Aika moni nyt valituista kansanedustajista olisi valmis lyhentämään ansiopäivärahakautta ilman ensimmäistäkään ehdotusta, minne työttömät sitten laitettaisiin. Keppiä on tarjolla, mutta ei porkkanaa.
Yhtenä suosittuna perusteena tälle on käytetty sitä, että tilastojen mukaan työllistymisessä tapahtuu piikki juuri ennen ansiopäivärahakauden loppumista. Tietysti tapahtuu, kun rahat loppuvat. Siitä ilmeisesti viis, mitä tämä työllistyminen on, tuleeko sillä toimeen tai vastaako se osaamista tai intressejä tai onko kyseinen työ mitenkään yhdistettävissä esimerkiksi perhelogistiikkaan, kuten päiväkotimatkoihin. Pakko on paras pakkotyöllistäjä.
Niin, niistä lisätyöpaikoista, minne työttömät pitäisi saada sullottua? Tiedän Norjasta, että energiateollisuuden spinoffit - mukaanlukien sijoitussektori - tällä hetkellä paljolti pitävät Norjaa pystyssä ja maassa lähes täystyöllisyyttä, niin että ei biotalouden varaan laskeminen aivan haihattelua ole. Edelleenkään kuitenkaan ihan kaikkia työnhakijoita ei sinne saada sullottua.
Olen sen verran vasemmistolainen, että vierastan erilaisia etuseteleitä, mutta toki voisi pohtia, jos ansiopäivärahasta osa voitaisiin korvamerkitä eräänlaiseksi vanhemman työntekijän sanssikortiksi madaltamaan työllistämisen kynnystä.
Ainakin vihreistä joillakin epäilen tällä kepin käytöllä taustamotiivina olevan ammattiyhdistysten vierastamisen. Tämä vierastaminen johtunee siitä, että meikäläisissä ns. epätyypilliset työsuhteet ovat tyypillisiä, kun taas ammattiyhdistyksissä ne ovat epätyypillisiä. Eivät ammattiyhdistykset kuitenkaan ole vihollisia. Ilman ammattiyhdistykseni juristia minulla olisi erinäissäkin työsopimuksissani ollut epäselvyys jäänyt tulkitsematta, ja paikalliset luottamusmieheni jääneet ilman tukea.
Ja jos ammattiyhdistykset olisivat vihollisia, vihollisiinhan kannattaa liittyä, jolloin epätyypillisistä tulisi tyypillisiä. Me vihreäthän olemme muuten erinomaisia saamaan asioita ulos marginaalista, miksi emme tässä?
Jos ansiopäivärahaan halutaan koskea tasa-arvosyistä, jotta etuoikeutetut saataisiin pudotettua yhtä alas kuin ne hölmöt, jotka eivät kuulu omasta vapaasta typeryydestään ammattiliittoihin, tämäkin on yleisen vihreän tasa-arvostrategian vastaista. Yleensähän me pyrimme suorittamaan lähtökohtien tasaamisen nostamalla alimmassa kuopassa olijat.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste energia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste energia. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Vihreys on muutakin kuin talouspolitiikkaa
Siitä, että vihreydellä on todellakin monta sävyä, on luultavasti tehty liian iso numero. Ei nimittäin ole.
Joskin talouspoliittisesti vihreä kirjo kattaakin aika ison vaihteluvälin tasa-arvon takaavaa valtiota korostavasta vasemmistosta talousliberaalismiin, niin kyllä talouspolitiikassakin yhteisiä nimittäjiä löytyy. Esimerkiksi käy perustulo, jota melkein kaikki vihreät kannattavat.
Se, että vihreät on saatu näyttämään niin kirjavalta joukolta, johtunee paljolti edellämainitusta. On kuitenkin muitakin politiikan sektoreita: on maaseutupolitiikka, on liikennepolitiikka, on kehitysmaapolitiikka, on energiapolitiikka, on koulutuspolitiikka, on elinkeinopolitiikka, on kulttuuripolitiikka, on turvallisuuspolitiikka, on maahanmuuttopolitiikka. Ja niin edelleen. Suurimmassa osassa näistä suurin osa vihreistä mahtuu hyvinkin samalle kirjan sivulle.
Maaseutupolitiikassa suurin osa tykkää maatilamatkailusta, luomuviljelystä ja etätyöstä, liikennepolitiikassa suurin osa tykkää ratkaisuista, jotka tekevät mahdolliseksi pärjätä myös pyöräillen, kävellen tai junalla, kehitysmaapolitiikassa suurin osa on sitä mieltä, että kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattaminen 0,7 prosenttiin on myös parasta sisäpolitiikkaa, energiapolitiikassa kaikki vastustavat fossiilisia polttoaineita, koulutuspolitiikassa suurin osa elleivät kaikki toivo tutkintoon johtavan koulutuksen olevan jatkossakin maksutonta, elinkeinopolitiikassa suurin osa uskoo pienten yritysten työllistävän eniten, kulttuuripolitiikassa uskoisin suurimman osan uskovan tarjonnan pluralismiin, ja verovarojen tukevan tätä tavoitetta paremmin kuin esimerkiksi mainosrahoin maksettujen tiedotusvälineiden, turvallisuuspolitiikassa suurin osa ymmärtänee sen, että perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi on muitakin haasteita (kuten ympäristö- ja kyberuhat) ja suurin osa meistä ajatellee niin, että maamme rajat eivät voi olla auki yhteen suuntaan.
Tiedän kyllä, että valitulla talouspoliittisella linjalla on heijasteensa esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan ja muihinkin politiikan sektoreihin. Kuitenkin, minulle talous on "vain" puitteet, raamit. Jos taulun raamit määräävät teoksen koon, ne eivät ota mitään kantaa sen sisältöön. Ja sisältö on - vihreä. Niin että kyllä vihreillä on paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia nimittäjiä.
Joskin talouspoliittisesti vihreä kirjo kattaakin aika ison vaihteluvälin tasa-arvon takaavaa valtiota korostavasta vasemmistosta talousliberaalismiin, niin kyllä talouspolitiikassakin yhteisiä nimittäjiä löytyy. Esimerkiksi käy perustulo, jota melkein kaikki vihreät kannattavat.
Se, että vihreät on saatu näyttämään niin kirjavalta joukolta, johtunee paljolti edellämainitusta. On kuitenkin muitakin politiikan sektoreita: on maaseutupolitiikka, on liikennepolitiikka, on kehitysmaapolitiikka, on energiapolitiikka, on koulutuspolitiikka, on elinkeinopolitiikka, on kulttuuripolitiikka, on turvallisuuspolitiikka, on maahanmuuttopolitiikka. Ja niin edelleen. Suurimmassa osassa näistä suurin osa vihreistä mahtuu hyvinkin samalle kirjan sivulle.
