Salailua ja vääriä todistuksia jäähallista

I maailmansodan aikaisia linnoituslaitteita.

Olen kirjoittanut aiemminkin Maununnevalle aiotusta jäähallihankkeesta, joka olisi muuten päässyt lipsahtamaan huomaamattani Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnasta hyväksytty -leimalla, mutta onneksi valpas ja huolestunut kansalainen hälytti. En edelleenkään ole niin ihastunut halliin, ainakaan tuolle paikalle. Lisäksi hankkeen motiiveihin, perusteluihin ja itse prosessiin liittyy paljon epäilyttävää: tosiasioiden ja intressien sekä mielipiteiden salailua. Julkaisen jutun uudestaan, koska hallikeskustelu aktivoitui taas Kannelmäki-liikkeen Facebook-ryhmässä.

Yleishyödyllisyydeksi naamioituja intressejä
Maununnevan harjoitusjäähallihan on Jääkenttäsäätiön ja Kaarela-Seuraksi naamioituneen jääkiekkoseura Karhu-Kissojen yhteishanke. Aloite hallista tuli jääkiekkoseura Karhu-Kissojen vahvasti lobbaamalta Kaarela-Seuralta. 

Kokoomusvaltuutettu Hanu Luukkaisen mukaan, kun jääkenttäsäätiön toimitusjohtaja Harry "Bogo" Bogomoloff jotakin päättää tehdä, hän myös sen tekee. Hanke halutaan siis jättää konkreettiseksi, betoniseksi muistomerkiksi kunnioittamaan kohta eläköityvän Bogon elämäntyötä. Siitä tulee samalla tahtopolitiikkaan alistumisen muistomerkki. 

Muistomerkin siitä itselleen saa myös Kaarela-Seuran puheenjohtaja Erik Bärlund, jääkiekkoseura Karhu-Kissojen manageri.

Paikka paikoin melkein aarnimetsää.

Korostan vielä, että pidän jääkiekosta. Se varmaan on ihan toimivaa ennaltaehkäisevää nuorisotyötä. On kuitenkin turha väittää, että kyse olisi yleishyödyllisestä hankkeesta, jääkiekko on liiketoimintaa. Helsingin kaupungin avustaman Jääkenttäsäätiön rahoille varmaan löytyisi kansanterveydellisesti tähdellisempääkin käyttöä, esimerkiksi aika monen kaikille avoimen ja yleishyödyllisen kaukalon rakentaminen. Ja saataisiin enemmän nuorisoa harrastuksen pariin, ja muitakin. 

Jos nyt sitten katsottaisiin, että hyväksyttäisiin jäähalli sinänsä, kaikkine harrastuksen poissulkevuus- ja liikenne- ja lämmitysseurauksineen, niin ei sen tarvitsisi tuohon tulla. Bogo ei kuitenkaan suostu keskustelemaan vaihtoehtoisista paikoista, ei, vaikka niitä tarjoilisi kultatarjottimelle. Ja kyllä niitä olisi tarjolla. 

Unohdettu ja piiloteltu luontoarvoselvitys

Yleisten töiden lautakunnan 26.6.2008 hyväksymän Kaarelan aluesuunnitelman yhteydessä Markus Holstein teki alueen luontoarvoselvityksen, jossa jäähallille aiotun tontin eteläosa - juuri se paikka, johon jäähalli on tulossa - on C5 -luokan arvometsää, samantapaista kuin Metso-ohjelmassa tarkoitetulla tavalla. Alueen pohjoisosa on C1-luokiteltua lähimetsää, joka sitäpaitsi on linnoituslaitteineen Museoviraston suojeluksessa. Niiden väliin jää C3-luokiteltu suojametsä, joka suojaa Maununnevan asutusta Hämeenlinnantien melua ja saastetta vastaan. Tämä luontoarvoselvitys on kuitenkin unohdettu; esimerkiksi ympäristötarkastaja Eeva Pitkäsen mukaan ko. kohteessa ei ole mitään arvokasta. Eikö luontoarvoselvitykseen olla tutustuttu vai onko se hukattu? Minne? Ja kuka on sen hukannut?

