Setämiesten kauhu

Setämiehet kauhistuivat. He pelkäävät demokratiaa, ja koettavat naamioida tämän vaivautumisensa, joka seuraa heidän demokratianvastaisuutensa paljastumisesta, huoleksi demokratian tilasta.

Kun nyt Li Andersson odotusten mukaisesti huudettiin jo ensimmäisellä kierroksella Vasemmistoliiton neuvoa-antavassa, moraalisesti sitovassa jäsenäänestyksessä puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, tätä kauhisteli esimerkiksi Iltalehti seuraavin sanakääntein:

"Tällainen puheenjohtajan valintatapa on problemaattinen. Eikö puoluekokouksen pitäisi valita puheenjohtaja ja käydä sitä ennen asiaa koskeva keskustelu. Nyt päätös on sinetöity etukäteen valmiiksi ja puoluekokous saa vain taputtaa. Tästä tulevat mieleen ihan toiset järjestelmät kuin länsimainen demokratia."

Iltalehdessä ei näemmä tiedetä sitä, että ainut puolue, jossa kaikki jäsenet voivat halutessaan osallistua puoluekokoukseen, on Perussuomalaiset. Vihreätkin valitsivat Ville Niinistön 2011 samalla menettelyllä, joten Vasemmistoliitto ei edes tässä keksinyt mitään uutta sanotun demokratian rapauttamiseksi. Vihreissä, joka on ollut Vasemmistoliittoon verrattava puolue kooltaan, puoluekokoukseen mahtuu vain muutamia satoja jäseniä, alle 10% jäsenistöstä.

Puoluekokous on siis jo valikoitunut elin. Vaikka Andersson nimetään siellä puheenjohtajaksi yksimielisesti muiden ehdokkaiden vetäytyessä Anderssonin ylivoiman edessä pois kisasta - hekin haluavat kunnioittaa vetäytymisellään jäsenistön tahtoa - niin jos melkein 2/3 puolueen jäsenistä osallistui puheenjohtajavaaliin, ja heistä melkein 2/3 eli yhteensä lähes puolet puolueen jäsenistä kannattaa Anderssonia puheenjohtajaksi, tämän parempaa tapaa nyt ei olla keksitty saada tietoa kaikkien jäsenten kannasta.

Paitsi Pohjois-Koreassa. Siihen ilmeisesti Iltis viittasikin, mutta huti tuli, siellä kun jäsenistö ei pääse äänestämään mistään.

Setämiesten kannattaisi päivittää tietonsa demokratiasta. Siihen kuuluu sellainenkin mahdollisuus kuin suora kansanäänestys, joka ei ole sama asia kuin kansandemokratiaksi eufemistisesti nimetty puoluejohdon kaikkivaltaisuus, joka on ollut valttia eräissä reaalisosialistisissa järjestelmissä. Ilmeisesti setämiehet pelkäävät Anderssonia, ja ehkä Iltistä vaivaa henkinen perussuomalaisuus, jos kerran sen mielestä kaikkien pitäisi päästä valitsemaan puheenjohtajaa. Tai pohjoiskorealaisuus. Kai Andersson on porvarillisten, hyvätuloisten, jämähtäneiden setien kauhu, nuori ja sanavalmis nainen opposition äänitorvena ja kasvoina.

Veikka Lahtisen mainion analyysin Li Anderssonin valinnan mediareseptiosta voi lukea klikkamalla bloggaukseni otsikkoa.

Miehet puutteessa

Puolet parisuhteessa elävistä miehistä elää puutteessa. Ainakin, jos on uskominen aamuisen Iltiksen räikyvää otsikkoa. Minkä puutteessa?

No seksin, tietysti! Entä sitten naiset? Eivätkö he elä puutteessa? Jos eivät elä, miten tämä on selitettävissä? Hoitavatko seksin jotenkin muuten, muiden miesten, peräti maksullisten vaiko kenties toisten naisten kanssa? Tämä selittäisikin kuvion, sillä ei kai mies elä puutteessa, jos nainen huolehtii seksuaalisista tarpeista hänen kanssaan, paitsi jos mies on homoseksuaali, jolloin hän heteroseksuaalisessa parisuhteessakin eläessään elää puutteessa. Hän elää puutteessa, koska hän ei voi toteuttaa ihmisyyttään hänelle luontaisella tavalla.

