta ei minusta ole mitään vastusta aggressioon, ainoa käyttökelpoinen aseeni ovat ripeät jalat. Onneksi opiskelukaverini Petra - mitähän hänellekin nykyään kuuluu - reagoi nopeasti, ja vetäisi minut käsipuolesta pois alta. 

Jos poliisit ovat nyt joko pihalla tai salasymppaavat natseja, niin tuolloin syksyllä -93 skinit laitettiin mustaan maijaan, ja vapautettiin noin 50 metrin ajelun päätteeksi, tai mikä se nyt on matka, joka kuluu Kaivopihalta Yliopiston apteekille.

Natsiksi sanottu

Toisen kutsuminen natsiksi tai rasistiksi johtaa herkästi kunnianloukkaussyytteeseen silloinkin kun loukattu on laittanut tämän natsiutensa ja rasisminsa kuin tarjottimelle. Jos ei kansallissosialismi ole natsismia, minä olen merisiilin eno. Ja jos natsismi ei ole fasismia, minä olen sitten vaikka - punavihreä.

Kansallissosialistia ei saa sanoa natsiksi eikä rasistia rasistiksi, sillä tämä teko koettelee heti oikeusjärjestelmäämme, teettäen tuomioistuimissa ihan turhaa työtä kun natsi on natsi, vaikka voissa paistaisi. Natsiksi sanominen ei loukkaa muuta kuin kunnon kansallissosialistin itsetuntoa, kun tämä ei itse ole ymmärtänyt, että nämä käsitteet suhtautuvat toisiinsa vähän samalla tavoin kuin arbuusi ja meloni. On se kai noloa paljastua tietämättömäksi oman julkitunnustamansa aatteen oppihistoriasta. Natsin tunteita ei saa loukata, pikku raukan, vaikka on hänkin toki ihminen.

Ilmeisesti natsit ottavat vakavasti Austinin kehittämän puheaktiteorian, jonka mukaan sanominenkin on tekemistä. Tämä onkin ilmeistä: jos pappi julkisesti julistaa kaksi ihmistä aviopuolisoiksi, he sitä lain edessä myös ovat. Natsit pelkäävät, että vasta natsikortin heiluttelu heidän naamansa edessä tekee heistä natsin, eikä esimerkiksi heidän omat tekonsa tai sanomisensa.

Sen sijaan natsistinen teko voi loukata kohdettaan hyvinkin haitallisesti, mikä valitettavasti tultiin todistaneeksi äskettäin. Meillä on käsissämme ilmeinen epäsuhta, jossa puheoikeus on natsien yksinoikeus, ja heidän postuloimansa toisen ääripään kuvitteellinen väkivalta pitää ehkäistä ennakolta.

Kadunturvattomuusjoukkojen terrori vaati ensimmäisen ihmisuhrinsa

Viime lauantaina Helsingin asema-aukiolla pidettiin Kansallisen vastarintaliikkeen mielenosoitus. Samassa paikassa sattui väkivallanteko, minkä seurauksena nuori mies sai surmansa. Poliisi tutkii vielä asiaa, mutta ainakin tämän nuoren miehen isälle oli selvää, että tapahtumilla on syy-yhteys.

En todellakaan haluaisi olla oikeassa, enkä todellakaan saa mitään kicksejä oikeassaolijoiden porukkaan kuulumisesta, mutta jo jonkin aikaa minulle on ollut selvää, että tässä ajassamme, joka on paluuta mustalle 30-luvulle, tulee vielä sattumaan jossakin vaiheessa pahasti. Ja tässä asiassa, jos missä, mieluummin olisin erehtynyt.

Helvetti on kaduillamme irti, ja tämän havainnon tekeminen onnistuu riippumatta siitä, millaista todellisuuskäsitystä edustaa, ja riippumatta siitä, millaisia poliittisia johtopäätöksiä tästä tekee. Poliittisia johtopäätöksiä a priori ovat ainakin tehneet ne valitettavan monet, jotka ovat pelonlietsonnasta tehneet itselleen uran, ja pelosta seuraava askelma on viha. Yksi johtopäätös on kuitenkin helppo tehdä, politisoimattakin: kadunturvajoukot aiheuttavat turvattomuutta, ja tämä syy-yhteys on selvempi kuin tupakan ja keuhkosyövän.

