Olen viime aikoina huomannut miettiväni hyvin paljon niitä syitä (niitä kootusti löytyy 5.3. päivätyssä bloggauksessani, jonne pääsee klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa), joiden vuoksi Vihreillä arvoilla on niin paljon potentiaalista kannatusta, joka ei realisoidu. Yksi syy ainakin on vielä minulta jäänyt mainitsematta, ja se liittyy puolueen ohjelmatyöhön.
Moni vihreä rakastaa ohjelmatyötä, jonka kruunu on periaateohjelman päivittäminen. Periaateohjelma on kuin tilkkutäkki: jokaiselle jotain, mutta ei kenellekään kaikkea. Periaateohjelmasta käytävät keskustelut ovat viihdyttäviä kaikessa siinä fanaattisuudessaan, jolla omia lemppariasioita halutaan mainittavaksi väen vängällä ohjelmassa.
Sekä tämä fanaattinen omistautuneisuus että se väistämätön perspektiiviharha, joka siitä seuraa, että nämä ovat jonkun omia lemppareita, aiheuttaa sen, että koko periaateohjelmaa on kenenkään mahdotonta allekirjoittaa, koska nämä jonkun toisen lempparit saattavat sotia omaa maailmankatsomusta tai tavoitteita vastaan.
Nämä asiat putkahtavat aina jokaisen periaateohjelmapäivityksen yhteydessä. Yleensä nämä asiat ovat ikiliikkujia, samoilla asioilla siis on vähintään yhdeksän henkeä.
Otettakoon esimerkiksi kirkon ja valtion erottaminen, eutanasia ja vaatimus kirjauksesta feministiseksi puolueeksi, sekä ydinvoima. Nämä kysymykset erottavat, eivät yhdistä, ja mitä useammin nämä ikiliikkujat putkahtavat, sitä syvemmäksi juopa kasvaa.
Erottelevien nimittäjien sijasta meidän kannattaisi kirjata vain sellaista, joka yhdistää. Muuten ohjelmatyö vain hajottaa puoluetta, eikä siitä ole mitään hyötyä. Vaikkei se olekaan mikään strategisen toiminnan työkalu, siltikään mitään puolueen sisäisiä erottelutekijöitä ei kannattaisi ehdoin tahdoin ajaa puolueen välineistöön.
Periaateohjelma kiertää vihreyden ydintä, ja se ilmentää koko vihreyden kirjoja, mutta meidän pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen ytimeen, mahdollisimman tiivistetysti ja ytimekkäästi, ytimekkyys kun muutenkin on meille niin vaikeaa. Periaateohjelman pitäisi viestiä kaikille, mitä vihreys on, kun kaikki tarpeeton on karsittu pois. Omia, ohjelmakirjaukseen mahtumattomia asioita ajakoon sitten itse kukin omassa kampanjoinnissaan ja arkisessa toiminnassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti