Pelastetaan nuoret tupakalta

Viisitoista eri alojen tohtoria haluaa hallitusta kiristämään tupakkalakia siten, että Suomi kieltäisi 2018 lähtien kaikkien tupakkatuotteiden myynnin - ml. sähkötupakka - myynnin vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneille suomalaisille.

Hyvä. Näin pitääkin. Vielä parempi ehkä olisi - kuten eräässä ehdotuksessa esitettiin - nostaa tupakkatuotteiden myynnin alaikärajaa joka vuosi vuodella. Tämä antaisi kaikkein piintyneimmin nikotiini- tai tapariippuvaisille aikaa sopeutua muutokseen.

Voi olla, että aikuisilla on oikeus tärvellä terveytensä, jos he niin päättävät tehdä. Tupakointia ei aloiteta vastentahtoisesti, tai jos aloitetaan, samalla kiistetään yksilön vapaa tahdonmuodostus.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin olisi suojella uusia sukupolvia sortumasta tähän turhaan ja haitalliseen tapaan, viis jo tupakkakoukkuun jääneistä. Toki tupakointi muutenkin vähenee koko ajan, ja näyttäisi olevan passé, miltä se tosin ei näytä, jos katsotaan ammattikoululaisia.

Jos tätä esitystä vastustaa, samalla pitäisi perustella, miksi on tärkeää, että nuoriso vast'edeskin saa ajautua tupakoimaan. Nuorethan aloittavat tupakoinnin yleensä siksi, että se on luonnollista heidän viiteryhmälleen: kaveritkin tupakoivat. Aikuisilla on nuoria paremmat eväät muodostaa oma kantansa tapoihin, uskomuksiin ja muihin kulttuurisiin ilmentymiin, ja siksi nuoret tarvitsevatkin erityissuojelua.

Tätä esitystä ei ole kestävää vastustaa esimerkiksi kulttuuriantropologisista syistä, siksi, että tupakointi nyt vaan olisi osa jonkun ihmisryhmän alakulttuuria. Minun on vaikea ymmärtää, että olisi tärkeää suojella esimerkiksi tulevien autonasentajien oikeutta aloittaa tupakointi. Jos on, niin alakulttuuria sietääkin tarkistaa. Tiedän, että ei ole oikein yleistää, että johonkin ryhmään kuulumisesta tupakointi seuraisi kausaalisesti, mutta nuoret aloittavat tupakoinnin siksi, että kaveritkin polttavat. Joka epäilee tätä, menköön tarkistamaan amiksen röökipaikan.

Taustatekijöistä kuitenkin viis: ei tarvitse kuin tarkistaa Porvoon torin teinit niin tajuaa, että huhupuheet tupakoinnista kuolevana kulttuurimuotona ovat liioiteltuja, koulumuodosta riippumatta. Ei kai kyseessä myöskään liene niin tärkeä vapausoikeus, että se pitäisi vastaisuudessakin suoda, jolloin samalla tultaisiin väittäneeksi, että tupakointi olisi perusoikeus samalla tavalla kuin ruokaileminen.

Toki monia - vaikka ei tietenkään kaikkia - mielenterveyskuntoutujia tupakka rauhoittaa ja lohduttaa, oli kyse sitten aineesta tai rituaalista. Heidän takiaan olisikin ehkä parempi nostaa ikärajaa hillitysti, tai sitten myöntää heille nikotiinikorvaustuotteille Kela-korvaus.

Sanokaa terveysterroristiksi tai -totalitaristiksi, en välitä.

Iltiksen jutun tästä ehdotuksesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

En enää jaksaisi olla suvaitsevainen

Minä en enää jaksaisi kohta olla suvaitsevainen. On sivuseikka, minne sijoittuu suvaitsevuusasteikolla. Paljon tärkeämpää on, minne sijoittuu rasismi- ja humanismi-/misantropia -asteikolla: miten kohtelemme toisia ihmisiä, mikä perustuu siihen, mikä on näkemyksemme ihmisarvosta: kuuluuko se vain itselleni ja niille, jotka haluan nähdä itseni kaltaisiksi, vai kaikille.

En enää koskaan sano "maahanmuuttokriittinen", vaan käytän rehdisti sanaa rasisti. Olen lopettanut tyystin rasismin suvaitsemisen, sillä on paljon tärkeämpää, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä kuin se, että suvaitaan sitä, että ihmisiä ei kohdella ihmisinä. 

Myös se, mikä on sinun sananvapautesi tai minun sananvapauteni tila, on sivuseikka, jolla koetetaan kääntää huomio pääasiasta: rasismista, ihmisarvon kunnioittamisesta ja hädänalaisten auttamisesta. Positiiviset vapausoikeudet, mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää, on paljon tärkeämpää kuin se, miten joku suhtautuu sinun oikeuteesi levittää ***:aa. 

