Paavo Väyrynen, tuo poliittisen takinkäännön ikiliikkuja, ilmoitti eilen palaavansa eduskuntaan. Tässä samassa julkisessa performanssissa hän ilmoitti äänestävänsä ns. (So)Te-uudistusta vastaan. Tätä manööveriä ei tulla hyvällä katsomaan Keskustapuolueessa, jonne hän nyt palasi, joten seurauksena tulee olemaan myös Väykän pitkäaikaisimmasta henkisestä kodista erottaminen. Kansalaispuolueestahan hän jo junaili itselleen eron. Ellei sitten...
Väyrynen on todellinen pelimies. Veikkaan, että tämä julkinen performanssi oli tarkoitettu hallituksen kiristämiseksi. Kyllä Väykän selkäranka tunnetusti ja valitettavasti taitaa taipua (So)Te:nkin kannattamiseen, sittenkin, jos hän vain saa tästä itselleen jotain.
Mitä Väyrynen sitten voisi tavoitella? Jos Väyrynen esimerkiksi nimitetään ulkoministeriksi Timo "Nakkimuki" Soinin tilalle, tällöin "Siniset" viimeistään pullahtanee hallituksesta, onhan koko liike perustettu Soinin ministeriauton perämoottoriksi. Ellei sitten Väyrynen lähde "pelastamaan" Sinisiä heidän ulkoministerinään. Kukaties Väyrynen saattaa laskea senkin varaan, että hän voisi jotenkin kiristää tupailtojen tyytymättömiä alkiolaisia anomaan häntä polvillaan vielä kerran pelastamaan puolue.
Tutkimattomat ovat Väyrysen tiet, mutta veikkaan, että taas kohta tulee takki kääntymään siihen suuntaan, josta Väyryselle tarjotaan mehukkain hillotolppa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paavo Väyrynen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paavo Väyrynen. Näytä kaikki tekstit
torstai 26. huhtikuuta 2018
torstai 25. tammikuuta 2018
Väyrynen, tuo keskustapuolueen Tottenham
West Hamilla on suuri menneisyys, historia ja perinteet ja paljon kannatustakin. West Hamin kannattajia yhdistää ainakin leikkimielellä - joka on totisinta totta joillekin, kuten leikki aina joillekin on, ainakin isoille lapsille - paitsi intohimo omaan joukkueeseen, myös intohimoinen antipatia Millwallia ja Tottenhamia kohtaan. Millwallia kohtaan antipatiaa koetaan kahdesta syystä: mitä lähempänä vastustaja on, sitä enemmän se koetaan ikään kuin oman itsen irvikuvaksi, ja Millwallin tapauksessa he itsekin kernaasti pitävät tätä irvikuvaa yllä. Tottenhamin vihaamisessa taas korostuu kateus: joukkue toimii niin kadehdittavan pitkäjännitteisesti ja menestyy omalla filosofiallaan. Kaikkea muuta kuin West Ham, ja tämän sanon West Hamin kannattajana. Väyrynen on entisen puolueensa Tottenham.
Keskustapuolueellakin on miltei tarunhohtoinen menneisyys, jonka osana on myös - Väyrynen. Mutta ei enää nykyisyydessä. Hän on kosto tästä tarunhohtoisesta menneisyydestä. Väyrynen menestyy - ainakin gallupeissa - entisen puolueensa kannalta hävettävän hyvin. Tämän hän tekee jalkapallomaailmasta tutuin opein. Keskustapuolueessa häntä ainakin julkisesti kauhistellaan, koska hän on kaikkea sitä, mitä Keskusta ei ole, ainakaan näissä vaaleissa. Hän on ikäänkuin Keskustan elävä irvikuva, kaikkea sitä josta puolue virallisesti sanoutuu irti, vaikka se tyyli näyttää menestyvän. Moni keskustalainen varmaankin oikeasti äänestää vanhasta tottumuksesta edelleenkin Väykkää, samasta tottumuksesta kuin Kekkostakin.
Väykkä taistelee jopa toiselle kierrokselle pääsystä kun taas Vanhasen Matti taistelee tiukasti samassa höyhensarjassa RKP:n ehdokkaan kanssa. Hän on myös uskollinen omalle filosofiallaan, linjakas omassa linjattomuudessaan, jossa hän edellisenä päivänä kannattaa EU:ta ja seuraavana päivänä vastustaa. Tämän kaiken hän suorittaa hämmästyttävällä retorisella ketteryydellä, johon mahdollistaa vain selkärangan täydellinen puuttuminen: aina hän pääsee sanomaan, että mitäs minä sanoin, ja vaikka kuka tahansa pääsee tarkistamaan, että eipäs sanonutkaan, siltikin hän jotenkin ponnahtaa tästäkin huppeluksesta kuin ongenkoho. Pitkäjännitteisyydessä tai ainakin pitkässä jänteessä Väyrynen on Suomen mestari.
Keskustapuolueellakin on miltei tarunhohtoinen menneisyys, jonka osana on myös - Väyrynen. Mutta ei enää nykyisyydessä. Hän on kosto tästä tarunhohtoisesta menneisyydestä. Väyrynen menestyy - ainakin gallupeissa - entisen puolueensa kannalta hävettävän hyvin. Tämän hän tekee jalkapallomaailmasta tutuin opein. Keskustapuolueessa häntä ainakin julkisesti kauhistellaan, koska hän on kaikkea sitä, mitä Keskusta ei ole, ainakaan näissä vaaleissa. Hän on ikäänkuin Keskustan elävä irvikuva, kaikkea sitä josta puolue virallisesti sanoutuu irti, vaikka se tyyli näyttää menestyvän. Moni keskustalainen varmaankin oikeasti äänestää vanhasta tottumuksesta edelleenkin Väykkää, samasta tottumuksesta kuin Kekkostakin.
Väykkä taistelee jopa toiselle kierrokselle pääsystä kun taas Vanhasen Matti taistelee tiukasti samassa höyhensarjassa RKP:n ehdokkaan kanssa. Hän on myös uskollinen omalle filosofiallaan, linjakas omassa linjattomuudessaan, jossa hän edellisenä päivänä kannattaa EU:ta ja seuraavana päivänä vastustaa. Tämän kaiken hän suorittaa hämmästyttävällä retorisella ketteryydellä, johon mahdollistaa vain selkärangan täydellinen puuttuminen: aina hän pääsee sanomaan, että mitäs minä sanoin, ja vaikka kuka tahansa pääsee tarkistamaan, että eipäs sanonutkaan, siltikin hän jotenkin ponnahtaa tästäkin huppeluksesta kuin ongenkoho. Pitkäjännitteisyydessä tai ainakin pitkässä jänteessä Väyrynen on Suomen mestari.
lauantai 18. helmikuuta 2017
Ansaitseeko Helsinki Väyrysen?
Demokratian edellytyksenä on vastavoimat, ja yksi taho voi olla hyväksi toisaalla ja vähemmän hyväksi toisaalla, vähän kuin sama aina voi olla kohtuudella nautittuna lääke ja liiallisesti otettuna myrkky. Ylipäätään moniäänisyys ja vakiintuneiden käsitysten tai trendien kyseenalaistaminen ovat päätöksenteossa demokratian edellytys. Jos ei muuten, niin saadaan niitä väistämättöminä pidettyjä trendejä vähän avattua ja pureskeltua lisää. Yksi tällainen on pääkaupunkiseudun kasvaminen.
En ole yksiselitteisen vakuuttunut hajauttamisen itseisarvoisesta siunauksellisuudesta valtakunnallisessa mittakaavassa, mutta sen sijaan tuntemani helsinkiläiset keskustalaiset ovat kaupunkisivistynyttä väkeä, vaikka en tosin ole varma, mitä yhteistä on Laura Kolbella ja Paavo Väyrysellä. Annan tässä anteeksi sen, että Keskusta puolustaa Malmin lentokenttää, sillä tähän vastuuttomuuteen syyllistyy moni muukin. Jos lopputulos on sama eli Helsingin viheralueiden pelastuminen, silloin on sivuseikka, tapahtuuko tämä nimenomaisesti ja tarkoituksellisesti vai keskittämiskriittisyyden sivutuotteena.
