Asiakasmaksut sosiaalitoimeenkin?

Eilen Kansan Uutisten verkkoversiossa kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen totesi Eduskunnan Sote-lähetekeskustelun alla, että nyt ollaan tekemästä päätöstä sokkona ilman että tiedettäisiin mitä palvelut uudessa järjestelmässä tulevat maksamaan käyttäjille. Jos kerran ratkaisun on tarkoitus säästää noin kolme miljardia ja samanaikaisesti ohjata "valinnanvapauden" nimissä osa eli maksukykyisin osa asiakasvirrasta yksityisiin palveluihin, niin mitenkään muuten tätä yhtälöä ei voida ratkaista kuin nostamalla tuntuvasti asiakasmaksuja, jos nimittäin aiotaan pitää kiinni SoTe:n kolmannesta palvelulupauksesta eli palveluiden paremmasta saatavuudesta kiinni.

Tai sitten jo olemassaolevien asiakasmaksujen - muistan vielä ajan jolloin terveyskeskusmaksua ei ollut - lisäksi pitää kehittää asiakkuutta lisää esimerkiksi ottamalla käyttöön myös sosiaalitoimeen asiakasmaksut? Tämähän olisi loogista palveluiden integrointiajatuksen kanssa. Tässähän on koko ajan yritetty päästä "sosiaalista" eroon, se kun kuulostaa sosialismilta porvareiden korviin, ja parhaiten se tapahtuu tekemällä sosiaalitoimen asiakkaista todellisia asiakkaita. Ja maksava asiakashan on aina oikeassa, mutta vain maksava. Nämäkin asiakasmaksut voitaneen vähätuloisilla tai ainakin viimesijaisten etuuksien varassa elävillä sitten kierrättää - sosiaalitoimen maksettaviksi.

Toivottavasti en nyt tullut antaneeksi riistäjille käyttökelpoista ehdotusta, mutta veikkaan että tämäkin on jo Kokoomusnuorissa keksitty.

Aino-Kaisa Pekosen haastattelun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kun kansalaisyhteiskunta tehtiin kädettömäksi

Olen joskus aiemmin kirjoittanut, että kansalaisjärjestöjen tekemä vapaaehtoistyö kelpaa poliittiselle kentälle laidasta laitaan: vasemmistolle siksi koska se voimaannuttaa, vihreille yhteisöllisyys on hyve an sich ja porvaristolle taas se on kätevä olemassa, koska sille voi sälyttää sellaisia tehtäviä, joiden hoitamiseen supistetulta julkiselta sektorilta on viety pelimerkit. Etenkin kansalaisjärjestöjen ns. avososiaali- ja -nuorisotyö ovat oikeastaan osaltaan mahdollistaneet yhteiskunnallisen panostuksen keventämisen näihin, koska on luotettu, että asukastalot ja järjestöt hoitavat. Eivät hoida enää.

Tänään kerrottiin, että monin paikoin virallisia palokuntia aivan oleellisesti täydentävät vapaapalokunnat ovat monin paikoin halvaantuneet, koska työttömät eivät enää uskalla osallistua vpk-toimintaan. Koska passivoiva "aktiivimalli", jonka nimen pitäisikin siis oikeastaan olla passiivimalli.

Joko kyseessä on huomaamatta tapahtunut paradigmamuutos, tai sitten heikoimmat onkin tarkoitus heittää kuoppaan, ja päälle sammutettua kalkkia, kun heistä eivät enää huolehdi virallinen yhteiskunta, kansalaisjärjestöt on halvaannutettu tällä "aktiivimallilla" ja samoin aktiiviset työttömät.  Muuhun johtopäätökseen on vaikea tulla, jos kerran sekä kohteitaan hoitava että tekijöitään voimaannuttava vapaaehtoistoiminta on paitsi turhaa, myös estettyä. Tai sitten Sipilän hallituksessa vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee, taaskaan.

IS:n jutun aiheesta voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.

