Hesarissa siteeratun tuoreen Åbo Akademin kyselyn mukaan noin 3/4 haluaisi poistaa pakollisen kouluruotsin. Näissä kyselyissä ei koskaan täsmennetä sitä, mitä kouluastetta tuo keskustelu pakollisuudesta/vapaaehtoisuudesta koskee. Aiemmin Hesari ei ole osannut laatia näitä kyselyitä itse, usein eivät myöskään tulkita niitä, ja toimittajat ovat pääsääntöisesti yhteiskuntatieteilijöitä, mutta nyt sylttytehdas osoittaa ÅA:n suuntaan, joten sopii ihmetellä sitä, miten ihmeessä eivät yhteiskuntatieteilijät osaa joko laatia tai tulkita kyselytutkimuksia.
Ehkä kaikille yhteisen kouluruotsin voisi kyllä rajata lukioihin, siis "virkamiesruotsiin" valmistaviksi opinnoiksi, siten, että kyse olisi laajemmasta suomenruotsalaisuuden ja skandinaavisen kulttuurin tuntemisesta. Opintojen sisältöä voisi varmasti paljonkin entrata, samoin opetuksen tarpeellisuutta perustelevia argumentteja. Ei kouluruotsi esimerkiksi auta pohjoismaisilla työmarkkinoilla: oman vuosikurssini koko maan top viiteen kuuluneena B-ruotsin kirjoittaneena ylioppilaana minulle tarjottiin työllistymisvaihtoehdoksi taksinajoa, "sitä kun nyt maahanmuuttajamiehet tekevät". Toki ruotsi auttoi keskustelemaan norjalaisten kanssa murretulla skandinaviskalla - ruotsalaisista.
Omalla kohdallani kyse on myös henkilökohtaisesta elämästä: olisi syrjäytynyt kaksi- tai oikeammin kolmikielisen poikani elämästä ilman että olisin (pakko)altistunut kouluruotsille, enkä olisi työllistynyt Porvoossa ja saanut nykyistä työpaikkaani (se, onko tämä työpaikka siunaus, on oma keskustelunsa) ja 3% kaksikielisyyslisää. En kuitenkaan usko, että alakouluikäinen Ilomantsissa oikein pystyy tekemään loppuelämäänsä koskevia informoituja valintoja, ja kielivalinnan vapauttaminen asettaisi eri puolilta Suomea tulevat eriarvoiseen asemaan virkoja haettaessa. Nimittäin jos eurooppalaisella talousalueella on voimassa työvoiman vapaa liikkuvuus, niin se on Suomessakin. Eikä vain työ- vaan myös työttömyysvoiman. Luulin minäkin vielä 36-vuotiaana, että tulisin iät ja ajat rasittamaan kasvamiskaupunkiani Helsinkiä vuoronperään veronmaksajana tai rasitteena lopun ikääni. Miten tämän sitten voisi tietää 9-vuotias?
Toki, virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa siten kuin Etelä-Suomen lääninhallituksessa: siellä oli sanattomasta sopimuksesta yksi käytävä, joka oli ruotsinkielinen, ja kun sinne astui, kuului asiaan yrittää selviytyä toisella kotimaisella. Muualla talossa sitten ruotsinkieliset asiat ohjattiin minulle, aihepiiristä riippumatta. Eli virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa monella tavalla.
Sen, että kaksikielisyysvaatimus hankaloittaisi maahanmuuttajien kotoutumista, osittain ostan, mutta toisaalta tiedän motivoituneita maahanmuuttajia, jotka ovat päättäneet pärjätä täällä, maksoi mitä maksoi, ja osaavat ruotsia paremmin kuin juuri kukaan syntyperäinen suomenkielinen. Jos oppii yhden kielen, oppii helpommin myös toisen kielen, niinkin erilaisia kuin kotimaisemme ovat keskenään.
Ei sitäpaitsi ole minun ongelmani, jos jollekin on ikiaikaisen 20 perheen takia jäänyt trauma kouluruotsista. Menkööt elämässään eteenpäin, niin olen minäkin (hmm.) mennyt.
Jutun Hesarin tutkimuksesta voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.
