Onko mielikuvituksesta haittaa?

Mielikuvitus on suuren suuri rikkaus, luovuushan avaa ovia silloin kun muuten edessä näyttäisi avautuvan silkka kiviseinä. Mielikuvitus myös avaa eteen kuiluja silloin kun edessä avautuisi turvallinen tie kulkea. Mielikuvitukseton sävelittäjä ei löydä säveliä, korkeintaan kuuntelee toisen löytämiä, ja ilman mielikuvitusta tutkija törmää umpikujaan hyvin pian. Ja kielikuvitusta se kirjaimittaja tarvitsee.

Mielikuvitus on siis aarreaitta, mutta se myös voi tehdä tenän. Suuri osa lasten peloista johtuu heidän vilkkaan mielikuvituksensa esiin provosoimista näyistä: ei auta, vaikka lapsi itse tietäisi, että megalodon ei voi ilmestyä uima-altaaseen syömään häntä, koska sellaisia ei enää ole, jos megalodon kuitenkin elää mielikuvituksessa ja vaikka tietäisi, että mielikuvitus ei ole yhtä totta kuin todellisuus, se kuitenkin tuntuu todelliselta. Joten mielikuvitus on myös ongelma, siinä määrin, että näistä peloista aiheutuu joskus jopa lastenpsykiatrista hoidettavaa.

Aikuisilla mielikuvitus on rikkaus ja antaa ikään kuin ylimääräisen työkalupakin, lapsilla ongelma, joka haittaa normaalielämää, ei ehkä lasten itsensä, mutta kahdeksasta neljään elävien aikuisten arkielämän logistiikkaan se joskus taipuu heikosti. Kaikilla lapsilla on mielikuvitusta, mutta kasvaessa moni heittää sen pois tarpeettomana.