Aikuinen ihminen valitsee itse, miten suhtautuu kanssaihmisiinsä. On turha piiloutua sen taakse, ettei tiedä, ja sen takia - tai minkä tahansa muun takia - pelkää, ja levittää tätä omaa paniikkiaan, tai sitten pahaa oloaan, jota ei pidä sekoittaa pelkoon. Sanottu pelko on ase, jota voidaan käyttää niin susia kuin maahanmuuttajiakin vastaan. Maahanmuuttajat ovat uusi susi.

Minä en jaksa enää yrittää käydä sellaista yksipuolista keskustelua, josta ei mitään tule. Lapset ovat eri asia, heillä sentään on vielä toivoa, kunhan vain eivät joudu rasistien indoktrinoimiksi. 

Miksi lapsiperheitä saisi suosia

En ole törmännyt missään, edes naisvaltaisilla työpaikoillani - joita muuten ovat olleet kaikki kymmenet työpaikkani - edes naisvaltaisilla aloilla - joilla yleensä ollaan joustavampia perheiden erityistarpeille - siihen joidenkin sinkkuaktivistien herjaamaan käytäntöön, että perheelliset muka saisivat valita lomavuorot ensin, tarkoittaen lapsiperheitä, sillä perheitä on monenlaisia. Tämän tiedän yksinhuoltajaäidin poikana ja eronneena etäisänä oikein hyvin.

Tosin enpä ole lomalistoihin juuri missään törmännytkään, aivan muutamaa viimeisintä vuotta lukuunottamatta siksi, että perheettömänä pätkätyöläissinkkuna otin mikroskooppisen vähäiset lomani mieluummin rahana, koska tarvitsin rahaa kipeämmin kuin lomaa.

Lomillahan kuluu rahaa, etenkin lomamatkoilla, ja minä tarvitsin rahaa, jolla voi uusia esimerkiksi silmälasit tai ostaa uudet juoksukengät. Oli minulla joskus kesällä vapaatakin: sitä kutsuttiin työttömyydeksi pätkien välissä, in-between-jobs. Lomattomuuteni tai oma valintani ottaa lomat rahani ei kuitenkaan ollut perheellisten työkavereideni vika.

En siis osannut hirveästi pitää toisten etuoikeutta valita lomansa minään oikeudenmukaisuus- tai tasa-arvokysymyksenä, kun ensin olisi pitänyt sitä lomaa olla. Lomattomuus sinänsä olisi saattanut olla koettu oikeudenmukaisuus- tai tasa-arvo-ongelma, mutta se ei ole eikä ollut lapsiperheellisten vika. Moni sekoittaa vuosilomaoikeuden kesälomaoikeuteen. Vuosilomaa kertyy kaikille työehtosopimusten mukaisesti, mutta niistä ei käytännössä riitä kaikille pidettäviksi.

Nyt viimeistään perheellisenä etäisänä ymmärrän, miksi mahdollisesti positiivinen diskriminaatio lomalistojen draftausoikeuksissa saattaisi olla paikallaan, aivan samoin kuin NHL:ssä huonoin joukkue saa valita parhaat lupaukset ensin. Lapsettomat sentään voivat lomailla mutta monille lapsiperheille tämä on mahdotonta, koska vanhempien pitää limittää lomansa. Hyvä kun Poriin asti ehtivät viikonloppuna. Jos kyse olisi vain oikeudesta lähteä Thaimaahan tai edes Leville tiettynä kalenteriajankohtana, niin ei se tietenkään ole mikään subjektiivinen oikeus, joka nauttisi erityistä suojelua, mutta kyse on mahdollisuudesta käyttää kesälomansa paitsi järkevästi, ylipäätään missään määrin kohtuullisesti.

Kesäisin koulut ovat kiinni ja suurimmaksi osaksi päiväkoditkin, eikä lapsia voi koko kesäksi lykätä isovanhemmillekaan, jos näitä edes on. Kun nyt ihan huoltosuhteemmekin takia - toivottavasti edes joistakin lapsista tulee veronmaksajia ja hoitajiamme sitten joskus - yhteiskunnassamme lapsentekoa pidetään yleisesti tukemisen arvoisena pyrkimyksenä, tällöin lapsen vanhempien (jos heitä on useampi kuin yksi kpl) pitää limittää kesälomansa siten, että lapsi ylipäätään voi olla olemassa 12 kuukautta vuodessa ilman että rikkoo paikat ja itsensä, kun ei sitä mummolaa with lehmät, heinäpaalit, lehmisavut ja käpylehmät nyt enää ole. Ja kun ei lasta voi tämän perinteisen kesäleirin asemesta lykätä mihinkään ratsastus- tai adhd-leirillekään koko kesäksi, silloin lapsen vaan yksinkertaisesti pitää olla jossakin.