Minne sitten?

Edellä siteerattu luontoselvitys jo todentaa riittävästi, että aiottu paikka ei sovellu jäähallille, puhumattakaan hallin liikennevaikutuksista, joista vielä vakavamman tekee se, että vastapäisen Puukoulun lakkautus ajaa alueen lapset kävellen ja pyöräillen käymään alakoulunsa Kannelmäen puolella. Lisäksi on selvää, että nykyinen puukoulun kenttä tulee hallin ilmaiseksi parkkipaikaksi, alue, jota nyt käytetään laajalti liikuntaan. Paljon sopivampia sijainteja lähiseudulla ovat:
- Pirkkolantien ja Pirkkolan maauimalan välinen parkkialue. Sinnekin on oivat joukkoliikenneyhteydet, mm. Jokeribussi, ja vieressä on valmiiksi toinen harjoitushalli. 
- nk. Kalanninpuisto hieman tätä paikkaa pohjoisempana, Kalannintien ja Hämeenlinnantien kainalossa. Alue on nykyisellään ryteikköä. 
- Etelä-Kaarelan ent. yhteiskoulun ja Hämeenlinnantien väliin, ryteikköön.  
- Malminkartanon pelloille. Ainakin Kannelmäen ja Malminkartanon suunnasta katsottuna Konalan teollisuushallien ja kuplahallien muodostama "maisemaa" ei paljoa voi rumentaa, joten sinne vain.   

      - Maununnevan lumenkaatopaikan päälle. Helsingiin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisun 3/2012 "Lumen läjityksen ympäristövaikutukset Helsingissä" mukaan Maununnevan kaatopaikalla ylittyy raskaan, keskiraskaan öljyn, arseenin sekä lyijyn valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 annettu kynnysarvo. Tämä kyseinen kohde sijaitsee Keskuspuiston reunalla ja tuhoaa myös Keskuspuiston maaperää pikkuhiljaa...

      Koko alue ja alueen muinaismuistolain suojaamat kohteet olisi pitänyt kartoittaa ennen sijainnin valintaa. Näin ei kuitenkaan olla tehty. Museovirastoa konsultoitiin vasta kun paikka oli valittu. 
     
      Kiinteistöviraston tonttiosaston Juhani Tuuttilan antaman lausunnon mukaan ko. tontti on vuokrattu liikuntavirastolle. Tämä ei pidä paikkaansa. Tuuttilaa ei olla saatu kiinni kommentteja varten.

   
     Kenen sana painaa? 

     Ainakaan asukkaiden sana ei paina, sillä heille jää todistustaakka. Kaupunkisuunnitteluvirasto on vaatinut, että asukkaat esittävät alkuperäisen nimilistan, jonka ovat allekirjoittaneet ne, joiden mielestä jäähalli ei sovellu aiotulle paikalle Maununnevaan. Kuitenkin Karhu-Kissoil... eiku Kaarela-Seuralta riittää, että he ilmoittivat keränneensä 1812 puoltavaa nimeä, vaikka ovatkin hukanneet addressinsa. Maankäyttö - ja Rakennuslaki jää Maununnevalla kuolleeksi kirjaimeksi.

      Mitä sitten? 
       
      Taistelua ei olla missään nimessä hävitty. Vaikka hallihanke onkin jo hyväksytty Kaupunginhallituksessa ja valtuustossa, vielä suunnitelman pitää käydä Kaupunkisuunnittelulautakunnassa.

Luonnonhoitosuunnitelmaan voi tutustua klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.

T ähän se tulisi.

Mitä Yleiskaava tekee Kannelmäelle?