Tai eikö heidän puutteillaan, tarpeillaan ja haluillaan ole mitään väliä? Naisten ja homomiesten? Onko naisen tärkein tehtävä huolehtia uroksensa seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä?

Varmaankin sopisi lähdekritiikin mukaan tarkistaa edes primaarilähde - eli Ilta-Kohu - tai sitten jopa se tutkimus (hmm.), johon tässä viitataan, mutta tässä minua ei kiinnosta se ilmiö sinänsä, jonka Ilttis on päättänyt nostaa otsikkoon, vaan nosto sinänsä, ja vieläkin tarkemmin parisuhdeheteronormatiivinen ja sovinistinen näkökulma.

Mitä ***a, Iltalehti

Eilisiä Iltalehden lööppi- ja etusivun otsikoita:
"Pohjoismaiden ministereiltä uusi linja: elintasopakolaiset esiin ja ulos."
"Imaami ehdottaa: useita suurmoskeijoita Suomeen. Ehkäisee musliminuorten radikalisoitumista."
 "Sisäministeri Orpo: Vastaanottokeskusten ympäristössä turvallisuusriski."
"Muslimit haluavat verotusoikeuden."

Olen jo aikaisemmin ollut huomaavinani, että kyseinen julkaisu on valinnut linjansa, ja se on irtonumeromyynti niille, jotka muuten lukevat MV:a. Tätä ei voi olla huomaamatta, lööpit tunkevat vastaan silmistä ja korvista, vaikken kyseistä kasettaa ostakaan, joten en valitettavasti voi laittaa sitä boikottiin.

Tänään sama linja jatkuu:

"Tekeekö Venäjä politiikkaa turvapaikanhakijoilla?"
"Suomalaistaustaisen perheen teinityttö vapautettiin Isisin kynsistä."

IL:n linja on sellainen, että jos mitään kohun väärtiä ei ole, se nostattaa itse sen kohun. IL lietsoo vihaa turvapaikanhakijoita kohtaan. Osaan kuvitella, miten hompanssit hihkuvat innoissaan näistä suurmoskeijoista, eikä tarvitse vain kuvitella, sillä onhan Facebookissa niitä vastustava ryhmäkin. Varmaan hakkaavat jo sormiaan kipeiksi oksentaessaan näppäimistöilleen. Toivottavasti se protestointi hyytykin sitten näppikselle. Verotusoikeudesta taas ei ole pitkä matka siihen, että joku keksii, että jos verotusoikeus, niin sitten myös oikeus, liukkaan pinnan Sharia-argumentti. Ja senhän pitäisi olla positiivista, että tyttö vapautettiin, mutta mitään uutista ei olisikaan, jos ei oltaisi mainittu Isisiä.

Kysymys "Tekeekö Venäjä politiikkaa turvapaikanhakijoilla?", osoittaa lopullisesti lehden linjan. Jos uutista ei ole, lehti esittää oman epäilynsä, luulonsa tai luulottelunsa. Ihan yhtä hyvin minä voisin ihmetellä, onko Kuu juustoa.

Kehotan siis boikotoimaan Iltalehteä. Minä olen hengessä mukana, mutta ei se muuta mitään, sillä en muutenkaan näitä lehtiä osta.

Iltasanomat ei ole aivan yhtä kauhea, vaikka kyllä hekin kirjoittavat:
"Viranomaiset huolissaan Venäjän rajan vuotamisesta. Uusi pakolaisaalto Idästä?"

Tämä on tätä POIKA SÖI ÄIDIN laittamat lihapullat -journalismia. Että kehtaakin kutsua itseään toimittajaksi, henkilö, joka työskentelee tällaisessa julkaisussa.