Haagan liikenneympyrä on elintärkeä Haagan liito-oraville

 Nyt kun Haagan liikenneympyräksi nimetyn, Haagan, Talin ja Pitäjänmäen välissä olevan Suomen isoimman liikenneympyrän kaava on lausuntokierroksella, on aika tähdentää sen merkitystä liito-oraville. Liito-orava on levinnyt Espoosta Helsinkiin, ja Talin ja Munkkivuoren metsät ovat tässä levittäytymisessä elintärkeässä asemassa. Liito-oravan levittäytyessä myös Haagaan, niiden todennäköisin ja ylivoimaisesti paras uusiutumisreitti on Talin kautta. Keskuspuistostakin on mahdollista tulla Haagan ammattikoulun vieritse, mutta Keskuspuistosta taas ei ole yhteyttä Espoon runsaammille liito-oravamaille; lisäksi Hämeenlinnantien ylittäminen on erittäin riskialtis yritys nuorellekin koiraalle. 

Yksi Helsingin tiheimpiä liito-oravakantoja lienee Pohjois-Haagassa; niin sanotun Pohjois-Haagan keskuspuiston alueella, alueella, joka rajautuu lännessä Vihdintiehen ja pohjoisessa Kaupintiehen. Kaupungin mielestä tämän alueen liito-oravakanta voisi uudistua myös liitämällä Vihdintien ylitse; tämä saattaa olla paikoitellen mahdollista, mutta Vihdintien länsipuoli on lähes kokonaisuudessaan teollisuus- ja toimitila-aluetta, jota liito-orava voi käyttää vain kauttakulkuun, ei elinympäristönä. Ja on hyvin epätodennäköistä, että liito-orava lähtisi ensin ylittämään Pitäjänmäentietä ja sitten toiveikkaana etsiskelemään yksittäisiä yhteyspuita, joiden avulla se jotenkin onnistuisi navigoimaan koko laajan Pitäjänmäen-Valimon teollisuusalueen lävitse. 

Edelläkerrottujen syiden vuoksi onkin tärkeää pitää huolta, että Haagan liito-oravien ensisijainen levittäytymisreitti pysyy käyttökelpoisena. Ja se reitti kulkee Haagan liikenneympyrän poikki. 

Tässä kuvassa näkyy liito-oravan dispersaali eli liikkumisreitti Riistavuoren ja Talin välillä. Vasemmalla ovat puut ovat Riistavuorta, keskellä on Haagan liikenneympyrä ja oikealla Pitäjänmäentien ja Vihdintien kainaloon jäävä metsikkö, jota on ehdotettu liito-oravien uudeksi dispersaaliksi. Sieltä matka Riistavuoreen on kuitenkin huomattavasti pidempi kuin liikenneympyrästä.

Toivon tämän kuvan tarkentavan vielä edellisen kuvan selostusta. Tämän kuvan oikeanpuoleiset Riistavuoren puut ovat ne samat puut, jotka ovat edellisessä kuvassa äärimmäisenä vasemmalla. Jos liito-oravien nyt käyttämä liikenneympyrän dispersaali kaadettaisiin kokonaan, silloin tämän kuvan vasemmanpuoleiset puut, jotka ovat Eliel Saarisentien ja Vihdintien alittavan tunnelin yhdistävän kevyen liikenteen väylän koillispuolella, olisivat todellisuudessa uudeksi, korvaavaksi dispersaaliksi suunnitellun CGI:n toimitalon edessä olevan metsikön Riistavuoren puoleiset yhteispuut. Tässä tapauksessa välimatkaksi muodostuisi ilman ainuttakaan yhteyspuuta niin pitkä, että se on tekemätön paikka.

Tässä kuvassa näkyy siis se metsä, jota on tarkoitettu liito-oravayhteyden läntisiksi yhteyspuiksi, CGI:n talon edessä. Ihan kuvan takavasemmalla kajastelee liikenneympyrä.

Tämä kuva on CGI:n metsikön eteläreunalta. Kuvan vasemmanpuoleiset puut ovat "GGI:n metsän" eteläisimmät puut, jotka sitten saisivat myös toimittaa yhteyspuiden virkaa Pitäjänmäentien toiselle puolelle. Tästä kohtaa Pitäjänmäentie on kyllä yliliidettävissä.

Tämä kuva on välittömästi Pitäjänmäentien eteläpuolelta. Tämän kuvan vasemmanpuoleiset puut ovat samoja kuin edellisen kuvan oikean reunan puut. Tämän kuvan oikeanpuoleiset puut kuuluvat niin kutsuttuun "Piimäenpuistoon", joka on käytännössä Vanhan Viertotien Talin urheilupuiston metsistä erottama osa. Se on K. Savolan mukaan erinomaista kääpäaluetta. Edessä kajastelee Huopalahdentien alittava tunneli.

Tässä kuvassa näkyy Vanha Viertotie. Tästä liito-oravat pääsevät kyllä ylitse, no problem. Vasemmalla niin sanottua Piimäenpuistoa.

Toinen katkos liito-oravien puustoisissa yhteyksissä on Talin urheilupuistossa, Tenniskeskuksen parkkipaikan kohdalla. Kuvan vasemman ja oikean laidan koivujen lyhyin välimatka on liitämällä noin 27 metriä. Ei temppu eikä mikään liito-oravalle, joka liitää 60-70 metriä, jos puusto on riittävän korkeata.

Sama kohta toisesta suunnasta. 

Enpä kuitenkaan tiedä, onko kenenkään mieleen tullut, että tämä Huopalahdentien ilmeisestikin "kaupunkibulevardin" alta kaadettava puurivistö olisi liito-oraville kaikkein suorin reitti liikkua Talin ja Haagan välillä, siis jos kyse on vain reitistä. Toki Piimäenpuiston ja Talin urheilupuiston pohjoisosien merkitys on myös mahdollisena, tutkimisen arvoisena elinympäristönä, eikä puiden merkitystä tietenkään voi typistää pelkiksi yhteyspuiksi.

Nämä joulun alla tekemäni tutkimukset siis toivon mukaan osoittavat selvästi Haagan liikenneympyrän keskeisen merkityksen Haagan liito-oravakannan uusiutumiselle. Sitä uusiutumista ei estä Talin tenniskeskuksen parkkipaikan 27 metrin puuton väli; sen sijaan sitä hankaloittaisi Huopalahdentien varren puiden kaataminen ja Haagan liikenneympyrän kaataminen niin, ettei lounais-koillissuunnassa jättäisi yhteyspuiden rivistöä. CGI:n metsiköstä matka Vihdintien toiselle puolelle on liian pitkä. Piimäenpuistolle tulee myös tehdä luontokartoitus, jonka osana liito-oravakartoitus. 

Kannanotto Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavaan

Tänään kaupunkiympäristölautakuntaan tuleva Haagan/Pitäjänmäen liikenneympyrän kaava on ainakin kahdessa mielessä ratkaiseva.

Kaava ensinnäkin ratkaisee Helsingin läntisen vihersormen kohtalon. Yleiskaava 2002:n voimassaoloaikana ekologisten yhteyksien avainkäsitteeksi muodostuivat vihersormet; yleiskaava 2016 myötä vihersormet on käytännössä haudattu kaikessa hiljaisuudessa.

Toiseksikin, tämä kaava paljolti sitoo myöhempää Riistavuoren alueen – jota myös Länsi-Haagan kaava-alueeksi kutsutaan – kaavoitusta ja laajemminkin, niin sanotun läntisen kaupunkibulevardin kaavoitusta.

Miksi se sitoo? Liikenneympyrä on Riistavuoren alueen liito-oravien tärkein ja luultavasti ainut käytännössä toimiva dispersaali eli levittäytymisreitti, kuten keväällä 2019 tekemäni Riistavuoren liito-oravakartoitukset osoittivat. Ilman tätä dispersaalia, Riistavuoren liito-oravakanta luultavasti kuolee sukupuuttoon. Riistavuoren liito-oravakannan kadotessa myös Pohjois-Haagan helsinkiläisittäin poikkeuksellisen elinvoimainen liito-oravakanta tulee myös näivettymään.

Kaupintien, Vihdintien ja Turun junaradan välisellä alueella on poikkeuksellinen liito-oravatiheys. Tälle alueelle liito-orava todennäköisimmin kulkee Riistavuoresta, josta puuton etäisyys junaradan ylitse on nuorelle liito-oravakoiraalle juuri ja juuri ylitettävissä; lisäksi liito-orava voi hätätilanteessa käyttää Turun junaradan alittavaa tunnelia.

Liikenneympyrän tarjoaman dispersaalin säilyttäminen on erityisen tärkeää siitäkin syystä, että jatkossa Pitäjänmäentien-Vanhan Viertotien-Huopalahdentien väliin jäävän kolmiomaisen metsän kaavoitusta on myös tarkoitus tutkia. Tätä metsää liito-oravat käyttävät kauttakulkuun Talin-Munkkivuoren tunnetusti liito-oravatiheiden metsien (jotka taas ovat yhteydessä Espoon suhteellisen elinvoimaiseen liito-oravakantaan) ja liikenneympyrän välillä. Tämä metsä taas on kääpien suhteen varsin edustava elinympäristö; käävät ovat yksi monimuotoisuuden indikaattoreista.

Riistavuoren alueen liito-oravakannan elinvoimaisuutta on jo ennen liikenneympyräkaavaa heikennetty kahdella poikkeusluvalla; englantilaisen koulun ja Riistavuoren palvelukeskuksen laajennuksilla, jotka jo tuhosivat kaksi liito-oravien ydinaluetta. Toivottavasti Pitäjänmäen liikenneympyrän kaavalla ei ole tarkoitus lopullisesti tuhota Haagan liito-oravakanta? Tämän epäilyn puolesta puhuisi sekin, että kaupunki on sijoittanut Riistavuoren liito-oravapöntöt väärin; liian alas ja liian suojattomina. Liito-oravapöntöillä kaupunki voi esittää hyvää suojelutahtoa, vaikka todellinen tarkoitus liito-oravien suhteen saattaa olla jotain aivan muuta.

Liikenneympyrän kaava sitoo jatkosuunnittelun käsiä myös siinä mielessä, että siihen liittyvässä vuorovaikutusmuistiossa väitettiin turvattavan liito-oravien yhteys rakentamalla aiottua vähemmän Riistavuoren alueen eteläosiin. Tämä taas lisäisi painetta kaavoittaa enemmän muualle Riistavuoreen (missä tapauksessa metsä kapenisi entisestään ja vihersormi näivettyisi).

Metsän kaventuessa pahimmillaan alle sataan metriin sen monimuotoisuus olennaisesti heikkenisi; dosentti Kati Vierikon et al. tutkimusten mukaan monimuotoisen viheralueen on oltava vähintään sata metriä leveä, eikä liito-oravakaan viihdy yksipuolistuneella viheralueella.

Kaupunkiluonto ry:n kannanotto Helsingin läntiseen raitiotiesuunnitelmaan

 Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf

Kaupunkiluontoliike toivoo, että siinä tapauksessa, jossa läntisen Helsingin raitiotiesuunnitelma hyväksyttäisiin, Talin urheilupuistolle, Riistavuoren kalliometsälle ja Pohjois-Haagan liito-oravien ydinalueille koituvat vahingot minimoidaan raitioteihin liittyvässä oheiskaavoituksessa sekä huolehditaan liito-oravien dispersaalin eli levittäytymisreitin säilymisestä katkeamattomana Haagan ja Talin välillä. Liito-orava kykenee liitämään maksimissaan 60-70 metrin levyisen, puuttoman “aukon” ylitse. 

MAL-sopimuksessa raitiotiet ja asuinrakentaminen on pyritty kytkemään toisiinsa siten, että valtion subventoidessa raitioteiden rakentamista Helsinki puolestaan sitoutuu kaavoittamaan raitioteiden varteen asuntoja. Kaupunkiluonto ry:n mielestä läntisen, Huopalahdentieltä Vihdintielle ja sieltä Kaupintielle kääntyvän raitiotien varteen liittyvä oheiskaavoittaminen on jokseenkin ongelmatonta Vihdintien länsipuolelle ja Kaupintien eteläpuolelle, edellyttäen, että Kaupintien eteläpuolella noudatetaan tarkoin liito-oravien ydinalueiden rajoja. 

Kaupintien, junaradan ja Vihdintien välinen metsä on koko Helsingin tiiveimpiä liito-oravan ydinalueita (allaolevan kartan alue 7). Sieltä liito-orava voi levittäytyä niin sanotun Pohjois-Haagan Keskuspuiston kautta (ao. kartan ydinalueet 61-64) Helsingin Keskuspuistoon, jolloin Pohjois-Haagan Keskuspuisto muodostaa erittäin tärkeän reitin pitämään Keskuspuiston liito-oravakannan elinvoimaisena.

Toinen läntisen Helsingin keskeinen liito-oravien ydinalue on Talin urheilupuiston eteläpuoleinen Munkkivuoren metsä, josta yhteys Haagan liito-oravien ydinalueisiin uhkaa katketa raitiotien ja siihen liittyvän oheiskaavoituksen myötä. Erityisen tärkeä dispersaali eli liito-oravien levittäytymisreitti on Pitäjänmäen liikenneympyrä, jonka sisäpuolella olevaa metsää ollaan kaatamassa. Tällä perusteella on tärkeää jättää liikenneympyrän poikki kulkemaan puustoinen, yhtenäinen reitti. 

Liikenneympyrästä pohjoiseen liito-oravat voivat käyttää kauttakulkureittinään Riistavuorenpuistoa, jonka kautta liito-orava todennäköisesti on levinnyt edellämainittuun Kaupintien, junaradan ja Vihdintien väliseen metsään sekä Pohjois-Haagan Keskuspuistoon.

Liito-orava nauttii luontodirektiivin suojaa, ja Riistavuoren puisto taas asemakaavan suojaa, sillä sille on vahvistettu puistoasemakaava, jota ei olla kumottu. Yleiskaava raitiotiesuunnitelmineen ei korvaa asemakaavan merkintöjä, ja lisäksi Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § edellyttää, että alueella on oltava riittävästi puistoja. Nykyisellään Riistavuoren puiston lisäksi Etelä-Haagassa on vain Haaganpuisto, joka on käytännössä koira-aitauksen lisäksi hyvin vähäpuustoista nurmikkoa. 

Kaupunkiluonto ry:n mielestä Riistavuoren puiston suo on säilytettävä. Länsi-Helsingin raitioteiden yleissuunnitelmassa (s. 45) esitetty maininta siitä, ettei raitiotie vaikuttaisi virkistyskäyttöön, on virheellinen, sillä vaikka reitistöjä kehitettäisiinkin, asuntorakentaminen raitiotien varrelle Riistavuoren kohdalla vähentäisi metsiä ja heikentäisi näin ollen virkistyskäytön edellytyksiä. Samassa suunnitelmassa (s. 47) kuitenkin todetaan, että maankäytön muutoksilla Kaupintien ja Vihdintien alueilla ei ole muutoksia pikaraitiotien rakennettavuuteen. Tämä tarkoittaa ymmärryksemme mukaan sitä, että Helsingin kaupunki ei itsekään näe Vihdintien itäisen reunan asuntokaavoitusta välttämättömänä pikaraitiotien kannalta. Kyseinen itäreuna on siis syytä jättää metsäksi ja rakentaa vastaavasti länsipuolelle tehokkaammin.

Edellämainituin huomion Kaupunkiluontoliike ry – Stadsnaturrörelse rf toivoo siis, että liito-oravien dispersaaleista pidetään huolta, eikä Riistavuoreen kaavoitettaisi asuintaloja. Lisäksi toivomme, että Pitäjänmäen liikenneympyrään jätetään yhtenäinen, puustoinen yhteys yhdistämään Talin ja Haagan. Olisi myös huolehdittava, että rantaradan ylitse säilyy luonnonmukainen virkistysyhteys Riistavuoresta Pohjois-Haagaan. 

Ehdottamamme muutokset edellyttävät sen verran mittavia lisätarkastuksia, että Helsingin läntinen raitiotiesuunnitelma olisi palautettava uudelleen valmisteltavaksi.

Juurettoman miehen muistelmat

Katsoessani kuvia kavereiden kesämökeistä, lapsuuden minän rakennuspaikoista, tajuan mitä on se nuoruuden lenkkimaastoihin hakeutuminen. Kun juuret eivät oikein ole kiinnittyneet mihinkään, tai ainakin ne on irtiriuhtaistu, enkä oikein ole ehtinyt lepuuttaa jalkojani missään varmana siitä että tänne ne voisivat jäädä pitempäänkin, olen omaksunut liikemiehen identiteetin. Tai siis kulkumiehen, raha kun ei pysy käsissäni sen paremmin kuin maa jalkojeni alla paikallaan. Juuret on pitänyt itse etsiä ja historia rakentaa. Se löytyy poluilta, jotka omat askeleeni ovat minulle merkityksellistäneet. Askeleeni ovat rakentaneet minusta minut.