Facebookin Helsinki suunnittelee -sivulla esitellään Yleiskaavaa kohde kohteelta joulukalenterina, jonka luukkujen alta paljastuu niin makaabereita asioita, että joulukalenterin keksijällä on täytynyt olla hirtehinen huumorintaju. Luukusta numero 11 paljastuu Hämeenlinnanväylä, Kannelmäki ja Malminkartano.

Lieneekö sattuma, mutta luukun marssijärjestys paljastaa Yleiskaavan keskeisen ideologian, joka on kaupunkirakenteen tiivistäminen sisäänajoväylien ympärille eli kaupunkibulevardisaation. Olen kirjoittanut siitä huonolla menestyksellä paljon aiemminkin, joten ei siitä vielä tässä alussa sen enempää. Vasta vähän myöhemmin, jos sinne asti jaksaa lukea.

Helsinkiin valmisteltavassa uudessa yleiskaavassa on osoitettu entiselle kotikylälleni Kannelmäelle paljon täydennysasutusta ja tiivistämistä, ja ei siinä mitään, kyllä Kantsussa saattaa olla jäljellä pari pusikkoa (karhuvaaralainen termi), joihin sopii vielä tiivistää.

Yleensä tiivistäminen myydään asukkaille nykyisiä palveluita takaavana asiakaspohjan laajentamisena. Yleiskaavaselosteissa mainittu "Uusi kaupunkirakenne", joka bulevardisoi Hämeenlinnantien, myös kaventaa Keskuspuistoa, ja viime Yleiskaavassa Keskuspuistolle asetettiin osayleiskaava, jossa määriteltiin Keskuspuiston asema vakioksi, eikä sinne saisi rakentaa kuin liikuntaa palvelevia rakenteita. Metsää liikenteen melulta suojaa parhaiten - metsä, joka myös toimii hiilinieluna.

Kannelmäen sisälle ei suunnitelmassa jää juurikaan viheralueita. Vanhaistenpuisto kaventuu ja Prisman pelloista menee 2/3.

Suunnitelman sisältävä raide-Jokeri on muuten positiivinen, mutta sen tieltä pitää kaataa Pirkkolantien varrelta aika paljon puita. Yleiskaava siis ei vain kavenna Keskuspuistoa, vaan nävertää sitä sisältäpäinkin.

Kantsun ostari on näivettynyt aika lailla surullisesti 80-luvulta, jolloin siellä oli kirja-kempparia, useampaa kampaamoa ja pankkia, eikä kai niitä aikoja enää auta romanttisesti haikailla. En kuitenkaan pidä tästä kapitalistisesta supersize -kehityksestä, jossa 70-luvulla rakennettu Eka ensin "päivitettiin" Maxiksi, sitten Prismaksi ja vielä kertaalleen Kaareksi. Tämän kehityksen tämä yleiskaava siunaa, vaikka muuten yleiskaavassa selkeästi on lähtökohtana yrittää vaikuttaa yhdyskuntakehityksen suuntaan, ei vain sopeutua. Omassa nuoruudessani Kantsussa oli jopa urheilukauppa! Eikö mitään muita keinoja ole saada palveluita lähiöön kuin tällainen valtamerilaiva?

Kannelmäki-liikkeen Facebook-sivulla ehdotettiin vanhan ostarin jyräämistä uuden asutuksen tieltä - kuten Yleiskaavassakin näytettiin tehtävän. Kaikin mokomin, ja laitettakoon sitten - kuten Kannelmäki-liikkeen FB-sivulla ehdotettiin - uusien talojen kivijalkaan liiketilat. Tämä olisi sitä kantakaupunkimaisen elämänmuodon laajentamista, jota Yleiskaavassa ajetaan, sen sijaan että sopeutetaan kaupunkirakennetta jälkikäteisesti kauppakolosseihin.

