Halla-ahon valinta pääpersuksi on kieltämättä kiinnostavin tapahtuma Suomen poliittisella kentällä miesmuistiin, jos tästä nyt jotain positiivista koettaa muotoilla. On sillä hallituspolitiikallekin seurauksia; vähimmillään se tarjoaa herroille Sipilä ja Orpo tilaisuuden esitellä olematonta omatuntoaan, peräti löytää sen jostakin. Mitä tämä sitten merkitsee eri puolueille?
Keskustan on pidettävä hallitus koossa hinnalla millä hyvänsä, ja siinä periaatteetkin menevät pe(r)suveden mukana. Muuten menee viimeinen sauma pystyttää maakuntia kepu-satraapeille. Hallituksen kaatuminen merkitsee Kehittyvien maakuntien hautaamista, ja Juha Sipilän poliittisen uran loppua. Anne Bernerhän on luvannut lopettavansa joka tapauksessa, ja edes tähän Kepun lupaukseen haluaisin kerrankin uskoa.
Kokoomuksen kortit ovat hieman paremmat. Uusissa vaaleissa he todennäköisesti saisivat piikkipaikan, vaikkakin mukaan otettavat muut vaalivoittajat torppaisivat ns. valinnanvapauden, ja toivon mukaan myös KiKy:n. Joku voisi kysyä, että mitä Kokoomuksen aatteesta sitten jää jäljelle, mutta kuten kokoomuslaiset itsekin ensimmäisenä kiirehtivät lisäämään, heidän aatteensa on pragmatismi, niin ehkä tuon ei nyt sitten niin väliä.
Persujen tilanne on vähintäänkin skitso. Yhtäältä tässä nyt on se hillotolppa, mutta miten tiukasti siitä sitten kannattaa pitää kiinni? Ainakaan H-a:n puolueelle ei ole luvassa uutta kutsua hallitukseen; toisaalta H-a varmaankin laskeskelee oikeasti että nyt kannattaa ratsastaa kaksilla rattailla: muka näyttää vastuunkantajapuolueelta mutta oikeasti toivoa sen hupeavan kannatuksen taas kasvavan oppositiossa.
Demarit ovat käyttäneet etsikkopaikkansa hävettävän huonosti. Antti Rinnettä ei missään nimessä saa antaa sotkea enää ainuttakaan vaalia, eikä kodittomaksi jääneistä soinilaisistakaan ole lisäkannatusta luvassa, sillä ei tämä tuote ole heille aiemminkaan kelvannut. Vaaleihin Sanna Marinilla on heidän jokseenkin ainoa toivonsa, mikä on oikeasti suuri surku, ei sillä, että Sanna Marinissa olisi mitään vikaa, hänhän on loistava, loistavampi kuin hiipuva puolueensa, josta on sammunut kaikki kipinä. Demareilla ei ole puhtia edistämään perustuloa, ei kyseenalaistamaan Sotea, ei kaatamaan KiKy:ä. Ei yhtään mitään, ja osin tämä ponneton oppositiopolitiikka saattaa kertoa hallitushaikaluista hyppäämään PerSu:jen saappaisiin, osin vain - ponnettomuudesta.
Vihreiden ei missään tapauksessa kannata ottaa kuulevaan korvaansa mahdollisia Sipilän houkutteluja. Uusissa vaaleissa Vihreillä on pelkkää voitettavaa, rosvohallituksessa pelkää hävittävää.
Vasemmistoa tuskin Orpo ja Sipilä ottavat sotkemaan Kikyä ja sotea, ja Li Anderssonin karisma ehtii vielä kasvamaan korkoa. Eri asia sitten on, miten aikovat itsensä asemoida: missä määrin esimerkiksi he lähtevät haalimaan pettyneiden soinilaisten ja toisaalta Vihreät liian oikeistoliberaaleiksi itsensä kokevien ääniä. Nämä kaksi tavoitetta eivät nimittäin oikein mahdu samaan pussauskoppiin.
Minun veikkaukseni on, että Sipilä (ja Orpo) ottavat hallituksensa täydennykseksi RKP:n ja kristilliset. RKP saa peruttua vapaaehtoisen kielivalintakokeilun ja ehkä takaisin Vaasan päivystyksen (toivottavasti myös Porvoon synnytykset) ja kristilliset saavat peruttua uuden alkoholilain. Nämä lienevät niin pieniä myönnytyksiä maakuntien, KiKy:n ja SoTe:n rinnalla, että kyllä ne hývinkin joutavat kaupan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Rinne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Rinne. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 11. kesäkuuta 2017
torstai 26. toukokuuta 2016
Parempaa rasismia
Demareilla on skitsofreeninen ja kaksinaismoralistinen suhtautuminen maahanmuuttoon: kun toisaalta ihan puheenjohtajankin suulla hyökätään perussuomalaisten kimppuun, tuomitsemalla heidät rasisteiksi ja paremmatkin perussuomalaiset rasistien hyysäreiksi, sitten kuitenkin SDP:ssäkin hyysääminen osataan: puolueesta löytyy etenkin paikallistasolta kaikenkarvaista suhtautumista. Nuivistoon kuuluu nimittäin monia muitakin kuin entinen sisäministeri Kari Rajamäki. Ei hän mikään yksittäistapaus ollut, on Porvoossakin oma Ilkka Alavansa.
Toisaalta näinhän on persuillakin, ainakin jos on ylipersu Soiniin uskominen. Hänen mukaansahan rasistit ovat yksittäistapauksia, eikä hän ehdi paimentamaan joka paikkaan paikallispersujen edesottamuksia. Aikuisia kun ovat, vastaavat itse itsestään. Ilmeisesti demarirasismi on sitten parempaa rasismia, kun hallituksen rasismi pitää tuomita mutta kuitenkin perussuomalaisten sanelema maahanmuuttopoliittinen ohjelma hyväksytään.
En haluaisi tökätä tikkua johtavan oppositiopuolueen silmään, sillä kyllä hallitusta voi kaataa melkein millä hinnalla hyvänsä, mutta sen sijaan tarjoan peiliä. Kansanedustaja Joona Räsäsen (SDP) mukaan "Jaamme hallituksen käsityksen tarpeesta tiukentaa maahanmuuttopolitiikan tietyiltä osin. SDP on kannattanut humanitäärisen suojelun poistamista niiden perusteiden joukosta, joilla suojelua on Suomesta voinut saada". Eikä Räsänen ole mikään eduskuntaryhmän toisinajattelija: 3.5. eduskunnassa niin puheenjohtaja Rinne kuin Antti Lindtman antoivat tukensa hallituksen maahanmuuttopolitiikalle, ainakin jos on uskominen niihin kaikkiin lukuisiin sekundaarilähteisiin, jotka ovat tainneet käyttää lähteenään samaa uutistoimistoa. Joka ei tällä erää taida olla MV.
Demarit ikään kuin taiteilevat maahanmuuton suhteen kahdella tuolilla. He ovat ensimmäisenä kaatamassa perussuomalaisia ulos hallituksesta, ja tämän tehdäkseen he tarvitsevat niitä kahta tuolia: yhtäältä tuomitsevat nämä rasistiksi, toisaalta koettavat haalia vuotavasta perussuomalaislaivasta putoavia mukaan veneeseen tarjoamalla heille sopivia samastumiskohteita. Maahanmuuttajat on helppo uhrata, he kun eivät edes äänestä eduskuntavaaleissa.
Tämä on suuri sääli kaikkia niitä noin 95% demareita kohtaan, jotka ovat enimmäkseen puhtaat jauhot pussissaan, ja edustavat ehdottomasti toivoa ja valoa tämänhetkisessä pimeydessä. Mikäli nyt puoluepolitiikalla on minkäänlaista valoa tarjottavanaan...
Olen mielelläni asiassa väärässä. Että kyse olisi yksittäistapauksista, eikä nuivien mielisteleminen ole demareiden linjana. Jos joku osoittaa epäilyni vääräksi, lupaan osoittaa, että parempaa rasismia esiintyy toisaallakin, paremmissakin perheissä, tai ainakin toisissakin paremmissa perheissä.
Toisaalta näinhän on persuillakin, ainakin jos on ylipersu Soiniin uskominen. Hänen mukaansahan rasistit ovat yksittäistapauksia, eikä hän ehdi paimentamaan joka paikkaan paikallispersujen edesottamuksia. Aikuisia kun ovat, vastaavat itse itsestään. Ilmeisesti demarirasismi on sitten parempaa rasismia, kun hallituksen rasismi pitää tuomita mutta kuitenkin perussuomalaisten sanelema maahanmuuttopoliittinen ohjelma hyväksytään.
En haluaisi tökätä tikkua johtavan oppositiopuolueen silmään, sillä kyllä hallitusta voi kaataa melkein millä hinnalla hyvänsä, mutta sen sijaan tarjoan peiliä. Kansanedustaja Joona Räsäsen (SDP) mukaan "Jaamme hallituksen käsityksen tarpeesta tiukentaa maahanmuuttopolitiikan tietyiltä osin. SDP on kannattanut humanitäärisen suojelun poistamista niiden perusteiden joukosta, joilla suojelua on Suomesta voinut saada". Eikä Räsänen ole mikään eduskuntaryhmän toisinajattelija: 3.5. eduskunnassa niin puheenjohtaja Rinne kuin Antti Lindtman antoivat tukensa hallituksen maahanmuuttopolitiikalle, ainakin jos on uskominen niihin kaikkiin lukuisiin sekundaarilähteisiin, jotka ovat tainneet käyttää lähteenään samaa uutistoimistoa. Joka ei tällä erää taida olla MV.
