keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Työ ja minäkuva

Vaikka en teekään lopullisia johtopäätelmiä ihmisyydestäni työni perusteella, puhumattakaan ihmisarvosta, joka on pysyvä, yhtäläinen ja jakamaton, niin olen vääntänyt sen verran erityyppistä tahkoa tässä matkan varrella, että jotakin olen ehtinyt miettimään työn ja ihmisen suhteesta.

Palkitsevaa työ on tietenkin silloin jos kokee tekevänsä jotakin mielekästä, kiinnostavaa ja sellaista, jolla kokee olevan itseisarvoa. Esimerkiksi musiikin arvokkuutta minulle ei tarvitse todistaa erikseen. Joskus kuitenkin tämän itseisarvoisuuden ja kiinnostavuuden kanssa joutuu taistelemaan, ja silloin työn täytyy ainakin tukea omaa minäkuvaa silloinkin kun oma identiteetti pääosin hankitaan palkkatyön ulkopuolelta. Parhaiten tämä onnistuu silloin kun siinä työssä ollaan hyviä ja siihen voi suhtautua esimerkiksi urheilijan kilvoitteluhenkisyydellä tai taiteilijan luovuudella.

Kilvoittelulla tarkoitan sitä, että voi yrittää tehdä työnsä aina vain paremmin, ja jos halutaan lisää urheiluanalogisuutta, oman työkyvyn ylläpitoonkin voi suhtautua vakavasti esimerkiksi taukojumppaamalla ja työmatkajuoksemalla. Ja jos luovuuden rajat tulevat vastaan siinä, miten työ organisoidaan, sitten taiteilija-analogiaa voi kehittää esimerkiksi rinnastamalla konekirjoituksen pianonsoittoon puhtaasti fyysisenä suorituksena.

Jos siis tekee jotakin mielekästä ja vielä mahdollisesti on siinä hyvä, totta kai onnistumisen kokemukset palkitsevat. Ne palkitsevat silloinkin kun on hyvä ilman sitä mielekkyyden kokemusta, mutta toki sen tekemisen kokeminen itsessään palkitsevana vahvistaa tätä tuntemusta. Sama toimii toisinkinpäin: jos jatkuvasti puskee päätään seinään, ei tämä voi olla jättämättä jälkiään.

Jos seuraavan epäonnistumisen pelko uhkaa kaataa koko korttitalon, jos tuntuu siltä, että työ tekee ihmisen kireäksi, itsekkääksi, ahdistuneeksi, araksi tai tyhmistää sen sijaan että siellä voisi oppia jotakin kuten esimerkiksi käyttämään aivojaan, kun työ nitistää, kutistaa tai nujertaa, silloin olisi parasta vaihtaa työtä, itseään kun ei voi vaihtaa. Aina tämä ei tosin ole mahdollista, työt kun eivät kasva puussa, tämä kaikenkarvaisille sankaruutta saarnaaville self help -helppoheikeille tiedoksi annettakoon. Ihan ilmaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti