Suositukseni eduskuntavaaleihin

Olen vasemmistolaisena näissä eduskuntavaaleissa vaikean paikan edessä: Vasemmistolla on upeita ehdokkaita, joiden tukiryhmässä mielelläni toimisin. Kuitenkin minulla on nyt näissä käsilläolevissa eduskuntavaaleissa yksi tehtävä: huolehtia kotirintamasta, sillä ruuhkavuosiperheeseen mahtuu vain yksi poliitikko. 

Se poliitikko on Sanna Kivineva, numero 211. Hän on Vihreiden ehdokkaana, mikä tekee hänen äänestämisensä helpoksi. Toki veri on vettä sakeampaa useimmissa tapauksissa, mutta jos hän olisi esimerkiksi VKK:n, PS:n tai Kokoomuksen ehdokkaana, aivan siihen asti ei tämä periaatteeni kantaisi. Vaikka olenkin jokseenkin menettänyt toivoni Helsingin Vihreisiin, niin maakunnissa he useinkin tarjoavat järjellisiä vaihtoehtoja.

Sannan kanssa kohta 12 vuotta asuneena tiedän, että kun hän sanoo toimivansa luonnon monimuotoisuuden, perustulon ja neuromoninaisuuden puolesta, niin Sannan kaltainen ihminen, jolla on häkellyttävän hyvä työmoraali, ei sitä sano lämpimikseen. Sitäpaitsi Sannan politiikassa tuntevat, eri puolueita edustavat ovat kertoneet minulle hänestä, että hän on yhteistyön tekijä, ihminen, joka näkee erottavien seikkojen sijasta yhdistäviä tekijöitä. Kuplautuneessa ja kärjistyneessä poliittisessa toimintaympäristössä se on ensiarvoisen arvokasta. Päätöksenteossa hän on jo marinoitunut sivistyslautakunnassa ja aluevaltuustossa.

Mutta jos siis oma tilanteeni - joka kieltämättä voi näyttää skitsofreeniseltä, mutta haluan edetä avoimin kortein - olisi toinen, niin keräisin ääniä aktiivisesti ainakin Leo Kylätaskulle, Mikael Söderströmille ja Pia Lohikoskelle. Leo trumpetteineen antaa äänen apurahansaajille ja pätkätyöläisille ja puolustaa kulttuurin itseisarvoista asemaa. Tämä ei useimmille ole lainkaan selvä asia. Leoon (numero 100) pätee sama kuin Sannaan siinä mielessä, että Leosta ihmisenä kukaan ei pystyne sanomaan pahaa sanaa. Micke Söderström (115)  taas on kokemusasiantuntijuuden "isänä" varsinkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisen ekspertti, joka ajaa kulttuurin budjettiosuuden nostamista yhteen. Pia (101) taas on asunnottomien asian ajaja, sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuntija, minkä tiedän hänen kanssaan samassa ammattiliitossa JHL:ssä toimivana. Sen lisäksi hän on aito luonnonystävä, joka on nostanut tapetille lukuisia itäisen Uusimaan luontokohteita. Pia on Leon ja Micken tavoin niitä harvoja poliitikkoja, jotka ovat puolustaneet kulttuurintyöntekijöitä, joilla monilla on toimeentulo ja koko ammatti ollut katkolla etenkin koronapandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa.

Uudeltamaalta nostan esille myös toisen kokemusasiantuntijan, Sara Pekosen (107) sekä vammaisten, yhdenvertaisuuden ja esteettömyyden asian ajajan Elina Nykyrin (105). Gashaw "Kaisa" Bibani (90) on rohkea ihmisoikeuksien puolesta taistelija, Hanna Nevantausta (102) tuo pienipalkkaisen duunarin äänen esille ja Jussi Saramo (114)  on eduskunnassa profiloitunut esimerkiksi turvallisuuspolitiikan ja liikunta-asioiden tuntijana. Tyrni Rankka (109) taas on nuori, aito aktivisti ja jo pienestä pitäen vasemmistolainen, jonka soisi houkuttelevan nuoria uurnille. Katja Ylisiurua (121) ymmärtää pienyrittäjien tilanteen ja hänen videonsa ovat erittäin informatiivisia. Muusikko Aki Haurun (96) muistan ensimmäiseltä koronakeväältä 2020 hänen yhden miehen mielenosoituksistaan, joilla hän toi mainiosti esiin kulttuurialan työntekijöiden tuskan. 