Tämä valtamerisaatio kulkee siten, että ensin "pitää" rakentaa automarket, ja sitten vasta sen jälkeen ryhdytään miettimään, miten sitä sidotaan ympäristöönsä. Tätä ongelmaa ei perinteisellä ostarilla ollut, ostari kun on keskellä vanhaa Kannelmäkeä, joka on keskellä Kannelmäkeä, joka on keskellä Kaarelaa. Miksei vanhaa ostaria lähdetty kehittämään, vaikka rakentamaan se kauppakeskus sinne? Sijaintikin olisi ollut Kaarta paremmin asukkaiden tavoitettavissa, ml. maununnevalaiset ja hakuninmaalaiset.

Facebookin Helsingin suunnittelee -sivua pääsee katsomaan klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa (jos omistaa Facebook-tunnukset)

Tiedän, tiedän. Ei näytä tämä puistikko parhaita puoliaan syystalvisessa loskassa, mutta ei tätäkään puistikkoa enää ole, jos Yleiskaava toteutuu.

Kirjoittaja on entinen pitkän linjan kannelmäkeläinen ja pitkän linjan kaupunkisuunnitteluharrastaja ja kaupunkitutkimuksen tohtoriopiskelija.

Kannelmäki-Malminkartano: niin lähellä, niin kaukana

Julkaisen uudestaan blogikirjoitukseni lokakuulta 2008, koska asia on - alati ajankohtainen, kaupunkisuunnittelulautakunnassa syksyllä 2010 hyväksytyn hevosmaneesikaavan myötä, joka laajentaa nyt Malminkartanossa olevaa ratsastusaluetta, jättäen myös option viereen tulevalle urheilupuistolle. Suunnitelma ottaa väkisinkin kantaa iänikuiseen kysymykseen liikenneyhteydestä Kannelmäestä Malminkartanoon. Kaikki vaihtoehdot tulevat menemään Mätiksen yli - tai poikki - ja uudet väylät, jotka mahdollistavat liikenteen, myös lisäävät sitä, mutta nyt välimatka on linnuntietä 300 metriä. Ja autotietä 6 kilometriä.

Sitten allaolevan kirjoituksen, Malminkartanon strateginen merkitys vain on korostunut uuden tulevan Kuninkaantammen asuinalueen myötä, sillä sinne vedettävä Jokeri II-bussilinja laajentaa Maltsun lähipalveluiden käyttäjäpohjaa. Ellei sitten Perhekunnantietä - ja bussi 43:a - jatketa Kuninkaantammeen, jolloin virta vie Kantsuun.

Alla alkuperäinen kirjoitus:

Kaarela-Seura ja Malminkartanon asukasyhdistys ovat tehneet aloitteenkaupunginhallitukselle puuttuvan katuyhteyden (ja bussiyhteyden) rakentamiseksi Kannelmäen ja Malminkartanon välille. Siltarumpupekkaroijaksi leimautumisen uhallakin, nostan nyt tämän siltarumpukissan pöydälle.

Pieni annos paikallismaantietoa on tarpeen. Luoteis-Helsingissä sijaitsevaa Kannelmäkeä, Hakuninmaan ja Maununnevan omakotitaloalueita ja Malminkartanoa kutsuttiin yhteisnimellä Etelä-Kaarela (Pohjois-Kaarela jäi Vantaan kaupungin eli entisen Helsingin maalaiskunnan puolelle, siellä missä nyt on Kaivoksela ja Myyrmäki). 90-luvulla etuliite etelä poistettiin käytöstä, osin siksi että se sekoitettiin Etelä-Karjalaan, osin siksi, että Pohjois-Kaarela oli jäänyt käytöstä poistetuksi historialliseksi kuriositeetiksi toiselle puolelle kuntarajaa.

Kaarela-Seura on koko entisen Etelä-Kaarelan ja nykyisen Kaarelan asukasyhdistys, mutta tämän lisäksi alueella toimii muitakin asukasyhdistykseen verrattavia toimijoita, kuten ruotsinkielinen Kårböle Gille, Kaarelan omakotiyhdistys ja Malminkartanon asukasyhdistys.