Keskustan vastapooli suhteessa hajauttaminen - keskittäminen ovat Vihreät. Mitä suuremmaksi pääkaupunkiseutu kasvaa, sitä suuremmaksi kasvavat siellä Vihreätkin lähes luonnonlainomaisesti. Syrjäseudut ja maakunnat tarvitsisivat ehdottomasti lisää vihreitä, kun taas pääkaupunkiseudusta en ole niin varma. Joukkoliikenteen ja lähiluonnon merkityksen ymmärtäminen ei ole minkään puolueen yksinoikeus.
On muitakin vaihtoehtoja kuin Kokoomus ja Demarit, ja äänestäjällä on oikeus valita oma sijoittumisensa realismin ja idealismin akselilla. Joka on tästä eri mieltä, pitänee pahana esimerkiksi Ralph Naderin asettumista presidenttiehdokkaksi. Protestiäänestäminenkin on ihan o.k. Niin että tervetuloa vaan hämmentämään soppaa Väykkä. Sitä vaan toivon, ettei Väykän Terve Helsinki -liike ole heijastumaa kansainvälisesti rajat kiinni -trendistä.
En ole yksiselitteisen vakuuttunut hajauttamisen itseisarvoisesta siunauksellisuudesta valtakunnallisessa mittakaavassa, mutta sen sijaan tuntemani helsinkiläiset keskustalaiset ovat kaupunkisivistynyttä väkeä, vaikka en tosin ole varma, mitä yhteistä on Laura Kolbella ja Paavo Väyrysellä. Annan tässä anteeksi sen, että Keskusta puolustaa Malmin lentokenttää, sillä tähän vastuuttomuuteen syyllistyy moni muukin. Jos lopputulos on sama eli Helsingin viheralueiden pelastuminen, silloin on sivuseikka, tapahtuuko tämä nimenomaisesti ja tarkoituksellisesti vai keskittämiskriittisyyden sivutuotteena.
Keskustan vastapooli suhteessa hajauttaminen - keskittäminen ovat Vihreät. Mitä suuremmaksi pääkaupunkiseutu kasvaa, sitä suuremmaksi kasvavat siellä Vihreätkin lähes luonnonlainomaisesti. Syrjäseudut ja maakunnat tarvitsisivat ehdottomasti lisää vihreitä, kun taas pääkaupunkiseudusta en ole niin varma. Joukkoliikenteen ja lähiluonnon merkityksen ymmärtäminen ei ole minkään puolueen yksinoikeus.
On muitakin vaihtoehtoja kuin Kokoomus ja Demarit, ja äänestäjällä on oikeus valita oma sijoittumisensa realismin ja idealismin akselilla. Joka on tästä eri mieltä, pitänee pahana esimerkiksi Ralph Naderin asettumista presidenttiehdokkaksi. Protestiäänestäminenkin on ihan o.k. Niin että tervetuloa vaan hämmentämään soppaa Väykkä. Sitä vaan toivon, ettei Väykän Terve Helsinki -liike ole heijastumaa kansainvälisesti rajat kiinni -trendistä.
tiistai 30. kesäkuuta 2015
Tarvitaanko vaalibudjettikatto?
Tai vaalimainoskielto? Vaalimainoskielto johtaisi siihen, että meillä äänestettäisiin aina samat Zysset ja Väykät eduskuntaan, puhumattakaan Jorisee Ehrnrootheista. Vaalimainonta ei ole ilmaista, ja edelleenkään kaikki eivät käytä nettiä, joten voisi epäillä, että eniten vaalimainontaan satsaava menisi varmimmin läpi. Vai meneekö?
Oli sitten vaalimainontaa tai ei, istuva kansanedustaja on etulyöntiasemassa. Ilman vaalimainontaa hän saa varaslähdön asemastaan, minkä ansiosta hänet tunnetaan ja hänellä jo on näyttöä. Vaalimainontaankin kansanedustajuus antaa valttikortin: kansanedustajan työ itsessään jo on jatkuvaa vaalityötä, ja kansanedustajan palkalla on mahdollisuus laittaa syrjään kampanjointia varten.
Moni tuntemani vihreäkin kansanedustaja, joilla ei ole tukenaan korporaatioita tai suuryrityksiä, on pannut palamaan sellaiset kolmisenkymmentä tonnia kampanjointiin, eikä tämä tietenkään ole mikään tae valintaan. Kyllä sillä kuitenkin saa ostettua jo ihan kivasti mainoksia, mikä sekään tosin ei riittänyt niiden tuntemieni helsinkiläisten ehdokkaiden tapauksessa, jotka ihan tosissaan yrittivät. Pudotus mahtaa olla suuri kun siviilityöllä pitää maksaa pois kampanjavelat.
Vaikka kampanjointi antaa mahdollisuuden muillekin kuin niille väykille ja zysseille, ehkä kuitenkin voisi harkita vaikka 50 000 kampanjakattoa. Joka sekin on pulliaiselle käsittämättömän iso summa: se on melkein kahden vuoden palkkani ja melkein puolet tulevan asuntovelkani omasta osuudestani. Katottomuus tai katon laittaminen korkeammalle olisi vaarassa johtaa siihen, että eduskuntaan tulisi lisää harkimoita, ja mitkä heidän ansionsa sitten ovatkaan, niin ei ainakaan pienituloisen asia ole varmaankaan heidän muistissaan.
Oli sitten vaalimainontaa tai ei, istuva kansanedustaja on etulyöntiasemassa. Ilman vaalimainontaa hän saa varaslähdön asemastaan, minkä ansiosta hänet tunnetaan ja hänellä jo on näyttöä. Vaalimainontaankin kansanedustajuus antaa valttikortin: kansanedustajan työ itsessään jo on jatkuvaa vaalityötä, ja kansanedustajan palkalla on mahdollisuus laittaa syrjään kampanjointia varten.
Moni tuntemani vihreäkin kansanedustaja, joilla ei ole tukenaan korporaatioita tai suuryrityksiä, on pannut palamaan sellaiset kolmisenkymmentä tonnia kampanjointiin, eikä tämä tietenkään ole mikään tae valintaan. Kyllä sillä kuitenkin saa ostettua jo ihan kivasti mainoksia, mikä sekään tosin ei riittänyt niiden tuntemieni helsinkiläisten ehdokkaiden tapauksessa, jotka ihan tosissaan yrittivät. Pudotus mahtaa olla suuri kun siviilityöllä pitää maksaa pois kampanjavelat.
Vaikka kampanjointi antaa mahdollisuuden muillekin kuin niille väykille ja zysseille, ehkä kuitenkin voisi harkita vaikka 50 000 kampanjakattoa. Joka sekin on pulliaiselle käsittämättömän iso summa: se on melkein kahden vuoden palkkani ja melkein puolet tulevan asuntovelkani omasta osuudestani. Katottomuus tai katon laittaminen korkeammalle olisi vaarassa johtaa siihen, että eduskuntaan tulisi lisää harkimoita, ja mitkä heidän ansionsa sitten ovatkaan, niin ei ainakaan pienituloisen asia ole varmaankaan heidän muistissaan.
torstai 25. syyskuuta 2014
Annetaan Grahn-Laasosen näyttää
Kun Kokoomus valitsi hallituksen jättäneiden Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön tilalle uudeksi ympäristöministeriksi omista riveistään kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen, tämä valinta kirvoitti Yle Uutisten Facebook-sivulla todellisen törkyryöpyn. Ehkä "kansa" oli valmiiksi asetettu antikokoomusasetuksille, kiitos äskettäisten Räty-Männistö -suhmurointiyritysten, ja yhdistyyhän Grahn-Laasonen näppärästi Männistöön, myös Stubbin kaveriksi, sillä hän on tämän entinen avustaja.
No, Suomihan on pieni maa ja melkein kaikki tuntevat jonkun. Olen minäkin tavannut kaikki oman elinaikani presidentit, ja tunnen kansanedustajia useista ryhmistä. Varmaan näiden takia minuakaan ei vastedes saa nimittää mihinkään ainakaan julkiseen tehtävään.
Paljon vakavampaa oli kuitenkin se, että Grahn-Laasosta syytettiin useissa puheenvuoroissa reittä pitkin tehtäväänsä nousseeksi, koska tämä on nainen ja vielä suhteellisen nuori. Hänen ansioitaan epäillään, koska hän on nainen. Tietääkseni Grahn-Laasosta aikanaan huomattavasti vielä nuorempina ministereiksi nostetut Paavo Väyrynen ja Ulf Sundqvist eivät saaneet osakseen moisia syytöksiä. Tsemppiä siis Grahn-Laasoselle, näytä ja osoita olevasi näiden asiattomien sikamaisuuksien yläpuolella!