Demarit ikään kuin taiteilevat maahanmuuton suhteen kahdella tuolilla. He ovat ensimmäisenä kaatamassa perussuomalaisia ulos hallituksesta, ja tämän tehdäkseen he tarvitsevat niitä kahta tuolia: yhtäältä tuomitsevat nämä rasistiksi, toisaalta koettavat haalia vuotavasta perussuomalaislaivasta putoavia mukaan veneeseen tarjoamalla heille sopivia samastumiskohteita. Maahanmuuttajat on helppo uhrata, he kun eivät edes äänestä eduskuntavaaleissa.
Tämä on suuri sääli kaikkia niitä noin 95% demareita kohtaan, jotka ovat enimmäkseen puhtaat jauhot pussissaan, ja edustavat ehdottomasti toivoa ja valoa tämänhetkisessä pimeydessä. Mikäli nyt puoluepolitiikalla on minkäänlaista valoa tarjottavanaan...
Olen mielelläni asiassa väärässä. Että kyse olisi yksittäistapauksista, eikä nuivien mielisteleminen ole demareiden linjana. Jos joku osoittaa epäilyni vääräksi, lupaan osoittaa, että parempaa rasismia esiintyy toisaallakin, paremmissakin perheissä, tai ainakin toisissakin paremmissa perheissä.
tiistai 28. huhtikuuta 2015
Nykyaikaa ei ole ilman historiaa ja tulevaisuutta
"Musta on aika hölmöä tässä tilanteessa miettiä sadan vuoden päähän, mikä on maapallon tila, että me ei kumpikaan eletä silloin".
Näin sanoi SDP:n puheenjohtaja (mahdollisesti väistyvä) ja valtiovarainministeri (varmasti väistyvä), Antti Rinne, haastattelussaan. Oletan, että esimerkiksi kestävyysvajeeseen varautuminen ei oikein käy tällä analyysillä, tai kestävien energiaratkaisuiden tekeminen, vaikka Rinne onkin toisaalla sanonut, että sadan vuoden päästä hän näkee ydinvoimasta vapautuneen Suomen.
Rinteen mukaan eo. viite on irrotettu asiayhteydestään. Jotta näin ei kävisi, kyseisen haastattelun voi kuunnella klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
En ole ollenkaan iloinen, saatikka vahingon- siitä, miten demareilla menee. Puukkoa ei tarvitsisi kääntää haavassa, sillä Suomi tarvitsisi yhden vasemmistopuolueen, ettei verotuksemme ja sen myötä julkinen talous ja kaikille yhteisten palveluiden rahoituspohja romahda. Ei kuitenkaan tarvitse ihmetellä sitä, miksi he eivät ole kyenneet päivittämään itseään jälkiteolliseen maailmaan, jos he uskovat saavansa Suomen kuntoon teollisuuspistoraiteilla ja jos tulevaisuusanalyysi on tuo. Ei nykyaikaa käy haltuunottaminen ilman tulevaisuusperspektiiviä eikä lähihistorian tajua.
Näin sanoi SDP:n puheenjohtaja (mahdollisesti väistyvä) ja valtiovarainministeri (varmasti väistyvä), Antti Rinne, haastattelussaan. Oletan, että esimerkiksi kestävyysvajeeseen varautuminen ei oikein käy tällä analyysillä, tai kestävien energiaratkaisuiden tekeminen, vaikka Rinne onkin toisaalla sanonut, että sadan vuoden päästä hän näkee ydinvoimasta vapautuneen Suomen.
Rinteen mukaan eo. viite on irrotettu asiayhteydestään. Jotta näin ei kävisi, kyseisen haastattelun voi kuunnella klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
En ole ollenkaan iloinen, saatikka vahingon- siitä, miten demareilla menee. Puukkoa ei tarvitsisi kääntää haavassa, sillä Suomi tarvitsisi yhden vasemmistopuolueen, ettei verotuksemme ja sen myötä julkinen talous ja kaikille yhteisten palveluiden rahoituspohja romahda. Ei kuitenkaan tarvitse ihmetellä sitä, miksi he eivät ole kyenneet päivittämään itseään jälkiteolliseen maailmaan, jos he uskovat saavansa Suomen kuntoon teollisuuspistoraiteilla ja jos tulevaisuusanalyysi on tuo. Ei nykyaikaa käy haltuunottaminen ilman tulevaisuusperspektiiviä eikä lähihistorian tajua.
