Periaatteet ovat perheelliselle luksusta...

... johon hänellä ei ole varaa. Nuorena on hyvin helppoa olla periaatteellinen ja ajatella teoreettisesti, ikään kuin oma elämä olisi jokin koelaboratorio. Viimeistään perheellisenä tai ainakin aikuisena ymmärtää, että kaikista periaatteista ei kannata pitää kiinni, eikä voi. Samaten ymmärtää sen, että aina kysymys ei ole periaatteista laisinkaan, vaan ihan käytännön sanelemista ratkaisuista, joskus myös muiden asettamista reunaehdoista. Itse asiassa on paljon parempi, että omat periaatteet törmäävät toisten ihmisten periaatteita vastaan. Siinä niitä tuleekin sitten karsittua.

Oli minullakin nuorena kaikenlaisia teoreemoja esimerkiksi lastenhoidosta, sikäli mikäli joskus olisin lapsia sattunut saamaan. Sotkin omia esteettis-teoreettisia ideaalejani siihen, miten asioiden mielestäni pitäisi parhaassa mahdollisessa maailmassa olla. Jossain vaiheessa aloin olemaan jo varsin vakuuttunut siitä, että ei lapsia tulekaan. Harvat periaatteet kuitenkaan kestävät käytännön elämän testiä, minkä muut ihmiset ja elämänkokemus niille asettavat. Onneksi. Ne sietääkin heittää mäkeen.

Tällaista tuli mieleeni kun aika ajoin sinkkuaktivistit nostavat esille sanotun epäkohdan, jossa kuuleman mukaan perheellisillä on etuajo-oikeus työpaikkojen lomalistoihin. Heidän mielestään on huutava tasa-arvo-ongelma, että perheettömät ja perheelliset eivät kuulemma olisi työpaikkojen lomalistoilla samanarvoisia.

Minulle tuo on samantyyppistä kuulopuhetta kuin Kauman Pialle lastenvaunut, mutta silloin jos olisi ihan pakko laittaa ihmisiä viivalle, en oikein osaa nähdä, miten voidaan rinnastaa kavereiden kanssaolo-oikeus lasten oikeuteen viettää aikaa vanhempiensa kanssa tai ylipäätään lasten oikeuteen viettää lomaa. Pitääkö lasten lusia ympäri vuoden kasvatuslaitoksissa, olla ainut ihmisryhmä ilman lomaoikeutta vain siksi, että jotkut ymmärtämättömät härkäpäisesti pitävät kiinni periaatteista, joiden mukaan heidän tarpeensa lähteä toteuttamaan itseään reppumatkalle on yhtä tärkeä ja nauttii samantyyppistä suojaa kuin lastenhoito.

Perheellisillä on pakko sovitella kalenteriaan toisten ihmisten kalentereiden kanssa. Ylipäätään, perheellisen on pakko ottaa huomioon toisten ihmisten tarpeita. Perheetön ottaa ne huomioon, jos häntä sattuu huvittamaan. Jos siitä periaatteellisesta tasa-arvosta ollaan niin huolissaan, niin ei tasa-arvoa ole tämäkään.

Jos väitetään, että aikataulut ovat perheessäkin sovittelukysymys, tätä ne eivät suinkaan aina ole, jos kyse on esimerkiksi yksinhuoltajaperheestä tai perheestä, jossa vain yhdellä vanhemmalla on lomaa. Ei lapsia voi lykätä kesälomiksi isovanhemmilleenkaan, jos nämä eivät sitä halua, asuvat toisella paikkakunnalla tai heitä ei esimerkiksi ole. Tämä ei ole periaatekysymys, vaan käytännön reunaehtojen sanelema kysymys.

Enempää en viitsikään tuhlata aikaani itsepintaisten ja itsekeskeisten ihmisten kanssa vääntämiseen, vaan menen sen sijaan viettämään senkin aikani pikku tyttäreni kanssa. Huomauttaisin kuitenkin, että on lomaa yhtäläisesti perheettömälläkin, enkä sitä ole ottamassa pois.

Jotkut kuulemma jossakin saa jotain

Facebook paljastaa vanhoista ja puolituttavista uusia piirteitä. Usein nämä ovat sellaisia piirteitä, joita ei mieluiten tietäisi. 

Nyt on sosiaalisessa mediassa kiertänyt suusta suuhun linkki, jonka mukaan Lieksassa kuuluu kummia (taas. Lieksa on varsinainen hölmölä, oli tähän kaikkeen uskominen tai ei. On se hölmölä jo senkin perusteella, mitä kaiken maailman huhut saavat liikkeelle. Tästä saa luultavasti joten kuten edes kalpean käsityksen Sakari Timosen reportaaseista). Siellä paikalliset perussuomalaiset ovat puuttuneet sellaiseen sanottuun epäasianmukaisuuteen, että paikalliset maahanmuuttajat saavat autokoulunsa maksettua ja vielä tulkinkin kaupan päälle. 