Kuitenkin ainoa, jolla on merkitystä, on politiikka. Toivottavasti Grahn-Laasonen näyttää olevansa tehtävänsä arvoinen, ja panee palttua pääministerinsä lähetyskäskylle suorittaa hallinnonalansa normitalkoot, vaan jatkaa Ville Niinistön työtä, johon kuului mm. uusien kansallispuistojen perustaminen ja ympäristö- ja ilmastolakien aikaansaaminen. Nämäkö ovat niitä turhia normeja, joita Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö haluaisivat purkaa vuoden takaisessa normitalkoopamfletissaan?
Turhia eivät myöskään ole Itämeren rikkidirektiivi, haja-asutusalueiden jätevesiasetus tai huvivenesatamien jätehuoltosuunnitelma, kuten Grahn-Laasonen-Männistön pamfletissa väitetään, saati sitten luonnonsuojelulainsäädäntö. Ministerille myöskin tiedoksi annettakoon, että jo nyt parhaillaan ympäristöhallinto yhteistyössä EK:n kanssa yrittää lyhentää ympäristölupien käsittelyaikaa. Tätä pilotoidaan Äänekosken biotuotetehtaalla.
Sitä minä ihmettelen, että miten kehtaavat kirjoitella tuommoisia omilla nimillään ja profiileillaan. Dokumentoitu asenteellisuus on raskauttava asianhaara.
Kiitos Erkki Perälälle ja Lassi Koikkalaiselle - jonka kolumnin voi lukea klikkaamalla tämän kirjoituksen otsikkoa - innoituksesta ja asiantuntevasta tausta-aineistosta!
Paljon vakavampaa oli kuitenkin se, että Grahn-Laasosta syytettiin useissa puheenvuoroissa reittä pitkin tehtäväänsä nousseeksi, koska tämä on nainen ja vielä suhteellisen nuori. Hänen ansioitaan epäillään, koska hän on nainen. Tietääkseni Grahn-Laasosta aikanaan huomattavasti vielä nuorempina ministereiksi nostetut Paavo Väyrynen ja Ulf Sundqvist eivät saaneet osakseen moisia syytöksiä. Tsemppiä siis Grahn-Laasoselle, näytä ja osoita olevasi näiden asiattomien sikamaisuuksien yläpuolella!
Kuitenkin ainoa, jolla on merkitystä, on politiikka. Toivottavasti Grahn-Laasonen näyttää olevansa tehtävänsä arvoinen, ja panee palttua pääministerinsä lähetyskäskylle suorittaa hallinnonalansa normitalkoot, vaan jatkaa Ville Niinistön työtä, johon kuului mm. uusien kansallispuistojen perustaminen ja ympäristö- ja ilmastolakien aikaansaaminen. Nämäkö ovat niitä turhia normeja, joita Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö haluaisivat purkaa vuoden takaisessa normitalkoopamfletissaan?
Turhia eivät myöskään ole Itämeren rikkidirektiivi, haja-asutusalueiden jätevesiasetus tai huvivenesatamien jätehuoltosuunnitelma, kuten Grahn-Laasonen-Männistön pamfletissa väitetään, saati sitten luonnonsuojelulainsäädäntö. Ministerille myöskin tiedoksi annettakoon, että jo nyt parhaillaan ympäristöhallinto yhteistyössä EK:n kanssa yrittää lyhentää ympäristölupien käsittelyaikaa. Tätä pilotoidaan Äänekosken biotuotetehtaalla.
Sitä minä ihmettelen, että miten kehtaavat kirjoitella tuommoisia omilla nimillään ja profiileillaan. Dokumentoitu asenteellisuus on raskauttava asianhaara.
Kiitos Erkki Perälälle ja Lassi Koikkalaiselle - jonka kolumnin voi lukea klikkaamalla tämän kirjoituksen otsikkoa - innoituksesta ja asiantuntevasta tausta-aineistosta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)