Trump peruutti ilmastonmuutoksen

9-11, tai suomalaisittain, 11.9. merkitsi kansainvälisten lintukotokuvitelmien päättymistä, ja 11-9 taas sitä, että ilmastonmuutos peruttiin. Tähän epäilykseen saattoi päätyä kahdestakin syystä.

Ensinnäkin, jos katsoo ikkunasta ja uskoo, että asiat ovat niin kuin ne näyttävät, niin on helppo leimata ilmaston lämpeneminen kuulopuheeksi. Toiseksi, jos on uskonut, että asiat ovat niin kuin ne näyttävät, niin kyllä ne ovat. Niin meillä asiat koetaan, kuten puoluesihteeri Slunga-Trumpsalo on todennut. Todellisuudesta on tullut Truman Showta, ja maailman mahtavimmaksi mieheksi on valittu Nakke Nakuttaja, joka on rikas kuin Roope-setä ja jolla on Zlatan Ibrahimovicin kokoinen ego.

Ilmastonmuutoksen ja Trumpin valinnan välinen yhteys ei ole sattumanvarainen, vaikka sattumaa onkin se, että molemmat tuli todennettua samanaikaisesti. Niiden välillä on kuitenkin sosiologinen kolmas eli näkymätön käsi: asiat näyttäisivät olevan niinkuin ne näyttävät, tai niinkuin halutaan uskoa. Usko onkin tietoa voimakkaampi, ja empiirinen kokemustieto vahvistaa vain sen, jota jo aiemminkin epäiltiinkin varmaksi. Ei ehkä demokratia, vaan sen edellytyksenä oleva valistus on tullut kriisiin.

Muistini sääilmiöistä ulottuu noin vuoteen -78 tai -79, mistä alkaen pidin kirjaa säähavainnoista vuoteen 1994 saakka. Siltä aikaväliltä ja sen jälkeen muistan kyllä yhden vastaavan talven alkamisen. Syyskuu 2002 oli lämmin, melkein kesäinen, ja kolmen viikon syksyn jälkeen 28.10. tuli lumi. Ja se pysyi. Niin että ei tämä aikainen lumikuorma mitenkään ainutlaatuista ole, mutta toki ääri-ilmiöksi luokiteltava.

Yksinäinen soihtu valaisee ja (valistaa) yhä harvinaisemmaksi käyvää talvista Helsinkiä.

Havaintokokemus itse asiassa vain vahvistaa ilmastonmuutoksen, sillä se merkitsee lämpenemisen lisäksi ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntymisen ja meidän leveysasteillamme sateiden lisääntymisen, ja ei pitäisi olla mitenkään yllättävää, että silloin kun lämpötila on pakkasen puolella, sateet tulevat lumena. Ja aika usein ne tulevat, kun sijaitaan 60 ja 70 leveyspiirin välissä. Niin sanotuille ilmastoskeptikoille tämä looginen päättely ei kuitenkaan osoita mitään, ainoastaan heidän oman harhaisuutensa oikeellisuuden. Logiikka ja empirismi lakaistaan valistuksen kriisin mukana kaatopaikalle. Valitettavasti Trump on tällaisten luulottelijoiden näkyvin äänitorvi, änkyröiden edusmies. joka takertuu hupenevaan öljyyn kuin hukkuva oljenkorteen.

Persut eivät ymmärrä globalisaatiota

Kun Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo tänään Kokoomuksen äänenkannattaja Nykypäivän Verkkouutisissa äimähti, että "Pitäisikö meidän vielä käydä rakentamassa ja rahoittamassa näiden (kehittyvien) maiden päästöjen torjuntainvestoinnit?", hän osoitti olevansa ymmärtämättä sekä globaalien ongelmien globaalia luonnetta että Suomen mahdollisuuksia niiden ratkaisemisessa.

Ympäristöministeri Ville Niinistön mukaan pelkästään Kiinassa on Suomen Cleantech-sektorille potentiaalisesti valtavat markkinat. Siinä sitä Slunga-Poutsalon peräänkuuluttamaa vientiteollisuutta kerrakseen.Slunga-Poutsalo ei myöskään näytä tietävän, että kehittyvien maiden ilmastoinvestointeja kannattaa tukea myös ilmastopakolaisuuden ehkäisemiseksi.

Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki, Slunga-Poutsalo jatkaa, kun on saanut vettä myllyynsä:

"Meidän olisi päinvastoin kenties laskutettava kehittyviä ja kehitysmaita näistä menetetyistä teollisuustyöpaikoista".

Hoh hoijaa. Slunga-Poutsalo ei näköjään ole ollut hereillä koulun historian ja yhteiskuntaopin tunneilla, sellaisilla, joilla kerrottiin merkantilismista ja kolonialismista. Myyn tässä nyt perussuomalaisille viisautta ihan ilmaiseksi: kolonialistisessa maailmanjärjestyksessä kehitysmaat antoivat raaka-aineet ja orjat teollistuvien maiden markkinoille, jotka suojasivat kotoperäiset tuotteensa tuontikilpailulta suojatulleilla.

Tämän järjestelmän peruna kehitysmaissa on vieläkin kehittymätön demokraattinen yhteiskuntajärjestys, koska teollistuminen mahdollistaa elintason kasvun, mikä taas mahdollistaa kansanvallan kehittymisen, minkä osana kehitysmaissa ei myöskään ole merkittävää ammattiyhdistysliikettä parantamassa työntekijöiden oikeuksia ja nostamassa palkkatasoa.

Slunga-Poutsalo haluaa siis sakottaa kehitysmaita siitä, että niiden osaksi on jäänyt olla raaka-aineiden ja orjatyövoiman varastoja, ja niiden nykyaikaistumiskehityksen viivästyminen on puhtaasti kehittyneiden maiden vika. Suosittelisin Slunga-Poutsalolle tietojensa päivittämistä globalisaatiosta, etenkin kauppa- ja teollisuuspolitiikan historiasta ettei mokaa itseään enää jatkossa.