Jos joku tässä geopoliittisessa tilanteessa esittäisi Suomessa mitään ruotsin kielen opetukseen liittyviä heikennyksiä, en pitäisi häntä aivan ajan tasalla olevana. Pohjoismainen yhteistyö ei koskaan ole ollut niin tärkeää kuin nyt, kuten presidentti Niinistökin totesi, ja pohjoismaisessa yhteistyössä osallistujilla on tapana käyttää omaa kieltään.
Suomi on kovin erilainen kieli kuin muut Pohjoismaissa puhuttavat viralliset kielet. Islantikin eroaa ruotsista, norjasta ja tanskasta aika paljon, mutta Norjassa asuessani tapasin joitakin islantilaisia. He puhuivat aina kaikkein selvimmin, oli sitten kyseessä norja tai ruotsi, jonka he oppivat samaan kieliperheeseen kuuluvina hyvin helposti. Suomenkielisillä on kielisyistä armoton takamatka pohjoismaisessa yhteistyössä, eikä tätä takamatkaa pidä ainakaan pidentää.Asuin Norjassa 2007-2009. Onneksi olin ottanut kouluruotsin sen verran tosissani, että pian pystyin opiskelemaan kivuttomasti Oslon yliopistossa norjaksi ja osallistumaan kotikaupunginosani paikallisagendatoimintaan norjaksi. Ja ilman kouluruotsia en olisi ymmärtänyt, mitä Norjaan muutamaksi vuodeksi jäänyt poikani puhui ja olisin syrjäytynyt hänen kokemusmaailmastaan. Ylläpidän norjantaitoani tilaamalla jalkapallojoukkueeni pohjoismaisen kannattajakerhon lehteä, ja nyt kuunnellessani Pohjoismaiden neuvoston kokousta, ymmärsin täysin, mitä norjalainen osallistuja sanoi.
Paluumuutettuani sain töitä Porvoosta asiakaspalvelutehtävistä. Jälleen kerran kympin kouluruotsille tuli käyttöä.
Se, mitä minä osaan ja teen, on vähäpätöinen sivujuonne. Paljon tärkeämpää on nyt se, että Suomi voi olla täyspätöinen toimija pohjoismaisessa yhteistyössä. Milloinkaan se ei ole ollut näin tärkeää.