Jos tähän touhuun suhtautuu kauhistellen niin, että "ei ole todellista", niin ei varmastikaan olekaan todellista. Se, että perussuomalaiset kauhistelevat jotain jossakin ja että sitä kauhistellaan sanomalehdessä, on varsinaista todellisuuden ilotulitusta, kahteen potenssiin. Jos näillä erehdyttävästi Pia Kauman levittelemiä lastenvaunukohuja muistuttavilla huhuilla on jotain todistusvoimaa, niin ainakin ne todistavat lieksalaisesta hämärtyneestä suhteellisuudentajusta ja siitä, että kun itsellä on suhteellisuudentaju hämärtynyt, kadehditaan niitä, joilla asiat ovat vieläkin huonommin,.

Suomimedia-nimisen höläisyn julkaisun tästä tekstiviestipalstatasoisesta "lähteestä" voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

Onko työttömänä parempi kuin kunnan palkollisena?

Kokoomuksen mielestä ilmeisesti on. Näin on pääteltävä, ainakin jos on uskominen Espoon valtuuston kokoomusryhmän puheenjohtaja, kansanedustajaan, Pia lastenvaunu-Kaumaan.

Kauma edellyttää, että kunnallisveroäyrin noston "vastapainoksi" (joka varmaankin on vasemmiston salajuoni, ja sen vastapainoksi myös Kokoomuksen on saatava jokin lempilapsensa läpi) Espoossa on toteuttava satoja irtisanomisia.

Kunnallisten työntekijöiden vähentäminenhän on Kokoomuksen lempilapsi, koska julkinen hallinto on ideologinen paha, ja julkisen hallinnon työntekijät yhteiskunnan syöttiläitä.

Kokoomuslainen yhtälö on aika jännä. He näyttävät kuvittelevan, että irtisanotut kunnan työntekijät jollakin näkymättömän käden mekanismilla eivät joudu työttömiksi, eli nettomaksajista julkista taloutta rasittaviksi kulueriksi (jotka muuten myös maksavat veroja; Kokoomukselle tiedoksi, että etuuksista maksetaan 20% veroa, mikä on enemmän kuin matalista palkoista).

Toki voi ensi alkuun näyttää siltä, että irtisanotut kunnan työntekijät eivät rasita kunnan taloutta, sillä heistä huolehtii Kela - eli valtio - ei kunta. Peruspäiväraha ei kuitenkaan riitä pääkaupunkiseudulla edes asumisen kustantamiseen, joten maksettavaksi tulee myös täydentävää toimeentulotukea. Sen maksaa kunnan sosiaalitoimi.

Lisääntymiskielto kokoomuslaisille?

Eilisen Hesarin jutun mukaan kansanedustaja Pia Kauma (sek.)

" Nyt Kauma siis lopettaisi harkinnanvaraisen tuen antamisen vaunuihin kokonaan, sekä syntyperäisiltä suomalaisilta että maahanmuuttajilta.
Haastattelussa selvisi, että Kauma kuitenkin hyväksyy myös uusien vaunujen ostamisen sosiaalituella eläville, jos ne ostaa "omilla rahoillaan".

Omia rahoja se toimeentulotukikin on. Ei ole keltään varastettu. Kauman mielestä tietystikin tässä on käyty veronmaksajien taskuilla, mutta veronmaksajia suurin osa toimeentulotuen asiakkaistakin on, sillä sitä usein maksetaan täydentävänä etuutena. Ja täydentävä se on siksi, että elämis- ja varsinkin asumiskustannukset ovat niin kalliit, varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Köyhät siis kantakoot lapsensa rintarepussa. Ai niin, nekin maksavat. No tehköön ne itse. Jos eivät osaa, jättäkööt lisääntymättä.

Onneksi kokoomuslaisuus ei periydy, joten sitä ei tarvitse kieltää. Eikä heiltä lisääntymistä. Eikä kansanedustajuus. Köyhyys kuitenkin periytyy. Kaumalaisen logiikan mukaan varmaankin mitä enemmän lapsia kun toivottaa lapsiköyhyyteen, sitä useammalla on sieltä mahdollisuus nousta, ryysyistä rikkauksiin. 

Kauma ei ole ensimmäinen kokoomuslainen, joka harjoittaa yhteiskuntaluokkahygieniaa; parisen vuotta sittenhän silloinen kokkarinuorten nokkamies Saul Schubak mätkäytti, että köyhien ei pitäisi lisääntyä ollenkaan, koska tällöin huonompi ainesosa lisääntyy keskuudessamme. 