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Ensifiiliksiä vaalituloksesta
Vaalitulos osoitti sen kuplan, jossa elän. Toivottavasti Sipilän sanaan on luottaminen, eikä jo kerran sovittua lainsäädäntöä revitä auki. Viittaan tässä erityisesti sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Sen sijaan soidensuojelu ei tule tällä kaudella edistymään.
Hallituspohja tulee siis olemaan Keskusta-PS-Kok, ehkä KD ja/tai RKP. Toivottavasti edes Vasemmisto otettaisiin sisään puolustamaan vähäosaisia. Vihreitä en voi nähdä Perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa, RKP:lläkin on vaikeaa jatkaa ikuista hallitustaivaltaan ja Kokoomus tarvitaan varmistamaan enemmistö. Kristilliset tarvitaan ehkä uudeksi takiaispuolueeksi, ja toivon mukaan heille ei luvata kuita taivailta.
Pääkaupunkiseudun infrahankkeet eivät varmastikaan edisty Sipilän hallituksessa, varsinkaan Pisara. Pisaran kohtalosta ja pääkaupunkiseudulle keskittämisen maltillistumisesta neljäksi vuodeksi en osaa olla pahoillani, vaikka ei sitä rahaa tarvitsisi säkeillä kantaa kaiken maailman yksisuuntaisille pistoraiteillekaan, jotka sitäpaitsi syö routa. Ehkä kuitenkin Helsingistä itään vievä raideyhteys olisi myytävissä Sipilälle?
Perustulon aika saattaisi olla nyt. Kaikkein heikoimmin potentiaalisista apupuolueista meni demareilla, joten he eivät ole sitä kaatamassa. Tosin muuten en osaa olla demareiden rappiosta onnellinen. Valtakunta tarvitsisi vankan vasemmistolaisen vaihtoehdon, eikä sellaiseksi kyllä ole Vasemmistoliitostakaan. Ellei sitten uutta nousua Li Anderssonin johdolla.
Ehkä vasemmistolla ei enää ole tilausta, en tiedä. Ainakin sen olisi pitänyt keksiä itsensä uudestaan jo 40 vuotta sitten. Ei se onnistu, jos Rinne ehdottaa elvytykseksi teollisuuden pistoraiteiden rakentamisen. Se juna meni jo. Prekariaatti voisi olla uusi duunaristo, ja Vihreillä olisi paikka vallata demareiden paikka. Jos se Vihreille kelpaa. Ei kelpaa kaikille, vaikka oikea-vasen -akselilla me ja demarit sijaitsemme samalla paikalla. Arvoja kuvaavalla Y-akselilla demarit ovat arvokonservatiisempi versio meistä. Ensin pitäisi kuitenkin uudistaa ammattiyhdistykset.
Vihreiden voiton lisäksi positiivista kotiin kannettavaa jäi kahden maahanmuuttajataustaisen kansanedustajan verran. Nasima Razmyar ja Ozan Yanar tulevat olemaan esikuvina monille, ja osoittamaan, että he eivät ole mitään listankoristeita.
Julkista sektoria tullaan karsimaan, tosin en tiedä, miten. Kuntien irtisanomissuojaan Keskusta tuskin haluaa kajota, joten vaihtoehdoiksi jäävät peruspalveluiden karsiminen (joka sekään ei ole kuntapuolue Keskustalle järkevä vaihtoehto). Todennäköisesti karsinta tullaan suorittamaan väliporrasta edustavia lupaviranomaisia karsimalla, kuten ELY-keskuksia.
Verotusta tullaan keventämään, joten peruspalvelut tulevat joka tapauksessa kurjistumaan. Sitten tullaan hoksaamaan, että kunnat eivät selviä velvoitteistaan, joten niitä tullaan karsimaan. Sitten...
Ympäristölle vaalitulos on katastrofi. Sipilän hallitukseen ei tule ympäristöministeriötä, elleivät Vihreät sitä sinne vaadi. Eivätkä ole vaatimassa, jos Perussuomalaiset tulevat hallitukseen,
Sote-uudistus viedään maaliin maakuntamallina. Palvelujen saavutettavuuden kannalta se on luultavasti hyvä. Valmisteilla ollut malli, jossa esimerkiksi vaasalaisten keskussairaala olisi Tampereen sijasta ollut Turku, ei vaikuttanut palvelujen saavutettavuuden kannalta hyvältä.
Hallituspohja tulee siis olemaan Keskusta-PS-Kok, ehkä KD ja/tai RKP. Toivottavasti edes Vasemmisto otettaisiin sisään puolustamaan vähäosaisia. Vihreitä en voi nähdä Perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa, RKP:lläkin on vaikeaa jatkaa ikuista hallitustaivaltaan ja Kokoomus tarvitaan varmistamaan enemmistö. Kristilliset tarvitaan ehkä uudeksi takiaispuolueeksi, ja toivon mukaan heille ei luvata kuita taivailta.
