Äänestä JHL:n edustajistovaaleissa numeroa 208!

Parhaillaan on meneillään paitsi talviolympiakisat, myös toinen kisa, eli ammattiliittoni edustajistovaalit. Olen JHL:n edustajistovaaleissa ehdolla numerolla 208 Vasemmiston ja sitoutumattomien listalla (tosin sen sitoutumattoman voi omalla kohdallani ottaa pois).

Olin ehdolla jo edellisissä vaaleissa, jolloin olin juuri jättänyt akavalaisen jäsenliittoni pettyneenä sen myötäsukaisuuteen suhteessa niin sanottuun kilpailukykysopimukseen. Minä en ole myötäsukainen siihen tai mihinkään sellaisiin toimenpiteisiin, joilla pyllistetään julkisen sektorin työntekijöille.

Julkinen sektori on usein näkymätön, mutta esimerkiksi päivähoito, sairaanhoito, koulunkäynninohjaajat, julkinen liikenne, laitoshuoltajat ja erilaiset toimistotyöntekijät mahdollistavat "näyttävämpää" tulosta tekevien ihmisten tuloksenteon. Julkinen sektori - jota JHL erityisesti edustaa - on usein pienipalkkaista, naisvaltaista ja kiitokset ovat kortilla. Kuitenkin kissa kiitoksilla elää, ja jos kiitoksista on pulaa, niin palkkakaan ei yleensä ole kehuttava.

Julkisen sektorin johtamisessa, työoloissa ja työturvallisuudessa on monin paikoin korjaamista. Parhaiten tunnen julkisen erikoissairaanhoidon. Olen ollut mukana prosesseissa, joissa monia aiemmin HUS:in hoitamia tehtäviä on määritelty "tukipalveluiksi", ja aina kun aletaan puhumaan tukipalveluista, hälytyskellojen pitää alkaa soida. Tukipalveluista puhuminen on osoittautunut keinoksi osoittaa ne työntekijät, joista mahdolliset yt-neuvottelut voidaan aloittaa tai jotka voidaan ulkoistaa, kuten HUS teki joitakin vuosia sitten, perustaessaan liikelaitoksen, josta tuli henkilöstön roskapankki. Onneksi sentään tästä ihmiskokeesta peruutettiin askeleen verran.

Olen viimeiset vuodet toiminut osa-aikaisesti työsuojelu- ja yt -tehtävissä. Nämä tehtävät olen kokenut mielekkäiksi, puolustaen irtisanomisuhan alaisia kollegoita ja tarttuen työsuojeluun liittyviin epäkohtiin siinä määrin, että taisin muodostaa yhden henkilön mittaisen mustan listan HUS:in tekstinkäsittelyssä, kun vakanssini siirrettiin sinne takaisin osastonsihteerin työskentelykokeiluni jälkeen.

Äänestäessäsi JHL:n edustajistovaaleissa numeroa 208 saat työntekijän etua puolustamaan todella kovapäisen tyypin, joka on yt-neuvotteluissa ja monenlaisissa työkykyprosesseissa marinoitunut.

Oma vika kun erosin akavalaisesta liitosta

Tässä juuri Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder tulee muistuttaneeksi minua syystä, miksi erosin akavalaisesta liitosta: sen kokoomuslainen politiikka, joka ajaa veronalennuksia ja atomistinen, voittajien säälimätön ihmiskäsitys, joka irrottaa yksilöt lähtökohdistaan ja edellytyksistään.

Fjäder näyttää olevan tietämätön tutkimuksista, joiden mukaan koulutuksen luokkaperusteinen periytyvyys on lisääntynyt. Niitä tutkimuksia ovat tehneet akateemisesti koulutetut henkilöt, siis sellaiset, joita sinäkin edustat, Sture. Yliopistoissa.

Fjäder ei myöskään liene kuullut Basil Bernstein kehittyneen ja rajoittuneen koodin käsitteitä, joiden mukaan perheessä käytetty kieli määrittää kyseisessä perheessä kasvavan lapselle valmiudet opintoihin. Jos perheessä ei tavata harrastaa kirjallisuutta eikä arvosteta opiskelua, tällöin lapsen käsitteellisen kielen kehityksen kasvualusta on aika ohdakkeinen, eikä ilman abstraktin, käsitteellisen kielen hallintaa akateeminen, jos mikään, opiskelu ole mahdollista.

