Urpilainen vai Rinne?

Jos Urpilaisen aikana demareiden kannatus onkin liuennut, niin pitkällä tähtäimellä Rinteen edustama maailma tulee katoamaan. En halua demareiden katoavan, vaikka heillä onkin omat kuolleet kulmansa, joille he ovat sokeita, sillä nykyisistä suurista puolueista lasken heihin viimeisen toivoni. Elleivät he sitten ehdi laskemaan sitä ennen hautakiveään ja kutistumaan vihreitäkin pienemmäksi, kuten riippumaton vasemmistokriitikko Tommi Uschanov veikkaa.

Demarit ovat ehkä sopimuksellisuuteen perustuvan hyvinvointiyhteiskuntamme kätilöitä, mutta - koska kyse on sopimusyhteiskunnasta - tähän saavutukseen on tarvittu myös ammattiliitot, mukaanlukien paha, paha elinkeinoelämä, eläkevakuutusfirmat, Kokoomus ja Kepu. Ei siis ole ihan oikein, että he ottavat kunnian itselleen hyvinvointivaltiosta, mutta kukas se kissan häntää.

Demarit ovat teolliselle yhteiskunnalle sama kuin Vihreät jälkiteolliselle yhteiskunnalle: heistä on tullut tarpeettomia, kun heidän epookkiansa luonnehtinut nimikkoprojekti on tullut valmiiksi, kun heidän patenttinsa on omaksuttu mainstreamiksi: Demareiden patentti oli sopimuksellinen hyvinvointivaltio, kun se taas Vihreillä oli kestävä kehitys. Nyt vaan Vihreiden pitäisi keksiä itsensä uudestaan. Demareilla se keksintäprojekti ei voi onnistua, jos sitä johtaa mies, jonka mielestä tuleva kasvu edelleenkin pitää rakentaa vientiteollisuuden varaan, kun pikemminkin Suomen erityisyys on sen sosiaalisissa innovaatioissa: kirjastolaitoksessa, äitiyspakkauksessa, kuivauskaapissa ja neuvolalaitoksessa. Kysykää vaikka Ilkka Taipaleelta, jos ette minua usko.

Poliitikot eivät ole kansansa edustajia, vaan näiden johdattelijoita. Siksi onkin tärkeää, että kansalla on itseään fiksummat johtajat. Tai siis olisi, mutta kun ihan kaikkein terävimmät kynät eivät hakeudu politiikkaan. Jos näin olisi, silloin meitä johtaisivat esimerkiksi Tommi Uschanovin ja Juha Siltalan kaltaiset historiallisia ja erikoisalat ylittäviä laajoja yhteyksiä havaitsevat näkijät. No joo, onhan meillä Soininvaara ja Relander, molemmat vihreitä keski-ikäisiä miehiä muuten.

Hyvisten kanssa on helpompi tehdä yhteistyötä ja saada ujutettua omia tavoitteita toisten ohjelmiin. Maailma ei mene niin, että kun kaikkia toisia puolueita johtavat sellaiset henkilöt, jotka on helppo osoittaa pahiksiksi, niin kaikki maailman hyvikset yhtyisivät ja kokoontumisvapauden nimissä kerääntyisivät samaan puolueeseen. Maailma on kokonaisuutena parempi paikka, jos vastapuolueet muuttuvat vain toisiksi puolueiksi, ja niitä johtavat hyvikset linjaavat niiden linjaa hyvään suuntaan, aivan samoin kuin toiset kansatkaan eivät ole vihollisia vaan ainoastaan toisia kansoja.

Jos ei vielä ole tullut selväksi, niin kannatan Jutta Urpilaisen jatkokautta SDP:n puheenjohtajana, siitäkin huolimatta että hän yrittää esiintyä paavillisemmin kuin Thatcher, ja juuri tähän kohtaan Rinne hyökkääkin: että Jutta joutuu virkansa puolesta puolustamaan leikkauksia,  mikä saa hänet näyttämään hyvinvointivaltion viholliselta.

Persut eivät ymmärrä globalisaatiota

Kun Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo tänään Kokoomuksen äänenkannattaja Nykypäivän Verkkouutisissa äimähti, että "Pitäisikö meidän vielä käydä rakentamassa ja rahoittamassa näiden (kehittyvien) maiden päästöjen torjuntainvestoinnit?", hän osoitti olevansa ymmärtämättä sekä globaalien ongelmien globaalia luonnetta että Suomen mahdollisuuksia niiden ratkaisemisessa.

Ympäristöministeri Ville Niinistön mukaan pelkästään Kiinassa on Suomen Cleantech-sektorille potentiaalisesti valtavat markkinat. Siinä sitä Slunga-Poutsalon peräänkuuluttamaa vientiteollisuutta kerrakseen.Slunga-Poutsalo ei myöskään näytä tietävän, että kehittyvien maiden ilmastoinvestointeja kannattaa tukea myös ilmastopakolaisuuden ehkäisemiseksi.

Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki, Slunga-Poutsalo jatkaa, kun on saanut vettä myllyynsä:

"Meidän olisi päinvastoin kenties laskutettava kehittyviä ja kehitysmaita näistä menetetyistä teollisuustyöpaikoista".

Hoh hoijaa. Slunga-Poutsalo ei näköjään ole ollut hereillä koulun historian ja yhteiskuntaopin tunneilla, sellaisilla, joilla kerrottiin merkantilismista ja kolonialismista. Myyn tässä nyt perussuomalaisille viisautta ihan ilmaiseksi: kolonialistisessa maailmanjärjestyksessä kehitysmaat antoivat raaka-aineet ja orjat teollistuvien maiden markkinoille, jotka suojasivat kotoperäiset tuotteensa tuontikilpailulta suojatulleilla.

Tämän järjestelmän peruna kehitysmaissa on vieläkin kehittymätön demokraattinen yhteiskuntajärjestys, koska teollistuminen mahdollistaa elintason kasvun, mikä taas mahdollistaa kansanvallan kehittymisen, minkä osana kehitysmaissa ei myöskään ole merkittävää ammattiyhdistysliikettä parantamassa työntekijöiden oikeuksia ja nostamassa palkkatasoa.

Slunga-Poutsalo haluaa siis sakottaa kehitysmaita siitä, että niiden osaksi on jäänyt olla raaka-aineiden ja orjatyövoiman varastoja, ja niiden nykyaikaistumiskehityksen viivästyminen on puhtaasti kehittyneiden maiden vika. Suosittelisin Slunga-Poutsalolle tietojensa päivittämistä globalisaatiosta, etenkin kauppa- ja teollisuuspolitiikan historiasta ettei mokaa itseään enää jatkossa.