Pääkaupunkiseudun infrahankkeet eivät varmastikaan edisty Sipilän hallituksessa, varsinkaan Pisara. Pisaran kohtalosta ja pääkaupunkiseudulle keskittämisen maltillistumisesta neljäksi vuodeksi en osaa olla pahoillani, vaikka ei sitä rahaa tarvitsisi säkeillä kantaa kaiken maailman yksisuuntaisille pistoraiteillekaan, jotka sitäpaitsi syö routa. Ehkä kuitenkin Helsingistä itään vievä raideyhteys olisi myytävissä Sipilälle?
Perustulon aika saattaisi olla nyt. Kaikkein heikoimmin potentiaalisista apupuolueista meni demareilla, joten he eivät ole sitä kaatamassa. Tosin muuten en osaa olla demareiden rappiosta onnellinen. Valtakunta tarvitsisi vankan vasemmistolaisen vaihtoehdon, eikä sellaiseksi kyllä ole Vasemmistoliitostakaan. Ellei sitten uutta nousua Li Anderssonin johdolla.
Ehkä vasemmistolla ei enää ole tilausta, en tiedä. Ainakin sen olisi pitänyt keksiä itsensä uudestaan jo 40 vuotta sitten. Ei se onnistu, jos Rinne ehdottaa elvytykseksi teollisuuden pistoraiteiden rakentamisen. Se juna meni jo. Prekariaatti voisi olla uusi duunaristo, ja Vihreillä olisi paikka vallata demareiden paikka. Jos se Vihreille kelpaa. Ei kelpaa kaikille, vaikka oikea-vasen -akselilla me ja demarit sijaitsemme samalla paikalla. Arvoja kuvaavalla Y-akselilla demarit ovat arvokonservatiisempi versio meistä. Ensin pitäisi kuitenkin uudistaa ammattiyhdistykset.
Vihreiden voiton lisäksi positiivista kotiin kannettavaa jäi kahden maahanmuuttajataustaisen kansanedustajan verran. Nasima Razmyar ja Ozan Yanar tulevat olemaan esikuvina monille, ja osoittamaan, että he eivät ole mitään listankoristeita.
Julkista sektoria tullaan karsimaan, tosin en tiedä, miten. Kuntien irtisanomissuojaan Keskusta tuskin haluaa kajota, joten vaihtoehdoiksi jäävät peruspalveluiden karsiminen (joka sekään ei ole kuntapuolue Keskustalle järkevä vaihtoehto). Todennäköisesti karsinta tullaan suorittamaan väliporrasta edustavia lupaviranomaisia karsimalla, kuten ELY-keskuksia.
Verotusta tullaan keventämään, joten peruspalvelut tulevat joka tapauksessa kurjistumaan. Sitten tullaan hoksaamaan, että kunnat eivät selviä velvoitteistaan, joten niitä tullaan karsimaan. Sitten...
Ympäristölle vaalitulos on katastrofi. Sipilän hallitukseen ei tule ympäristöministeriötä, elleivät Vihreät sitä sinne vaadi. Eivätkä ole vaatimassa, jos Perussuomalaiset tulevat hallitukseen,
Sote-uudistus viedään maaliin maakuntamallina. Palvelujen saavutettavuuden kannalta se on luultavasti hyvä. Valmisteilla ollut malli, jossa esimerkiksi vaasalaisten keskussairaala olisi Tampereen sijasta ollut Turku, ei vaikuttanut palvelujen saavutettavuuden kannalta hyvältä.
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Ankeuttajien studio
On aika ankeaa valita ankeuttajien välillä: halutaanko mestaus suorittaa hirttämällä, ampumalla vai myrkyllä. Jos Vihreiden vaalilauseena onkin Nyt jos koskaan, yleisvaikutelma vaaleista on että Nyt jos ei koskaan.
Vaaleista ainakin Yleisradion suuren vaalikeskustelun perusteella loistavat poissaolollaan kulttuuri, köyhyydestä, työttömyydestä tai sairaudesta johtuva pahoinvointi, ja EU:kin oli mukana vain iänikuisena Kreikka-levyn pyörittämisenä. Tämä on journalistinen valinta, josta voi syyttää huonosti ajan tasalla olevia juontajia. Sillä ei näemmä ole mitään väliä, että juuri Europpaan pyrkineitä hukkui 400, siis kokonainen laivallinen.