Suomessa koulutus voi olla maksutonta, mutta sitä eivät ole kirjat. Fjäderin omista opinnoista on myös kulunut niin pitkä aika, että hän ei taida muistaa ylioppilaskunnan jäsenmaksua eikä hän ole tietoinen siitä, että opintotuesta on tullut lainapainotteisempaa eikä opintoraha ole oikeastaan noussut omista ajoistani. Siis neljännesvuosisataan. Ja silloin sentään vielä saattoi olla jotakin toivoa siitä, että opiskelu kohentaisi työmarkkina-arvoa. Ja silloin sentään saattoi vielä olla jotakin toivoa siitä, että opiskelijan oli mahdollista kohentaa taloudellista tilannettaan keikkatöitä tekemällä. 1990-luvulla nimittäin oli vielä saatavilla sellaisia töitä, jotka eivät edellyttäneet ammattitaitoa. Jollaista muuten ei saa opiskelemalla teoreettisia aineita, paitsi tutkijan ammattitaitoa. Yliopistoissa. Ne ovat sellaisia paikkoja, joissa tutkitaan muun muassa koulutuksen periytyvyyttä.

Fjäder ei näytä tietävän, että kaikki opiskelu ei tuo (korkeasti palkattua) työpaikkaa. Oma vika, jos ei kouluttaudu oikein. Oma vika, jos kouluttautuu esimerkiksi sosiologiksi tai humanistiksi. Oma vika, että erosin akavalaisesta liitosta.

Erinomaisen artikkelin koulutuksen periytymisestä voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Akava hölmöläisten ja spitaalisten työllisyyspolitiikan asialla

Kirjoitin juuri siitä, kuinka hallitus on panemassa työttömät ehdolliseen vankeuteen, ja laitattamassa heille valvontaa helpottavat pannat. Tarkoitan tällä tietenkin hallituksen puuhailemaa 3 kuukauden ilmoittautumisvelvoitetta lähimpään TE-toimistoon, joka tullaan lakkauttamaan. Ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan työttömien heitteillejätöstä, sillä työnhakijoiden henkilötiedot tullaan myymään niistä eniten tarjoavalle yksityiselle orjanvuokraus... henkilöstöfirmalle. Tämä näkyy sopivan ainakin yhdelle työntekijöiden keskusjärjestölle, Akavalle, jonka onneksi ymmärsin jättää.

Akavan mielestä nimittäin "Työvoimapolitiikkaan panostaminen, työnhakijoiden säännölliset haastattelut sekä työvoimapalveluiden tehostaminen yksityisten toimijoiden roolia kasvattamalla ovat Akavan mielestä hyviä uudistuksia". 

Akava on siis valmis panostamaan työvoimapolitiikkaan, vaikka TE-toimistot tullaankin lakkauttamaan. Ei sillä, että minä niitä niin hirveästi jäisi kaipaamaan, mutta eipä niiden vaihtoehdoista eli rekrytointifirmoistakaan ole koskaan ollut mitään apua. On niistä kyllä ainakin yksi hyöty ollut: nyt osaan ulkoa joka ikisen työsuhteeni alkamis- ja loppumispäivämäärän niin että vaikka keskellä yötä tultaisiin niitä kuulustelemaan, niin ei ainakaan tästä syystä karenssi rätkähtäisi.

Olen viettänyt elämästäni varmasti viikkoja ja kuluttanut kymmeniä litroja kahvia täyttämällä kaikenkarvaisten rekrytointifirmojen portaaleja, ja kerran jopa järjestänyt itselleni henkilökohtaisen tapaamisen Norjan Manpoweriin, jonka konsultti osasi olla vain hämillään koulutus- ja työtaustani runsaudesta ja dokumentoidun tietotaitoni moninaisuudesta, päättäen keskustelun kaneettiin "olet selkeästi pätevä tyyppi", ja minä päätin keskustelun kaneettiin "no ainakaan täällä ei ole päteviä tyyppejä, sillä eivät osaa edes lukea" (olivat ehdottaneet minulle taksin ajamista, maahanmuuttajamies kun olin, vaikkei seeveessäni ollut mitään mainintaa ajokortista).

