Vihreyden ytimen jäljillä

Olen viime aikoina huomannut miettiväni hyvin paljon niitä syitä (niitä kootusti löytyy 5.3. päivätyssä bloggauksessani, jonne pääsee klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa), joiden vuoksi Vihreillä arvoilla on niin paljon potentiaalista kannatusta, joka ei realisoidu. Yksi syy ainakin on vielä minulta jäänyt mainitsematta, ja se liittyy puolueen ohjelmatyöhön.

Moni vihreä rakastaa ohjelmatyötä, jonka kruunu on periaateohjelman päivittäminen. Periaateohjelma on kuin tilkkutäkki: jokaiselle jotain, mutta ei kenellekään kaikkea. Periaateohjelmasta käytävät keskustelut ovat viihdyttäviä kaikessa siinä fanaattisuudessaan, jolla omia lemppariasioita halutaan mainittavaksi väen vängällä ohjelmassa.

Sekä tämä fanaattinen omistautuneisuus että se väistämätön perspektiiviharha, joka siitä seuraa, että nämä ovat jonkun omia lemppareita, aiheuttaa sen, että koko periaateohjelmaa on kenenkään mahdotonta allekirjoittaa, koska nämä jonkun toisen lempparit saattavat sotia omaa maailmankatsomusta tai tavoitteita vastaan.

Nämä asiat putkahtavat aina jokaisen periaateohjelmapäivityksen yhteydessä. Yleensä nämä asiat ovat ikiliikkujia, samoilla asioilla siis on vähintään yhdeksän henkeä.

Otettakoon esimerkiksi kirkon ja valtion erottaminen, eutanasia ja vaatimus kirjauksesta feministiseksi puolueeksi, sekä ydinvoima. Nämä kysymykset erottavat, eivät yhdistä, ja mitä useammin nämä ikiliikkujat putkahtavat, sitä syvemmäksi juopa kasvaa.

Erottelevien nimittäjien sijasta meidän kannattaisi kirjata vain sellaista, joka yhdistää. Muuten ohjelmatyö vain hajottaa puoluetta, eikä siitä ole mitään hyötyä. Vaikkei se olekaan mikään strategisen toiminnan työkalu, siltikään mitään puolueen sisäisiä erottelutekijöitä ei kannattaisi ehdoin tahdoin ajaa puolueen välineistöön.

Periaateohjelma kiertää vihreyden ydintä, ja se ilmentää koko vihreyden kirjoja, mutta meidän pitäisi nimenomaan pyrkiä siihen ytimeen, mahdollisimman tiivistetysti ja ytimekkäästi, ytimekkyys kun muutenkin on meille niin vaikeaa. Periaateohjelman pitäisi viestiä kaikille, mitä vihreys on, kun kaikki tarpeeton on karsittu pois. Omia, ohjelmakirjaukseen mahtumattomia asioita ajakoon sitten itse kukin omassa kampanjoinnissaan ja arkisessa toiminnassaan.

Maahanmuutto ei lisää väkivaltarikollisuutta

Toisin kuin kaikenlaiset hommelifoorumit väittävät, maahanmuutto ei lisää rikollisuutta, ei edes ei-läntinen, ei edes korreloi väkivaltarikollisuuden kanssa. Tämän osoituksena tarkastelkaamme norjalaisia tilastoja. Norjassahan on Suomea tuntuvasti suurempi osuus maahanmuuttajia, joten Norja on siksi edustava todistuskappale viemään pohjan ns. mamu-kriitikoiden riehakoinnilta.

Kun Norjassa maahanmuuttajiksi luokitellaan 13,1 % maassa asuvasta väestöstä, Suomessa ulkomaan kansalaisia ja muualla kuin Suomessa syntyneitä asuu 7,2 % maassa asuvasta väestöstä. Norjassa poliisille ilmoitettujen rikosten määrä on ollut tasaisessa, joskin loivassa laskussa 10 vuoden seurantajakson 1999-2009 aikana, kun vertailun vuoksi, lähes vastaavana ajanjaksona 2001-2010 ei-länsimaisten maahanmuuttajien prosenttiosuus on kasvanut Norjassa 3,4:sta 5,9:ään prosenttiyksikköön, eli noin kolmella neljänneksellä.

Totta puhuen poliisille ilmoitetun väkivaltarikollisuuden määrä on kasvanut. Kun rinnastetaan vuosien 2001-2009 vertailujaksolla väkivaltarikollisuuden määrää ja ei-länsimaisten maahanmuuttajien osuutta Norjassa asuvista, niin havaitaan, että väkivaltarikollisuus nousi noin 24 000:sta noin 26 000:een, eli noin 8% kun taas vastaavalla ajanjaksolla ei-länsimaisten maahanmuuttajien osuus kasvoi Norjassa 74%. Yksinkertaisella laskuopilla, jos oletetaan, että maahanmuutto selittäisi väkivaltarikollisuuden, niin väkivaltarikollisuuden kasvun olisi pitänyt olla vähintäänkin 11-kertainen jotta voitaisiin epäillä tilastojen perusteella maahanmuuttajien syyllistyvän väkivaltarikollisuuteen edes saman verran kuin kantaväestön.

Seurantajaksolla 2000-2009 naisiin kohdistuvien henkirikosten määrä on ollut tasaisessa laskussa reilusta neljästäkymmenestä vuotuisesta uhrista vajaaseen kolmeenkymmeneen, joten huhut maahanmuuttajien suorittamasta naisiin kohdistuvasta väkivaltaisesta raiskausaallosta ovat vahvasti liioiteltuja.

Norjalaiset tilastot osoittavat siis, että ei-länsimainen maahanmuutto ei selitä rikollisuutta ja erityisen huonosti naisten fyysisen koskemattomuuden loukkauksia.

Ĺähteenä käytetyn Aftenpostenin jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.