Malminkartanoa alettiin rakentamaan vuosina 1978-1979. Sen ja vanhemman Kannelmäen erottaa toisistaan ainoastaan Mätäjoki, eli ne ovat vähän kuin suomalainen ja viina, jolloin näkökulmasta riippuu, kumpi on kumpi. Kun muutin Kannelmäkeen kesällä 1980, Malminkartano oli ikään kuin lännenelokuvan kulissi: toiselta puolelta peltoa näytti siltä, että ensimmäiset, Mätiksen puoleisen reunan talot olisivat kuin kulisseja, joiden takana ei todellista kylää olisikaan.

Koska Kannelmäki oli vanhempi ja isompi, oli luonnollista, että pellolle rakennetusta lähiöstä oli tarvetta asioida naapurilähiöissä, paitsi naapurin puolella Myyrmäessä, etenkin joen toisella puolella Kannelmäessä. Malminkartanossa pelätään toisinaan myös isommuuden merkitsevän pahuutta; pelätään mahdollisen tieyhteyden rakentamisen antavan perusteen Malminkartanon kurjistamiselle, jolloin se olisi vain kalpea varjo Heikki Kaiteran alkuperäisestä ideasta, itseriittoisesta taajamasta, jossa piti voida olla mahdollista asua ja käydä töissä.

Tieyhteyden puute ja sen mahdollinen tarve on keskusteluttanut kaarelalaisia jo 1980-luvun alkupuolelta. Pitkään alueen asukasyhdistyksien tai ainakin asukkaiden vallitsevana kantana näytti olevan, tunnustetusta paikallispalveluiden saavutettavuustarpeesta huolimatta että katuyhteyttä ei pidä rakentaa, koska pelättiin läpiajoliikennettä, ns. korttelirallia; alueella on muun muassa paljon varsin rauhattomasti ajavia mopoilijoita, joiden kaahailuhaluja tosin ovat Kanneltien töyssyt hillinneet. Nyt ainoa liikenneyhteys ei-omin-jaloin-liikkuville on M-juna, mutta kattavaa liityntäliikennettä ei kaikista Kannelmäen ja Malminkartanon osista ole.

Tieyhteys ja sen puute on hyvin kaksipiippuinen asia. Yhtäältä kaikilla tieyhteyksillä on taipumus lisätä liikennettä, vaikka niiden julkilausuttu tavoite onkin helpottaa liikennettä. Jokainen, joka on lapsena kaivanut polkuja rantahiekkaan, tietää, mistä puhun. Toisaalta, Kantsun ja Maltsun väliä liikennöidään jo nyt de facto, ja lyhyempi tieyhteys merkitsisi pienempiä päästöjä, säästäen alueen luontoa ja liikkujien keuhkoja, vaikka tieyhteys katkaiseekin pahasti Mätäjoen.

Terveyskeskusten yhdistämiskeskustelu ja mahdollisesti joko Malminkartanon tai Kannelmäen terveysaseman lakkauttaminen taas on tehnyt kaupunginosien välisen liikenteen järjestämisestä entistäkin tärkeämmän kysymyksen. Nyt puuttuva tieyhteys Malminkartanon ja Kannelmäen välillä on luonut tilanteen, jossa malminkartanolaiset asioivat paljolti fillarilla (ne, jotka pystyvät), seutulipulla (ne, jotka raaskivat) tai ilman (ne, jotka uskaltavat) Myyrmäen puolella.

Nyt lyhin katuyhteys Kannelmäen ja Malminkartanon välillä on kiertäminen Kartanonkaarelta Ruosilankujan kautta Ruosilantielle, josta Vihdintien ja Kehä ykkösen kautta matka Malminkartanosta Kannelmäkeen on noin kuutisen kilometriä. Linnuntietä matka taas on lyhimmillään alle 300 metriä. Samassa yhteydessä Kaarela-Seura ja Malminkartanon asukasyhdistys esittävät, että bussi 41:n linjaa jatkettaisiin. Sen päätepysäkki on nyt Kannelmäessä, Pelimannintien päässä, mutta jos Pelimannintietä jatkettaisiin noin 300-400 metriä, se voitaisiin yhdistää Ruosilankujalle, josta bussi voisi jatkaaMalminkartanoon.