Noin kymmenen vuoden kokemukseni rekryfirmoista on, että jos tosissaan aiotaan nostaa kädet pystyyn sen suhteen, että turhautuneet TE-toimiston merkonomit osaisivat tunkea 400 000 työtöntä 30 000 työpaikkaan, niin silloin rekrytointifirmojen kyvyssä tunnistaa potentiaalisen asiakaskuntansa osaaminen on paljonkin parantamista, niistä kun on apua vain kaupallisilla ja atk-aloilla. Ainakaan muunlaisia töitä ne eivät välitä, ja niiden portaalitkin on suunniteltu vain näihin. Kuka kouluttaisi rekrytointikonsultin?

Työnhakijoiden säännöllisistä haastatteluista on varmaankin hyötyä, jos työnhakija muuten on täysin linnoittautunut kotiinsa, sellaiseen syrjäytyneiden kotiin, jossa verhotkin ovat niin paskaiset, ettei aurinko sieltä läpi paista (suosittelen Helsinginkadun Galleria Ruplan valokuvakuvanäyttelyä). Paitsi että näin pahaan jamaan päässyt työtön ei kyllä ole enää autettavissa sen paremmin TE-merkonomin kuin manpower-konsulentinkaan voimin, vaan tarvitsee hän psykiatrista apua ja ainakin määräajaksi työkyvyttömyyseläkettä.

Niin että luovuttakaa vain työttömät rekrytointifirmojen käsiin, Akava. Kuka maksaa eniten, ja miksi? Jotainhan rekryfirmojenkin täytyy tästä saada. Ja niin ne saavatkin, sillä hallituksen työttömyydenhoitoon osoitetusta 17 miljoonasta valtaosa valuu juuri niille. Miksi tämä sitten on Akavan mielestä hyvä juttu?

Varmaankin valtaosa näistä rekrytointikonsulteista on akateemisesti koulutettuja, jotka nyt saavat panna vahingon kiertämään, maisterit nöyryyttämässä toisiaan. Eikä kukaan estä perustamasta omaa rekryfirmaa, työllistäähän sillä ainakin itsensä. Veikkaan, että kohta on Suomessa henkilöstönvuokraus- ja rekryfirmoja kuin Vilkkilässä kissoja, jokaiselle työttömälle oma.

Tämä on otavuoteesijakävele - tai kannavalosisäkilläsisään -työllisyyspolitiikkaa.

Akavan kannanoton voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Akavalaiset, pikku raukat

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder on tämänpäiväisessä liiton tiedotteessa valittanut, että "Verotus ei kannusta riittävästi osaajia etenemään urallaan tai työnantajia palkitsemaan työntekijöitä".

Voi, voi. Niillä veroilla on akavalaisetkin koulutettu, heidän vähempikoulutettuja keskimäärin parempi terveytensä pidetty kunnossa, kustannettu kirjastot vähävaraistenkin opiskelun mahdollistamiseksi ja päiväkodit kustannettu, jotta pienipalkkaiset (akateemiset) huolehtisivat niiden lapsista, jotka etenevät urallaan niin että vain peräjuova jää myöskin verovaroin kustannetulle pikatielle. Päivähoitajista ei kuitenkaan ole mitään väliä, tai kirjastotädeistä ja -sedistä. Hehän huolehtivat peruspalveluista, eli heidän sopisi olla vaikka orjina.

Akavan mukaan kokoaikaisessa työssä olevien keskimääräinen kuukausipalkka on 4340 euroa. Se on jokseenkin tarkalleen kaksi kertaa oma palkkani, johon ei kuulu ylityö-, osaamis- eikä muitakaan lisiä, paitsi 60 euron kielilisä ja pienehkö kalliinpaikan lisä. Siis ne ovat jo mukana 2170 eurossa.

Entä sitten uralla eteneminen? Ei se verotuksesta ole ollut kiinni, että hakemiini koulutustani, osaamistani ja intressejäni paremmin vastaaviin paikkoihin hakijoita on muutamasta kymmenestä muutamaan sataan. Vain yksi valitaan, oli verotus mikä oli. Ja mitä se sitten voisi olla, yleneminen? Valesihteeristä valelääkäriksi?

Tällaisten kannanottojen, kokoomuslaisen politiikan takia vaihdoin pois akavalaisesta liitosta SAK:laiseen liittoon. Siellä sentään ymmärretään, että veroilla tätä yhteiskuntaa pyöritetään.

Kiitos Akava 2002-2015

Keskusjärjestöni Akavan ote lipsahti yhteiskuntasopimusneuvotteluissa, jotka muuten - tiedoksi vaan Akavalle - eivät ole vielä edes alkaneet. Samalla lipsahti oma otteeni akavalaisesta ammattiliitostani.