Maaseutupolitiikassa suurin osa tykkää maatilamatkailusta, luomuviljelystä ja etätyöstä, liikennepolitiikassa suurin osa tykkää ratkaisuista, jotka tekevät mahdolliseksi pärjätä myös pyöräillen, kävellen tai junalla, kehitysmaapolitiikassa suurin osa on sitä mieltä, että kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattaminen 0,7 prosenttiin on myös parasta sisäpolitiikkaa, energiapolitiikassa kaikki vastustavat fossiilisia polttoaineita, koulutuspolitiikassa suurin osa elleivät kaikki toivo tutkintoon johtavan koulutuksen olevan jatkossakin maksutonta, elinkeinopolitiikassa suurin osa uskoo pienten yritysten työllistävän eniten, kulttuuripolitiikassa uskoisin suurimman osan uskovan tarjonnan pluralismiin, ja verovarojen tukevan tätä tavoitetta paremmin kuin esimerkiksi mainosrahoin maksettujen tiedotusvälineiden, turvallisuuspolitiikassa suurin osa ymmärtänee sen, että perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi on muitakin haasteita (kuten ympäristö- ja kyberuhat) ja suurin osa meistä ajatellee niin, että maamme rajat eivät voi olla auki yhteen suuntaan.
Tiedän kyllä, että valitulla talouspoliittisella linjalla on heijasteensa esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan ja muihinkin politiikan sektoreihin. Kuitenkin, minulle talous on "vain" puitteet, raamit. Jos taulun raamit määräävät teoksen koon, ne eivät ota mitään kantaa sen sisältöön. Ja sisältö on - vihreä. Niin että kyllä vihreillä on paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia nimittäjiä.
torstai 9. lokakuuta 2014
Palmian yhtiöittäminen todisti, että edelläkävijyys sijaitsee oikealla
Palmian yhtiöittäminen meni, kuten odotettua, oikea-/vasen -jakolinjan mukaan. Vaa'ankieliasemassa olivat puolueet, joita ei osata sijoittaa tälle akselille, eli Vihreät, Perussuomalaiset, RKP ja Keskusta. No, Keskusta on Helsingissä marginaalinen voima, RKP on, kuten tiedetään, oikeistopuolue, ja perussuomalaiset äänestää aina silloin kun se ei tiedä, mitä mieltä sen pitäisi olla, kuten oikeistopuolue.
Silläkin uhalla tässä havainnoin, että helsinkiläiset toverit eivät välttämättä tykkää kun tällainen sudeettivihreä tulee mestaroimaan toisen tontille, mutta havainnointi lienee sallittua?
Kysymys on ideologisesti siitä, mitä olen aavistellut jo pitkään: kun valtakunnallisesti Vihreät on enemmän vasemmalle kallellaan - tämä näkyy myös eduskuntaryhmässä - niin Helsingissä kallistus on oikeammalle. Meitähän on haukuttu Kokoomuksen puisto-osastoksi; muuten hyvä, paitsi, ettei Kokoomuksella ole puisto-osastoa. Yksi Jarmo Nieminen ei kesää tee, valitettavasti.
Ei tästä kuitenkaan tarvitse tehdä mitään muita johtopäätöksiä kuin edellämainittu. Meitä maakuntien vihreitä tarvitaan, jottei puolue kaatuisi Kokoomuksen syliin, vaikka emme voikaan vaikuttaa helsinkiläiseen politiikkaan, mistä meitä tasaisin väliajoin muistutetaan. Onneksi sentään eroja Kokoomukseen löytyy, mm. energiapolitiikka ja sosiaalipolitiikka eivät mahdu samalle sivulle Kokoomuksen kanssa. Kaupunginvaltuustossa vain harvoin päätetään energiapolitiikasta, paitsi silloin kun pitää ottaa kantaa kaupungin mahdollisista osallisuuksista voimalayhtiöihin.
On Helsingissäkin joitakin vasemmistovihreitä. Heitä ovat esimerkiksi kaksi kannattamaani suosikkipoliitikkoa Outi Alanko-Kahiluoto ja Johanna Sumuvuori. Molemmat vastustavat Palmian yhtiöittämistä. Kaksi muuta yhtiöittämistä vastaan äänestänyttä olivat Zahra Abdulla ja Sirkku Ingervo.
Olen kyllä kieltämättä vähän yllättynyt siitä, että muita ei löytynyt. Uskoakseni perusteluissa mahdollinen ideologia piilotetaan, ja korvataan strategialla, ja oikea-vasen -jaottelu järjellä. Vihreät tapaavat paikoittaa itsensä oikea-vasen -akselin yläpuolelle, väittäen olevansa edellä. No, edelläkävijyys tässä tapauksessa näyttäytyy äänin 15-4 sijaitsevan oikealla.
Vaikka kyse ei suoranaisesti olekaan yksityistämisestä, yhtiöittäminen lisää kaupungin mahdollisuuksia osallistua kilpailutukseen, ja kilpailutus on aina tuonut näkyville oikeisto-/vasemmisto -jaon. Kaupunki nyt ikään kuin tuo peliin tilaaja-tuottaja -mallin, jossa se on itse yksi mahdollisista tuottajista, sen lisäksi että se on tilaaja.
Palmiaan liittyvissä keskustelussa todettiin mm., että ei ole yhtiön vika, jos kaupunki ei osaa kilpailuttaa. Ei olekaan, vaan kaupungin. Miksi sitten pitää ryhtyä kilpasille, jos ei osaa, ja miksi Suomen pääkaupunki ei osaa/osaisi kilpailuttaa? Tähän voisi todeta analogisesti edellisen väitteen kanssa: ei ole maakuntien vika, jos Helsinki ei osaa kilpailuttaa.
lauantai 23. elokuuta 2014
Köyhät energiansäästöä vastaan
Facebookissa voi syyllistyä ainakin neljänlaiseen syntiin: rasismiin, vihapuheisiin, huhupuheiden ja luulottelujen levittelyyn sekä suoranaiseen typeryyteen. Käyttämässäni Kuka kuuntelee köyhää -ryhmässä kauhisteltiin, että kuinka se EU nyt kieltää heiltä yli 1600 watin imurit, kun käyrät kurkutkin on kieltänyt.
Näiden kahden kieltämisen rinnastaminen on kuin sovittaisi samaa hattua appelsiinille ja melonille. Typeryydelle ei kuitenkaan - valitettavasti - löydy Facebookista ilmiantopykälää, vaikka pitäisi olla selvää, että köyhän, jos kenenkä kannattaa säästää. Sähkölaskussa sen sitten näkevät, jos osaavat.
Tuore ministeri Räty (kok.) on erehtynyt lipsauttamaan, että alle 2600, saati alle 2100 tienaavia täytyy olla todella vähän, ja siitäkin jos reposteltiin. En kuulu Rädyn faneihin, mutta vihapuheita en hyväksy, ja sellaisia havaitsessani tulen armotta ilmiantamaan sellaiset. Kuten rasisminkin. Jos ministeri on erehtynyt lausumaan typerästi ymmärtämättömyyttään, se ei oikeuta vihapuheisiin. Kuten ei mikään muukaan.
Typeryyteen ei saa vastata typeryydellä, eikä ajattelemattomuuteen ajattelemattomuudella. Kun erehdyin ostamaan naapuriltani itselleni liian vaikean matkapuhelimen, ei se ole hänen vikansa, ettei hän minua huomattavasti teknisempänä ihmisenä kyennyt käsittämään sitä, että se olisi minulle liian vaikea, aivan samaten kun minun on vaikea käsittää sitä, että jonkun mielestä liha liemi kuutio voi näyttää olevan kolme erillistä asiaa, jopa sanaa. Pystyn kuitenkin elämään sen kanssa, etten kaikkea ymmärrä. Suosittelen tätä pystymistä muillekin.
Näiden kahden kieltämisen rinnastaminen on kuin sovittaisi samaa hattua appelsiinille ja melonille. Typeryydelle ei kuitenkaan - valitettavasti - löydy Facebookista ilmiantopykälää, vaikka pitäisi olla selvää, että köyhän, jos kenenkä kannattaa säästää. Sähkölaskussa sen sitten näkevät, jos osaavat.
Tuore ministeri Räty (kok.) on erehtynyt lipsauttamaan, että alle 2600, saati alle 2100 tienaavia täytyy olla todella vähän, ja siitäkin jos reposteltiin. En kuulu Rädyn faneihin, mutta vihapuheita en hyväksy, ja sellaisia havaitsessani tulen armotta ilmiantamaan sellaiset. Kuten rasisminkin. Jos ministeri on erehtynyt lausumaan typerästi ymmärtämättömyyttään, se ei oikeuta vihapuheisiin. Kuten ei mikään muukaan.
Typeryyteen ei saa vastata typeryydellä, eikä ajattelemattomuuteen ajattelemattomuudella. Kun erehdyin ostamaan naapuriltani itselleni liian vaikean matkapuhelimen, ei se ole hänen vikansa, ettei hän minua huomattavasti teknisempänä ihmisenä kyennyt käsittämään sitä, että se olisi minulle liian vaikea, aivan samaten kun minun on vaikea käsittää sitä, että jonkun mielestä liha liemi kuutio voi näyttää olevan kolme erillistä asiaa, jopa sanaa. Pystyn kuitenkin elämään sen kanssa, etten kaikkea ymmärrä. Suosittelen tätä pystymistä muillekin.
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Vihreä teollisuus - Suomen pelastus?
Ympäristöministeri Ville Niinistö ja eurovaaliehdokas Siru Kauppinen vierailevat perjantaina 31.1. kello 18 Porvoon Café Rongossa (Rauhankatu 33, aivan linja-autoaseman tuntumassa). Tule kuulemaan ja keskustelemaan, miksi energiansäästö, energiatehokkuus ja ympäristöä säästävä teknologia tuo Suomeen lisää työpaikkoja ja vientiä. Tule kuuntelemaan myös Pasi Siltakorpea, jolta on juuri ilmestynyt levyllinen hänen omia laulujaan!
perjantai 3. tammikuuta 2014
Miksi en osallistu Lastensairaala-keräykseen...
... vaikka asia on huutavan tärkeä?
Yksinkertaisesti siksi, että sairaalakeräys on hälyttävä signaali suomalaisen yhteiskunnan tilasta. En halua olla siunaamassa sitä, että Suomesta olisi tulossa yhdysvaltalaismallisesti sellainen yhteiskunta, jossa hoitoa saavat vain ne, joilla on varaa. Yhteiskunta, jossa hyvinvointi on yksityisten almujen varassa. En halua Suomea riippuvaiseksi sattumanvaraisesta armosta. Meillä pitäisi olla varaa hoitaa vanhuksemme ja lapsemme, itse asiassa kaikki apua tarvitsevat.
Ja olisikin. Jos julkiset varat laskettaisiin oikein. Jos veropohjaamme kasvatettaisiin lisäämällä pääomaveroja ja maahanmuuttoa, säästettäisiin esimerkiksi puolustusvoimista ja tehostettaisiin työtä julkisella sektorilla, tehtäisiin työstä, opiskelusta ja yrittäjyydestä kaikissa tilanteissa kannattavaa ja nähtäisiin Suomen mahdollisuudet uusien kestävien työpaikkojen luomiseen puhtailla, tulevaisuuden aloilla, meillä olisi tähän, ja kaikkeen muuhunkin varaa.
En hyväksy julkisten palveluiden rapauttamista siksi, että Suomessa pelätään maahanmuuttoa, tehdään lyhytnäköisiä energiapoliittisia ratkaisuja, jotka vievät meidät vararikkoon luomatta ainuttakaan uutta työpaikkaa, kevennetään verotusta vain siksi että Kokoomus niin vaatii, ei tueta juhlapuheista huolimatta itsensä työllistämistä, kiitos yrittäjiksi pukeutuneiden pamppujen lobbauksen, eikä vakavasti edes yritetä saada harmaata taloutta kuriin. Näistä kaikista pitäisi vallita konsensus, samoin siitä, että työ pitäisi suunnitella julkisella sektorilla ihan uudestaan: kaikki turha itseisarvoinen tietokoneella leikkiminen ja työn esittäminen pois, tilalle tuottava ja suorittava työ.
Näin ollen en tule osallistumaan mihinkään sellaiseen keräykseen, jossa yksityisesti kerätään varoja julkisten palveluiden ylläpitämiseen, koska tällöin samalla tullaan myöntäneeksi, että julkisia palveluita ei ole enää olemassa, koska niitä ei haluta ylläpitää, koska olemme luopuneet tasa-arvosta tavoiteltavana päämääränä.
Yksinkertaisesti siksi, että sairaalakeräys on hälyttävä signaali suomalaisen yhteiskunnan tilasta. En halua olla siunaamassa sitä, että Suomesta olisi tulossa yhdysvaltalaismallisesti sellainen yhteiskunta, jossa hoitoa saavat vain ne, joilla on varaa. Yhteiskunta, jossa hyvinvointi on yksityisten almujen varassa. En halua Suomea riippuvaiseksi sattumanvaraisesta armosta. Meillä pitäisi olla varaa hoitaa vanhuksemme ja lapsemme, itse asiassa kaikki apua tarvitsevat.
Ja olisikin. Jos julkiset varat laskettaisiin oikein. Jos veropohjaamme kasvatettaisiin lisäämällä pääomaveroja ja maahanmuuttoa, säästettäisiin esimerkiksi puolustusvoimista ja tehostettaisiin työtä julkisella sektorilla, tehtäisiin työstä, opiskelusta ja yrittäjyydestä kaikissa tilanteissa kannattavaa ja nähtäisiin Suomen mahdollisuudet uusien kestävien työpaikkojen luomiseen puhtailla, tulevaisuuden aloilla, meillä olisi tähän, ja kaikkeen muuhunkin varaa.
En hyväksy julkisten palveluiden rapauttamista siksi, että Suomessa pelätään maahanmuuttoa, tehdään lyhytnäköisiä energiapoliittisia ratkaisuja, jotka vievät meidät vararikkoon luomatta ainuttakaan uutta työpaikkaa, kevennetään verotusta vain siksi että Kokoomus niin vaatii, ei tueta juhlapuheista huolimatta itsensä työllistämistä, kiitos yrittäjiksi pukeutuneiden pamppujen lobbauksen, eikä vakavasti edes yritetä saada harmaata taloutta kuriin. Näistä kaikista pitäisi vallita konsensus, samoin siitä, että työ pitäisi suunnitella julkisella sektorilla ihan uudestaan: kaikki turha itseisarvoinen tietokoneella leikkiminen ja työn esittäminen pois, tilalle tuottava ja suorittava työ.
