Kyllä nuoruudesta paranee politiikassa

lltalehti-nimisen tutkimuslaitoksen teettämän tuoreen "tutkimuksen" mukaan Jussi Halla-aho on 25-30 -vuotiaiden keskuudessa suosituin pääministeriehdokas. Tosin eduskuntavaalit ovat vain siinä mielessä epäsuorasti pääministerivaali, että kansalaisethan valitsevat puolueen, ja tätä ei Iltis tiennyt. Ja vaikka suurimman puoleen puheenjohtajasta käytännössä tuleekin hallitustunnistelija, tämä ei tarkoita nimenomaisesti juuri H-a:n kohdalla sitä, että tie olisi silattu pääministeriksi kuin ehkä vasta ehdottomalla enemmistöllä. Niin paljon muut puolueet ainakin väittävät karsastavansa Punaista puolikuu... perussuomalaisia.

Sosiologit ovat varoitelleet ainakin koko oman elämäni ajan tulossaolevasta uuskonservatismista: siitä, miten monisatavuotinen valistuksen projekti kohtaa vaikeuksia. Nyt ymmärrän, mitä he tarkoittivat. Tuo dystopia on tässä tänään, vaikka toki jytky, puhumattakaan sen radikalisoituneesta muodosta eli uusfasismin noususta, onkin vain tämän uuskonservatismin poliittinen ilmaisu. Ei perinnetietoisuus ole pelkästään huono juttu, enkä nyt tarkoita pelkkää retroilua ja kaikenlaisia ironisia hipster-suuntauksia.

Olen ollut yleensä taipuvainen toivomaan nuorten aktivoitumista politiikkaan ja propagoinutkin sen puolesta, sillä erotuksella että rajoittaisin vaalikelpoisuuden täysi-ikäisyyteen. Yleensä ottaen nuoret tehnevät kauaskatsoisempia päätöksiä kuin vanhempansa, vai tekevätkö? Eikö nuoruuteen juuri kuulu tässä mulle ja nyt -ajattelu, ja harha omasta haavoittumattomuudesta? Toki nuorimmat sukupolvet ovat kasvaneet itsestäänselvyytenä esimerkiksi siihen, että Pride on hyvät kemut ja kansainvälisyys on muutakin kuin interreilaamista; samaten he ovat kasvaneet pitämään ilmastonmuutosta itsestäänselvyytenä.

Otan esimerkin luonnonsuojelusta ja kaupunkisuunnittelusta, aiheesta, joka on minulle poliittisen toimintani ytimessä ja siksi kaikkein tutuin. En osaa vetää minkäänlaista positiivista korrelaatiota sen välillä, että nuoremmat polvet suojelisivat innokkaimmin luontoa, ainakaan kaupungeissa. Pikemminkin päinvastoin: heille on urbaani "pöhinä" saunabaareineen usein tärkeintä. Oikeastaan tämä pöhiseminen jatkuu kunnes täytetään 40, ja minä nyt vaan olen niin vitun vanha. Jättäisinkin kaupunkisuunnittelun jos en vanhoille niin ainakin historia- ja kulttuuritietoisille, en kulttuurivallankumousta valmisteville vandaaleille.

H-a:n suosio nuorten keskuudessa selittynee paljolti yleisenä puoluepolitiikan vierastamisena, aivan samoin kuin Vihreiden suuri suosio yleensä nuorisovaaleissa. Halla-aholaiset ja Vihreät koetaan jotenkin epäpuolueiksi, hyvässä ja pahassa, ja jos perinteiset puolueet aikovat ottaa nuorisosta kopin, niiden on karsittavat itsestään puoluemaisuuden piirteitä, ja näytettävä enemmän kansanliikkeiltä, tarpeen tullen protestiliikkeiltäkin. Puolueiden ei kannata varoa ottamasta kantaa, ja kaikenlaista kapulakielisyyttä on vältettävä.