Vaihdoin juuri ammattiliittoa YKA:sta JHL:ään. Sanon tässä niiden kokonaiset nimet, jos joku ei tietäisi, eli Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen liitosta (ent. Valtiotieteilijöiden liitto. Ei noin pitkää nimeä jaksa kirjoittaa tai edes kuunnella Erkkikään, mutta ei se vielä riittänyt katkaisemaan kamelin selkää) Julkisten hyvinvointialojen liittoon.

Syy tähän on, että keskusjärjestö Akava on lammasmaisesti hyväksynyt hallituksen esitykset työajan pidentämisestä, ja muutenkin harjoittaa liian kokoomuslaista politiikkaa, mikä näkyy esimerkiksi sen huomautuksissa verotukseen. Jos työajan pitenemistä ei joku juuri huomaisi, hän lienee ns. asiantuntija, jollaiset tuovat töitä kotiin, tai sitten ovat sellaisia esimiehiä, joilla ei ole esimiehiä. Minä en ole kumpaakaan, ja jo nykyinen kokonaislogistinen yhtälöni, jossa on suoritettava jäykästi samat keskimääräiset 40 viikkotuntia, on kestämätön sellaiselle kahden pienen lapsen isälle, jolla menee työmatkoihin 2 tuntia päivässä. Minulle ei käy minuuttikaan lisää, ottaisin mieluummin pois, mutta siihen ei tällä osastonsihteerin palkalla ole varaa. Tälle seikalle Akava pyllistää, sillä minä olen heidän kannaltaan näköharha, niin pahasti epäonnistunut akateeminen, että minua ei pitäisi olla, ja kun nyt sattuu olemaan, niin lakaistakoon kaatopaikalle. En työskentele asiantuntijatehtävissä, vaan olen alemmaksi toimihenkilöksi kutsuttava duunari, joille keskusjärjestöni pyllistää.

Olen työskennellyt viimeiset 4 ja puoli vuotta edelleenkin väliaikaiseksi kokemissani, koulutustani, osaamistani ja kiinnostuksenkohteitani vastaamattomissa tehtävissä. Kuitenkaan ei minulla ole kuin yksi elämä, enkä voi odottaa sitä, että työmarkkinat muuttuisivat sellaisiksi, että koko ajan vanheneva silpputyöläinen, jonka cv on jo muutenkin tarpeeksi epäilyttävä, voisi sijoittua jotenkin paremmin sopivaan tehtävään. Joten eletään tässä, ja nyt.

Suurin osa samaan aikaan kanssani opiskelleista on siinä liitossa, jonka nyt jätin. Moniin heistä olin tutorin tai opintovastaavan asemassa. Suurin osa heistä on välttänyt tekemäni virheet opiskelun hyödyntämisessä työelämään, ja päättäköön kukin nytkin itsenäisesti, haluaako jäädä kokoomuslaisen keskusjärjestön alle. Minä olen viimeiset opintoneuvontani antanut.

Sen verran olen kuitenkin yhteiskuntatieteilijä, että voisin luonnehtia omaa työmarkkina-asemaani kiteytymättömäksi, ja sellaisena tilanteeni on rankiepäjohdonmukainen. Niinpä siihen tilanteeseen sopiikin epäjohdonmukainen ratkaisu: en halua kuulua liittoon, joka ei edusta minua.

Sain liitostani joitakin kertoja arvokkaita juridisia neuvoja. Kiitos niistä. Esimerkiksi sen kerran, kun minun piti päästä hanttikorttivuokralaisestani eroon ja ne kerrat, kun olen törmännyt ainoana akavalaisena alipalkattujen naisten alojen todellisuuteen. Vaihdan nyt sellaisten liittoon, sillä uskon, että JHL:n lakimiehille kysymykset, miten suhtautua foucaultlaiseen valvontaan, tulevat tutumpina vastaan kuin sivistyneiden ihmisten ja sivistyneiden alojen kanssa toimimaan tottuneille edunvalvontajuristeille.

Sosiologi olen kuitenkin aina. Eihän HIV-viruskaan parane, korkeintaan sen kanssa voi oppia elämään.

Tervemenoa, YKA, tervetuloa, JHL!

Mitä vikaa on Akavassa?

