Vaaliteemani

Porvoossa minut löytää Vasemmistoliiton listoilta numerolla 66. Lähellä sydäntäni ovat esimerkiksi:

- Kaupunkimetsien suojelu. Porvoonkorven nykyiset suojelualueet tulee yhdistää, jolloin päästään 19% suojeluasteeseen. Ulkoilureittien liiallinen parturointi tulee myös lopettaa.

- Kaupunkilaiset tarvitsevat maksuttomia, ei-kaupallisia oleskelu- ja kokoontumistiloja

- Lisää ulkokuntosaleja ja skeittipuistoja, jotka madaltavat kynnystä hoitaa terveyttään ja kuntoaan

- Kaavamuutoksien pienyrittäjien tarpeisiin ja taiteilijoiden harjoittelu- ja työtiloiksi tulee sujua nykyistä sujuvammin.

- Yleiskaavaan on merkittävä hiljaisia luonnonalueita.

- Porvoon vahvuus on kulttuurimaisema. Tänne ei tarvita hillitöntä kasvua ja uudisrakentamisen on kunnioitettava jo olemassaolevaa ympäristöä!

- Porvooseen Kierrätyskeskus (kiitos Porvoon Vihreät ideasta!)

- EI julkisia varoja tuhlailevalle ja maisemaa, tontteja ja luonnonalueita pirstovalle itäradalle!

- Kyllä esteettömille kaukobusseille Helsinkiin! (ja mielellään muuallekin).

- EI liikennettä lisäävälle ja Porvoonkorven pirstovalle Saaristotielle, joka pitää lopullisesti haudata.

- Koululaiset tarvitsevat pieniä opetusryhmiä, riittävästi tarvitsemaansa tukea riittävän aikaisessa vaiheessa, aistiesteettömän, rauhallisen oppimisympäristön ja kyläkoulut tulisi säilyttää.

- Wileniuksen telakan puolesta!

- Vapaa sivistystyö ja kirjasto ovat suomalaisten julkisten palvelujen lippulaivoja!

- Kaupungin tulee lisätä palkkatuen määrää työttömille.

- Suureellisten suunnitelmien (torisuunnitelman ja Kokonniemen hallin) sijasta satsataan voimakkaasti joukkoliikenteeseen (muttei Itärataan), metsiensuojeluun ja väestönsuojeluun! Urheiluseurat ja liikkujat tarvitsevat tiloja, mutta Porvoo ei tarvitse kansainvälisen luokan tapahtuma-areenaa!

 

Aluevaaleissa numeroni on 2339. 

- Porvoon sairaala on tärkeä työnantaja ja koko maakunnalle elintärkeä.

- Itäinen Uusimaa tarvitsee pitkäaikaisvuodeosaston.

- Kuntouttava työtoiminta on sosiaalipalvelu, mutta yhteyden kaupungin työllistämistoimeen tulee toimia.

- Hyvinvointialueen tulee olla haluttu työnantaja myös työoloiltaan.

- Ennaltaehkäisy oikeasti kuntoon! 

- Maksuton perusterveydenhuolto, kuten Helsingissä. Kun madalletaan kynnystä hakeutua hoitoon ajoissa, säästetään jatkohoidossa.

- Perhetyölle lisää resursseja, sillä se säästää laitospaikoissa.

- Kokemusasiantuntijat mukaan palvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen!

Molemmissa vaaleissa olen esteettömyyden puolesta. Kaupungin tilojen ja joukkoliikenteen on oltava esteettömiä ja sekä kaupungin että hyvinvointialueen käyttämien tietojärjestelmien tulee olla helppokäyttöisiä. 

Miksi pienille synnytysyksiköille ei löydy ystäviä eduskunnasta?

Olisi hyvä kuulla, miksi minkään muiden puolueiden edustajat kuin Kristillisten ja RKP:n eivät kannattaneet sosiaali- ja terveysvaliokunnassa pieniä synnytysyksiköitä puolustavaa kansalaisaloitetta. Arvaan, että nämä kannattivat, koska KD:lle lapsien synnyttäminen on sakramentti ja koska tässä uhataan RKP:n kannattajien palveluita vahvasti kaksi- tai jopa ruotsinkielisillä alueilla. Siitä olen erityisen yllättynyt, että ei edes yleensä maakuntiin takertuva Keskusta puolusta asukkaiden hengen kannalta välttämättömiä palveluita, tai Vasemmistoliitto, joka yleensä ratkaisisi asiat nostamalla veroäyriä. jos asia siitä olisi kiinni. Puhtaita papereita ei saa omakaan puolueeni, jossa taitaa nyt suurkaupunkinäkökulma korostua. 

Suurkaupunkinäkökulmassa Naistenklinikan remonttiakin pidetään katastrofina, mutta ei ymmärretä, mitä tämä tarkoittaa esimerkiksi Kainuussa, tai edes Itä-Uusimaalla saavutettavuuden kannalta. Entisenä helsinkiläisenä muistan vertailun vuoksi hamaan tappiin jatkuvan kissanhännänvedon paikallisten terveyskeskusten puolesta, jota käytiin pudotuspelinä esimerkiksi Kannelmäen ja Malminkartanon välillä, ja tämä peli ymmärrettiin myös kaupunginosien statuskamppailuna. Samaten kantakaupungissa Krunikan terveyskeskuksen lakkauttaminen on siirtänyt asiakkaat Viiskulmaan. Ja niin edelleen. Haja-asutusasukkaan näkökulmasta, on vaikea eläytyä näihin helsinkiläisten palvelutasojupinoihin siitä että palvelu siirtyy kilometrillä tai kahdella, kun täällä ei edes ihan susirajan takana kyse on siitä, onko sitä palvelua ollenkaan, vaikka veroja maallakin maksetaan, itse asiassa Helsinkiä enemmän.

Odottaessamme tytärtäni, me ainakin kävimme Porvoon sairaalassa loppuraskauden aikana muutamankin kerran varmistumassa, että kaikki oli hyvin, ja tämä mahdollisuus lisää paitsi potilasturvallisuutta, myös sen tunnetta. Olisi jäänyt varmistautumatta, jos Porvoosta olisi pitänyt lähteä Kätilöopistolle, ja Porvoon sairaalaan synnytysosaston lakkauttaminenhan kaatuisi juuri sinne. Onko Kätilöopisto valmis tähän, ottamaan vastaan kokonaisen maakunnan? Nämä lakkautukset ovat ketjureaktio: ensin lähtisivät synnytykset, sitten päivystys tarpeettomana ja lopulta koko sairaala, ja sen mukana sadan tuhannen ihmisen palvelut ja satojen ihmisten työpaikat. Eikä kyse ole pelkästään synnyttäjistä, vaan myös kroonikoista, joiden täytyy käydä sairaalassa hoidoissa jopa päivittäin. 

Jos Porvoosta onkin Stadiin "vain" 50 km, mikä voi tuntua lappilaisnäkökulmasta ei edes poronkusemalta, Pellingistä ja Lapinjärveltä onkin jo toinen mokoma. Mitä sitten tapahtuisi imetysklinikan kaltaiselle matalan kynnyksen palvelulle, jonne päästään ilman lähetettä, ja juuri tällaisia palveluita pitäisi olla lisää? 

Vielä niin pieni tyttöni Porvoon sairaalan ensisängyssään parin tunnin ikäisenä.