Näin ollen en tule osallistumaan mihinkään sellaiseen keräykseen, jossa yksityisesti kerätään varoja julkisten palveluiden ylläpitämiseen, koska tällöin samalla tullaan myöntäneeksi, että julkisia palveluita ei ole enää olemassa, koska niitä ei haluta ylläpitää, koska olemme luopuneet tasa-arvosta tavoiteltavana päämääränä.
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Tosiasioita Norjasta
"Mitä muuta Suomessa on? Siellä on Lahti, se hiihtohuijauspaikka, ja
Kirvesniemen pariskunta, mikä sen naisen nimi nyt olikaan, ensin hänellä
oli jokin muu sukunimi ja sitten hän meni naimisiin, Harrinko kanssa se
oli? Ja tuhansia järviä, ja Jean, suuri Sibelius, ja muotoilua, ja
Nokia, herrajumala, tuottavin yhtiö koko Euroopassa, minulla on
itsellänikin Nokian puhelin, se on luotettava kuin mikä ja siinä on
infrapunaporttikin niille, jotka sellaista tarvitsevat, mutta minä en
tarvitse, en pidä infrapunaporteista enkä infrapunaisista asioista
ylipäätään, ne tuovat mieleeni sairauden, syövän, ja kuoleman, ja
kuolema merkitsee muutosta, samoin kuin vesi, se merkitsee muutosta
enemmän kuin mikään muu, ja siitä minä en pidä, helvettiin koko
infrapuna.
Ja suomalaisilla on Kalevala, helkkari sentään, Kalevala, muinaiseepos vai mikä se nyt on, olen nähnyt otteita siitä televisiossa, kummalliset partaveikot juoksentelevat ympäriinsä ja laulavat ja uhraavat naisia ja toisiaan jumalille ja vaikka kenelle. Ja heillä on poroja, heillä on kasapäin kaksoisvokaaleja ja heillä on viinaa.
Tiedän Suomesta vaikka mitä."
Näin summasi tietonsa Suomesta kirjailija Erlend Loe mainiossa veijarikirjassaan Tosiasioita Suomesta (julkaissut Like), alkuteos Fakta om Finland. Tai siis ennakkoluulonsa. Ei nimittäin käynyt edes Erlend Suomessa.
Jos suomalaiset huijaavat hiihtämällä, norjalaiset huijaavat kirjoittamalla. Erlend Loe oli vielä melko tuntematon kirjailija, anoessaan matka-apurahaa kirjoittaakseen matkakirjan Suomesta. Hän ei koskaan käynyt Suomessa, minkä hän peitti tekaistuilla tositteilla. Ihan niinkuin kirjansa päähenkilö. Kirjanpidollisesti hänen rikoksensa on vanhentunut, mutta kirjallinen petos ei vanhene koskaan. Nyt on takaisinmaksun aika. Seuraavaksi esitän tarkistettuja, kokemusperäisiä tosiasioita Norjasta.
Norjalaiset tunnetaan kalasta. Ei siellä sitä ainakaan syödä, ainakaan Oslossa. Sitä nimittäin ei edes myydä. Ei ainakaan norjalaista kalaa. Norjalaisen kalan he dumppaavat esimerkiksi meille, suomalaisille. Itse syövät thaimaalaista kalaa, jos syövät. Oikeasti he syövät Pizza Grandiosaa. Ja niin juntteja ovat, että nyppivät siitä kaikki paprikat pois niin että Grandiosan piti alkaa valmistamaan pitsoja junteille ja vielä junteimmille (siis ilman paprikaa). Ja ne kaikkein junteimmat eivät edes osaa laskea, sillä ne paprikattomat ovat kalliimpia kuin ne, joissa on paprikaa.
Norjasta ei saa mistään smetanaa eikä kermaviiliä. Eivät onnistu monet ruoat. Ja Mandalissa 30 vuotta asunut isäni ystävä tilaa isältäni aika ajoin ruoka-apuna Koskenlaskija-sulatejuustoa, ja sanoo, että aina kun hän palaa Suomesta Norjaan, tuntuu että hän palaisi ajassa 30 vuotta takaisin. Heidän ruokavaliostaan puuttuu sitäpaitsi lounas kokonaan, koska Kekkonen söi sen. Kaikissa vaaleissa joku naiivi hölmö erehtyy ottamaan mallia Suomen Pisa-palkitusta koulusta, ja ehdottaa ilmaista koulu- ja päiväkotiruokaa, samalla tehden poliittisen itsemurhan. Yleensä hän on SV:stä eli paikallisesta Vasemmistoliitosta.
Erlend Loe heijastelee yleisiä norjalaisia tuntoja pitäessään suomalaisia kansana, jotka juksaavat hiihtämällä. Myös valtalehtien urheilukriitikot pitävät hiihtämistä niin keskeisenä kansallisen identiteetin rakennuspuuna, tai oikeastaan lasikuituna, että pääkirjoitustasollakin muistetaan tavan takaa kehua Norjan hiihtoihmeen syntyneen puhtain keinoin, ja voi sitä vahingonilon määrää aina kun Kaisa Varis jää kiinni siitä, että pussissa olevat jauhot eivät ole aivan puhtaita tai kun Matti Nykänen taas erehtyy luulemaan jotakin naista jukiksi (jukki on tanskalaisen uskomuksen mukaan suomalainen seurapeli, jossa miehet heittävät ilmaan puukkoja ja se, jonka päähän niitä jää eniten, valitaan jukiksi). Ja samat norjalaiset, jotka olivat ilakoineet Mika Myllylästä suurimpana suksien päällä kulkeneena roistona, muistivat heti ensimmäisinä mainita hänen olleen mitä suurin urheilija ja myös hienoin, arvostetuin ja pidetyin ihminen hiihtopiireistä hänen kuoltuaan. Hyi hitto tuota kaksinaamaisuuden määrää.
Loe syyttää suomen kieltä vaikeaksi. Suomi on sentään yksi kieli. Itse ovat sotkeneet asiat tahallaan siten, että heillä on kaksi kieltä. Ja niitäkin saatanat sönkkäävät kukin vielä ihan omalla tavallaan. Vastuu on täysin kuulijalla.
On norjalaisillakin ympäriinsä neitojen kauloja halailevia ja raiskailemassa juoksentelevia partaveikkoja. Ja niitä on paljon enemmän kuin meillä. Meillä on vain yksi, Väinämöinen. Norjassa koko kansa on sellaisia. Niitä kutsutaan viikingeiksi. Ja niillä on sarvet päässä kuin piruilla, saatanat.