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvontavastaava Lotta Aarikka on suosikkibloggareitani. Hän välttää kumartamasta kuvia, ja hänen ominta alaansa on ammattiyhdistystoiminta ja koulutuksen ja työelämän välisen suhteen pohdiskelu. Nyt hän on verkostoineen laatinut ainakin semiavoimen lähdekoodin tekniikalla pamfletin Kuule Akava - viisi teesiä paremmasta keskusjärjestöstä.

Kaikkein eniten pidin Aarikan paperissa kohdasta "päätösten vaikutukset on arvioitava aina tulevan kannalta, ei nykyisten etujen säilymisen kannalta". Tämä lause on avain: näin ammattiyhdistysliikkeitten pitäisi muuttua. Tämä pitäisi kehystää muidenkin kuin ay-jyrien. Sama sopii myös poliitikoille.

Toinen juttu, josta Aarikan ryhmän ajatelmassa tykkään, on samansuuntainen oman huomioni kanssa: ammattiyhdistykset viis veisaavat työttömistä jäsenistään. Niissä ei muisteta sitäkään, että monilla on sellainen työ, josta nyt vaan ei livistetä koulutuksiin esimerkiksi siksi että huonolla palkalla ei palkatonta vapaata voi ottaa. Sitten liitoissa näytetään lähtevän siitä oletuksesta, että jäsenten ammatillinen itsetunto on vahvasti kiteytynyt, ammatillinen ylpeys suurta ja työtyytyväisyys sen mukaista. Ihan kuin kukaan valtiotieteilijä ei voisi olla tyytymätön töissäkäyvä työnhakija.

Kommentoin Aarikan et co. teesejä hänen blogiinsa tuoreeltaan, että mielestäni pamfletti vaikutti keskittyvän liiaksi menettelytavallisiin nippeleihin, jotka kuitenkin ovat nippeleitä. Todellinen ongelma - jonka Aarikan ryhmäkin on huomannut - on se, että Akava on vieraantunut huomattavan osan jäsenistönsä todellisuudesta, sen keskittyessä vaalimaan lähinnä nk. huippuosaajien etuja. Tämä ilmenee mm. Akavan verokannanotoissa, joissa ilmenee, että se olisi valmis romuttamaan pienipalkkaisille välttämättömän hyvinvointivaltion, joka tarvitsee riittävää veropohjaa rahoittuakseen. Tämä taas johtuu Akavan kokoomuslaisuudesta.

Ei Akavan kokoomuslaisuutta voi muuttaa kannanotoilla. Siinä eivät matalammat hallintorakenteet, avoimet lähdekoodit ja osallistavat rakenteet auta, vaan Akava pitäisi vallata. Tai sitten vaihtaa liittoa. Ei auta, jos on korvat, jos niitä ei käytä, jos kuulee, muttei kuuntele. Tämän tiedän osallisuustutkijana ja kaavoitusaktivistina paremmin kuin hyvin.

Erityisesti korvassani särähti "liittojen on edistettävä kansallisesti alansa osaamisen kehittämistä fasilitoimalla koulutuksia, osaamisryhmiä ja mentorointeja jäsenilleen". Sen verran hajua minulla on, mitä fasilitoiminen on, että olen yhden lukukauden käynyt Kepan fasilitointiryhmässä. Mentoriksikin minua on pyydetty, mutta olen todennut, että on parempi, etten mene demoralisoimaan nuoria. Tehköön itse omat virheensä. Osaamisryhmästä minulla ei ole hajuakaan, sen sijaan osaamattomuusryhmistä sitäkin enemmän, samoin väkisin tiimiytetyistä, huonosti motivoituneista osaajista, joiden kohdalla niin osaamisesta kuin ryhmästä puhuminen on parodiaa, en ole varma, työntekijänkö vai -antajan.

Akavaa pitäisi päivittää vielä Aarikan ryhmänkin ehdotusta enemmän. Akavalaisissa liitoissa on nimittäin jäseninä myös sellaisia kauneusvirheitä, jotka eivät ole osallisia sen paremmin presentaatioista kuin serpentiineistä, ja joiden fasilointitaidot rajoittuvat postit-lappujen liimaamisen katseluun.