Kyllä se runkkaaminen onnistuu työaikanakin

Kansanedustaja Antero Vartia (vihr.) on puolueensa yleisestä linjasta poiketen perustuloskeptikko. Ainakin mitä tulee sen vastikkeettomuuteen. Ei pääse tätä vihreää luonnehtimaan elämäntapaintiaaniksi, vaikka ei yksi pääsky kesää teekään:

Työttömänä olen toki pelannut Pro Evolution Socceria, mutta olen myös - ilman työvoimahallinnon siunausta - tehnyt väitöskirjaa ja huoltanut itseäni, siis uusintanut työvoimaani juoksemalla. Jos olisin vielä enemmän tehnyt sitä väitöskirjaa kuten esimerkiksi väitellyt, sittenpä kantaisin vieläkin ylikoulutetumman stigmaa niihin töihin, joihin työhistoriani oikeuttaa hakemaan.

Niin, siitä pornosta. Opin jo 90-luvulla silloin Kokoomuksessa toimineelta tuttavaltani, että mistä sitä pornoa oikein voi katsoa. Se muuten onnistuu ihan työajallakin, valisti hän. Moni näkisi Vartialle Vihreitä luontevamman poliittisen kodin Kokoomuksesta, vaikka onkin runkkausskeptikko.

Se, että puolueella ei ole linjaa suhteessa vasen-oikea, vaan edellä, on kaksiteräinen miekka. Joskin Antero Vartian kaltaiset näkyvät vihreät houkuttelevat joitakin liikkuvia markkinaliberaaliäänestäjiä Kokoomuksesta vihreisiin, näitä pääskysiä tulisi olla paljon enemmän jottei enää vaalimökillä tultaisi uimaan liiveihin ja syyttämään stallariksi. Eikä tarvitse olla stallari, että tällaiset ulostulot vieraannuttavat, vaan esimerkiksi punertava tai vihertävä vihreä.

Niin hippi en ole ettenkö näkisi pilviä perustulon auringon edessä. Se kuitenkin mahdollistaisi työttömälle hyödyllisen osallisuuden, esimerkiksi opiskelun tai vapaaehtoistyön vailla pelkoa karensseista sovitellun päivärahan päätöstä odoteltaessa. Siitä olen yhtä mieltä Antero Vartian kanssa, että työttömältä puuttuvat riittävät kannustimet. Kannustimien puuttuminen ei kuitenkaan ole työttömien vika, eikä siitä pidä tarjota pakottimia. Perustulo ei ole taikasauva mutta se kuitenkin lisäisi työttömän vapausastetta tehdä jotakin hyödyllistä eikä esimerkiksi olla kilpailua vääristävässä pakkotyössä. Tämä yksilönvapaus ei kuitenkaan ole ennenkään porvarille kelvannut, sillä se on väärää yksilönvapautta.

Jussi Korhosen bloggauksen, jossa asia huomattiin, voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa. Sieltä on myös kuvamateriaali peräisin.

Maahanmuuttaja, kuin ruma ankanpoikanen.

Poistin Facebook-kavereistani erään kokoomuspoliitikon joka ei ymmärtänyt, miksi ns. laittomien maahanmuuttajien piilottelun kriminalisointia kauhistellaan. Armoa ei voi kenellekään opettaa, mutta suosittelisin lukemaan Andersenin klassikkosadun Ruma ankanpoikanen silloin kun mietitään, miten kohdellaan toisia ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse on. Sadussa ankaksi haluava pikkujoutsen ei vaadi iiikoja: hän vain haluaisi elää rauhassa muiden kiusaamiselta, suojassa ankarilta luonnonoloilta ja metsästäjiltä, kissoilta ja muilta hänen henkeään uhkaavilta vaaroilta. Lopussa kiitos seisoo, ja lapset pitivät häntä kauneimpana kaikista. Hän oli onnellinen, mutta ei ylpeä: viimeinkin hän sai liukua veden pinnalla kaikessa rauhassa auringonpaisteessa. Jos rumasta ankanpoikasesta voi tulla kaunis joutsen, ehkä patamustasydämisestä porvaristakin voi joskus kasvaa lähimmäinen. Toivottavasti.

