STOP lumenkaatopaikka! Hiihtolomatapahtuma Maunulassa to 20.2.

Tervetuloa hiihtolomalla perheliikuntatapahtumaan Maunulan kentälle, Maunulan Majan lähistölle torstaina 20.2. alkaen kello 14! Opasteet kohti Hämeenlinnanväylää. Säähän sopivaa reippailua, jonka lomassa tietoa aiotusta lumenkaatopaikasta. Taimenpuron tarkkailua, alueeseen tutustumista. Pulkkailua, lumikenkäilyä tai hiihtoa sekä lumiukkojen tekoa, mutta jos talviurheilu ei onnistu niin esim. frisbeegolffia ja muita tarkkuuslajeja tai keppihevosagilityä. Omat kepparit mukaan!

Ei lumenkaatopaikkaa Keskuspuistoon! Alue tulee säilyttää luonnolle, liikunnalle ja lapsille!

Vaadimme, että Helsingin Keskuspuistossa luonto- ja ulkoilualueella vuosia väliaikaisena toiminut likaisen lumen vastaanottopaikka siirretään muualle. Luontoalueella sijaitseva alue tulee palauttaa kokonaisuudessaan alkuperäiseen tarkoitukseensa: Voimassa olevan asemakaavan mukaisesti kaupunkilaisten retkeily- ja ulkoilualueeksi!

Aluetta (pinkki alue kuvassa) tulee kehittää retkeily- ja ulkoilutarkoitukseen sopivaksi, sekä lisätä luontoa kyseisellä alueella sen hävittämisen sijaan. Helsingin kaupungin tulee kunnioittaa ja vaalia Keskuspuiston luonto- ja ulkoilualueita, eikä toiminnallaan tuhota niitä. Keskuspuistoa ei tule pienentää enää yhtään nykyisestä!

Mistä tässä on kyse?

Helsingin kaupunki on käyttänyt vuosien ajan Keskuspuistossa Maunulassa retkeily- ja ulkoilualueeksi kaavoitettua aluetta väliaikaisena likaisen lumen vastaanottopaikkana. Paikasta on käytetty nimeä Metsäläntien tilapäinen lumenvastaanottopaikka. Kyseinen alue on retkeily- ja ulkoilualueella sijaitseva kenttäalue metsäisine lähiympäristöineen. Aiemmin alueella oli niitty.

Keskuspuisto on erityinen luonto- ja virkistysalue. Likaisen lumenvastaanottopaikan sijainti Keskuspuistossa tai edes sen reunamilla, ei ole sopiva lumen vastaanottoon ja varastointiin millään tavalla toteutettuna. Tilapäinen lumenvastaanottoalue otettiin tähän käyttöön nimenomaan väliaikaisena ratkaisuna. Väliaikaisuus tarkoittaa sitä, että väliaikaisuus myös loppuu. Näin ei ole nyt tapahtumassa, vaan Helsingin kaupunki suunnittelee tekevänsä ratkaisusta pysyvän. 

Alue sijaitsee keskeisellä paikalla Keskuspuistossa. Aivan alueen läheisyydessä on arvokkaita ja suojeltavia metsäalueita sekä Haaganpuro, joka on muiden luontoarvojensa lisäksi erittäin uhanalaisen Suomenlahden taimenen elinaluetta.

Varsinaisia suojeltavia luontoalueita suojaamaan tarvitaan aina myös suojavyöhyke. Suoja-alue saadaan kun alue palautetaan takaisin retkeily- ja ulkoilukäyttöön. Suojavyöhykkeet ovat yhtä tärkeitä kuin suojeltavat alueet, sillä ne estävät suojeltavien alueiden monimuotoisuuden heikkenemisen.

Metsäläntien tilapäiselle lumenvastaanottopaikalle on tuotu lumikuormia asemakaavan vastaisesti talvesta 2010–2011 alkaen tiettävästi noin 10 000 kuormaa talvessa, ja nyt hankkeen verkkosivujen mukaan lumimäärä on tarkoitus kasvattaa vähintään kolminkertaiseksi. Metsäläntien lumenkaatopaikan kapasiteetiksi on kaavailtu noin 30 000 kuorma-auton kuormaa vuosittain, mikä voi tarkoittaa ainakin 300 000 m3 likaista lunta. Lisäksi kuorma-autoliikenne alueella lisääntyy talvisin. 