Voi olla, että Aarikan sukupolvella on jotakin sellaisia taitoja, joita ei ei-enää-niin-tulevilla-huippuosaajilla ei ole. Ehkä ne on heille opetettu korkeakouluissa, tai sitten ne olivat heillä syntyessään. En tiedä. Mutta menee osittain yli hilseen minulta tuo Aarikan konsortiomuistio, tai sitten vaan sen kieli on eri vuosisadalta kuin oma päivitykseni.

Lotta Aarikan bloggauksen voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

Akava vääristelee Suomen verotusta

Keskusliittoni Akava pyrkii kokoomuslaisessa hengessä laskemaan tuloveroastetta tasaisesti kaikissa tuloluokissa. Tällä se sanoo tavoittelevansa parempaa työllisyysastetta, joka olisi sen mielestä vähintään 75%. Mitään täystyöllisyyden tavoittelusta he eivät puhu.

Tämä verotuksen tipauttaminen perustellaan, kuten aina, väittämällä Suomen kokonaisveroasteen olevan eurooppalaisessa katsannossa jotenkin erityisen suuren. Faktabaari-sivuston mukaan läntisten EU-maiden veroaste on kuitenkin vain 40,6 prosenttia (lähde: OECD:n tilastot), ei 50,2 prosenttia, kuten Akavan lähteet (Eurostat ja "oma laskelma") osoittaisivat.

On kummallista, että Akavassa ei tiedetä sitä, että Eurostat laskee esimerkiksi työeläkemaksut mukaan veroasteeseen.

Sitten, Akava jatkaa vertailuaan. Heidän vertailussaan Suomen kokonaisveroaste on 54,8 %, kun Faktabaarin mukaan se on vain 44,0%.

Akava valitsee lähteensä tarkoin. He haluavat saada verotuksen näyttämään suurelta, niin Euroopassa yleisestikin mutta Suomessa erityisesti. Tätä he kokoomuslaisittain pitävät maatamme nävertävänä tautina, joka pitää nujertaa.

Minä, Akavan jäsenjärjestön jäsen en allekirjoita Akavan laskelmia. Sen allekirjoitan, että on olemassa sellaista julkista rahoitusta, josta voisi leikata. Leikkaukset voitaisiin aloittaa esimerkiksi turhista yritystuista, ja konsulttipalveluiden ostamisesta, ja siinä olen Akavan linjoilla, että turhat ylivuodot pitäisi tilkitä tarttumalla harmaaseen talouteen ihan oikeasti. Tähän mennessä tähän ei ole riittänyt hallituksillamme mielenkiintoa. Aivan erityisen nihkeästi harmaan talouden kitkemiseen on tähän asti suhtautunut Kokoomus; onko rahaa piilossa?

Vielä Akavan kannanotossa todetaan, että
"Pienituloisten, kokopäiväisten palkansaajien ansiotuloverotus on Suomessa eurooppalaisittain kilpailukykyinen. Kuitenkin korkeiden ja kiristyvien rajaveroasteiden takia keskimääräistä paremmilla palkkatasoilla, erityisesti erityisasiantuntija- ja johtotehtävissä toimivilla palkansaajilla, ansiotuloverotuksen taso on selkeästi korkeampi kuin Länsi-Euroopassa yleensä. "

Niin se on, ainakin pienituloisten osalta. Minulla ei 2183 euron bruttotuloilla ole mainittavammin nurisemisen aihetta liian korkeissa veroissa. Minä olen pienituloinen, kokopäiväinen palkansaaja ja pienituloinen, kokopäiväinen Akavan jäsen. Akavan veropoliittinen ohjelma osoittaa, että he eivät välitä pienituloisista jäsenistään. Omassa veroprosentissani - jonka laskin juuri työmatkakulujen tarkistamisen myötä yhteentoista - ei nimittäin riitä ihan kauheasti laskunvaraa, ainakaan siinä määrin että alkaisin yht'äkkiä ihan hirveästi sijoittamaan esimerkiksi yksityisten, työllistävien palveluiden käyttöön (työllistävät ne julkisetkin palvelut). Akava näyttää olevan hyvätuloisten etujärjestö, joka pyllistää pienituloisille jäsenilleen, jotka ovat varmaankin näköharha.