Juontajilla oli painotetut nopat, joissa on kuusi ykköstä. He ovat valinneet lähtökohtansa, joka on velan välttäminen. Etenkin naisjuontajalla. Studioon marssitettiin kolme "talousviisasta" (kaikki muuten keski-ikäisiä miehiä, mikä muuten alleviivaa asian vakavuutta), joista ainoata viisasta Markus Jänttiä ei kuunneltu, hänet jätettiin aina viimeiseksi ja juontajat väänsivät hänen sanomansa systemaattisesti vastakkaiseksi.
Paljon oli puhetta siitä, miten rakenteita pitää uudistaa, mutta ei juuri mitään siitä, miten. Sipilä vain pyörittää samaa levyään byrokratian vähentämisestä, eikä Stubb ymmärrä sitä, että palkankorotusten nollaratkaisu ei lisää kulutuskysyntää, ja jos kulutuskysyntää aiotaan lisätä keventämällä verotusta, Stubb ei ymmärrä sitä, että hänenkin mainitsemastaan hyvinvointivaltiosta ei tuolloin enää voida puhua.
Sympatiat kääntyivät väkisinkin Antti Rinteen puolelle, jota juontajat koulukiusasivat, koettaen käräyttää poliittisesta kokemattomuudesta (mikä huomio ei sitten näköjään koske Juha Sipilää).
Päivi Räsänen uhkailee seksuaalivähemmistöjä vastuuttomasti, aiheuttaen heissä pelkoa jo kerran luvatun tasa-arvoisen ihmisoikeuden peruuttamisesta. Hyi.
Timo Soini peräänkuulutti ensin byrokratian karsimista, sitten maahanmuuton tarveharkintaa. Olisi kiintoisaa nähdä sellainen mystinen tarveharkintaprosessi, joka ei lisäisi byrokratiaa.
Vaalikeskustelun perusteella ankealta näyttää. Edes vähän toivoa tarjoavat vain vasemmistopuolueet, ja Ville Niinistö, joka on oppinut sanomaan asiansa kiitettävän ytimekkäästi. Hänen pari kertaa mainitsemansa perustulo olisi sellainen rakenteellinen uudistus, jota ohjelmassa kaivattiin. Muita ehdotuksia ei oikein tullut. Jos äänestyspäätös pitää jättää vaalitentin varaan, veikkaan, että sunnuntaina hyvin moni jää kotiin.
Vaaleista ainakin Yleisradion suuren vaalikeskustelun perusteella loistavat poissaolollaan kulttuuri, köyhyydestä, työttömyydestä tai sairaudesta johtuva pahoinvointi, ja EU:kin oli mukana vain iänikuisena Kreikka-levyn pyörittämisenä. Tämä on journalistinen valinta, josta voi syyttää huonosti ajan tasalla olevia juontajia. Sillä ei näemmä ole mitään väliä, että juuri Europpaan pyrkineitä hukkui 400, siis kokonainen laivallinen.
Juontajilla oli painotetut nopat, joissa on kuusi ykköstä. He ovat valinneet lähtökohtansa, joka on velan välttäminen. Etenkin naisjuontajalla. Studioon marssitettiin kolme "talousviisasta" (kaikki muuten keski-ikäisiä miehiä, mikä muuten alleviivaa asian vakavuutta), joista ainoata viisasta Markus Jänttiä ei kuunneltu, hänet jätettiin aina viimeiseksi ja juontajat väänsivät hänen sanomansa systemaattisesti vastakkaiseksi.
Paljon oli puhetta siitä, miten rakenteita pitää uudistaa, mutta ei juuri mitään siitä, miten. Sipilä vain pyörittää samaa levyään byrokratian vähentämisestä, eikä Stubb ymmärrä sitä, että palkankorotusten nollaratkaisu ei lisää kulutuskysyntää, ja jos kulutuskysyntää aiotaan lisätä keventämällä verotusta, Stubb ei ymmärrä sitä, että hänenkin mainitsemastaan hyvinvointivaltiosta ei tuolloin enää voida puhua.
Sympatiat kääntyivät väkisinkin Antti Rinteen puolelle, jota juontajat koulukiusasivat, koettaen käräyttää poliittisesta kokemattomuudesta (mikä huomio ei sitten näköjään koske Juha Sipilää).
Päivi Räsänen uhkailee seksuaalivähemmistöjä vastuuttomasti, aiheuttaen heissä pelkoa jo kerran luvatun tasa-arvoisen ihmisoikeuden peruuttamisesta. Hyi.
Timo Soini peräänkuulutti ensin byrokratian karsimista, sitten maahanmuuton tarveharkintaa. Olisi kiintoisaa nähdä sellainen mystinen tarveharkintaprosessi, joka ei lisäisi byrokratiaa.
Vaalikeskustelun perusteella ankealta näyttää. Edes vähän toivoa tarjoavat vain vasemmistopuolueet, ja Ville Niinistö, joka on oppinut sanomaan asiansa kiitettävän ytimekkäästi. Hänen pari kertaa mainitsemansa perustulo olisi sellainen rakenteellinen uudistus, jota ohjelmassa kaivattiin. Muita ehdotuksia ei oikein tullut. Jos äänestyspäätös pitää jättää vaalitentin varaan, veikkaan, että sunnuntaina hyvin moni jää kotiin.
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Miksi on ok olla rapakuntoinen?
Tuore pääministeri Alex Stubb on varmasti lyhyellä urallaan saanut havaita, että sisäpolitiikkaan sotkeutuminen ei kannata, ei edes ulkopolitiikkaan. Ulko- tai ulkomaankauppaministerille ulkopolitiikka sallii heille tietyn diplomaattista koskemattomuutta muistuttavan iltalehti- ja kansankoskemattomuuden, mutta kun pääministeri ilmoittaa olleen kivaa urheilukisassa - tai siis oikeasti kovaa kun kyse on triatlonista - kun jossakin lensi pommeja, sitten pilkkakirveet alkavat lennellä.
Alex Stubbin pääasiallinen synti on hyväkuntoisuus. On hänestä tosin paljastunut pesunkestävä porvarikin; mahtaneeko tämä todellisten karvojen paljastuminen ollut myötävaikuttamassa siihen, että hän ei enää ole koskematon?
Meillähän on nyt tuoreena valtionvarainministerinä ihminen, jonka ruumiillinen habitus viestii heikkokuntoisuudesta. Toinen oppositiojohtaja piiputtaa jatkuvasti joutuen toistuvasti sairaalahoitoon ja toinen tarvitsisi totaalisen elämäntaparemontin. Kyllä sopisi Rinteelle, Sipilälle ja Soinillekin suositella jos ei nyt triatlonia niin ainakin sauvakävelyä.
Huonokuntoinen on siis ilmeisesti ihan ok olla, mutta hyväkuntoisuus on raskauttavaa. Tarkemmin sanoen: kansanjohtaja on uskottava, jos hän on vähän rasvainen, kun taas hyvinvoivuus kavaltaa eliitin.
torstai 15. toukokuuta 2014
Keitä Antti Rinne edustaa?
Olen tälläkin palstalla julistanut teollisuuden moneen kertaan iltaruskon lajiksi. No, toki perinteisen teollisen tehdastuotannon osuus työpaikoista onkin tasaisesti vähentynyt jo 70-luvulta alkaen, eikä tälle vähenemiselle näy loppua, eivätkä tätä kehityssuuntaa pysty kääntämään sen paremmin Antti Rinne, Paavo Arhinmäki kuin Timo Soinikaan. Tämä lausuma vaatii kuitenkin tarkennusta, mitä teollisuus on.
Toki puheet teollisuuden pienenemisestä perustuvat osittain perspektiivivirheeseen; kyllä esimerkiksi rakentaminen ja suuri osa logistiikasta, esimerkiksi rekka- ja roskakuskit ovat mitä suurimmassa määrin teollisuutta, jos eivät siinä mielessä, että ne tuottaisivat tavaraa, niin ainakin niiden kulttuuri on teollista ja ne palvelevat tuotantoa. Palveluiksi niiden kutsuminen on kuitenkin eufemismia.
Sitten lisäksi on vielä sairaanhoitajia, puhumattakaan apuhoitajista, joiden tarve ei kun vaan kasvaa väestön ikääntyessä. Lisäksi meillä on sihteereitä, joiden ammatillinen asema epäitsenäisyydessään ja matalapalkkalaisuudessaan luokittaa heidät duunareiksi.
Rinne siis tulee varmastikin vetoamaan duunareihin, joka on laajempi kategoria kuin teollisuuden tuotantotyöntekijät, joihin nojaaminen olisi itsemurha, sillä silloin kannatus hupenisi liukuhihnatyöntekijöiden katoamisen myötä. Jos on teknoapokalyptista cyberpunkkia kuunteleminen, niin kyllä Rinteen viiteryhmät tulevat joka tapauksessa katoamaan niinkin pian kuin kymmenessä vuodessa, jos kerran ratikat, rekka-autot ja taksitkin tulevat kohta kulkemaan robottiavusteisesti. Vaikka sairaalasiivoojat voitaisiinkin robotisoida ja osa sairaala-apulaisten (onko niitä muuten enää?) tehtävistä voitaisiinkin koneistaa, hoitorobotteja ei sentään voi kehittää. Jonkunhan pitää ne hoitoisuustaulukotkin täyttää.