Vuosien ajan vastaanottopaikalta sulanut likainen vesi on valunut Haaganpuroon, Puron valuma-alue on laajuudeltaan noin 10,8 km2. Puro laskee kyseessä olevan lumenvastaanottopaikan ohi Pikku Huopalahteen, josta on kapea vesiyhteys Seurasaarenselälle, siis mereen. Kaupunki on esittänyt alueelle suodattimia. Riski siihen, että lähialueet ja luonto ympärillä saastuvat, on olemassa, vaikka alueelle rakennettaisiin jonkinlaisia suodattimia.

Lumessa on monenlaisia epäpuhtauksia, kuten ravinteita, raskasmetalleja, PAH-aineita, öljyä ja mikromuoveja. Lisäksi lumen mukana tulee liukkauden torjunnassa käytettyjä suoloja ja runsaasti kiintoainetta, kuten hiekkaa ja soraa sekä erilaisia roskia. Lumet sulavat hitaasti useita kuukausia kevään ja kesän aikana, ja puita on rakennushankkeen vuoksi tarkoitus kaataa alueen reunoilta.

Helsingin kaupunki suunnittelee alueelle kaavamuutosta tämän mahdollistamiseksi. Kaupungin suunnitelma lohkaisee ison alueen hyvin keskeiseltä alueelta Keskuspuistoa. Tämä vaikuttaa merkitsevästi myös ympäröiviin Keskuspuiston luonto- ja virkistysalueisiin. Lohkaistava maa-ala rikkoo pahasti Keskuspuiston yhteneväisyyttä ja jatkuvuutta kaupunkilaisia yhdistävänä yhtenäisenä luontoalueena. Tämän voi todeta katsomalla vaikka kaupungin omia karttatiedostoja hankkeesta.

Me tämän adressin allekirjoittaneet vastustamme kaavamuutosta. Alue on kaavoitettu kaupunkilaisten virkistyskäyttöön, jona sen täytyy säilyä jatkossakin. Ulkoilijoiden ja hiihtäjien suosima Maunulan Maja on aivan alueen vieressä. Samasta paikasta Keskuspuistoa lähtee talvisin runsaasti hiihtolatuja. Alueella liikkuu kaikkina vuodenaikoina runsaasti ulkoilijoita. Alueella kulkee myös suosittu pyöräreitti. Tämä alue tulee olemaan hyvin toisenlainen, jos sen yhteydessä on pitkälle kesään likaisia lumikasoja ja pysyvän lumenvastaanottopaikan vaatimaa infrastruktuuria. Sellainen maisema ei kutsu luontoon.

Keskuspuisto on erityinen luontoalue keskellä Helsinkiä, se kulkee vihreänä kaistaleena läpi kaupungin, ja tarjoaa kaupunkilaisille mahdollisuuden ulkoiluun, urheiluun ja luontokokemuksiin. Sen tulee säilyä sellaisena myös tuleville sukupolville. Tuhotun luonnon palauttaminen on hyvin paljon työläämpää tai mahdotonta verrattuna sen suojelemiseen ajoissa.

Me tämän adressin allekirjoittaneet vaadimme, että Keskuspuistossa olevia luontoalueita sekä virkistykseen, ulkoiluun, retkeilyyn ja vapaa-ajan viettoon tarkoitettuja alueita ei uudelleenkaavoiteta, eikä oteta mihinkään muuhun kuin edellä mainittuihin käyttöihin. – Ei nyt, eikä jatkossa. 

Alue ja suunnitelmat Helsingin kaupungin sivuilla: https://kartta.hel.fi/?link=eipevg

Hanketta ovat vastustaneet tahollaan myös muun muuassa Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, Keskuspuistoryhmä, Kaupunkiluontoliike ry ja Suomen latu ry.

Helsingin kaupungin suunnitelmia vastustavat myös Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry sekä Maunulan Maja.