Vaihtoehdot Malminkartanon ja Kannelmäen välisen katuyhteyden rakentamiseksi ovat nähdäkseni seuraavat (YVA ja "LIVA" á la Perukangas):

Vaihtoehto 0: ei rakenneta katuyhteyttä, eli status quo.
Hyödyt: kun uusia katuja ei rakenneta, ei tarvitse pirstoa viheralueita jakevyen liikenteen yhteyksiä.
Haitta: liikenteen pitää kiertää Kehä ykkösen ja Vihdintien kautta, jotka ruuhkautuvat entisestäänkin ja jokseenkin turhaan. Lisää ajokilometrejä=lisää päästöjä.

Vaihtoehto 1: kuten Kaarela-Seura ja Malminkartanon asukasyhdistys esittävät eli jatkamalla Pelimannintietä Ruosilankujalle.
Hyödyt: joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat, etäisyys katuyhteyksiä pitkin alueiden välillä lyhenee noin puoleen ja Mätäjoen laakson ulkoilualueen pirstomiselle koituvat haitat olisivat vähäisempiä kuin vaihtoehdoissa 2 ja 3(Pelimannintien jatko voisi kulkea aivan Kehä ykkösen vieressä)
Haitat: jollei Pelimannintien jatkoa rakenneta sillalle, yhtenäinen Mätäjoen ulkoilualue (jota käyttävät paljon ainakin työmatkapyöräiijät ja koiranulkoiluttajat sekä läheiselle puutarhapalsta-alueelle menevät) pirstoutuu. Lisäksi edelleenkin linnuntietä vain noin 300 metrin välimatka kaupunginosien välillä on teitse pari-kolme kilometriä.Tästä tulisi kulkemaan Pelimannintien jatko Kantsusta Konalaan. Kuvassa oleva kevyen liikenteen silta ylittää Mätäjoen.
Vaihtoehto 2: jatketaan Trumpettipolkua Mätiksen yli aina Konalaan, Ruosilantielle saakka.Hyödyt: hieman lyhyempi yhteys kuin Kaarela-Seuran ehdottama.Haitat: pirstoisi Mätäjoen virkistysalueen varsinkin Konalan puolelta, uusi tieyhteys tulisi rakentaa. Lisäisi huomattavasti Trumpettitien kuormitusta.Vaihtoehto 2 Mätäjoelta Kannelmäkeen. Kuvassa Trumpettipolkua.Vaihtoehto 2 samasta paikasta Mätäjoen suuntaan. Kevyen liikenteen silta ylittää Mätäjoen.
Vaihtoehto 3: jatketaan Pasuunatietä 200-300 metriä Mätäjoen sillan ylitse Kartanonkaarelle.Hyödyt: lyhin mahdollinen yhteys, vaihtoehdoista eniten esillä ollut.Haitat: pirstoisi vielä vaihtoehto ykköstä pahemmin Mätäjoen viheralueen.Vaikutukset mahdolliselle läpiajoliikenteelle ja kevyen liikenteen yhteyksilleolisi arvioitava.Kuvassa vaihtoehto 3 Malminkartanosta Kannelmäen suuntaan.Sama vaihtoehto Kannelmäen suunnasta. Oikealla Piijoen silta.
Vaihtoehto 3b: kuten edellä, mutta siltana nykyisen Piijoen (Mätäjoen) rautatiesillan vierestä.Hyödyt verrattuna vaihtoehtoon 3: minimoisi vaikutukset Mätäjoen viheralueeseen ja sen virkistyskäyttöön. Uutta kevyen liikenteen siltaakaan ei tarvitsisi rakentaa.Haitat verrattuna vaihtoehtoon 3: kalliimpi toteuttaa.