Tulkitsen kirjoittajan tarinaa näin: tässä eräs tavallinen akateeminen isä puolustaa pakkoruotsia vaikka kaataa itse ne perinteisimmät pakon puolustelut:
VastaaPoista- ei Nordenin työmarkkinoille ole pääsyä kouluruotsilla
"Ei kouluruotsi esimerkiksi auta pohjoismaisilla työmarkkinoilla: oman vuosikurssini koko maan top viiteen kuuluneena B-ruotsin kirjoittaneena ylioppilaana minulle tarjottiin työllistymisvaihtoehdoksi taksinajoa, "sitä kun nyt maahanmuuttajamiehet tekevät". Toki ruotsi auttoi keskustelemaan norjalaisten kanssa murretulla skandinaviskalla - ruotsalaisista."
- ei keskiverto virkamies hoida ruotsinkielistä palvelua
"Toki, virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa siten kuin Etelä-Suomen lääninhallituksessa: siellä oli sanattomasta sopimuksesta yksi käytävä, joka oli ruotsinkielinen, ja kun sinne astui, kuului asiaan yrittää selviytyä toisella kotimaisella. Muualla talossa sitten ruotsinkieliset asiat ohjattiin minulle, aihepiiristä riippumatta. Eli virastojen kaksikielisyyden voisi hoitaa monella tavalla."
Kirjoittaja myöntää, että maahanmuuttajille pakkoruotsi voi olla ongelma, mutta ylistämällä alistaa maahanmuuttajat sillä, että nämä muka tahdollaan ohittavat muut myös ruotsintaidossa (ihan yleisestikö?):
- "Sen, että kaksikielisyysvaatimus hankaloittaisi maahanmuuttajien kotoutumista, osittain ostan, mutta toisaalta tiedän motivoituneita maahanmuuttajia, jotka ovat päättäneet pärjätä täällä, maksoi mitä maksoi, ja osaavat ruotsia paremmin kuin juuri kukaan syntyperäinen suomenkielinen."
jatkoa
VastaaPoistaKirjoittaja olisi valmis myöhentämään pakkoruotsin alkamisajankohtaa lukioon, vaikka juuri todisti, ettei virkaruotsilla pärjätä:
- "Ehkä kaikille yhteisen kouluruotsin voisi kyllä rajata lukioihin, siis "virkamiesruotsiin" valmistaviksi opinnoiksi, siten, että kyse olisi laajemmasta suomenruotsalaisuuden ja skandinaavisen kulttuurin tuntemisesta."
Mutta miksi, miksi kirjoittaja pitää niin tärkeänä akateemisille asetettua pakkoruotsia, joka syö muun pätevyyden, aiheuttaa ongelmia? Tosin hän kielilahjakkaana ei ilmeisesti voi ymmärtää kieltenopiskelun takkuamista kotosuomalaisilla tai kenties pitää sitä yleisenä lahjattomuuden osoituksena.
Kirjoittaja perustelee pakkomyönteisyyttään silltä, että ilman ruotsia hän olisi mielestään syrjäytynyt kaksikielisen poikansa elämästä:
- "olisin syrjäytynyt kaksi- tai oikeammin kolmikielisen poikani elämästä ilman että olisin (pakko)altistunut kouluruotsille, enkä olisi työllistynyt Porvoossa ja saanut nykyistä työpaikkaani (se, onko tämä työpaikka siunaus, on oma keskustelunsa) ja 3% kaksikielisyyslisää. En kuitenkaan usko, että alakouluikäinen Ilomantsissa oikein pystyy tekemään loppuelämäänsä koskevia informoituja valintoja, ja kielivalinnan vapauttaminen asettaisi eri puolilta Suomea tulevat eriarvoiseen asemaan virkoja haettaessa."
On ehkä hiukan hämmentävää ajatella, ovatko kaikki monikielisten lasten isät syrjäytyneet lastensa elämästä, kun vain ruotsi on ollut pakollinen eikä myös espanja, thai, venäjä, viro, ... Entä duunari-isät ilman lukioruotsia? Entä onko perheen pakko elää siellä, missä molemmilla vanhemmilla ei olisi työllistymismahdollisuuksia?
Vielä lopuksi hän kuittaa turhaksi meidän muiden vanhempien yritykset saada vapaampi kielivalinta omille lapsillemme, sellainen valinta, joka tukisi näiden yksilöiden taustaa ja mielenkiintoa:
- "Ei sitäpaitsi ole minun ongelmani, jos jollekin on ikiaikaisen 20 perheen takia jäänyt trauma kouluruotsista. Menkööt elämässään eteenpäin, niin olen minäkin (hmm.) mennyt."
Tässä kirjoittaja ei toki mainitse pakon perusteeksi kaksikielisen lapsen etuja yhteiskunnassa, jossa kaikki on velvoitettu lukemaan hänen pientä äidinkieltään, mutta ajatus on läsnä.
Vanhemmuus on vanhemmaksi tulleen ihmisen elämässä se suurin ja ihanin asia. Oman lapsen puolesta tekee ihan mitä tahansa, tämän tiedän, ymmärrän ja tätä kunnioitan. Mutta oleellinen ero on ymmärtää se, että tästä lähtökohdasta voi perustella vain valinnanvapautta omalla kohdalla, ei pakkoa toisten kohdalla. Ruotsinkielisellä puolella tätä ei ilmeisesti ymmärretä, eikä usein myöskään niiden parissa, jotka ovat avioliiton kautta siirtyneet ruotsinkielisyyden piiriin.
Jotain ylen merkillistä on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana, nimittäin kirjoittajahan on ollut 2009 pakkoruotsin poistamisen kannallta:
VastaaPoista27.10.2009
"Kaikille yhteinen (ja suomeksi siis, pakollinen) toisen kotimaisen kielen opetus on nykymuodossaan syytä lopettaa ---"
http://perukangas.blogspot.fi/2009_10_01_archive.html[/quote]
Kesällä 2014 hän jo maalaili varsin kovin sanoin kielivapauden kannattajia niin blogissaan kuin paikallislehdessä:
"--- Kaikki elämässä ei voi olla aina kivaa. Piti koulussa syödä puuroakin --- Ei ollut kivaa sekään kun sain toimia yliopistossa virkamiesruotsin ryhmässäni käytännössä apuopettajana, kun suurin osa silkkaa hurrivihaansa ei osannut edes en- ja ett-sukuja. --- useimpien kouluruotsin vastustajien maailmankuva edustaa sellaista pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä, että minun on helppo valita puoleni, avoimemman, kansainvälisen ja ylipäätään kommunikoivan Suomen puolesta. ---"
http://perukangas.blogspot.fi/2013/08/kouluruotsin-vastustaminen-on-pimeytta.html[/quote]
Mitä ihmettä on tapahtunut?
"Omalla kohdallani kyse on myös henkilökohtaisesta elämästä: olisi syrjäytynyt kaksi- tai oikeammin kolmikielisen poikani elämästä ilman että olisin (pakko)altistunut kouluruotsille,"
VastaaPoistaEikös tässä ole kehäpäätelmä? Ilman ruotsin taitoa et varmaankaan olisi päätynyt tuohon suhteeseen vaan johonkin toiseen suhteeseen, jolloin lapsen kielinä olisivat olleet ihan muut kuin ruotsi.
Muissa kohdissa näkyy vähän samanlaista ajattelua: olisitko päätynyt Ruotsin sijasta kuitenkin johonkin toiseen maahan, jos et olisi opiskellut ruotsia? Eli kielitaito ohjaa sinne, missä siitä on hyötyä. Tämä koskee tietysti muitakin kieliä kuin ruotsia.
Pakkoruotsin poiston voisi hyvin aloittaa ammatti- ja peruskouluista, kun lähinnä vain lukion kautta päädytään korkeakoulutettuihin viranomaistehtäviin (joita kielitaitolaki koskee), ja lukiolaiset edustanevat sitä kielellisesti orientoituneinta kansanosaa.
Meillä oli poikani äidin kanssa kotikielenä suomi, joten ei mennyt ihan tuolla logiikalla, että ruotsintaitoni olisi johtanut siihen, että "jouduin" tekemisiin ruotsinkielisten kanssa. Ja jos lukee tarkemmin kaikkia kirjoituksiani, niin osaa lukea myös sen, että kannatan ruotsinkielen opetuksen ja sen perusteiden päivittämistä, eli nykymuotoisen opetuksen korvaamista jollakin muulla. Eli sellaisella kuin tässä kuvaan.
VastaaPoistaJa en muuttanut toiseen pohjoismaahan omasta aloitteestani, vaan seurasin puolisoani. Onnekseni olin opiskellut koulussa ruotsia enkä esim. venäjää; tosin tuolloin olisin sentään pystynyt lukemaan hänen kirjahyllynsä.
VastaaPoistaSiis olisit syrjäytynyt ilman ruotsia poikasi elämästä, vaikka kotikielenne on suomi eikä lapsen äitikään ole ruotsinkielinen? Toisaalta perustelet pakkoruotsin merkitystä, mutta sitten oikeastaan et kuitenkaan. Ja ketkä sitten edustivatkaan mielestäsi "pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä". Sori, mutta tästä ei nyt oikeasti saa selvää.
VastaaPoistaKielioloni eivät oikeasti kuulu sinulle, mutta kun on aloitettu, niin pakko on jatkaa selventämistä: puhuin poikani äidin kanssa ruotsia, ja hän - tietenkin - puhui omaa äidinkieltään poikansa kanssa. Vanhemmat puhuivat keskenään suomea. Joko ymmärrät tahallaan väärin tai siten olet oikeasti pihalla kaksikielisyydestä.
VastaaPoistaYmpärillä on monin tavoin kaksi- ja kolmikielisiä perheitä, ei heille tuota ongelmia luetella perheittensä kieliä. Edelleenkään en ymmärrä, miten perheenne on kolmikielinen ja miksi juuri ilman ruotsia olisit syrjäytynyt lapsesi elämästä. Nämä tuttuni eivät syrjäydy perheessään.
VastaaPoistaEnnen kuin päätät, että kaikki syy on minussa, niin mieti hetki, voisivatko kirjoituksesi olla ristiriitaisia. Toisallta kannattat kielivapautta, toisaalta kannatat pakkoa ja aivan erityisen kovin sanoin olet kuvannut kielivapauden kannattajia.
Sano nyt suoraan, onko pakkoruotsille mielestäsi perusteita vai ei ja ketkä tässä edustivatkaan mielestäsi "pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä"?
Suomi ja ruotsi on 2, ei 3.
VastaaPoistaHuomauttaisin myös, että olisi älyllisesti epärehellistä väittää, että tässä(kään) asiassa ei olisi muita kuin yksi puoli ja yksi sitä puoltava argumentti.
VastaaPoista"olisin syrjäytynyt kaksi- tai oikeammin kolmikielisen poikani elämästä"
VastaaPoista+
"Suomi ja ruotsi on 2, ei 3."
= ?
- Sano nyt suoraan, onko pakkoruotsille mielestäsi perusteita vai ei ja ketkä tässä edustivatkaan mielestäsi "pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä"?
VastaaPoista- Huomauttaisin myös, että olisi älyllisesti epärehellistä väittää, että tässä(kään) asiassa ei olisi muita kuin yksi puoli ja yksi sitä puoltava argumentti.
Tarkoitatko, että kielivapaus on sekä ok että "pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä"?
Enempää en tarjoa rautalankaa.
VastaaPoista- Sano nyt suoraan, onko pakkoruotsille mielestäsi perusteita vai ei ja ketkä tässä edustivatkaan mielestäsi "pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä"?
VastaaPoista- Huomauttaisin myös, että olisi älyllisesti epärehellistä väittää, että tässä(kään) asiassa ei olisi muita kuin yksi puoli ja yksi sitä puoltava argumentti.
- Tarkoitatko, että kielivapaus on sekä ok että "pimeyttä, suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä"?
- Enempää en tarjoa rautalankaa.
- ?
Meillä kielivapauskansalaisilla on oikeus ja jopa velvollisuus taistella sitä vastaan, että meidän lapsemme ovat näille pakottajille kasvotonta massaa, jota he voivat itsekkäästi muokata oman jälkikasvunsa onnen turvaamiseksi.
VastaaPoistaMeille meidän lapsemme eivät ole mitään massaa! He ovat yksilöitä, joiden elämällä on aivan muu tarkoitus kuin "herrakansan" palveleminen! Se näiltä pakottajilta jää huomaamatta!
Meidänkin lapsemme ovat yksilöitä!
Kommentti toisaalta: "Koko kansan pakkoruotsittaminen omien lastensa hyödyksi taas puolestaan on ihan peruskauraa ja tämä käyttäytymismalli on hyvin huomattavissa erityisesti naimakaupoilla kaksikielistyneistä suomalaisäideistä. Kyseinen blogisti-isukki on varmasti vakuuttunut pintapuolisesti oman kaksi- tai oikeammin kolmikielisen poikansa erinomaisuudesta, mutta ihan jo varmuuden vuoksi ei koko loppuelämäksi siloiteltu oikeakielisyys oikopolku ole turha. Jos omalla toiminnallaan voi kantaa pienen kortensa kekoon nykyisen farssin säilyttämiseksi, on itsensä tekeminen tekopyhäksi valehtelijaksi pieni hinta, kun vertaa mitä on toisessa vaakakupissa."