Vielä neljä lisäsyytä pulloruokintaan

Olen kirjoittanut aiemminkin pulloruokinnan eduista verrattuna imetykseen. Vielä neljä tuli mieleeni: kun imetyksessä ei-imettävästä vanhemmasta tehdään imetystukihenkilö, mille tehtävälle vanhempien parisuhde alistuu, pulloruokinnassa ei tarvita tukihenkilöitä.

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin se, että se on niin paljon imetystä helpompaa, ja onnistuu melkein missä tahansa asennossa. Tästä seurauksena se onnistuu myös iseiltä, ollen imetystä tasa-arvoisempaa.

Toiseksi: imetyksessä voi epäonnistua mahdollisimman monella tavalla. Pulloruokinnassa voi onnistua mahdollisimman monella tavalla.

Kolmanneksi: imetyksessä täytyy noudattaa spartalaista kurinalaisuutta. Lepsuuntumaan ei pidä, jos jo 4-6 tunnin imetystauko takkuaa maidontuotannon. Vastikkeen tulo ei kuitenkaan koskaan ehdy, ei silloinkaan jos kyseessä on kyltymättömättömästi imevä lapsi, jolloin rinnat eivät ehdi täyttymään maidosta. Ja tästä seuraa neljäs hyvä syy suosia vastiketta; ehtymättömyytensä takia se takaa paremmat yöunet niin lapselle kuin vanhemmillekin.

Aiempaan ketjuuni aiheesta pääsee käsiksi klikkaamalla tämän bloggaukseni otsikkoa sekä blogini asiasanahaulla "imetys".

Imettäminen ja reiluus

Aivan pienen lapsen kanssa vanhempien yöunet ovat koetuksella, ja sitä myötä myös jaksaminen. Onneksi naisilla sentään raskaushormoni osittain korvaa puuttuvan yöunen, ja iseillä liikunta ja ulkoileminen voi auttaa unohtamaan oman väsymyksensä. Toki jossakin vaiheessa jaksamisen kanssa taiteillaan rajoilla.

On ymmärrettävää, että äiti voi kokea sen epäreiluna, jos hänen pitää nousta valvomaan lapsen kanssa, joka ei välttämättä edes jaksa imeä, perheen toisen vanhemman kääntäessä kylkeä. Toki isä voi valita äidin kanssa valvomisen pitääkseen tälle seuraa ja jottei äidille tulisi ajatuksia epäreiluudesta, vaikkei yhden nukkuminen olekaan toiselta pois, eikä ketään auta se, että molemmat ovat uskonnollisesta kannastaan riippumatta nukkuneen rukouksia.

Näiltä ajatuksilta on joskus vaikea välttyä, jos perhe on valinnut imettämisen. Pulloruokinnassa perheen molemmat vanhemmat ovat samalla viivalla. Vaikka uudemman ajan lännenelokuvaklassikko Armottomissa ohjaaja Clint Eastwoodin esittämä päähenkilö voisikin todeta, että "Deserve's got nothing to do with it", eli ansaitsemisella ei ole mitään tekemistä lapsenruokinnan kanssa, niin pulloruokinnassa kysymys voidaan unohtaa. 

Aiemman kirjoitukseni - johon on koottu enemmän argumentteja - aiheesta voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen linkkiä.

Miksi pullo on parempi kuin tissi

Toiset ovat kiitettävissä määrin, oikeastaan väsymiseen saakka, tolkuttaneet rintaruokinnan ihanuuksia, joten jätän niiden toistamisen tässä väliin. Sen sijaan nostan tabut pöydälle, epäkorrektiudenkin uhalla, vastoin kaikkia WHO:n suosituksia, ja listaan alla positiivisia syitä vauvojen pulloruokintaan.

Sitä en aio kertoa tässä, että pulloruokinta mahdollistaa äidin ryypiskelyn ja tupakan käytön, sillä en minä ole mikään suosittelemaan niitä kellekään.

Sekä lapsi että äiti voivat nukkua, vieläpä nauttien toistensa ihokosketuksesta. Imetettäessä lapsi samastuu, että äiti = rinta, ja äidin maidonhajuinen läheisyys tekee vierihoidon mahdottomaksi, siis ilman imetystä tapahtuvan, jolloin kumpikaan ei voi nukkua.

Pulloa voi antaa missä tahansa, mutta imetystyynyjen kantaminen bussissa vaunujen ja laukkujen kanssa oikeastaan melkein vaatii autoa.

Pulloruokinta vapauttaa äidin, ja vahvistaa isän suhdetta lapseensa, sillä edellytyksellä, että isä ruokkii lastaan. Pulloruokinnan luulisi siis sopivan feministille, ellei feministin tavoitteena sitten ole omia lasta äidille, eli sitoa äiti lapsen ja sohvan väliin.

Pulloruokinta sujuu nopeammin kuin rintaruokinta. Rintapumppuja pestessä ja asentoa kohennellessa menevät yöunet, ja pulloruokkija on jo vähintään kerran ehtinyt kohentaa asentoa. Omaa nukkumisasentoaan.

Kun imetettäessä saa taistella, vääntää ja kääntää imuotteiden, imetysasentojen ja oman istuma-asentonsa kanssa, lapsi kiroaa ja äiti itkee, mitään näitä ongelmia ei tuttipullon kanssa ole.

Onnistunut pulloruokintakokemus ei heikennä äidin itsekunnioitusta. Pullon kanssa ei ole sitä vaaraa, että äiti kokisi olevansa kelvoton tissi.

Vielä lisäpointti. Isän roolia imetystukihenkilönä korostetaan alan oppaissa ja alan ammattihenkilöiden toimesta. Tämä näkemys tekee yksinhuoltajien imetyksestä vähintäänkin haasteellista. Entäs sitten ne, joille imettäminen vaan on hankalaa, ja isän palatessa isyysvapaaltaan töihin edelleenkään se ei ota onnistuakseen? Imettämisestä tehdään elitistinen projekti, johon kaikilla ei ole mahdollisuuksia tai varaa. Kaikilla iseilläkään ei ole varaa ottaa palkatonta sen kolmen viikon isyysvapaan päätteeksi. 

Imettämistä rohkaisemaan tarvitaan ammattihenkilöitä, vapaaehtoisia, tukiryhmiä, chatteja, varsinainen imettämisteollisuus. Kuka puhuikaan vielä vastiketeollisuudesta?

Pulloruokinnan tukihenkilöistä ei sen sijaan olla puhuttu mitään. Ehkä sellaisia ei tarvita?

Aiemman kirjoitukseni aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.