Tätähän sinkut ja lapsettomatkaan eivät välttämättä ymmärrä, koska lomia ei ole välttämättä tarvinnut sovitella ulkopuolisen maailman asettamien tosiasioiden kanssa, mitä nyt ehkä lentolippujen hintojen. En minäkään sitä muistanut, vaikka olenkin yksinhuoltajan lapsi, ja yksinhuoltajalla tämä ongelma - mihin lapset laitetaan koulujen ja päiväkotien kesälomilla - on vielä todellisempi kuin vähintään kahden aikuisen perheessä tai uusperheissä.

Nyt lapsiperheellisenäkin kuitenkin vielä muistan, että sinkkuna kaverit olivat perheeni. Vaikka sinkkuusvuoteni sijoittuivat voittopuolisesti edelliselle vuosituhannelle, ihan niin vanha vielä en ole, että olisivat vaellusvuodet alkaneet dementoitumaan. Olihan se kivaa joskus kavereiden kanssa lähteä kesällä jonnekin niin kauas kuin veneilemään Porvoon saaristoon, pitemmälle kun ei ehtinyt lomattomana, eikä perheettömänä yksinhuoltajan poikana osannut kaivatakaan.Yhtenä kesänä kävin Italiassakin, viikon varoitusajalla. Nostin opintolainat ja kytkintä.

Lapsia ei kenenkään ole pakko tehdä, eikä totisestikaan kannata jos ei tätä halua. Ei minullakaan ollut mitään kutsumusta asiaan vielä kymmenisenkään vuotta sitten, tukevasti neljännen elinvuosikymmeneni alussakaan. Ei kuitenkaan ole perheellisten vika, että toiset ovat perheettömiä tai lapsettomia ja perheellisten ihmisten pitää pystyä sovittamaan aikataulunsa puolisoidensa ja joskus vielä nykyisten puolisoidensa lisäksi entisten puolisoidensa kanssa. Mutta tosiasia on, että Suomessa on lapsia, ja jonnekin heidät tulee kesäksi panna, ja mikäs sen näppärämpää kuin vanhemmilleen niin että saavat edes joskus viettää aikaa keskenään, lapset ja vanhemmat.

Niin että jos jossakin työpaikassani olisin törmännyt väitettyyn lapsiperheellisten etuajo-oikeuteen lomalistoilla, olisin kyllä hyväksynyt tämän. Jos positiivinen syrjintä hyväksytään muualla, miksei sitten täällä? Lapsiperheiden suosimisessa ei ole kyse ydinperhenormatiivisuuden tyranniasta, vaan suomalaisen yhteiskunnan tulevan kestokyvyn varmistamisesta, jota sitäpaitsi ei edes oman havaintoni mukaan tapahdu missään. 

Päihdeverot rankaisevat köyhiä

Tupakka- ja viinavero käytännössä rokottavat eniten pienituloisia, sillä he polttavat ja juovat eniten. Ilman moralisointiakin on selvää, että tämä on sekä syy että seuraus: pienituloisissa on eniten vähän koulutettuja, jotka edustavat sellaisia ammattiryhmiä ja alakulttuureita, joiden kulttuuriin tupakointi ja alkoholi ovat siinä mielessä kuuluneet pitkään, että esimerkiksi tupakointi ja viikonloppukossu voidaan mieltää osaksi työläismiehen habitusta. 

Tupakointi ja alkoholinkäyttö voivat sikäli olla seurauksia, että päihteet ovat joskaan eivät ihan aina nautintoaineita, niin ainakin unohduksen ja lohdutuksen substansseja. Tästä on osoituksena sekin, että köyhien lisäksi ainakin tupakkaa käyttävät mielenterveyskuntoutujat huomattavasti muuta väestöä enemmän. Taskumatti ja sauhut lämmittävät asunnotonta, työtöntä ja järkkynyttä tuulessa ja tuiskussa. 

Toki on yläluokkaistakin addiktioon perustuvaa väärinkäyttöä. Ei luokka-asemasta voi päätellä taipumusta addiktioon eikä siitä voi suoraan päätellä nautintoaineista koituvan nautinnon määrää, eikä nautinnosta voi johtaa moraalista ylemmyydentunnetta. Shamppanja Mersun takapenkillä vaan saattaa olla hiukan nautinnollisempi kokemus kuin Jorma pusikossa. Enkä nyt tarkoita, että Jorma olisi siellä kusella. Ollilasta en tässä puhu, enkä isästäni. 

Vaikka vähäosaisia ei saisikaan rangaista, tästäkin huolimatta tupakka- ja viinaveroa siltikin sopii korottaa, jos verotuloja tarvitaan lisää, sillä jostakin ne pitää kerätä, eivätkä tupakointi ja alkoholinjuonti ole perustarpeita, vaikkakin niiden käyttäminen voikin hetkittäin saada unohtamaan perustarpeet. Tupakka vähentää ruokahalua, ja kännissä saattaa olla hauskempi olla työttömänä. Toki ne kuuluvat ainakin vielä nykyisellään vapausoikeuksien piiriin siinä mielessä, ettei niitä olla kriminalisoitu. 

Hesarin jutun, joka innoitti minut kirjoittamaan tämän, voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Ratkaisuyrityksiä niukkuuden asuntomarkkinoilla

Kun linkitin Facebookissa Osmo Soininvaaran blogikirjoituksen, jossa hän kannatti Talin golfkentän kaavoittamista asunnoiksi, ja ilmoitin kannattavani Soininvaaran ehdotusta, tämä linkitys poiki vilkasta keskustelua.

Vasemmistolainen tuttavani kiteytti hyvin osuvasti: poliitikot voivat ehdottaa asuntopulan ratkaisuksi jonkin sellaisen kaupunkimaankäyttötavan kaavoittamista asunnoiksi, joita omat äänestäjät eivät käytä. Vääräleukainen kovan linjan kokoomuslainen voisi ehdottaa pyöräteiden kaavoittamista, köyhä, kommunisti tai commonisti taas ihmettelee sitä, miksi yhdelle pelille varataan ekslusiivinen (ja vielä railakkaasti naurettavan alhaisella maanvuokralla subventoitu) maankäyttöoikeus Helsingissä.

Kyse on niukkuudesta. Asuntojen ja kaavoitettavan maan niukkuudesta, ja Talissa olisi sitä kaavoitettavaa maata. Ja tulisi hieno kartanomiljöö paljon nykyistä laajemman väestön käyttöön, joten kaikki voittaisivat, paitsi golfarit.

Helsingissä on kymmeniä tuhansia asuntoja tyhjillään, joten ongelmana ei ole ainoastaan asuntojen puute. Asuntoja on, mutta niitä ei ole tarpeeksi vapaana. Olen ehdottanut aikaisemminkin, että tyhjänä pitämistä pitäisi verottaa vastaavanlaisen asunnon käyvän markkinavuokran verran, ei vuokraamisesta, paitsi sitten kun pyydetään markkinahinnan ylittävää vuokraa, jolloin tämä markkinahinnan ylitys tulisi verottaa sataprosenttisesti.

Tätä toinen tuttavani kommentoi, että valtion ei pitäisi säädellä sitä, miten omaisuuttaan käyttää, ja tämä säätely sotii hänen vapausoikeuskäsityksiään vastaan. Jotta tälle käsitykselle voisi esittää tyydyttävän vasta-argumentin, pitää tarkastella oikeuksia ja arvoja, asettaa ne hierarkkisiin suhteisiin.

Golfin pelaaminen voi olla kivaa, ja ihan kivaa se onkin, satun sen tietämään, sillä olen sitä kokeillut muutamia kertoja. Omistaminenkin voi olla kivaa, vähän niinkuin vaikka hellyyden saaminen tai suklaan syönti. Hellyyttä ei kuitenkaan voi taata millään lainsäädännöllä, korkeintaan sen vastakohdan eli väkivallan voi kriminalisoida. On siis olemassa oikeuksia, joita voi korkeintaan edistää, ei taata. Jos väitän, että minulla on oikeus syödä suklaata, tämä väittämä ei kelpaa julistukseksi. Minulla on toki oikeus sitä syödä, omilla rahoillani, muiden estämättä, mutta en voi vaatia valtiolta valtiollista suklaatehdasta tai edes yhtä suklaalevyä.

Kun perustuslaissa taataan jokaiselle katto pään päälle, asunnon omistamista ei voida taata, koska tuolloin pitäisi taata jokaiselle kansalaiselle sellainen tulotaso että omistaminen olisi mahdollista, tai sitten asumisen tulisi olla kokonaan ilmaista, jolloin se kustannettaisiin kokonaan verovaroista. 

Omistaminen ei ole perusoikeus, asuminen on. Perusoikeudet ovat jotakin, joka on itseisarvoista ihmisarvoisen elämän toteutumiselle, kuten esimerkiksi asuminen. Omistaminen on väline asumisoikeuden toteutumiselle, meidän verotusjärjestelmämme sanelema käytännöllinen ratkaisutapa asumiseen.