Toki puheet teollisuuden pienenemisestä perustuvat osittain perspektiivivirheeseen; kyllä esimerkiksi rakentaminen ja suuri osa logistiikasta, esimerkiksi rekka- ja roskakuskit ovat mitä suurimmassa määrin teollisuutta, jos eivät siinä mielessä, että ne tuottaisivat tavaraa, niin ainakin niiden kulttuuri on teollista ja ne palvelevat tuotantoa. Palveluiksi niiden kutsuminen on kuitenkin eufemismia.
Sitten lisäksi on vielä sairaanhoitajia, puhumattakaan apuhoitajista, joiden tarve ei kun vaan kasvaa väestön ikääntyessä. Lisäksi meillä on sihteereitä, joiden ammatillinen asema epäitsenäisyydessään ja matalapalkkalaisuudessaan luokittaa heidät duunareiksi.
Rinne siis tulee varmastikin vetoamaan duunareihin, joka on laajempi kategoria kuin teollisuuden tuotantotyöntekijät, joihin nojaaminen olisi itsemurha, sillä silloin kannatus hupenisi liukuhihnatyöntekijöiden katoamisen myötä. Jos on teknoapokalyptista cyberpunkkia kuunteleminen, niin kyllä Rinteen viiteryhmät tulevat joka tapauksessa katoamaan niinkin pian kuin kymmenessä vuodessa, jos kerran ratikat, rekka-autot ja taksitkin tulevat kohta kulkemaan robottiavusteisesti. Vaikka sairaalasiivoojat voitaisiinkin robotisoida ja osa sairaala-apulaisten (onko niitä muuten enää?) tehtävistä voitaisiinkin koneistaa, hoitorobotteja ei sentään voi kehittää. Jonkunhan pitää ne hoitoisuustaulukotkin täyttää.
perjantai 9. toukokuuta 2014
SDP: Huhut kuolemastani ovat liioiteltuja
Nyt kun demarit ansaitsivat itselleen Rinteen näköisen puheenjohtajan, ei kai sille sitten mitään. Annetaan miehen näyttää, miten nopeasti he kutistuvat pienpuolueeksi. Jutan kanssa tämä prosessi olisi sentään kestänyt vähän kauemmin.
Kai. Kai se täältä hipsterilandiasta on näyttänyt jo monasti siltä, että Keskustakin olisi pitänyt haudata, mutta se on ollut kuin Paavo Väyrysen ongenkoho. Sanoisi Arsenalin ex-pelaaja Ray Parlour, että sillä on bouncebackability.
Jotakin hyvää kuitenkin. Antti Rinne pysäyttää äijäsiiven vuodon perussuomalaisiin, jolloin demareihin vielä jääneet valistuneet ihmiset saavat torpattua duunarisiiven pahimmat löpsähdykset. Perussuomalaisissa he sentään edustivat järjen ääntä.
Kieltämättä olihan tilanne kääntynyt absurdiksi: Rinne näyttäytyi uudistusvoimana kun taas Urpilainen joutui puolustamaan leikkauksia thatchermäisen tiukasti. Virkansa puolesta. Valtiovarainministerillä on vain hävittävää, paitsi jos on Sauli Niinistö.
En olisi kuitenkaan toivonut tällaista kohtaloa. Viime eduskuntavaaleissa alkoi näyttämään, että demareihin pitää ihmisen toivonsa isoista puolueista laittaa. Nyt Suomen puoluekenttään jää ihmiskasvoisen, joskaan ei pitkään aikaan enää sosialismin kokoinen reikä. Vihreiden mentävä?
Kai. Kai se täältä hipsterilandiasta on näyttänyt jo monasti siltä, että Keskustakin olisi pitänyt haudata, mutta se on ollut kuin Paavo Väyrysen ongenkoho. Sanoisi Arsenalin ex-pelaaja Ray Parlour, että sillä on bouncebackability.
Jotakin hyvää kuitenkin. Antti Rinne pysäyttää äijäsiiven vuodon perussuomalaisiin, jolloin demareihin vielä jääneet valistuneet ihmiset saavat torpattua duunarisiiven pahimmat löpsähdykset. Perussuomalaisissa he sentään edustivat järjen ääntä.
Kieltämättä olihan tilanne kääntynyt absurdiksi: Rinne näyttäytyi uudistusvoimana kun taas Urpilainen joutui puolustamaan leikkauksia thatchermäisen tiukasti. Virkansa puolesta. Valtiovarainministerillä on vain hävittävää, paitsi jos on Sauli Niinistö.
En olisi kuitenkaan toivonut tällaista kohtaloa. Viime eduskuntavaaleissa alkoi näyttämään, että demareihin pitää ihmisen toivonsa isoista puolueista laittaa. Nyt Suomen puoluekenttään jää ihmiskasvoisen, joskaan ei pitkään aikaan enää sosialismin kokoinen reikä. Vihreiden mentävä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)