 

Adressin taustalla:

Susanna Pitkänen / Keskuspuistoryhmä, Maunulan luontopolku

Manki Perukangas / Kaupunkiluontoliike ry

Mina Laamo / Dokumentaristi, elokuvaohjaaja

Viveka Backström / Keskuspuistoryhmä

Adressin pääsee allekirjoittamaan allaolevassa osoitteessa:

Ei lumenkaatopaikkaa Keskuspuistoon! Alue tulee säilyttää luonnolle, liikunnalle ja lapsille! - Adressit.com

Mielipide Metsäläntien varren lumenkaatopaikasta

Mielipide Metsäläntien varren lumenkaatopaikasta                     

Keskuspuistoryhmä/Kaupunkiluontoliike ry/Paloheinä-Torpparinmäen kaupunginosayhdistys

Vastustamme Metsäläntien varteen suunniteltua lumenkaatopaikkaa. Tämä paikka kuuluu Helsingin Keskuspuistoon, ja on nykyisessä kaavassa - joka on vuodelta 2014 - virkistysaluetta (VR), ja sen käyttötarkoituksena on ollut toimia esimerkiksi lasten harrastuspaikkana. Alueella on nyt toiminut useamman vuoden epävirallinen lumenkaatopaikka ilman tarvittavia ympäristölupia. Aiemmin kentällä ovat harjoitelleet mm. koiraharrastajat ja rugby-pelaajat. Nykyään alueella on voimassa merkintä MTK, jonka mukaan alue tulisi valtaosaltaan olla esimerkiksi pallopeleihin soveltuvana niittynä, vastaten alueen aiempia em. käyttötapoja.

Helsingin Keskuspuistoa on vähitellen reunoiltaan nakerrettu milloin milläkin verukkeella. Pirkkolaan alettiin v. 2020 rakentamaan urheiluhallia, jota vastustettiin laajasti mm. yli 14000 allekirjoitusta keränneellä adressilla.  Kaupunki lupasi tämän olevan kaupunginvaltuuston hyväksymän kaupunkistrategian mukaisesti viimeinen Keskuspuistoa pienentävä hanke. Tämä lupaus on kuultu monia kertoja, ja aina Keskuspuiston ystävät ovat saaneet pettyä. Lumenkaatopaikka rikkoo siis hyväksyttyä kaupunkistrategiaa.

Lumenkaatopaikan suunnitelman selosteissa väitetään virheellisesti, ettei lumenkaatopaikka poistaisi käytössä olevia ulkoilureittejä. Alueella kulkee vilkkaasti käytettyjä ulkoiluteitä ja Maunulan luontopolun reitti. Keskuspuiston 100-vuotisjuhlavuonna asukkaiden ja kaupungin yhteistyönä laaditun luontopolun opastaulu kertoo aiemmin ruderaattialueena toimineesta kentästä ja sen luonnon monimuotoisuudesta. Epävirallinen lumenvastaanottopaikka on tuonut kentälle niin paljon hiekkaa ja soraa, ettei se enää ole luontainen niitty. Luontopolun reittiä jouduttaisiin muuttamaan lumen vastaanottopaikan takia ja poistamaan kyseinen opastustaulu tarpeettomana. 

Juurisyy uuden lumenkaatopaikan käyttöönotolle on se, että kaupunkia kaavoitetaan niin tiiviiksi, ettei tilaa lumelle jää rakennetussa ympäristössä, ja nykyään taloyhtiöt ja kaupunki kuljettavat lunta pois silloinkin, kun lumikasoista ei olisi haittaa esim. katujen turvallisuuden kannalta. Lisäksi kaupungin nykyisistä yhdeksästä lumen vastaanottopaikasta suunnitellaan poistettavaksi viisi. Poistaminen johtuu kolmen lumen vastaanottopaikan osalta siitä, että niille aiemmin varatuille alueille on kaavoitettu rakentamista. Ehdotamme, että näitä lumen vastaanottopaikkoja ei tässä vaiheessa poistettaisi ja pyrittäisiin etsimään pienempiä hajautettuja varastointipaikkoja. Lumi on järkevintä säilyttää lähellä sen sadanta-aluetta, mikä vähentää kuljetustarvetta. 