Meillä on Suomessa hallitus, joka suojelee rasisteja ja kaikenkarvaisia natseja, joka vähentää poliisin rahoitusta, suosii kadunturvajoukkoja ja kaikki tämä vientiteollisuuden kilpailukyvyn nimissä. Hävetkää jos osaatte.

Tässä mainittu väkivallanteko ei ole millään verukkeella puolusteltavissa.

Kaikki tämä kannunvalanta on siinä mielessä turhaa, että se ei tuo takaisin tätä nuorta miestä, ei helpota hänen omaistensa oloa eikä ehkäise varmaankaan yhtään tulevaa tapausta. Tapauksesta pitää kuitenkin saada edesvastuuseen paitsi pahoinpitelyn suorittaneet ihmisyksilöt, siitä on tehtävä myös laajempia johtopäätöksiä. Uusnatsismi kaikissa muodoissaan on tutkittava ja kitkettävä, ei vain harjattava.

Jutun asema-aukion traagisista tapahtumista voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Mûnchenin tappaja oli natsi, ääri-islamilla ei osuutta asiaan

Viime viikolla Münchenissä (suomeksi Mynssen) 9 ihmistä ampuneesta miehestä on paljastunut, että ääri-islamilla ei ollut osuutta asiaan. Syynä tähän ei ole se, että hän on syntynyt samana päivänä kuin Hitler, mutta jotain tämänsuuntaisen alibin puuttumisen suuntaan indikoi se, että hän oli ylpeä tästä sattumanvaraisesta yhteydestä.

Eikä hän tyytynyt olemaan vain ylpeä. Teon motiivit olivat todennäköisesti rasistisia, ja tekijä kannattikin kansalaissosialismia. Kaikki hänen uhrinsa olivatkin maahanmuuttajataustaisia, tekijän sanoin "paskaturkkilaisia".

Jos miehen syntymäpäivä olikin sattuma, sitä ei ollut se, että tekopäiväksi valikoitui Breivikin massamurhaamisen vuosipäivä, sillä mies ihaili Breivikiä.

Varmaan kieroutuneimmat julistavat tämänkin teon taas yhdeksi aihetodisteeksi ääri-islamismin vaaroista sillä verukkeella, että nämä silkalla olemassaolollaan samassa maassa tämän häiriintyneen miehen kanssa provosoivat hänet tekoonsa.

Verkkouutisten jutun aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Pikemminkin natsismi kuin islamismi

Japanissakin on sattunut. Siellä puukottaja tappoi 19 ihmistä vammaisten hoitokodissa, mistä Hesari totesi mainitsemisen arvoiseksi, että "Japanin hallituksen edustaja Yoshihide Suga sanoi lehdistötilaisuudessa, että poliisin saamat tiedot eivät viittaa siihen, että teolla olisi yhteyttä ääri-islamismiin."

Ei varmaan olekaan. Pikemminkin viittaisi siltä, että teko näytti enemmän natsismin käytännön harjoitukselta, oli sillä sitten yhteyttä järjestäytyneeseen natsismiin tai ei, sillä "epäilty olisi sanonut poliisille haluavansa ”päästä eroon tämän maailman kehitysvammaisista”". Natsithan joukkotuhosivat juutalaisten lisäksi kehitysvammaisia. 

Varmaankin osoittamani yhteys on sattumanvarainen, toivottavasti. Kuitenkaan Hesarissa ei olla katsottu aiheelliseksi irtikytkeä tekoa natsismista, kuuhulluudesta, huonosti hoidetusti skitsofreniasta, äärikristillisyydestä, kabbalismista tai mistään muustakaan ismistä. 

Hesarin jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Mitkä ihmeen länsimaiset arvot uhattuna?