Oslossa ylpeillään sillä, että kaupunki lämmitetään miltei yksinomaan uusiutuvilla energiavaroilla ja että muissa maissa (kuten esimerkiksi meillä, Suomessa) sotketaan energia-asioissa estotta. Me poltamme öljyä, maakaasua ja hiiltä ja olemme syypäitä ilmaston lämpenemiseen. Norjalaisilta ostetuilla fossiilisilla polttoaineilla.
Norjassa ei osata kierrättää, eikä rakentaa. Biojätteiden kierrätys on alkanut Oslossa vasta joissakin taloyhtiöissä, ja ne norjalaiset, jotka laittavat biojätteensä vihreisiin säkkeihin, asuvat joko väärissä taloissa tai kokonaan väärässä maassa. Taloissa on yksinkertaiset ikkunat, koska norjalaiset ovat niin hölmöjä, että luulevat voivansa lämmittää talojaan ikuisesti öljyllä. Jota he eivät edes juurikaan käytä lämmitykseen, vaan he dumppaavat sen tänne. Meille suomalaisille.
Norjalaiset ovat maailmanmestareita hiihdon lisäksi yhdessä lajissa. Se on norjalainen yhdistetty: omatunnon ulkoistaminen ja hurskastelu. Ensin peitetään omat rötökset, sitten dumpataan rikoksentekovälineet puoli-ilmaisiksi suomalaisille, js lopulta syytetään suomalaisia. Hyi helvetti.
Nämä eivät ole ennakkoluuloja Norjasta, vaan tosiasioita. Olen käynyt itse tarkistamassa. Enkä vain käymässä, vaan asumassa siellä. Kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kävin havainnoimassa, toisella tarkistamassa. Ihan varmuuden vuoksi. Tiedän siis, mistä puhun. Toisin kuin Erlend.
Ja suomalaisilla on Kalevala, helkkari sentään, Kalevala, muinaiseepos vai mikä se nyt on, olen nähnyt otteita siitä televisiossa, kummalliset partaveikot juoksentelevat ympäriinsä ja laulavat ja uhraavat naisia ja toisiaan jumalille ja vaikka kenelle. Ja heillä on poroja, heillä on kasapäin kaksoisvokaaleja ja heillä on viinaa.
Tiedän Suomesta vaikka mitä."
Näin summasi tietonsa Suomesta kirjailija Erlend Loe mainiossa veijarikirjassaan Tosiasioita Suomesta (julkaissut Like), alkuteos Fakta om Finland. Tai siis ennakkoluulonsa. Ei nimittäin käynyt edes Erlend Suomessa.
Jos suomalaiset huijaavat hiihtämällä, norjalaiset huijaavat kirjoittamalla. Erlend Loe oli vielä melko tuntematon kirjailija, anoessaan matka-apurahaa kirjoittaakseen matkakirjan Suomesta. Hän ei koskaan käynyt Suomessa, minkä hän peitti tekaistuilla tositteilla. Ihan niinkuin kirjansa päähenkilö. Kirjanpidollisesti hänen rikoksensa on vanhentunut, mutta kirjallinen petos ei vanhene koskaan. Nyt on takaisinmaksun aika. Seuraavaksi esitän tarkistettuja, kokemusperäisiä tosiasioita Norjasta.
Norjalaiset tunnetaan kalasta. Ei siellä sitä ainakaan syödä, ainakaan Oslossa. Sitä nimittäin ei edes myydä. Ei ainakaan norjalaista kalaa. Norjalaisen kalan he dumppaavat esimerkiksi meille, suomalaisille. Itse syövät thaimaalaista kalaa, jos syövät. Oikeasti he syövät Pizza Grandiosaa. Ja niin juntteja ovat, että nyppivät siitä kaikki paprikat pois niin että Grandiosan piti alkaa valmistamaan pitsoja junteille ja vielä junteimmille (siis ilman paprikaa). Ja ne kaikkein junteimmat eivät edes osaa laskea, sillä ne paprikattomat ovat kalliimpia kuin ne, joissa on paprikaa.
Norjasta ei saa mistään smetanaa eikä kermaviiliä. Eivät onnistu monet ruoat. Ja Mandalissa 30 vuotta asunut isäni ystävä tilaa isältäni aika ajoin ruoka-apuna Koskenlaskija-sulatejuustoa, ja sanoo, että aina kun hän palaa Suomesta Norjaan, tuntuu että hän palaisi ajassa 30 vuotta takaisin. Heidän ruokavaliostaan puuttuu sitäpaitsi lounas kokonaan, koska Kekkonen söi sen. Kaikissa vaaleissa joku naiivi hölmö erehtyy ottamaan mallia Suomen Pisa-palkitusta koulusta, ja ehdottaa ilmaista koulu- ja päiväkotiruokaa, samalla tehden poliittisen itsemurhan. Yleensä hän on SV:stä eli paikallisesta Vasemmistoliitosta.
Erlend Loe heijastelee yleisiä norjalaisia tuntoja pitäessään suomalaisia kansana, jotka juksaavat hiihtämällä. Myös valtalehtien urheilukriitikot pitävät hiihtämistä niin keskeisenä kansallisen identiteetin rakennuspuuna, tai oikeastaan lasikuituna, että pääkirjoitustasollakin muistetaan tavan takaa kehua Norjan hiihtoihmeen syntyneen puhtain keinoin, ja voi sitä vahingonilon määrää aina kun Kaisa Varis jää kiinni siitä, että pussissa olevat jauhot eivät ole aivan puhtaita tai kun Matti Nykänen taas erehtyy luulemaan jotakin naista jukiksi (jukki on tanskalaisen uskomuksen mukaan suomalainen seurapeli, jossa miehet heittävät ilmaan puukkoja ja se, jonka päähän niitä jää eniten, valitaan jukiksi). Ja samat norjalaiset, jotka olivat ilakoineet Mika Myllylästä suurimpana suksien päällä kulkeneena roistona, muistivat heti ensimmäisinä mainita hänen olleen mitä suurin urheilija ja myös hienoin, arvostetuin ja pidetyin ihminen hiihtopiireistä hänen kuoltuaan. Hyi hitto tuota kaksinaamaisuuden määrää.
Loe syyttää suomen kieltä vaikeaksi. Suomi on sentään yksi kieli. Itse ovat sotkeneet asiat tahallaan siten, että heillä on kaksi kieltä. Ja niitäkin saatanat sönkkäävät kukin vielä ihan omalla tavallaan. Vastuu on täysin kuulijalla.
On norjalaisillakin ympäriinsä neitojen kauloja halailevia ja raiskailemassa juoksentelevia partaveikkoja. Ja niitä on paljon enemmän kuin meillä. Meillä on vain yksi, Väinämöinen. Norjassa koko kansa on sellaisia. Niitä kutsutaan viikingeiksi. Ja niillä on sarvet päässä kuin piruilla, saatanat.
Oslossa ylpeillään sillä, että kaupunki lämmitetään miltei yksinomaan uusiutuvilla energiavaroilla ja että muissa maissa (kuten esimerkiksi meillä, Suomessa) sotketaan energia-asioissa estotta. Me poltamme öljyä, maakaasua ja hiiltä ja olemme syypäitä ilmaston lämpenemiseen. Norjalaisilta ostetuilla fossiilisilla polttoaineilla.
