Gunnar Huseby

Oslo, 1946.
Viikinki Islannista ja kuularinki,
josta kuula lensi 16 metrin
ja 74 sentin päähän.
Se uupui vain 19 senttiä euroopanennätyksestä.

En tiedä, minkälaiset olot
Bislettillä tuolloin oli:
saiko Gunnar työntää
aurinkoisen sään vallitessa
vai työnsikö hän sateen kastelemasta ringistä
sumuun
Viikinkien maassa.
Oletan kuitenkin, että
Gunnarin kuula katosi sumuun

koska Gunnar on saarelta,
jossa sataa vaakasuoraan.
Islannissa ei ole yhtään puuta
ja kaikkien miesten nimi on -son
Paitsi Gunnar Husebyn.

Ilman Gunnar Husebytä
ei tätä runoa olisi
Eikä ilman Leo Sextonia tai Sydney Woodersonia.

Näin viime yönä unta, jossa kirjoitin runon Gunnar Husebystä. Niinpä minun oli pakko yrittää.