Moni on tulkinnut eilisen Brysselin pommi-iskujen sarjan taas yhdeksi todisteeksi siihen, että länsimaiset arvot olisivat uhattuina, puhumattakaan kulttuurista. No, mitä ne arvot sitten ovat, tai kulttuuri? Tai ihmisyys?  Ihmisyys ei tietenkään palaudu tyhjentävästi kromosomeihin, vaan kyse on ihmisenä olemisesta, joita määrittävät esimerkiksi kulttuuri ja arvot, ja eläinlajina esimerkiksi erilaiset vietit.

Tarkastellaan ensin kulttuuria. Se on molemmissa merkityksissään - niin maan kuin hengenkin viljelynä, kultivointina - peräisin Kaksoisvirtojen maan alueelta, aika lailla niiltä sijoilta, joilla nykyään sijaitsee esimerkiksi Irak, Kurdistan ja Syyria. Ihminen taas on peräisin Itä-Afrikan hautavajoamalaakson alueelta.

Entä sitten länsimainen kulttuuri? Tai länsimaiset arvot? Yleensä niiden lähteeksi mielletään siirtomaahenkisesti Eurooppa, joka sitten on jakanut näitä rikkauksia Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan, ja enemmän tai vähemmän väkipakolla yrittänyt viedä näitä myös Afrikkaan. Ainakaan länsimainen kulttuuri ei ole sivistyksen mitta, minkä tietää jokainen vähänkään esimerkiksi Japania, Kiinaa tai Koreaa tunteva, tai sellainen Thaimaan matkaava, joka on malttanut pitää silmänsä auki siltä naimiselta, uimiselta ja syömiseltä.

Onko kreikkalainen filosofia sama kuin länsimainen kulttuuri? Tai onko saksalainen hierarkkisuus länsimainen arvo, tai ranskalainen taipumus älylliseen keskusteluun? Entä amerikkalainen hypettäminen, luonnehtiiko se länsimaalaisuutta? Onko katolilainen perhekeskeisyys (katolinen kirkko ei ole keksinyt perhekeskeisyyttä, lapsia on kaikissa kulttuureissa, ja perhekeskeisiä sukupolvirajat ylittävät suurperheet vasta ovatkin) länsimainen piirre? Tai protestanttinen etiikka, josta moni Suomessa on kuullut vain kuulopuheen tasolla? Joku rajakki varmaankin osaa vastata kysymykseeni: mitä on länsimainen kulttuuri? Jos osaa, varmaankin voi tuoda sitä länsimaista kulttuuria minulle nähtäväksi, peräti takoa kallooni? Miksi suomalainen kulttuuri on länsimaista? Eikö rajat pitänyt laittaa kiinni myös kulttuurilta?

EU lupasi II maailmansodan jälkeisinä kansainvälisen luottamuksen uudelleenrakentamisen vuosina olla ties mitä. Sen piti edistää pääomien ja ihmisten vapaata liikkuvuutta. kansainvälistä liennytystä ja yhdistää maat länsimaiseksi arvoyhteisöksi. On helppo sanoa, että ei ole hyvin mennyt, mutta eilisen kaltaiset tapahtumat eivät ole oire siitä, vaan pikemminkin monet yli ja ohitse ammutut reaktiot eilisiin tapahtumiin, jotka osoittavat, että länsimainen sivistys - jos siitä edes voidaan puhua - ei vielä ole onnistuneesti integroitunut kaikkiin, pikemminkin eräät ovat sanoutuneet siitä irti. Ja tässä mielessä eurooppalaisen arvoyhteisön kriisi on länsimaiden kriisi: niin Slovakian, Unkarin kuin Suomenkin äärioikeistolainen liikehdintä osoittaa, miksi historiaa ja historiasta edelleenkin pitää oppia. Länsimaisia arvoja tai kulttuuria eivät uhkaa ISIS - niin kauhea järjestö kuin onkaan - vaan kaiken maailman breivikit ja immoset ja kaikenkarvaiset tomppeliritarit. Kaikkein suurin uhka on korviemme välissä, ja sen nimi on pelko.

Oslon keskusta pian Breivikin yhden miehen iskun jälkeen. 

