Kun aikuiset ovatkin osa nuoriso-ongelmaa

Viime aikoina netissä on paljon kuohunut, syynä väkivaltaiset lapset ja nuoret. Jos onkin mopo karannut käsistä joiltakin nuorilta, niin on kyllä aikuisiltakin, siksi verran herkästi näitä lapsia ilmiannetaan, kun kuulemma joku on joskus nähnyt jonkun jossain.

Siitä en ole yllättynyt, että fasistiset yhteenliittymät kokoavat kadunturvajoukkoja, enkä lopuksi siitäkään, että kansanedustaja(t) levittelevät niitä perättömiä juoruja, joiden perusteella näitä joukkoja kootaan. Enkä valitettavasti voi sanoa olevani yllättynyt siitäkään, että näiden lähetyskäskyn antajana on poliisi, joka on muuttunut rauhanturvaajasta sodanlietsojaksi.

Sosiaalisessa mediassa on helppo levitellä huhuja. Niin on siellä helppoa myöskin jakaa vääriä tuomioita. En suosittele levittelemään mitään linkkejä, joissa kerrotaan kauhistuttavia asioita siitä, miten jollekin joskus jossakin on kuulemma käynyt jotenkin. Huhu leviää netissä kuin kulovalkea, eikä kauhistelu auta kenenkään asiaa, varsinkin jos uutinen on ankka.

Huhuja siis levitellään totuutena, ja näin tekevät valitettavasti myös linkkaajat, vaikka sitten kauhistellessaan tarkoittaisivatkin hyvää. Ilmiön kauhistelusta onkin näin tullut osa ongelmaa, ratkaisu se ei tosin ole ollutkaan missään vaiheessa.

Jokainen, jolla on kokemusta koulukiusaamisesta kummalla tahansa puolella ilmiötä tietää, että kiusaamiseen tarvitaan kiusaajan ja kiusatun lisäksi yhteisö, joka sallii kiusaamisen ja joskus jopa yllyttää siihen. Aikuiset, jotka levittelevät huhuja uutisina, toimivat kuin kouluyhteisön ne jäsenet, jotka katsovat kiusaamista hiljaa vierestä.

Halikko on pieni paikkakunta. Varmasti siellä jo ollaan kostamassa väitettyjen kasvojenpolttajien veljille ja siskoillekin, jos heillä on sellaisia. Toivottavasti ei ole.

Jutun Halikon ankaksi osoittautuneesta kasvojenpolttotapauksesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Packalen tuomitsee huono-osaiset ylisukupolviseen kadotukseen

Kansanedustaja Tom Packalén on esitellyt Helsingin segregaatiomalliaan, jossa kaupunginasuntojen asukkaat pisteytettäisiin siten, että esimerkiksi huumeista tai häädöistä tulee miinuksia, ja eniten miinuksia keränneet keskitettäisiin esimerkiksi Vesalaan. Rajoittuisiko tämä vain asunnonvaihtajiin vai olisiko segregaatio tarkoitus toteuttaa pakkosiirroilla, se jää minulle avoimeksi.

Packalén lopettaisi sosiaalisen nousun mahdollisuuden ja tuomitsisi häiriökäytökseen syyllistyneiden lapset yksisuuntaisella menolipulla helvettiin. Pitää olla aika vahvoista aineksista tehty, jos aikoo ns. ongelmalähiöstä ponnistaa. Mikäli nyt yliopistokoulutusta minään mittarina pitää, ei omasta kohortistani tainnut omasta lukiostani tulla kuin kourallinen yliopisto-opiskelijoita (kokonaan toinen juttu on se, kannattiko, sillä tiedän, että on sieltä tullut yrittäjääkin ilman sen kummempia papereita).

Kun yleensä sosiaalisia verkostoja pidetään yhtenä syrjäytymisen ehkäisijöinä, eivät lähiön verkostot kovin kauas kannattele. Oikeat sosiaaliset verkostot ovat sellaisia, joissa vaihtuu sosiaalista pääomaa. Onhan se kivaa, että joillakin entisillä koulukavereilla voi Facebookin perusteella todeta menevän niin hyvin että he ainakin edes selviytyvät, mutta aika moni on päätynyt ostarille, ei edes sen eteen. Niin että taisikin olla hyvä, että suojauduin aika hyvin sosiaalisilta verkostoilta, mikäli se tarkoittaa jengejä. Niinkuin se kai lähiöissä aika usein tarkoittaa.

Miksi? Jotain tekemistä asian kanssa on sillä, että lähiöissä puuttuu julkinen tila. Tai on sitä. Kannelmäessä esimerkiksi on juna-asema ja ostarin porstuapuoli. Siellä saa taatusti verkostoja, jos kantapeikot kaljakasseineen sellaisiksi kelpaavat.

Oli minulla kavereita. Me leikimme lähinnä sisätiloissa. Ja koirani ansiosta tunsin puoli kylää, ja Kannelmäen koiranulkoiluttajat ovatkin sellainen sosiaalinen verkosto, joka poiki perheystävyyksiä.

Jos vanhemmilla ei ole varaa kustantaa mitään muuta harrastusta kuin kirjaston niin sitä onkin tosiaan syytä käyttää, jos aikoo pois kadotuksesta. Jonne Packalén kaltaisineen olisi valmis lähiölapset tuomitsemaan. Ainakin kannattaa hankkia koira, niin saa liikuntaa ja tutustuu ihmisiin, jos nimittäin tulee työnnetyksi ongelmayliedustettuun ja palveluyliresurssoitavaan get - eiku kaupunginosaan. Tosin olen nähnyt, kun koirille juotetaan olutta pullon suusta ja kuinka juoppoperheeseensä hermostunut bullmastiffi hermostui ja puraisi emäntäänsä, joten ei koiraakaan saa käyttää minään laastarina. Sitäpaitsi se koira, joka puraisi, oli Malminkartanossa...

P.S. Minä rakastan Kannelmäkeä. En vaan viitsi sitä liikaa kehua että Helsingissä säilyisi edes muutama salattu helmi, joissa asuntojen hintataso on tavallisille ihmisille edes miten kuten mahdollinen...

Helsingin Uutisten jutun aiheesta voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.