Kokoomuksessa on paljon hyviä tyyppejä. On sääli, että nämä heidän keskuudessaan valitettavasti viime aikoina lisääntyneet höläyttelijät kusevat heidän aamiaismuroihinsa.
'
Hesarin jutun voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

Tällaisia vaunuja meidän perheessämme käytetään

Demari Nasima Razmyar julisti lastenvaunuhaasteen, vastavetona Pia Kauman (kok.) julistamalle hyökkäys- eikun lastenvaunusodalle, eikun siis maahanmuuttajia vastaan suunnatulle sodalle. Sen ideana oli tuoda omat lastenvaununsa näytille, ja kertoa niiden tarina.

No, tässä ovat. Ne on uutena ostettu, omilla rahoilla. Ei mistään periaatteesta, vaan käytännön sanelemana. Saimme tuttavapariskunnalta ensin käytetyt vaunut, mutta emme niitä hylänneet siksi, että ne eivät soveltuisi uskontoomme. Ne eivät soveltuneet avaruudelliseen hahmotuskykyymme. Kumpikaan meistä ei nimittäin kyennyt taittamaan niitä kasaan.

Eivätkä poikani vanhat vaunut tulleet kyseeseen. Ne ovat puhkityönnetyt ja -istutut. Samanlaiset hinkelhonkelit kuin se pyöräni, jolla kuskaan poikaani esikouluun.

Niin että ovat ne käytetyt vaunut kelpaamatta myös kantaperäisille.

Aivopieruja ja mielipiteitä

Mielipiteet ovat jostakin asiasta muodostettuja, punnittuja käsityksiä. "A on mielestäni hyvä, koska..." Joskus ne sisältävät vertailuasetelman: "A on mielestäni parempi kuin B, koska..."

Mielipiteenmuodostamiseen tarvitaan tietoa tai kokemusta, mieluummin molempia, ja esimerkiksi huhupuheiden toistaminen tai auktoriteetiksi luullun tahon ilmaisemien käsitysten toistaminen ei ole mielipiteenilmaisua, vaan siinä huulet liikkuvat kuin tuuli niitä liikuttelisi ikään. Joku esimerkiksi voi sekoittaa omat henkilökohtaiset, usein huhuihin perustuvat mieltymyksensä mielipiteisiin, puhumattakaan siitä että yleistää sen koskemaan jotakin kuvitteellista joukkoa, jolle hän rakentaa myyttisiä ulottuvuuksia. Suomeksi: henkilökohtainen aivopieru ei ilmaise kansan mielipidettä.

Otettakoon esimerkiksi nyt kokoomusedustaja Kauman eilinen sosiaalisessa mediassa paljon siteerattu lipsahdus. Hän esitti mielipiteenään - ja kansanedustajan mielipiteeseen suhtaudutaan usein tietona, sillä kansanedustaja ei edusta kansaa, vaan harhaanjohtaa sitä - jostain kuulemansa usein toistellun huhun, jonka mukaan maahanmuuttajat saavat uudet lastenvaunut. Erityisen vastuutonta tästä levittelystä tekee sen, että henkilö, jolla olisi varaa ottaa asioista selvää, levittelee tahallaan moisia vain kalastellakseen irtoääniä. Tämä, että harhaanjohtaja naamioituu kansanedustajaksi, on nähty ennenkin, mutta nyt tässä puolueessa viime aikoina lisääntyvässä määrin.

Kaikki mielipiteet eivät myöskään ole samanveroisia. Jotkut ovat yksinkertaisesti h-tin huonoja, vaikka vääräksi niiden sanominen onkin hankalaa, ainakaan demokratiassa, jossa jokainen ääni on yhtä painava. Demokratialla ja mielipiteillä ei olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa. Lienee esimerkiksi selvää, että kadunmiehen mielipide Beethovenin sinfonioista on vähemmän informoitu, vähemmän kokemusperäinen ja jopa harhainen, verrattuna esimerkiksi Herbert von Karajanin näkemykseen, ja on yksinkertaisesti väärin sanoa esimerkiksi jotain Idols-laulajaa paremmaksi laulajaksi kuin vaikka Elvis Presleytä ja Edith Piafia: se on kuin vertaisi Raamattua ja puhelinluetteloa.

Mahdollisuus sanoa mielipiteensä on ilman muuta tärkeä ja suojelemisen arvoinen, mutta rikkinäiset puhelimet eivät kaipaa erityiskohtelua. Kun ei ole helisevä kulkunen tai räikkyvä vaski vaan rämisevä romu.