Natsit ovat autoritaarisia narsisteja

"Mielenkiintoinen on (Dan) Steinbockin (1980, 120-147) kuvaus autoritaarisen ja narsistisen luonteenrakenteen yhtäläisyyksistä. Muun muassa natsien juutalaisvainojen takia alettiin toisen maailmansodan jälkeen etsiä systemaattisesti rotuvihan ja kansallisten ennakkoluulojen syitä. Laajoissa asennetutkimuksissa ilmeni, että voimakkaasti ennakkoluuloisilla oli myös muita nimenomaan 'autoritaariselle persoonallisuudelle' ominaisia piirteitä. Niitä ovat mm. jäykkä sovinnaisuus, taipumus kritiikittömään alistumiseen ja syntipukkien etsimiseen, taiteellisuuden, intuitiivisen ajattelun ja filosofoinnin vastustaminen, vallan ja kovuuden ihailu, usko ihmisten pahuuteen sekä olettamus, että jatkuvasti on meneillään vaarallisia juonitteluja (Adorno ym. 1950). Steinbockin mukaan on tapahtunut siirtymistä autoritaarisesta narsistiseen persoonallisuuteen, mutta niillä on yhteisiäkin piirteitä. Narsistinen suhtautuminen ilmenee mm. poikkeavuuden pelossa, alistumisessa ihailtavien hahmojen vaikutukseen, arvoja rikkovien ihmisten paheksumisessa, kuvitteellisuuden latistamisessa, 'tieteellistyneessä' taipumuksessa ajatella jäykissä luokissa, uskossa että muut juonittelevat ja puhuivat pahaa, vakaumuksessa että ihmiset tekevät tietoisesti pahaa jne." (Erik Allardt: Sosiologia I, 4. painos. WSOY 1983).

En tuolloin ihan ollut varma, mistä ilmiöstä Allardt puhui Steinbockin suulla tahkotessani pääsykokeisiin viime laman alkumetreillä 25 vuotta sitten. Nyt tiedän. Allardt kuvaa tässä kristallintarkasti syyn kaikenlaisten vähemmistöjen vainoamiselle, yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymiselle, joka ilmenee mm. rasismina ja myös fasismina, ja on saanut poliittisen ilmiasunsa Perussuomalaisissa. Allardt sosiologina yhdistää Steinbockin psykohistoriallisen analyysin yhteiskunnalliseksi selitykseksi: kun Steinbock kuvaa ne yhteiskunnalliset prosessit, jotka selittivät natsismin, Allardt taas selittää natsismiakin ruokkivilla yhteiskunnallisilla oloilla ne yksilölliset tekijät, jotka saavat etsimään syntipukkeja. Allardt oli näkijä, ja Steinbockin II maailmansodan poliittisen tilan yksilöpsykologinen reduktio on pelottavan ajankohtainen.

Herra Hakkarainen on mutu-koulukuntaa

Näyttäisi siltä, että Hakkarainen edustaa sitä koulukuntaa, jonka mukaan natsismi on uskonto. Näin on ainakin, jos oletamme herra Hakkaraisen tekevän argumentaatiossaan rinnastuksen. Sen voi suomen kielioppisääntöjen mukaan tehdä rinnastuskonjuktiolla tai sitten laatimalla luettelon, jossa rinnastettavat on erotettu toisistaan pilkuilla.

Koska "mutta" ei kuitenkaan ole rinnastuskonjuktio, tällöin pilkku osoittaa Hakkaraisen argumentin rinnastussuhteen, jossa väitelause koostuu samanarvoisesta kahdesta päälauseesta, joissa molemmissa objekti on lauseen lopussa. Ensimmäisen lauseen objekti on "natsit", toisen "islam".

En tiedä, mutta oletan, että Hakkarainen ei ole lukenut logiikkaa. Jos joku ei tiedä, mitä on logiikka, niin se käsittelee argumentaation pätevyyttä ja niitä kriteereitä, joilla pätevä argumentti muodostetaan. Epäilen myös, että Hakkarainen ei ole opiskellut uskontotiedettä, mutta tästä en tietenkään voi olla varma. Ei kuitenkaan kannattane nähdä jotain mieltä sellaisessa, jossa ei mieltä ole. Hakkarainen tuskin edustaa reduktionismia, nominalismia tai yhtään mitään. Hän äänestänee tieteenfilosofisesti, ontologisesti ja metodologisesti tyhjää. Tuskin hän koskee uskontotieteeseen tai mihinkään positivistisempaankaan materiaaliin pitkällä tikulla, hän kun on mutu-koulukuntaa.

J.k.: Totta kai natsismi rinnastuu uskontoon, mutta tällaisen väitteen pitää perustua johonkin.

Harjakenraali Soini

Jos ei muuten olisi ollut selvää, millainen puolue Perussuomalaiset ovat, nyt on. Kaikkein pahin majesteettirikos siellä on johdon toimintatapojen kyseenalaistaminen, ja johtoon ei tässä lueta varapuheenjohtajia. Paljon pahempi rikkomus kuin sattuminen samaan tilaisuuteen kaikenkarvaisten höyrypäiden kanssa.

Timo Soinilla on herrahississä kivaa, mutta pian yksinäistä. Hänen johtamansa puolue on kutistumassa yhden miehen harjauskultiksi, jonka tarkoituksena on pönkittää kansalta huijattua valtaa. Rasisteille on sijaa majatalossa, mutta hovikriitikoilla ei. Keisarilla ei todellakaan ole vaatteita, minkä vara-pj Tynkkynen osoitti.

Ei tämä Tynkkysen paljastus kenellekään asioita ymmärtävälle taholle tarjoa mitään uutta, mutta nyt on ainakin tullut se selväksi, että sisäinen kritiikki ei puolueessa ole sallittua, tai johtajan kuningastien kampittaminen.

On paljastunut, millainen on työväenpuolue ilman sosialismia. Siitä voi tosiaankin ottaa sen sosialismin pois. Samankaltaisen jäniskäännöksen teki myös eräs puolue Saksassa 30-luvulla. Siinä puolueessa natsit selviävät ehdollisella harjaamisella, ja kyseenalaistajille tehdään jotain ihan muuta.

Tämä puolue on kultti, tai kuin armeija, jossa ovat yliedustettuina ihmiset, joiden maailmankuva on autoritaarinen ja hierarkkinen, jotka ulkoistavat mielipiteenvapautensa kollektiiville. Ja sitä johtaa johtaa harjaajakenraali Soini.

Hyödyllinen ***

Laitoin tähän kolme tähteä, noudattaen säveltäjä Sostakovitsin opettajaltaan Glazunovilta saamaa oppia: jos joku on alle arvostelun, tarvitseeko sitä nyt tälle raukalle sanoa niin että tämä pahoittaa mielensä. Kolme tähtiä on siksi, että kyse on kolmen tähden ***:sta.

Ryhdyin vielä miettimään tätä Immosta. Hän saattaa lopultakin olla ns. hyödyllinen ***, josta sekä hakaristiväki että politrukitkin ovat tähän saakka katsoneet enemmän hyötyvänsä kuin mitä hänestä koituu heidän tarkoitusperilleen haittaa. Politrukeille sopii oikein hyvin, että hän ja hänen kaltaisensa tuovat äänet sellaiselle ryhmälle, joka taas yrittää saada ryhmittymäänsä hovikelpoiseksi soluttamalla ikään kuin Troijan puuhevosen eduskuntaan. Immoset ovat kuin kittiä, joka mahdollistaa tämän epäpyhän allianssin. Mitään jumalanhullua (jurodivyi) hänestä kuitenkaan on turha tehdä.

Mikä sitten on jurodivyi? Sostakovitsin elämäkerta opetti minulle, että venäläisessä perinteessä on vanha hovinarrin/kylähullun rooli. Usein taiteilijat toteuttavat näitä rooleja: heidän katsotaan olevan kutsumuksensa kautta naiiveja ymmärtämään kyynisiä "tosiasioita" - kuten taloutta tai politiikkaa - ja heitä ei tavallaan voida katsoa edesvastuullisiksi omista sanomisistaan. Kuitenkin heillä on selvän näkemisen lahja, armolahja, jota ei mattimeikäläisille olla suotu.

