Helsingin kaupunginhallitus haluaa nostaa asuntojen hintoja

Kaupunginhallitus torppaa Meri-Rastilaan suunnitellusta, metsään rakennettavasta alueesta - aiheesta minäkin olen kirjoittanut marraskuussa pariin otteeseen - tehdyt kaavavalitukset, mm. toteamalla, että "Aluetta ei koeta houkuttelevaksi. Tämä näkyy vanhojen omistusasuntojen alhaisena hintatasona ja vähäisinä kauppamäärinä. Kaksioiden keskimyyntihinta on vuonna 2011 ollut Meri­-Rastilan tiellä 2750 euroa/m², kun ATT:n uudistuotanto maksaa Vuosaaressa 3750 euroa/m²."

Tämä todistaa, että kaupunginhallituksen tavoitteisiin ei kuulu asuntojen hintatason kohtuullistaminen. Nouskoon hintataso heidän mielestään kaikessa rauhassa. Tai ei siis rauhassa, tämähän on tuottamuksellinen interventio nostaa hintatasoa kokonaisella alueella. 

Kaupunginhallituksen vastauksella on yleisempääkin relevanssia. Kun yksi valitus hylättiin sillä perusteella, että valituksen jättäjä ei ollut helsinkiläinen, tuo maantieteellisesti kapea osallisuustulkinta mahdollistaa vaikutusyrityksien vähättelemisen nimbyilynä, koska muuhun ei vallitseva kaupunkisuunnittelukäytäntö anna mahdollisuutta. Onhan ihminen osallinen muuallakin kuin asuinympäristössään: esimerkiksi Helsinkiin tulee päivittäin varmaankin kymmeniä tuhansia töihin, jotka viettävät viitenä päivänä viikossa enemmän aikaa työssäkäyntipaikkakunnallaan kuin kotipaikallaan. Nukkumista ei lasketa, eikä Helsingissä olekaan varaa nukkua, kiitos Kaupunginhallituksen.

Karhuvaaran lipsahdus

Kun Kokoomuksen Arja Karhuvaara väitti, että Meri-Rastilan kaavalla torjuttiin segregaatiota, hän tuli tehneeksi kaksi paljastusta: 1) hän pitää Meri-Rastilaa slummina ja 2) Meri-Rastilan metsä uhrataan "hyville veronmaksajille", joille suunnitellut ökyasunnot eivät ole vastaus kohtuuhintaisten asuntojen tarpeeseen.

Samalla Karhuvaara paljasti Kokoomuksen kannan yleisemminkin: he pitävät "hyviä" veronmaksajia tärkeämpinä kuin asuntojen hintatason kuriin saamisen. Viis siitä, että kaikilla ei ole varaa asua Helsingissä. Viis Sari Sairaanhoitajista.

Meri-Rastilan pitäminen slummina on sitäpaitsi loukkaus nykyisiä asukkaita kohtaan ja huonosti peiteltyä rasismia.

Mitä sitten segregaatiolle pitäisi tehdä? Vuokra-asuntoja Tammisaloon, Jätkäsaareen, Pakilaan, eli luomalla myös tavallisille ihmisille mahdollisuuksia asua Helsingissä, myös arvostetuimmilla asuinalueilla. Ennen kaikkea segregaatiota torjuttaisiin säilyttämällä sellaiset yleiset hyödykkeet, joiden käyttö ei maksa käyttäjälleen mitään. Kuten ulkoilualueet, jotka ovat erinomaista ennaltaehkäisevää kansanterveyshyödykkeitä. Sen, että ne ovat demokratiahyödykkeitä, tiesivät jo 1800-luvun puistoteoreetikot, esimerkiksi Olmsted, jonka visioon Keskuspuistosta liittyi valistuksellinen aspekti: viheralueilla tapahtuu sosiaalista sekoittumista, ne opettavat suvaitsevaisuutta, niissä ulkoilee koko kaupunkielämän kirjo.

Asukasdemokratian ja metsien puolesta

Tänään, mielenosoituksessa Sanomatalolla osoitettiin rauhanomaisesti mieltä. Kun Hesarin mukaan kyseessä oli Meri-Rastilan rakentamisen vastustaminen, Hesari erehtyy nipistäessään liikkeen joksikin nimbyilyksi.

Paikalle kokoontuvat nimittäin eivät vastustaneet vain Meri-Rastilan metsien kaavoittamista asunnoiksi ja parkkipaikoiksi, vaan myös Vartiosaaren, Kivinokan, Keskuspuiston ja muiden vastaavien paikkojen rakentamista. Eivätkä mielenosoittajat vastustaneet rakentamista, vaan sitä, ettei asukasmielipidettä kuunnella: kun asukkailla on ollut esittää vaihtoehtokaava, jossa asutustavoitteeseen yllettäisiin tiivistämällä ilman että metsää menisi, se ei tunnu kelpaavan kaikille päättäjille. Tilaisuudessa lauttasaarelainen metsäaktiivi muistutti, että kyllä Helsingissä voi tiivistää: etenkin eteläiseen Lauttasaareen on tullut paljon uutta asutusta ilman että puutakaan oltaisiin kaadettu. Saman luulisi onnistuvan muuallakin.

Muistutin puheenvuorossani, että Norjassa Osloa kiertää erityislainsäädännöllä ulkoilutarkoituksiin pyhitetty ulkoilumetsävyöhyke, Oslomarka. Sinne pääsee metrolla, aivan kuin täällä Meri-Rastilaan. Norjassa vallitsee poliittinen yksimielisyys Oslomarkan säilyttämisen tärkeydestä. Emme kai me ole norjalaisia valistumattomampia?

Klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa, pääsee näkemään Julia Martiskaisen Youtube-videon Meri-Rastilasta. Julia kävi myös mielenosoituksessa kertomassa, miksi metsät ovat hyviä kaupunkilaiselle. Julian kaltaiset pelastavat maailman!

Kokoomuslogiikan ruumiinavaus

Aikaisemmassa postauksessani käsittelin jo kertaalleen Meri-Rastilan kaavasuunnitelmaa, joka lipsahti läpi Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnasta samoin 5-4 äänin kuin yleensä kaikki asukkaiden enemmistön tahdon vastaiset kaavat tapaavat mennä.

Miksi Meri-Rastilan kaava ansaitsee näin paljon huomiota? Alueen luontoarvoista on minua parempia asiantuntijoita, mutta prosessi ja Kokoomuksen logiikka ansaitsevat tarkastelua.

Asukkaiden vaikuttamisyritykset kaavoitukseen ovat jääneet Maankäyttö- ja rakennuslain kuulemispykälästä huolimatta käytännössä jälkikäteisiksi kaavaesitysten torppausyrityksiksi, ja nyt kerrankin kun olisi ollut mahdollisuus huomioida asukaslähtöinen rakentava lähestymistapa, vaihtoehto, joka toteuttaa kaavan tavoitteet tuhoamatta tärkeätä luontokohdetta, tästä ei voi johtaa kuin kaksi johtopäätöstä:

1) Asukkaiden mielipiteellä ei ole väliä. Kaupunkisuunnittelulautakunta halusi osoittaa kaupunkilaisille kaapin paikan, ja Meri-Rastila oli arvovaltakysymys. Meri-Rastila antaa varoittavan esimerkin: älkää kaupunkilaiset tulko sotkeutumaan kaupunkisuunnitteluun vastaisuudessakaan, senkin pikkusieluiset nimbyt.
2) Kokoomuksessa ei ymmärretä, mitä tarkoittaa mielipide. Jos kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Matti Niiranen, jonka tiedän Kokoomuksen hyviksiin kuuluvaksi Lasse Männistön tavoin, palauttaa kaavakiistan mielipiteisiin, niin hän on nyt väärillä jäljillä. Eihän tässä ole kyse mielipiteistä vaan logiikasta. Jos kerran asukkaiden vaihtoehtokaava - joka toteuttaa kaikki Kaupunkisuunnittelulautakunnan itse hyväksymät tavoitteet, kuten kerrosneliömetrimäärän ja tavoitteen välttää kaupunkirakenteen leviämistä olemassaolevaa kaupunkirakennetta tiivistämällä - ei kelpaa, Kokoomuksessa ei osata logiikkaa. Jos kerran vaihtokaava toteuttaa kaikki tavoitteet, tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että se ei kelpaa siksi, koska vaihtoehto 1) eli koska se on asukkaiden mielipiteen mukainen. Jolloin paradoksaalisesti Niiranen onkin sikäli oikeassa, että kyse onkin mielipiteistä: asukkaiden mielipide on väärä ja kaupunkisuunnittelulautakunnan 5-4 -enemmistön oikea.

Sori siis, Niiranen ja Kokoomus. Minun ei tarvitse olla kanssanne samaa mieltä, etenkään kun minulla ei ole mitään tekemistä Helsingin kunnallispoliittisen päätöksenteon kanssa.

Ourcity-vaihtokaavaan voi tutustua klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Kokoomus vetäisi asukasmielipiteen vessasta alas

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta hylkäsi Meri-Rastilan asukkaiden esityksen OurCity, jossa asukkaat olivat itse tuottaneet vaihtoehtoisella kaavaesityksellä saman kerrosneliömetrimäärän kuin nyt hyväksytyssä kaavasuunnitelmassa, joka tuhoaa arvokkaan metsän. OurCity oli osallistuvan kaupunkisuunnittelun asukaslähtöinen pilottiprojekti, ja nyt kai on viimeistään selvää, että ainut mahdollisuus asukkaille vaikuttaa kaavoihin on valittaminen, jos kerran suunnitteluun osallistumista ei sallita.

Meri-Rastilaa kommentoi Facebookissa Kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistö: "On se kauheaa, jos joku tuottaisi asuntoja tähän asuntopulan keskellä painivaan kaupunkiin. Auta armias. Metsästäkin säästyy Meri-Rastilassa 80%.".

Niin, on se kieltämättä kauheaa, jos kerrankin asukkaiden rakentava lähestymistapa saisi vastakaikua, ja heidän ehdotuksensa, jossa sama asutus mahdutettaisiin tiivistämällä ilman, että metsä menisi, oltaisiin hyväksytty. Eihän se nyt käy, kun piti osoittaa, että asukkaat ovat vain nimbyjä, eikä tästä kerrasta voinut tehdä edustavaa poikkeusta. Tämä on siis Kokoomuksen käsitys asukasmielipiteestä. Voi vetää vessasta alas.

No, kaupunginhallitukseen tämä vielä menee. Ei taida olla ensimmäinen kerta, kun kaupunkisuunnittelulautakunta osoitti kuntalaisille kaapin paikan, Maija Anttilan kaudella tällainen oli sääntö, ei poikkeus, tahtopolitiikalla jyrääminen. Edustuksellinen demokratia viis, arvovalta kuus.