Toki nuoretkin oppivat valitettavan nopeasti maan tavalle, mutta nuorten tavoittelu kannattaa ottaa politiikassa vakavasti, ja puolueiden tietynlainen radikalisoituminen ja muuttuminen kansanliikkeen suuntaan olisi politiikan pelastus. Tosin näitä kansanliikkeitä on ennenkin nähty, ja yleensä nuorista radikaaliaktivisteista tulee aikuisina nimbyjä, änkyröitä tai muuten vaan konservatiiveja, jos ei muuten niin suhteessa omien palveluidensa ja ympäristönsä säilymiseen sellaisena kuin he sen itse ovat oppineet tuntemaan.

Iltiksen jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Trump peruutti ilmastonmuutoksen

9-11, tai suomalaisittain, 11.9. merkitsi kansainvälisten lintukotokuvitelmien päättymistä, ja 11-9 taas sitä, että ilmastonmuutos peruttiin. Tähän epäilykseen saattoi päätyä kahdestakin syystä.

Ensinnäkin, jos katsoo ikkunasta ja uskoo, että asiat ovat niin kuin ne näyttävät, niin on helppo leimata ilmaston lämpeneminen kuulopuheeksi. Toiseksi, jos on uskonut, että asiat ovat niin kuin ne näyttävät, niin kyllä ne ovat. Niin meillä asiat koetaan, kuten puoluesihteeri Slunga-Trumpsalo on todennut. Todellisuudesta on tullut Truman Showta, ja maailman mahtavimmaksi mieheksi on valittu Nakke Nakuttaja, joka on rikas kuin Roope-setä ja jolla on Zlatan Ibrahimovicin kokoinen ego.

Ilmastonmuutoksen ja Trumpin valinnan välinen yhteys ei ole sattumanvarainen, vaikka sattumaa onkin se, että molemmat tuli todennettua samanaikaisesti. Niiden välillä on kuitenkin sosiologinen kolmas eli näkymätön käsi: asiat näyttäisivät olevan niinkuin ne näyttävät, tai niinkuin halutaan uskoa. Usko onkin tietoa voimakkaampi, ja empiirinen kokemustieto vahvistaa vain sen, jota jo aiemminkin epäiltiinkin varmaksi. Ei ehkä demokratia, vaan sen edellytyksenä oleva valistus on tullut kriisiin.

Muistini sääilmiöistä ulottuu noin vuoteen -78 tai -79, mistä alkaen pidin kirjaa säähavainnoista vuoteen 1994 saakka. Siltä aikaväliltä ja sen jälkeen muistan kyllä yhden vastaavan talven alkamisen. Syyskuu 2002 oli lämmin, melkein kesäinen, ja kolmen viikon syksyn jälkeen 28.10. tuli lumi. Ja se pysyi. Niin että ei tämä aikainen lumikuorma mitenkään ainutlaatuista ole, mutta toki ääri-ilmiöksi luokiteltava.

Yksinäinen soihtu valaisee ja (valistaa) yhä harvinaisemmaksi käyvää talvista Helsinkiä.

Havaintokokemus itse asiassa vain vahvistaa ilmastonmuutoksen, sillä se merkitsee lämpenemisen lisäksi ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntymisen ja meidän leveysasteillamme sateiden lisääntymisen, ja ei pitäisi olla mitenkään yllättävää, että silloin kun lämpötila on pakkasen puolella, sateet tulevat lumena. Ja aika usein ne tulevat, kun sijaitaan 60 ja 70 leveyspiirin välissä. Niin sanotuille ilmastoskeptikoille tämä looginen päättely ei kuitenkaan osoita mitään, ainoastaan heidän oman harhaisuutensa oikeellisuuden. Logiikka ja empirismi lakaistaan valistuksen kriisin mukana kaatopaikalle. Valitettavasti Trump on tällaisten luulottelijoiden näkyvin äänitorvi, änkyröiden edusmies. joka takertuu hupenevaan öljyyn kuin hukkuva oljenkorteen.