Opettajista ei saa tehdä syntipukkeja

Kouluissa on nykyään kaikenkarvaisia projekteja. Usein ne projektit revitään opettajan selkänahasta, sillä muut osapuolet näissä projekteissa ovat tyypillisesti eriasteisten kehittämisprojektien suunnittelijoita, jotka RAY- ja ESR-rahoilla jalkauttavat jotakin koulujen toteutettavaksi. Samaten kaikki nyt muodissa oleva verkostotyö on pois siitä varsinaisesta opettajan perustyöstä. Sitten Wilma-järjestelmä, jonka tarkoitus on ollut luoda mekanismi vanhempien ja opettajien yhteydenpitoon, revitään myöskin opettajan selkänahasta.

Sitten jos lapsella on jotakin sellaista problematiikkaa, joka vaatii tälle oppilaalle erikseen räätälöityjä tukitoimia, tämäkin revitään opettajan selkänahasta. Kun opettajan pitää suunnitella oppilaalle erikseen tälle soveltuvia tehtäviä, tämä revitään opettajan selkänahasta. Ja jos oppilas tarvitsee erityistä tukea, vaikka ihan vain aikuisen huomiota, tämä revitään opettajan selkänahasta.

Kaikki kohdat edellä, joissa lukee "revitään opettajan selkänahasta", voi korvata sanoilla "opettaja tekee omana vapaa-aikanaan, tai siis aikana, jonka kuuluisi olla hänen vapaa-aikaansa". Tämän vuoksi kouluavustajista ei saakaan koskaan leikata, eikä myöskään oppilashuollosta.

Opettaja ei ole vanhempi, vaan sekundaarisosiaalistaja. Vanhempi on primaarisosiaalistaja, vaikkakin lapset päivisin viettävätkin aikaa enemmän sekundaarisosiaalistajan kanssa. Menee tämän kirjoituksen ohi pohtia, onko vapaa-ajalla itseisarvoa ja mitä vapaa-aika ylipäätänsä on, mutta aika usein opettajilla on lapsia, joilla on subjektiivinen oikeus vanhempiinsa. Siis olisi, jos nämä eivät joutuisi roikkumaan päätteellä iltaisin sinä aikana, joka sijaitsee päiväkodista kotiutumisen ja nukkumaanmenon välissä.

Melkein kaikki, joka revitään opettajan selkänahasta, tehdään siksi, että vanhemmat eivät ole osanneet ja jaksaneet. Tämä ei ole vanhempien vika, vaan syynä on kahden ristiriidan kärjistyminen: työelämän vaatimusten ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä kulttuurisen ja fyysisen sukupolven välisen. Tämän vuoksi mitään perheille ja vanhemmille tarkoitettuja tukipalveluita ei saa leikata. Se on hölmöläisten matonkudontaa. Tuetaan siis mieluummin primaarisosialisaatiota kuin sekundaarisosialisaatiota, ehkäistään ongelmia ennakolta.