Em. syistä jumalanhulluilta sallitaan enemmän kuin tavallisilta kuolevaisilta: heitä ei pidetä edesvastuullisina ja heidän katsotaan olevan rikastavan yhteisöä omalla armolahjallaan. Näitä immosia on tähän saakka luultu jurodivyiksi. Kun asiantila paljastuu, hänet heitetään hyödyttömänä pois, eikä mitään tällaisia kevyteroja.

Natsien tuontipallit

Kansallista itseriittoisuutta pullistelevista natseistamme kyllä ei ole mihinkään. Joutuvat ulkoistamaan suoran toiminnan joukkonsa tilaamalla sen ulkomailta vierastyövoimana. Eikös tässä olekin kyse työperäisestä maahanmuutosta, gastarbeitereista, kun Jyväskylässä mukiloineet uusnatsit olivatkin ruotsalaisia?

En missään nimessä toivo, että täkäläiset uusnatsit "ryhdistäytyisivät" ja alkaisivat tekemään itse oman likaisen työnsä, mutta häpeäisivät edes. Perustavat koko toiminta-ajatuksensa maahanmuuton kritisointiin ja sitten kuitenkin antavat vierastyöläisten pestä omat likapyykkinsä. Kai se lienee vaikeaa, jos vetelät ovat omissa housuissa.

Koherenttiutta kai on turha odottaa, mutta miten he kehtaavat katsoa peiliin?

Jutun aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Sorrettujen puolustaminen ei ole antisemitismiä

Turun Sanomissa kuullun Turun juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Tomer Huhtamäen mukaan kotoperäinen antisemitismi ei ole, kuten antisemitismi yleensä, äärioikeistolaisesti motivoitunutta. Asialla ovat hänen mukaansa 75-prosenttisesti "ääri"vasemmistolaiset.

Tämän uutisen sitten katsoi trollaamisen arvoiseksi Helsingin Kokoomuksen sosiaalisen median likaisen työn tekijä Ossi Mäntylahti. Siinä olen Huhtamäen ja tämän lakeijan Mäntylahden linjoilla, että eipä ole porvareita paljoa näkynyt osoittamassa mieltään palestiinalaisten puolesta. Eipä tosiaan ole, ei. Tokkopa edes sitä 25 prosenttia. Teen samoista premisseistä täysin eri johtopäätökset kuin Huhtamäki-Mäntylahti.

Ei ole vasemmistolaiseksi itsensä kokevien ongelma, jos porvarit eivät koe palestiinalaisten tilannetta huolestuttavaksi. Ei ole vasemmistolaisesti ajattelevien ongelma, jos ainoastaan he kokevat palestiinalaisten sortamisen ihmisoikeusongelmaksi, eikä myöskään ole vasemmistolaisten ongelma se, että kotoperäiset juutalaisemme sionismissaan katsovat tämän antisemitismiksi. Hoitakoon traumansa - jotka toki ovat historiallisesti ymmärrettäviä - itse.

Jos fasismi on kavahdettavaa, niin sitä on myös tunnustuksellinen antifasismi. Muistan jo opiskeluaikanani kauhistuneeni Antifa-nimisen järjestön logoa, jossa nyrkki pusertaa hakaristin rikki.

Jos siis sorrettujen vähemmistöjen puolustaminen on antisemitismiä, olen kernaasti antisemitisti. Se, että puolustaa sorrettuja vähemmistöjä yleensä - ei ainoastaan palestiinalaisia - ei kyllä oikeuta heiluttelemaan natsikorttia. Suhtaudun esimerkiksi etnisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin samalla tavalla kuin uskonnollisiinkin.

Miksi sitten lähden vastatrollaamaan? Tarkoitukseni eikä haluni ole ärsyttää tai loukata ketään, mutta ei ole oikein, että asioista esitetään vain yksi puoli. Jos yksipuolinen propaganda värittää käsitystä todellisuutta, ei välttämättä toisensuuntainen propaganda todellisuutta oikaise, mutta ainakin tuo peliin muitakin värejä.