Uudellamaalla soisin Vihreistä pääsevän läpi Sannan lisäksi esimerkiksi Tiina Elo 198, uuttera ympäristöpoliitikko, Harri Hölttä 205, luonnonsuojeluasiantuntija, Sirpa Siru Kauppinen 209, pitkän linjan vantaalainen vaikuttaja, Noora Koponen 212, autismiverkoston eduskuntaan perustanut, Tiia Lintuja 217 Järvenpäältä, jonka tunnen omilta ajoiltani Vihreistä, Tia Seppänen 226, kestävän kehityksen asiantuntija, jonka vaalivideoissa on todella hyvä meininki ja Eva Tawasoli 228, joka jaksaa erittäin perusteellisesti vääntää somekeskusteluissa. 

Hyviä ehdokkaita on muitakin, mutta näistä osaan sanoa jotakin. 

Entä Helsinki? Olen siellä kuitenkin asunut suurimman osan elämääni, joten joku ehkä saattaisi kysyä, kenelle siellä testamenttaan ääneni. 

Vasemmistoliiton Helsingin ehdokkaista minun ehdokkaani on kansanedustaja Mai Kivelä, joka tunnetaan erityisesti eläinten puolustajana. Maista muistan myös sen, kun hän kysyi mahdollisuudesta ennallistaa Patterinmäen kallioseinämä. Main numero on 74. Mia Haglund (67) on säännönmukaisesti ollut luonnon puolella Kaupunkiympäristölautakunnassa. Antti Kaajakarin (72) tunnen ammattiyhdistyksestä. Markku Kivinen (75) edustaa Venäjän-asiantuntemusta. Minja Koskela (76) on ilmiö, joka mennee heittämällä sisään. 

Helsingin vihreistä ehdokkaista ajattelen asiaa luontonäkökulmasta. Mari Holopainen (222) on parhaasta päästä, ja koripallomaajoukkueen entinen kapteeni Shawn Huff (223) on puolustanut sekä Matokalliota että Pohjavedenpuistoa. 

Jos vielä saan aikaiseksi, niin väsään suosituksia muihinkin vaalipiireihin. 

Tarvitaanko vaalibudjettikatto?

Tai vaalimainoskielto? Vaalimainoskielto johtaisi siihen, että meillä äänestettäisiin aina samat Zysset ja Väykät eduskuntaan, puhumattakaan Jorisee Ehrnrootheista. Vaalimainonta ei ole ilmaista, ja edelleenkään kaikki eivät käytä nettiä, joten voisi epäillä, että eniten vaalimainontaan satsaava menisi varmimmin läpi. Vai meneekö?

Oli sitten vaalimainontaa tai ei, istuva kansanedustaja on etulyöntiasemassa. Ilman vaalimainontaa hän saa varaslähdön asemastaan, minkä ansiosta hänet tunnetaan ja hänellä jo on näyttöä. Vaalimainontaankin kansanedustajuus antaa valttikortin: kansanedustajan työ itsessään jo on jatkuvaa vaalityötä, ja kansanedustajan palkalla on mahdollisuus laittaa syrjään kampanjointia varten.

Moni tuntemani vihreäkin kansanedustaja, joilla ei ole tukenaan korporaatioita tai suuryrityksiä, on pannut palamaan sellaiset kolmisenkymmentä tonnia kampanjointiin, eikä tämä tietenkään ole mikään tae valintaan. Kyllä sillä kuitenkin saa ostettua jo ihan kivasti mainoksia, mikä sekään tosin ei riittänyt niiden tuntemieni helsinkiläisten ehdokkaiden tapauksessa, jotka ihan tosissaan yrittivät. Pudotus mahtaa olla suuri kun siviilityöllä pitää maksaa pois kampanjavelat.

Vaikka kampanjointi antaa mahdollisuuden muillekin kuin niille väykille ja zysseille, ehkä kuitenkin voisi harkita vaikka 50 000 kampanjakattoa. Joka sekin on pulliaiselle käsittämättömän iso summa: se on melkein kahden vuoden palkkani ja melkein puolet tulevan asuntovelkani omasta osuudestani. Katottomuus tai katon laittaminen korkeammalle olisi vaarassa johtaa siihen, että eduskuntaan tulisi lisää harkimoita, ja mitkä heidän ansionsa sitten ovatkaan, niin ei ainakaan pienituloisen asia ole varmaankaan heidän muistissaan.