Lapsuuden kesälomieni muistot ovat jo koko lailla haalistuneet; ne olivat sulkapallopelit Kivistössä. Haluan muistaa talon keltaisena, en sinisenä ja ilman laajennusosaa. Paikka, joka on muuttunut, ei enää ole olemassa. Omimpia polkujani tallaan painokkaimmin askelein Kanniston sienimetsässä ja Uimastadionilla.

Lenkkimaastoistani Keskuspuistossa ja Talissa on tullut minulle keskeisiä samalla tavalla kuin niin moni suuntaa joka perjantai suoraan töistä takaboksinsa olutkoreilla täyttäen, ruuhkaan matamaan kohti Luumäkeä, Tuusniemeä tai Someroa. Ei se ole sen kummallisempaa. Mökkisukkulointia jokainen pitää erinomaisen normaalina asiana vähän samaan tapaan kuin omaisuuden kytkeminen neljään pyörään on paljon kunnollisempaa kuin cd-kokoelman haaliminen. Muka.

Nämä paikat eivät mahdollista minulle yhtä pitkäaikaista ja leimallista irtiottoa arjesta kuin järvi-Suomi, mutta ne ovat minulle yhtä lailla leimallisesti oman identiteetin takaisinkytkentää omille juurilleni, jotka ovat liikkeessä. Juoksijan juuret ovat Talin ja Keskuspuiston lenkkipoluilla. Silloin juuriinsa kiinni pääsemiseksi pitää sulkea silmät kuluneelta 20 vuodelta, koettaen unohtaa edes hetkeksi polvien kuluneisuus ja tuijottaa pilviä sen aikaa kun jaksaa tehdä vatsalihasliikkeitä. Ei liikaa, sillä myös pilville pitää jättää sijansa.

Tämän vuoksi olen aina valmis varastamaan itselleni hieman aikaa, ja metrejä. Ja tämän vuoksi Ei enää palaakaan Keskuspuistosta, sillä se on palanen irti minusta.

Liikeaistin muistissa

Mansikkalenkkipaikkat ovat syöpyneet liikeaistin kautta niin syvälle, että muistan jokaisen mutkan, puun ja valon niiden mutkien ja puiden takaa. Kun nyt olen ottanut projektiksi keräillä näitä maisemia todentaakseni, kyse on puhtaasti nostalgiasta.

Mistä sitten on kyse nostalgiassa? Kyse on perusturvallisuuden tunteesta: persoonasta, joka on rakentunut tietyissä maisemissa. Nostalgisoinnilla lisätään eksistentiaalista perusturvallisuudentunnetta, oloa siitä, että omassa maailmassa on jokin muuttumaton keskiö. Nostalgisointi on myös paluuta hienoihin muistoihin, huonot ovat unohtuneet, ja niistä muistuttaviin paikkoihini en tietoisesti pyri palaamaan. Minulla se keskiö paikoittuu joihinkin maisemiin, vaikka sijaitseekin sisimmässäni, liikeaistini muistissa.

Mikä sitten on valokuvien suhde näihin mielen maisemiin? Valokuvat eivät ole maiseman korvike, mutta ne vähentävät tarvetta käydä paikan päällä: niiden ansiosta fyysinen maisema ei vaadi välitöntä paluuta.

Tarkoitukseni oli käydä dokumentoimassa kahta paikkaa: Keskuspuiston pohjoisosia ja Talin ja Patterimäen seutuja. Keskuspuistosta minulta sentään löytyy jonkin verran kuvia, mutta Tali-Patterinmäki -alueella en oikeastaan ole liikkunut sen koommin kun muutin sieltä, mistä on todellakin jo 10 vuotta!

Tarkoituksenani oli kuvata yhdeltä keskeisimmältä lenkkireitiltäni jokainen sellainen mutka ja kohta, joka sanoo minulle henkilökohtaisesti jotakin.

Kyllä kannatti. Näiden kuvien ansiosta voin olla minä silloinkin kun en juokse näissä maisemissa, ja kaikkein eniten olen minä juostessani.