Norjassa ei osata kierrättää, eikä rakentaa. Biojätteiden kierrätys on alkanut Oslossa vasta joissakin taloyhtiöissä, ja ne norjalaiset, jotka laittavat biojätteensä vihreisiin säkkeihin, asuvat joko väärissä taloissa tai kokonaan väärässä maassa. Taloissa on yksinkertaiset ikkunat, koska norjalaiset ovat niin hölmöjä, että luulevat voivansa lämmittää talojaan ikuisesti öljyllä. Jota he eivät edes juurikaan käytä lämmitykseen, vaan he dumppaavat sen tänne. Meille suomalaisille.
Norjalaiset ovat maailmanmestareita hiihdon lisäksi yhdessä lajissa. Se on norjalainen yhdistetty: omatunnon ulkoistaminen ja hurskastelu. Ensin peitetään omat rötökset, sitten dumpataan rikoksentekovälineet puoli-ilmaisiksi suomalaisille, js lopulta syytetään suomalaisia. Hyi helvetti.
Nämä eivät ole ennakkoluuloja Norjasta, vaan tosiasioita. Olen käynyt itse tarkistamassa. Enkä vain käymässä, vaan asumassa siellä. Kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kävin havainnoimassa, toisella tarkistamassa. Ihan varmuuden vuoksi. Tiedän siis, mistä puhun. Toisin kuin Erlend.
perjantai 22. marraskuuta 2013
Helsinki vs. Oslo
Missä Helsinki hakkaa Oslon? Entä missä Oslo taas on Helsinkiä parempi?
Seuraavassa vertailen kahta kotikaupunkiani; jotkut asioista kuuluvat
elämänlaatuun ja jotkut taas ovat luonteeltaan objektiivisempia.
Numeraalisia faktoja haluavat voivat tarkistaa tilastoista.
Helsinki voittaa:
Kierrätys
Vaikka Helsinkikään ei ole mikään kierrätyksen mallikaupunki, niin Oslossa heitetään biojätteetkin sekajätteisiin poltettaviksi. Vaikka äskettäin alkoi jätteiden lajittelu indeksoimalla palavat roskat vihreisiin pusseihin, ihan liikaa riippuu yksittäisestä keräilijästä ja jätehuoltoyhtiöstä. Tervetuloa kivikaudelle.
Lenkkeilymahdollisuudet
Helsingissä pääsee miltei missä tahansa suoraan kotiovelta kohtuullisessa ajassa metsään tai ainakin kunnolliseen puistoon. Oslossa on kyllä hieno kaupunkimetsä, Oslomarka, mutta sinne pitää mennä useimmista kaupunginosista bussilla tai metrolla. Lisäksi oslolaisista urheilukaupoista ei saa kenkämerkkiäni. Norjassa asuessani jouduin hakemaan kenkiä Suomesta.
Uimapaikat
Helsingissä on alueellisesti melko kattava uimahalliverkosto; Oslossa taas suuri osa uimahalleista on joko remontin takia suljettu, altaat liian lyhyitä tai ne sijaitsevat voittopuolisesti kaukaisissa lähiöissä. On täällä sentään Frognerbad, paikallinen Stadikka.
Asunnot
Helsinkiläiset asunnot ovat voittopuolisesti paremmassa kunnossa ja paremmin varustettuja kuin oslolaiset. Oslossa tuplaikkunat ovat ylellisyyttä, ja home- ja asbestivauriot tavallisia vanhoissa taloissa.
Taidegalleriat
Helsingissä näyttäisi olevan paljon enemmän gallerioita pelkästään Rööperissä kuin koko Oslossa. Oslon tilannetta hieman parantaa se, että täällä on Munch-museo.
Maitotuotteet
Norjasta ei saa mistään smetanaa. Ja rahkaa ja kermaviiliäkin sovelletaan. Ei näin. Moni lajike jää syntymättä.
Pizza
Maksaa ravintolasta tilattuna Oslossa 15-20 euroa; vertaa Helsingin hintatasoon, joka on 5-10 euroa.
Hintataso
Yleinen hintataso on näppituntumalta Helsingissä 20-30%% alhaisempi kuin Oslossa; tosin palkkatasossa on vielä selvästi suurempi ero vastaavasti Oslon hyväksi.
- asuminen: sekä omistusasuminen että vuokra-asuminen on Oslossa vähintäänkin 20-30% kalliimpaa kautta linjan kuin Helsingissä, toki suurin alueellisin vaihteluin.
- päivittäistavarat: vaikka Helsingissä elintarvikkeiden hinnat ovatkin nousseet vuoden aikana tuntuvasti, niin edelleenkin Oslossa selkeästi Helsinkiä kallimpaa on tupakka, alkoholi ja maitotuotteet. Kala ja äyriäiset ovat sen sijaan Oslossa halvempia; samaten laaja etnisten ruokakauppojen tarjonta tuo mausteet, riisit, nuudelit ja maustekastikkeet sekä harvinaiset hedelmät ja vihannekset kuluttajien ulottuville Helsinkiin verrattavilla hinnoilla.
Katujen talvikunnossapito. Tässä on apulaiskaupunginjohtaja Saurilta julkisen anteeksipyynnön paikka henkilöltä, joka on joutunut liian monasti olemaan rikkinäisenä puhelimena. Jos Helsingissä viimeisen kahden harvinaisen lumisen (ja kylmän) talven aikana 30 sentin yön aikana kehkeytynyt lumikerros tekee monien, ei vähiten lastenvaunuja työntävän yksinhuoltajan arjen mahdottomaksi, Oslossa se on sitä 4-5 kuukautta vuodesta, ellei ilmastonmuutos etene ja kunnolla.
Hengitysilma
Oslossa ainakin kantakaupungin valtatuoksuna on Petteröe-tupakka, vaikka Norjassa tupakointi on tilastollisesti lähes sukupuuttoon kuollutta. Se haisee mahorkalta. Ja asuntojakin täällä rakennetaan bensa-asemien yläpuolelle. Ja jopa päiväkoteja. Ei näin.
Oslo voittaa:
Urbaani uudisrakentaminen
Osloon viimeisen 10 vuoden aikana suunnitellut uudet kerrostaloalueet kunniottavat vanhaa ja ilahduttavat silmää. Ne sopeutuvat paljon paremmin kaupunkikuvaan kuin Ruoholahtemme ja Arabianrantamme. Lisäksi niissä on ymmärretty piilottaa autot; parkkipaikat ovat kellarikerroksessa.
Liikennekulttuuri
Oslossa autoilija pysähtyy nähdessään jalankulkijan tai pyöräilijän kadun reunassa. Helsingissä on päinvastoin.
- metrolinjasto. Oslossa on kuusi metrolinjaa, Helsingissä yksi plus.
- pyöräily. Oslossa on pyöräkaistoja melko kattavasti suurien katujen varsilla, mutta mikä tärkeämpää, täällä pyöräily on liikenteessä Helsinkiä turvallisempaa, koska muut liikkujat ovat siihen tottuneita.
Lähidemokratia ja kansalaisvaikuttaminen
Oslossa on kuntavaalien yhteydessä kaupunginosavaalit, ja kaupunginosavaltuustoilla (yhteensä 27) on rajallinen määrä valtaa alueensa lähiympäristöön ja kulttuuriin liittyvissä asioissa. Päättäjät tulevat täällä siis aivan eri tavalla tutuiksi kuin Helsingissä. Lisäksi tarjolla on Local Agenda –ryhmiä, joihin kuka tahansa lähiympäristöstään kiinnostunut voi mennä mukaan, puoluekirjasta viis.
Kirjakaupat
Oslossa on kuulemma eniten kirjakauppoja per asukas kaikista Euroopan kaupungeista. En ole käynyt kaikissa Euroopan kaupungeissa, mutta ainakin niitä on paljon enemmän kuin Helsingissä. Levykauppojen tarjonta sen sijaan ei ole laadullisesti kovin häävi.
Ruokakauppojen tarjonta
Etenkin etniset ruokakaupat, joita on tarjolla paljon, laajentavat ruokakulttuuria kiitettävästi. Oslosta ei kuitenkaan saa smetanaa mistään, mistä miinus.
Palkkataso
Jos elinkustannukset ovat Oslossa selvästi Helsinkiä korkeammat, niin alasta riippuen, palkkataso on vähintäänkin 50% yli Helsingin.
Etniset ravintolat, kebab
Koska Oslossa on Helsinkiä enemmän maahanmuuttajia, niin täällä on luonnollisesti myös laajempi etnisten ravintoloiden haitari. Venäläisissä ravintoloissa Helsinki kuitenkin hakkaa Oslon 100-0. Kebab on Oslossa paljon halvempaa kuin Helsingissä, vaikkei se sielläkään kovin hintavaa ole. Tosin kyllä Helsingissä tarjonta on ihan ok laajaa.
Kuntosalit
Oma empiriani rajoittuu Satseihin, mutta Satsien lukumäärässä Oslo voittaa Helsingin noin 7-5. Ja oma elämänperspektiivini on sikäli vääristynyt, että Oslossa niiitä näyttäisi olevan aina reitistöjen varsilla; Helsingissä kuntosali on oma rituaalinsa, joka sisältää saunan lisäksi potentiaaliset saunakaljat päälle. Sellaisen ansaitseekin kun vielä on kävellyt salille 45 minuuttia. Lisäksi näyttäisi siltä, että Oslossa on muutenkin enemmän kuntosaleja.
Vauvakinot
Kun Helsingissä järjestetään vauvakino kerran kahdessa viikossa, Oslossa sellainen on jokaisen viikon neljänä päivänä.
Tasapeli:
Puistot
Helsingissä ja Oslossa lienee suunnilleen yhtäläisesti nk. rakennettuja kaupunkipuistoja.
Kaupunkiluonto
Oslossa koko asutettua aluetta kiertää laaja Oslomarkan metsävyöhyke, joka on suunnilleen Espoon laajuinen. Helsinki saa kuitenkin pisteet siitä, että siellä luonto on tasaisemmin (ja demokraattisemmin) jakautunut eri puolille kaupunkia. Tämä on sekä kansanterveydelle että lajien leviämiselle positiivinen asia.
Energiansäästö
Vaikka Helsinki on valitettavan kivihiiliriippuvainen, niin Oslo taas on pitkälti öljyriippuvainen. Tosin täällä on enemmän valinnanvaraa kotitaloussähkön toimittajissa. Norja on tottunut siihen, että täällä tuotetaan sähköä enemmän kuin kotitarpeiksi; tämä näkyy esimerkiksi siinä, että lähes kaikissa rappukäytävissä palavat valot yötä päivää, eikä niitä saa pois. Helsingin syntinä taas ovat asuntokohtaiset saunat, joista on tullut vakiovaruste.
Kaupunkikuvan siisteys
Jos Helsingissä etenkin rymyjuhlien jälkeen löytyy kaduilta paikoitellen sietämättömän paljon tupakantumppeja, kaljapullon sirpaleita, mäyräkoiran kuoria ja tyhjiä ruokailupakkauksia, niin lukuunottamatta mäyriksiä, roskia on Oslossakin. Oslossa roskat korjataan viikonloppuisinkin. Täällä erityispiirteenä ovat kertakäyttögrillit, joita on puistoissa niin paljon, että niitä saa varoa. Käytetyt grillit eivät kauniiden kesäpäivien jälkeen mahdu grilliroskiksiin, joita täällä kuitenkin on.
Helsinki voittaa:
Kierrätys
Vaikka Helsinkikään ei ole mikään kierrätyksen mallikaupunki, niin Oslossa heitetään biojätteetkin sekajätteisiin poltettaviksi. Vaikka äskettäin alkoi jätteiden lajittelu indeksoimalla palavat roskat vihreisiin pusseihin, ihan liikaa riippuu yksittäisestä keräilijästä ja jätehuoltoyhtiöstä. Tervetuloa kivikaudelle.
Lenkkeilymahdollisuudet
Helsingissä pääsee miltei missä tahansa suoraan kotiovelta kohtuullisessa ajassa metsään tai ainakin kunnolliseen puistoon. Oslossa on kyllä hieno kaupunkimetsä, Oslomarka, mutta sinne pitää mennä useimmista kaupunginosista bussilla tai metrolla. Lisäksi oslolaisista urheilukaupoista ei saa kenkämerkkiäni. Norjassa asuessani jouduin hakemaan kenkiä Suomesta.
Uimapaikat
Helsingissä on alueellisesti melko kattava uimahalliverkosto; Oslossa taas suuri osa uimahalleista on joko remontin takia suljettu, altaat liian lyhyitä tai ne sijaitsevat voittopuolisesti kaukaisissa lähiöissä. On täällä sentään Frognerbad, paikallinen Stadikka.
Asunnot
Helsinkiläiset asunnot ovat voittopuolisesti paremmassa kunnossa ja paremmin varustettuja kuin oslolaiset. Oslossa tuplaikkunat ovat ylellisyyttä, ja home- ja asbestivauriot tavallisia vanhoissa taloissa.
Taidegalleriat
Helsingissä näyttäisi olevan paljon enemmän gallerioita pelkästään Rööperissä kuin koko Oslossa. Oslon tilannetta hieman parantaa se, että täällä on Munch-museo.
Maitotuotteet
Norjasta ei saa mistään smetanaa. Ja rahkaa ja kermaviiliäkin sovelletaan. Ei näin. Moni lajike jää syntymättä.
Pizza
Maksaa ravintolasta tilattuna Oslossa 15-20 euroa; vertaa Helsingin hintatasoon, joka on 5-10 euroa.
Hintataso
Yleinen hintataso on näppituntumalta Helsingissä 20-30%% alhaisempi kuin Oslossa; tosin palkkatasossa on vielä selvästi suurempi ero vastaavasti Oslon hyväksi.
- asuminen: sekä omistusasuminen että vuokra-asuminen on Oslossa vähintäänkin 20-30% kalliimpaa kautta linjan kuin Helsingissä, toki suurin alueellisin vaihteluin.