Äänestyssuosituksia muihin vaalipiireihin

Koska minulla on jonkin verran tuttavia muissakin vaalipiireissä kuin nykyisessä kreivikunnassani Uudellamaalla ja entisellä asuinsijallani Helsingissä, lyön kaksi kärpästä samalla iskulla, ja autan sekä ystäviä hädässä että hyviksi tietämiäni ehdokkaita kampanjoinnissaan.

Varsinais-Suomessa jos asuisin, ääneni menisi Suomen luonnonsuojeluliiton tiedottaja, luomuviljelijä, suurpetojen suojelija Laura Rantaselle, no 125. Hyviä ehdokkaita ovat myös ympäristöministerinä erinomaisesti onnistunut puheenjohtaja Ville Niinistö, no. 122 ja paljon syrjäseutujen elinvoimaisuutta ajava, pienelinkeinoja ja maaseutupolitiikkaa ymmärtävä varapuheenjohtaja Anne Bland, no 116.

Kaakkois-Suomessa asuvaa kehotan äänestämään Katja Andrejevia. Numero on 131.

Savo-Karjalan vaalipiirissä hyviä ehdokkaita ovat esimerkiksi ympäristöhistorioitsija Harri Hölttä (21), varapuheenjohtaja Krista Mikkonen (26) ja kokenut Jouni Vauhkonen (32).

Keski-Suomessa kannattaa äänestää suurta vihreää barbaaria, Touko Aaltoa numerolla 16. Energinen Touko on verkostoitunut tuleviin työtovereihinsa Jani Toivolan eduskunta-avustajana, ja tietää Sotesta kaiken tietämisen arvoisen. Keski-Suomen edustajanpaikka saattaa olla parista äänestä kiinni; nyt ääni Toukolle, ja teemme historiaa!

Oulun vaalipiirissä Mika Flöjt (10) on pitkän linjan luonnonsuojelija, joka tuntee etenkin vesistöt ja erityisen hyvin Talvivaaran metkut. Pro Hanhikivi-liikkeen perustaja Hanna Halmeenpää (13) taas on energia-asioiden asiantuntija.

Lapissa äänestäisin isoa nuorta vihreää miestä, Miikka Kerästä (112). Miikka uskaltaa rohkeasti pitää esillä vaikeitakin asioita, kuten sitä, millaista on olla homoseksuaali seurakuntanuori Lapissa.

Kahden kärjen taktiikalla Helsingissä

Jalkapallossa yhä useampi joukkue on viime aikoina siirtynyt yhden kärjen taktiikkaan, jotkut - kuten AS Roma - nollan. Perinteisesti kuitenkin suuri osa joukkueista pelaa yhden kohdehyökkääjän ja yhden maalisiepon taktiikalla, joissa edellinen sitoo vastustajan puolustuksen itseensä ja pudottaa irtopallot omille, jälkimmäinen tekee maalit.

Olen vuorotellen kannattanut Helsingissä Outi Alanko-Kahiluotoa ja Johanna "Nanna" Sumuvuorta eduskuntavaaleissa. En enää asu Helsingissä, mutta tiedän, että sanaani vielä jotkut kuuntelevat, niin kai velvollisuuteni on ääneni testamentata.

Outi on taktiikkani kohdehyökkääjä: tuo koko sydämellään tiukasti vähäosaisten puolesta taistelija. Olen häntä seurannut myös töideni kautta, joten en puhu vain lämpimäkseni. Asialleen todella omistautuneena Valtakunnallisen työpajayhdistyksen puheenjohtajana Outi on erittäin hyvin kartalla työn, työttömyyden ja opiskelun harmaalla alueella, TaTuSoTu -ryhmän yhtenä perustajista hän tietää taas apurahansaajien, taiteilijoiden, tutkijoiden ja pienyrittäjien huolet. Meitä molempia yhdistää myös kaupunkiluonto. Lisäksi olen nuorisotutkijanakin toimineena hyvin tietoinen siitä, että Outi on valittu Nuorisoyhteistyö Allianssin toimesta nuorisomyönteisemmäksi kansanedustajaksi.

Nanna taas on pelimuodostelmani fox-in-the box: äärimmäisen hyvä mutta tehokas tyyppi, jota arvostetaan puoluerajojen ylitse etenkin turvallisuuspolitiikan asiantuntijana. Nanna on, kuten Outikin, vähäosaisten esitaistelija.

Entä vaihtopelaaja? Silloin kun maalia ei synny kymmenistä paikoistakaan huolimatta, vaihdan kentälle köyhyystutkija Maria Ohisalon. Mariakin minulla on ilo tuntea henkilökohtaisesti, ja hänellä on hyvä meininki. Kaikki pelaa!