Rakentamisen leviäminen viheralueelle saatiin estettyä edellisessä yleiskaavaprosessissa Hämeenlinnantien bulevardisuunnitelmien kaatuessa Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Nyt lumenkaatopaikka muodostaa uuden uhan, joka taas nakertaisi viheraluetta. Nyt Keskuspuistoa ei nakertaisi suoraan asuinrakentaminen, mutta kylläkin välillisesti, sillä liian tiivis asuinrakentaminen ei jätä tilaa lumen varastoinnille asutusalueilla, jolloin varastointi ulkoistetaan viheralueille.

Lumenkaatopaikka olisi erityisen haitallinen Haaganpurolle, eli uhanalaisen taimenpuron kalakannoille, puroympäristölle ja Keskuspuiston luonnolle muutoinkin. Suunnitelmassa ei esitetä mitään uskottavaa ja teknisesti toimivaa, testattua vedenpuhdistusjärjestelmää, joka estäisi sulamisvesien tuhoisia vaikutuksia puroluonnolle. Helsingin muillakaan lumenvastaanottopaikoilla ei ole olkipaaleja kummempaa suodatusta. Esimerkiksi Maununnevan lumenkaatopaikasta valuu jo nyt koko ajan saasteita ja kiintoainetta Haaganpuroon. Taimenpuro ei kestä yhtään lisää kuormitusta, ja Haaganpuro kulkee useiden Keskuspuistoon suunniteltujen luonnonsuojelualueiden lävitse. 

Ennen kuin kaupunki esittää uutta jättikokoista lumenkaatopaikkaa herkän puron läheisyyteen, pitäisi olla varmuus lumen sisältämistä haitta-aineista ja sulamisveden käsittelytapojen toimivuudesta. Lumien sulamisvesiä voitaisiin periaatteessa käsitellä erilaisilla suodatus- ja saostusmenetelmillä, joita yleensä jätevesille käytetään. Arvelemme kuitenkin, että tehokkaan vedenpuhdistusjärjestelmän rakentaminen lumenkaatopaikan yhteyteen saattaisi olla tähän tarkoitukseen kaupungin näkökulmasta liian kallista. Lisäksi alueen pohjarakenteita pitäisi tiivistää, ettei epäpuhtauksia pääsisi valumaan sitä kautta.

Lumessa voi olla monenlaisia epäpuhtauksia, kuten ravinteita, raskasmetalleja, PAH- aineita, öljyä ja mikromuoveja. Lisäksi lumen mukana tulee liukkauden torjunnassa käytettyjä suoloja ja runsaasti kiintoainetta, kuten hiekkaa ja soraa sekä erilaisia roskia. Epäpuhtauksien määrä vaihtelee suuresti. Vilkkaasti liikennöityjen teiden vierestä kerätty lumi on kaikista likaisinta. Joissakin kaupungeissa on ehdotettu, että lumen sijoituspaikat jaettaisiin lumen alkuperän mukaan, niin että paikoille, joilla on herkästi häiriintyvää luontoa, sijoitettaisiin lunta vain “puhtailta” alueilta. 

Metsäläntien lumenkaatopaikan kapasiteetiksi on kaavailtu n 30000 kuorma-auton kuormaa vuosittain, mikä voi tarkoittaa ainakin 300000 m3 lunta. Tällaisessa määrässä aurattua lunta voi olla kymmeniä kiloja raskasmetalleja. Vaikutus puroon lumenkaatopaikan kohdalla on erityisen haitallista, koska päästö tulee keskitetysti vain yhden purkuojan kautta. Myös liukkauden torjunnassa käytetyillä suoloilla voi olla hyvin haitallinen vaikutus puroon. 

Ehdotamme ensisijaisesti Maununnevan lumenkaatopaikkaan panostamista ja tilan jättämistä kaavoituksessa paikallisille lumenvarastointipaikoille. Sulamisvesien vedenpuhdistus pitäisi ensin kehittää toimivaksi Maununnevan lumenkaatopaikalla, ennenkuin lisää lumenkaatopaikkoja rakennettaisiin herkkien purojen varteen. Kokemukset Maununnevalta eivät ole nykyisellään rohkaisevia hulevesien puhdistuksen osalta ja sen osalta, millaista jätettä sieltä kulkeutuu Keskuspuistoon ja läheiselle Maununnevan asuinalueelle.