Me emme kuitenkaan ole näköharha. Voimme ehkä olla epämiellyttävä totuus koulutuspolitiikan, opinnonohjauksen tai uraohjauksen epäonnistumisesta, mutta olemme kuitenkin olemassa. Esimerkiksi omalla työpaikallani on kaksi akateemista sihteeriä. Kaltaisillemme työssäkäynti on ylipäätään perusteltavissa työmatkavähennyksen avulla, ei verotustamme kuitenkaan olla miinusmerkkiseksi laittamassa, ei Akavan eikä kenenkään muunkaan toimesta. Kaltaisillemme toimivat, universaalit julkiset palvelut ovatkin elinehto.

Paitsi että me saamme niistä palvelua, myös työskentelemme niissä. Mitä Akava on tarjoamassa tilalle epäonnistuneille maistereille, huonoille jäsenilleen? Kortistoa lyhennetyllä ansiosidonnaisella, pidennetyllä karenssilla ja ehkä pakkotyöllä?

Akavan veropoliittisen ohjelman voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Onko EK vallannut Akavan?

Keskusjärjestöni hallitusohjelmatavoitteissa on paljon hyvää, mutta seassa siellä täällä sellaisia painotuksia, että kuulostaa kuin Elinkeinoelämän keskusliitto olisi päässyt hakkeroimaan. Ohessa muutamia huomioita ohjelmasta.

"Julkinen talous tasapainoon ja verotuskannustavaksi" kuulostaa otsikkotasolla kuin se olisi päässyt EK:n käsistä. Kun kohdan avaa, löytyy sieltä maininta kannustinloukkujen purkamisesta. Toivon, että se ei tarkoita vastikkeellista sosiaaliturvaa. Haittaverojen nostaminen kuulostaa muuten myös hyvältä, paitsi että ne ovat tasaveroja, ja muutenkin ohjelma aikoo pienentää palkkatulon progressiota.

Sitten: "Työssäkäyvän mahdollisuuksia järjestää alentuneen toimintakyvyn omaavan omaisen hoitoa parannetaan erityisellä omaishoitovähennyksellä verotuksessa. Vähennyksellä korvataan ostettua hoito- ja hoivatyötä, joka tehdään ikääntyneiden vanhempien, vaikeasti sairaiden lasten tai puolison hyväksi. " Ilmeisesti ei ole vaihtoehto tukea omaishoitoa siten, että tämän hoito- ja hoivatyön suorittaisi omainen itse?

Kuntien lakisääteisten tehtävien vähentäminen taas on suoraan EK:n tai Juha Sipilän ohjelmasta. Tiedetään, että kuntatalous on rutisemassa yli 500 tehtävän takia. Kuitenkin pitäisi tietää, miten ja kuka ne hoitaa, jos tehtäviä otetaan pois kunnilta. Valtio? Yhdistykset? Henkilöt? Annetaan vain olla? Tarvitaan tarkempi analyysi, kohta kohdalta.

Harmaan talouden torjumisohjelmasta tykkäsin. Toivoisin vielä, että Akava kiinnittäisi huomiota veronkiertoon osana harmaata taloutta; tällaisella veronkierrolla tarkoitan pääomaveroa ja voittojen ulkoistamista veroparatiiseihin, mitä tapahtuu esimerkiksi yksityisissä hoiva-alojen yrityksissä.

Tästäkin tykkäsin: "Käynnistetään selvitys työaikalain toimivuudesta asiantuntijatyössä. Selvityksen tavoitteena on kartoittaa keinoja, joiden avulla kaikki työ- tai virkasuhteessa tehtävä asiantuntijatyö tulee samanarvoiseen asemaan, siihen katsomatta, missä ja milloin työ fyysisesti tehdään". Tämä kirjaus ei vain ole riittävä. Kaikki akateemiset eivät työskentele asiantuntijatyössä, miten ikinä se määritelläänkin. Kääntääkö Akava selkänsä esimerkiksi akateemisille osastonsihteereille, joita tiedän olevan muitakin kuin minä?

Tämä on yksiselitteisesti hyvä: "Säädetään irtisanoutumismahdollisuus yli kuusi kuukautta kestäviin määräaikaisiin työsuhteisiin, jotta työntekijällä on parempi mahdollisuus rakentaa eheää työuraa ja tarvittaessa vaihtaa työpaikkaa. ", mutta tästä en ole ihan yhtä varma: "Työsuhteen määritelmää laajennetaan myös niihin, jotka työskentelevät toimeksiantajalle alisteisissa työnteon muodoissa. ". Itsekin tämäntyyppisessä tilanteessa olleena, toki oli minulle kaikin tavoin kannattavampaa työskennellä freelance-verokortilla kuin freelance-toiminimi(pseudo)yrittäjänä. Mutta epäilen vaan, että pseudoyrittäjyyden vaihtoehtona olisi ollut työttömyys.