- päivittäistavarat: vaikka Helsingissä elintarvikkeiden hinnat ovatkin nousseet vuoden aikana tuntuvasti, niin edelleenkin Oslossa selkeästi Helsinkiä kallimpaa on tupakka, alkoholi ja maitotuotteet. Kala ja äyriäiset ovat sen sijaan Oslossa halvempia; samaten laaja etnisten ruokakauppojen tarjonta tuo mausteet, riisit, nuudelit ja maustekastikkeet sekä harvinaiset hedelmät ja vihannekset kuluttajien ulottuville Helsinkiin verrattavilla hinnoilla.
Katujen talvikunnossapito. Tässä on apulaiskaupunginjohtaja Saurilta julkisen anteeksipyynnön paikka henkilöltä, joka on joutunut liian monasti olemaan rikkinäisenä puhelimena. Jos Helsingissä viimeisen kahden harvinaisen lumisen (ja kylmän) talven aikana 30 sentin yön aikana kehkeytynyt lumikerros tekee monien, ei vähiten lastenvaunuja työntävän yksinhuoltajan arjen mahdottomaksi, Oslossa se on sitä 4-5 kuukautta vuodesta, ellei ilmastonmuutos etene ja kunnolla.
Hengitysilma
Oslossa ainakin kantakaupungin valtatuoksuna on Petteröe-tupakka, vaikka Norjassa tupakointi on tilastollisesti lähes sukupuuttoon kuollutta. Se haisee mahorkalta. Ja asuntojakin täällä rakennetaan bensa-asemien yläpuolelle. Ja jopa päiväkoteja. Ei näin.
Oslo voittaa:
Urbaani uudisrakentaminen
Osloon viimeisen 10 vuoden aikana suunnitellut uudet kerrostaloalueet kunniottavat vanhaa ja ilahduttavat silmää. Ne sopeutuvat paljon paremmin kaupunkikuvaan kuin Ruoholahtemme ja Arabianrantamme. Lisäksi niissä on ymmärretty piilottaa autot; parkkipaikat ovat kellarikerroksessa.
Liikennekulttuuri
Oslossa autoilija pysähtyy nähdessään jalankulkijan tai pyöräilijän kadun reunassa. Helsingissä on päinvastoin.
- metrolinjasto. Oslossa on kuusi metrolinjaa, Helsingissä yksi plus.
- pyöräily. Oslossa on pyöräkaistoja melko kattavasti suurien katujen varsilla, mutta mikä tärkeämpää, täällä pyöräily on liikenteessä Helsinkiä turvallisempaa, koska muut liikkujat ovat siihen tottuneita.
Lähidemokratia ja kansalaisvaikuttaminen
Oslossa on kuntavaalien yhteydessä kaupunginosavaalit, ja kaupunginosavaltuustoilla (yhteensä 27) on rajallinen määrä valtaa alueensa lähiympäristöön ja kulttuuriin liittyvissä asioissa. Päättäjät tulevat täällä siis aivan eri tavalla tutuiksi kuin Helsingissä. Lisäksi tarjolla on Local Agenda –ryhmiä, joihin kuka tahansa lähiympäristöstään kiinnostunut voi mennä mukaan, puoluekirjasta viis.
Kirjakaupat
Oslossa on kuulemma eniten kirjakauppoja per asukas kaikista Euroopan kaupungeista. En ole käynyt kaikissa Euroopan kaupungeissa, mutta ainakin niitä on paljon enemmän kuin Helsingissä. Levykauppojen tarjonta sen sijaan ei ole laadullisesti kovin häävi.
Ruokakauppojen tarjonta
Etenkin etniset ruokakaupat, joita on tarjolla paljon, laajentavat ruokakulttuuria kiitettävästi. Oslosta ei kuitenkaan saa smetanaa mistään, mistä miinus.
Palkkataso
Jos elinkustannukset ovat Oslossa selvästi Helsinkiä korkeammat, niin alasta riippuen, palkkataso on vähintäänkin 50% yli Helsingin.
Etniset ravintolat, kebab
Koska Oslossa on Helsinkiä enemmän maahanmuuttajia, niin täällä on luonnollisesti myös laajempi etnisten ravintoloiden haitari. Venäläisissä ravintoloissa Helsinki kuitenkin hakkaa Oslon 100-0. Kebab on Oslossa paljon halvempaa kuin Helsingissä, vaikkei se sielläkään kovin hintavaa ole. Tosin kyllä Helsingissä tarjonta on ihan ok laajaa.
Kuntosalit
Oma empiriani rajoittuu Satseihin, mutta Satsien lukumäärässä Oslo voittaa Helsingin noin 7-5. Ja oma elämänperspektiivini on sikäli vääristynyt, että Oslossa niiitä näyttäisi olevan aina reitistöjen varsilla; Helsingissä kuntosali on oma rituaalinsa, joka sisältää saunan lisäksi potentiaaliset saunakaljat päälle. Sellaisen ansaitseekin kun vielä on kävellyt salille 45 minuuttia. Lisäksi näyttäisi siltä, että Oslossa on muutenkin enemmän kuntosaleja.
Vauvakinot
Kun Helsingissä järjestetään vauvakino kerran kahdessa viikossa, Oslossa sellainen on jokaisen viikon neljänä päivänä.
Tasapeli:
Puistot
Helsingissä ja Oslossa lienee suunnilleen yhtäläisesti nk. rakennettuja kaupunkipuistoja.
Kaupunkiluonto
Oslossa koko asutettua aluetta kiertää laaja Oslomarkan metsävyöhyke, joka on suunnilleen Espoon laajuinen. Helsinki saa kuitenkin pisteet siitä, että siellä luonto on tasaisemmin (ja demokraattisemmin) jakautunut eri puolille kaupunkia. Tämä on sekä kansanterveydelle että lajien leviämiselle positiivinen asia.
Energiansäästö
Vaikka Helsinki on valitettavan kivihiiliriippuvainen, niin Oslo taas on pitkälti öljyriippuvainen. Tosin täällä on enemmän valinnanvaraa kotitaloussähkön toimittajissa. Norja on tottunut siihen, että täällä tuotetaan sähköä enemmän kuin kotitarpeiksi; tämä näkyy esimerkiksi siinä, että lähes kaikissa rappukäytävissä palavat valot yötä päivää, eikä niitä saa pois. Helsingin syntinä taas ovat asuntokohtaiset saunat, joista on tullut vakiovaruste.
Kaupunkikuvan siisteys
Jos Helsingissä etenkin rymyjuhlien jälkeen löytyy kaduilta paikoitellen sietämättömän paljon tupakantumppeja, kaljapullon sirpaleita, mäyräkoiran kuoria ja tyhjiä ruokailupakkauksia, niin lukuunottamatta mäyriksiä, roskia on Oslossakin. Oslossa roskat korjataan viikonloppuisinkin. Täällä erityispiirteenä ovat kertakäyttögrillit, joita on puistoissa niin paljon, että niitä saa varoa. Käytetyt grillit eivät kauniiden kesäpäivien jälkeen mahdu grilliroskiksiin, joita täällä kuitenkin on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)