Lumenkaatopaikkahanke osoittaa jälleen kerran Keskuspuiston lainsuojattomuuden; miten se nähdään maareservinä kaikille muille maankäyttötarkoituksille kuin ensisijaiseen maankäyttötarkoitukseensa, eli virkistykseen.

Minä ja Keskuspuisto

Minä ja Keskuspuisto 

Isäni muutettua lokakuun neljäntenätoista päivänä 

1977 kotitalomme seitsemännessä 

kerroksessa asuvan työkaverinsa luokse, hän muutti uuden puolisonsa ja kohtapuoliin 

syntyvän velipuoleni kanssa Alkon talosta 

Vuorimiehenkatu 33:sta Töölön Toivonkadulle, 

siihen taloon, jonka kivijalassa oli myöskin pitkään

valtion pitkäripaisen liike. Alkolla oli ainakin 

työntekijöihinsä ulottuvaa sosiaalista vastuuntuntoa, ja minä sain jäädä äitini kanssa asumaan isäni 

entiseen työsuhdeasuntoon aina 

heinäkuuhun 

1980 saakka. 

Muutettuani Kannelmäkeen aloin ensin isäni kanssa pyöräilemään Keskuspuiston läpi, ikään 

kuin larpatakseni hänen työmatkaansa 

Toivonkadulta Myyrmäkeen. Kannelmäestä ei ollut

kovin pitkä matka Pirkkolaan, josta taas oli Laaksoon ja siitä Urheilukatua alas isälleni vain 

kuutisen kilometriä. Yläkouluikäisenä aloin 

pyöräilemään tätä välimatkaa joskus yksinänikin. 

Tällöin Keskuspuisto, jonka olin jo 

Vuorimiehenkadun aikoina vallannut isäni kanssa Laaksosta aina 

Ruskeasuon hevostalleille asti, tuli minulle tutuksi 

ainakin pääreittiensä varsien osalta. 

Muistan vielä hämärästi vanhan hyppyrimäen, 

joka nojasi Laakson kallioihin ja laski Laakson 

ratsastuskentältä hevosaitaukselle kaartavan 

ulkoilutien varteen. Mäen paikka erottuu 

maastossa vieläkin. 

Yläkouluiässä Keskuspuiston käyttöni sai uusia 

ulottuvuuksia, lähinnä koulun liikuntatuntien 

ansiosta. Hiihdimme Paloheinässä, jossa kolmosen ja viitosen latujen eroamiskohdassa minua odottivat 

tupakkataukoa pitävät pidemmän matkan hiihtäjät, 

jotka sitten kuntopuikon

piristäminä ohittivat minut kohdassa, jossa viiden 

kilometrin latu seuraavan kerran yhtyy 

tuskaisesti lykkimääni kolmosen latuun. Pirkkolassa yleisurheilimme; olin luonnonlahjakkuus

pituushyppääjänä ja pikajuoksijana lähes 

harjoittelemattakin, mitä nyt olin joitakin kertoja isäni kanssa 

kokeillut lajeja Myyrmäen urheilukentällä, 

pyöräretkiemme päätepisteessä. 

Lukiovuosina reviirini vielä laajeni pohjoiseen 

Keskuspuistoon. Teimme koko koulun 

jokasyksyisen “polkuretken”, kävellen noin puolet 

Haltiapolusta. Koetin aina pitää ihastukseni,

joskus Heidin, joskus Annen, näköetäisyydellä 

sähköjäniksenäni. Liikunnanopettajani Tievan

autoon matkalla Pitkäkoskelle suunnistamaan 

mahtui yleensä kaksi oppilasta; usein ne olivat 

minä ja paras koulukaverini Sami;  kirjaviisaimpina mutta 

epäatleettisimpina taisimme olla Tievan 

opetuksille otollista maaperää. Sainkin näistä 

reissuista metsässä juoksemisen kipinän, joka on 

kantanut näihin päiviin.  

Ainakin yhtä usein kyllä halusin pyöräillä koulun 

suunnistustunnille; ensin Etelä-Kaarelan yhteiskoululta Hämeenlinnantien alitse, 

sitten vastarakennettua Perhekunnantietä 

“Linjoille” eli kahden ulkoilupolun risteykseen juuri 

nykyisen Kuninkaantammen eteläpuolella

ja siitä Pitkäkosken majalle. 

En ollut hääppöinen pitkänmatkanjuoksija, mutta 

karttaa osasin lukea. Siinä vaiheessa kun 

lukiot alkoivat erikoistumaan nostaakseen omaa 

profiliaan yhteishauissa, oma lukioni

ilmoittikin olevansa pohjoismaisuuden 

ja suunnistuksen lukio.  

Armeijan lähestyessä oma fyysinen kuntoni alkoi kiinnostamaan, jopa huolestuttamaan minua. Onneksi 

jatkuva hyötypyöräily ja koirakävelyt olivat luoneet 

edes jonkinlaisen pohjakunnon 

niin että selvisin Pirkkolan kolmen kilometrin 

pururadasta edes joten kuten hengissä. Meitä oli 

täysi Aten kuplavolkkarillinen kohottamassa 

sotilaskuntoaan 

keväällä 1991.  

Ensimmäinen “oma” kotini oli opiskelijasolu

Pohjois-Haagassa, Ida Aalbergintiellä. Sieltä käsin kävin Pirkkolassa 

uimassa ja lenkillä Pirkkolassa, Maunulassa ja 

Paloheinässä. Liitän tiettyihin maisemiin vieläkin 

tiettyä 

musiikkia joka oli silloin ajankohtaista; esimerkiksi 

Maunulassa eläinten hautausmaan takana 

olevan maston maisemiin Bruno Weilin johtaman Schubertin kuudennen sinfonian.  

Moniin Keskuspuiston paikkoihin liittyy 

henkilökohtaisia muistoja. Siellä on selvitelty usein 

kovin yksipuolisiksi jääneitä rakkaustarinoita. Kuten esimerkiksi eräällä isolla kivellä Laaksossa.

 

Muutin helmikuussa 1995 Linnankoskenkadulle, 

Töölööseen. Sieltä pyöräilin Keskuspuiston 

läpi viikonloppuisin Malminkartanoon muuttanutta äitiäni tapaamaan. Hänen sairastuttuaan

nopeasti etenevään keuhkosyöpään kävin 

vierailemassa hänen luonaan Laakson sairaalan 

keuhko-osastolla. Urheilukadun loivassa mutta pitkässä

mäessä tuntui olevan aina vastatuuli matkalla 

keuhko-osastolle. Tätä synkeää taivaltani säesti Oskar Friedin rahisevansynkeä levytys Stravinskin 

Tulilinnusta.  

Kesällä 2005 asuin Talinrannassa, jolloin olin 

omaksunut säännöllisiksi lenkkeilymaastoikseni 

Munkkivuoren-Talin-Pajamäen hienot maastot, jotka ovat niin hienoja ja yhtenäisiä, että minulle ne ovat läntinen

Keskuspuisto. Kerran päätin muistoja verestääkseni

lähteä varsinaiseen Keskuspuistoon saakka. Juoksin

Koneen puiston, Munkkiniemen puistotien ja 

Paciuksenkadun ylämäen kautta 

Laaksoon, sinne, mistä Keskuspuisto alkaa. 

Uskon, että sattuma ja kohtalo ovat kaksi nimeä 

samalle asialle. Tämä lenkki oli sattumalta

koituva kohtalokseni. Heti kun pääsin Keskuspuistoon, näin katulamppuun kiinnitetyn aanelosen, risteyksessä, josta 

Urheilukadulta suoraan pohjoiseen jatkuvalla ulkoiluväylältä 

kääntyy toinen reitti koilliseen, 

sinne hevosaitauksen suuntaan, ja sen reitin varrelta löytyy se kivi, jonne minä ja M. kerran päädyimme yksipuolisen 

rakkaustarinamme. Se tarina sisälsi monia loppuja, ja tuolla kivellä näyteltiin yksi niistä. 

Tämä muistelu on luonnos loppusyksystä ilmestyvään kirjaan Huuto kaupunkiluonnon puolesta -aiottuun lukuun. Tätä materiaalia ei kirjassa käytetty, joten sen voi nyt julkaista.