En ole varma, mitä tämä tarkoittaa: "Valmistellaan palkkaohjelma, joka parantaa koulutettujen, naisvaltaisilla aloilla työskentelevien naisten palkkausta. ". Mitä tarkoittaa "koulutettu" tässä katsannossa? Akateemisesti koulutetuilla miehillä ja naisilla palkkaerot syntynevät lähinnä naisten miehiä vähemmistä ikälisistä, mikä taas johtuu lastenhoidosta, ja tähän totta kai pitää puuttua. Sitten on ilmiselvää, että jotkut korkeakoulutetut alat - ajatellaanpa kirjastovirkailijoita ja varhaiskasvattajia - ovat palkkakuopassa, ja nämä tuppaavat olemaan naisvaltaisia aloja. Epäilen vaan, että Akava ei pidä tässä katsannossa mukana esimerkiksi AMK-koulutettuja sairaanhoitajia.

Kun Akava haluaa, että "Uudistuksessa parannetaan yksityisen sektorin mahdollisuuksia tulla mukaan julkisen järjestämisvastuun alaiseksi tuottajaksi, jolloin asiakkaiden valinnanmahdollisuudet lisääntyvät ja raha seuraa potilasta vaikuttavammin kuin nykyjärjestelmässä.", samalla valitettavasti edistetään voittojen valumista Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä suuri osa yksityisistä (hoito)palveluiden antajista on ylikansallisissa käsissä ja/tai tulouttaa voittonsa veroparatiiseihin.

Sosiaaliturvasta: "Painopiste siirretään pitkäaikaistyöttömyyden tukitoimista työttömyyden alkupuolelle siten, että henkilön jäädessä työttömäksi hänen palvelutarpeensa arvioidaan yhteistyössä moniammatillisen työryhmän kanssa." Tämä on hyvä. Vaikeimmin työllistyvien pitkäaikaistyöttömien eläkkeellepääsyä tulee samalla parantaa, jotta on resursseja, joita siirtää. Sitten: " Erityisesti tulee tarkastella omaehtoisen kouluttautumisen vaikutusta työttömyysetuuteen. Järjestelmässä tulee karsia elementit, jotka turhaan aiheuttavat etuuden menetyksen tilanteissa, joissa vakuutettu pyrkii kouluttautumalla parantamaan työmarkkina-asemaansa." Tämä on hyvä, bueno.

Entä sitten Akavan omin ala, korkeakoulupolitiikka? "Korkeakoulutuksen rahoituspohjaa laajennetaan antamalla korkeakouluille oikeus periä lukukausimaksuja EU-ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta ". Ei, ei. Tämä tarkoittaisi sitä, että tänne ei saataisi haviteltuja pohjoisamerikkalaisia tai itäaasialaisia it-tai tiedeosaajia, mutta ei myöskään afrikkalaisia tulevia hoivapalvelutyöntekijöitä.

Se ohjelmassa on hyvää, että siinä tunnustetaan yrittäjyyden lisääntyvä työllistämisvaikutus. Ohjelman mukaan "Pienyrittäjän työttömyysturva saatetaan lähemmäksi palkansaajien työttömyysturvan tasoa. Yrittäjän ja palkansaajan välistä raja-aitaa madalletaan. Työttömyysturvaa kehitetään niissä työsuhteen muodoissa, joissa työntekijä on välillä palkansaaja ja välillä itsenäinen yrittäjä, jotta sosiaaliturva ei katkea aseman muuttuessa. Yrittäjäeläkkeen määräytymistapaa ja yhteyttä uudistetaan muuhun yrittäjän sosiaaliturvaan.", ja tämä kaikki onkin kannatettavaa. Positiivista ohjelmassa on myös cleantech-painotus, joka saisi olla painokkaampikin.

Yleisenä huomiona Akavalle: toivoisin, että he tekisivät itselleen selväksi, katsovatko he edustavansa akateemisia aloja vai akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joista suinkaan kaikki eivät työskentele perinteisillä akateemisilla aloilla. Heitä on yrittäjinä, hoitajina, sihteereinä, omaishoitajina, työttöminäkin. Tämä ero ei ole aivan tullut selväksi, eikä tule tässäkään.