Vaihtoehto 4: jatketaan Fagottipolkua n.400 metriä Kartanonkaarelle.Hyödyt: Reitti on jo nytkin ajoittain huoltoliikenteen käytössä. Lyhentäisi huomattavasti välimatkaa kaupunginosien välillä.Haitat: Pirstoisi Mätäjoen suosituimman ulkoilualueen, Kartanonhaan käytännössä kahtia. Vaihtoehto 4 Mätikselta Kannelmäkeen. Kuvassa Fagottipolku.Näkymä samasta paikasta Malminkartanon suuntaan.Näkymä Malminkartanon suunnasta, Pakarituvantien ja Kartanonkaaren risteyksestä Kannelmäen suuntaan.
Vaihtoehto 5: jatketaan Urkupillinpolkua Mätäjoen ylitse aina Kartanonkaarelle saakka.Hyödyt: lyhyt yhteysHaitat: pirstoisi Mätäjoen varren sekä pienehkön virkistysmetsän Malminkartanon puolella. Toisi autoliikennettä Urkupillinpolun varren talojen edestä ja lisäisi huomattavasti liikennettä Urkupillintiellä.Vaihtoehto 5 Kannelmäen puolelta. Tie tulisi kulkemaan siltaa pitkin, metsän läpi sen toisella puolella kulkevalle Kartanonkaarelle.Näkymä samasta paikasta Urkupillinpolulle.Vaihtoehto 5 Malminkartanosta, Kartanonkaarelta.
Vaihtoehto 6: jatketaan Jouhipolkua 300 metriä Kartanonkaarelle. Hyödyt: Reittiä käytetään nytkin jo (luvatta) Kannelkylän sekä Mätäjoen varren uuden asuinalueen autoliikenteeseen. Tieyhteys lyhenisi huomattavasti nykyisestä.Haitat: Pirstoisi pahasti Kaarelan luontoarvoiltaan arvokkaimpia Mätäjoen viheralueita. Vaihtoehto 6 Malminkartanon suunnasta, Kartanonkaaren ja Tollintien risteyksestä.Sama vaihtoehto Kannelmäen suunnasta tarkasteltuna.Edellinen vaihtoehto Mätäjoen sillalta Kannelmäkeen päin. Kuvassa Jouhipolku.Näkymä samasta paikasta Mätäjoen suuntaan.
Vaihtoehto 7: Otetaan uudelleen käyttöön Runonlaulajantien jatkoyhteys Sorolantielle (70-luvulle asti tie oli yhtenäinen, nimellä Kalannintie, jona se jatkui nykyisen Nurmijärven-/Hämeenlinnantien toiselle puolelle)Hyödyt: Uutta tieyhteyttä ei tarvitsisi rakentaa, joten lähes ilmainen toteuttaa, ja tieyhteyksien vaatima maa-ala ei lisääntyisi. Ainoa vaihtoehto, joka ei aiheuttaisi haittaa Mätäjoelle.Haitat: Lisäisi huomattavasti läpikulkuliikennettä Hakuninmaan omakotialueella, ollen riski kahdelle koululle, mennen niiden ohitse. Tieyhteys Kannelmäestä Malminkartanoon lyhenisi kyllä mutta huomattavasti vähemmän kuin muissa vaihtoehdoissa.Näkymä Sorolantien päästä itään.Näkymä Runonlaulajantien päästä länteen.Jos tieyhteys päätetään rakentaa, ja jos jommasta kummasta kaupunginosasta lakkautetaan terveyskeskus (Kannelmäki on remontissa ja Malminkartano on saanut kunniasanan terkkarin pysymisestä vuoteen 2017), niin silloin tulee toteuttaa kattava Kaarelan palvelulinja. Vähiten haittoja ja eniten hyötyä olisi toteuttaa edellä käydyistä vaihtoehdoista 3b.