Rakenteelllinen nöyryytyksen tunne

Syvällinen ja oivaltava Hesarin kolumnisti Jani Kaaro kirjoitti nöyryytyksen tunteesta: siitä, kun ihmiseltä viedään itsekunnioitus, häneltä viedään oikeastaan kaikki. Hän ehdotti, että mitäs jos olisimme kiusaamatta toisiamme ja kohtelisimme toisiamme ihmisiksi.  

Muuten hyvä, mutta mitä tehdä rakenteelliselle nöyryytykselle? Sille, että työstäsi maksetaan vähemmän kuin millekään muulle ammattiryhmälle koko konsernissa, eikä auta, kuinka hyvin pyrkisit osuutesi hoitamaan. Arvostuksen puute on nöyryytystä, ja nöyryytyksen tunnetta lisää tuo arvostuksen puute, kun hyvä tekstinkäsittelijä tienaa vähemmän kuin huono sihteeri, ja hyvä siivooja vähemmän kuin huono tekstinkäsittelijä. Sitten esim. huonoista eväistä - olivat sitten taloudellisten mahdollisuuksien puutetta tai muuten vain heikompia annettuja eväitä - seuraavat toisia heikommat mahdollisuudet. Kun toisilla on BMW, Thaimaan-matka ja tenniskurssi, itsellä lähinnä roskisdyykkaus. Maailmassamme ihmisarvo on valitettavan kytkeytynyt rahaan: se, millä alalla työskentelet, määrittää mahdollisuutesi kuluttajana ja se taas, missä määrin täysivaltainen kansalainen olet.

Kaaron kolumnin voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.