Quo vadis, Vihreät?

Monen linkkaaman Stadarin - en tilaa sitä, joten ensimmäinen viitteeni siitä on toisen käden siteeraus - jutun mukaan Emma Kari on Vasemmistoliiton kannattajien suosikki Vihreiden puoluejohtoon. Tämä on puoluetaktisesti sikäli kannattamatonta pelailua, että ehdokkaista juuri Kari - ja ehkä Ohisalo - on lähinnä Vasemmistoliittoa. Ohisalo sisällöllisesti ja Kari politiikanteon tyylin perusteella, ja politiikassa tunnetusti asiat ovat niin kuin näyttävät.

Vaikka näin yleinen politiikan suunta reivautuisikin vähän vasemmammalle, samalla heidän valintansa tarkoittaisi sitä, että Vasemmiston äänestäjien sieluista syntyisi suurempi kilpailu. Emma Karin - ja luultavasti Ohisalonkin - valinta houkuttelisi siis liikkuvia punavihreitä äänestäjiä Vihreisiin Vasemmistoliiton sijaan, ja kuitenkin äänestäjien määrä on vakio.

Saman jutun mukaan Kokoomuksen kannattajat kannattavat Aaltoa, vaikka sitten Aalto voisikin houkutella joitakin mahdollisia Kokoomuksen äänestäjiä Vihreiden kannattajiksi. Ei tässä oikein ole logiikkaa, ainakaan jos halutaan maksimoida oman puolueen kannatus muiden kuin omien ydinkannattajien eli jäsenten keskuudessa. Voi tietysti olla, että yleinen trendi vie oikealle, mutta siltikin ainakaan yhden vaalikauden aikana porvarillisesti ajattelevien äänestäjien määrä tuskin lisääntyy, ainakaan jos Sipilän hallituksen politiikalla on mitään seurauksia. 

Puheenjohtajan valinnassa on siis kyse paitsi puolueen suunnasta, myös kilpailusta liikkuvista äänestäjistä. 

Nuorille ökyille mannaa kahdella kädellä

Porvoon porvaripuolueet (Kok+RKP) päättivät sitten korottaa apulaiskaupunginjohtajan ja toimialajohtajien (kuten sivistys- ja sote-johtajan) palkkoja 400 eurolla kuukaudessa, aikana, jolloin KiKy alentaa näiden alojen efektiivisiä palkkoja. Yleensä tällaiset pruukataan perustella sillä, että muuten ei näihin saataisi kyvykkäimpiä hakijoita vaan sellaiset hakeutuisivat muuten Terveystaloon ja Attendoon. 

Nämä "nöyrät kyvyt" tarkoittavat Laura Männistön ja Lasse Männistön kaltaisia nuoria ökyjä, jotka saavat kaikkea mannaa kahdella kädellä: Soten myötä kultaisia oksia ja entistäkin kilpailukykyisempiä julkisen sektorin työpaikkoja. Siis palkaltaan.

Mitä tämä hyvin palkattu johtajisto sitten tekee? Yksityistää julkisen terveydenhuollon tai vähintäänkin antaa sellaisia sisäpiirin tietoja julkisen terveydenhuollon asiakasrakenteesta, joka romuttaa julkisen terveydenhuollon kilpailukyvyn lopullisesti, jättäen sinne vain sarjahoidettavat tai elämäntapasairaat.

Kyse on siis Sote-alojen johtajiston palkkakilpailukyvystä, viis suorittavasta sektorista, joka tekee sikariportaankin tuloksen. Henkilöstön selkänahasta tämä tulos revitään niin että hoito- ja opetusaloilla mietitään tarkasti, onko varaa mennä enää Lintsille lasten kanssa kesälomarahoista. 

Kokoomuksen ymmärrän, mutta nyt tuli todistettua, että RKP:kin on porvaripuolue.

Miksi vasemmistolaiset eivät äänestä?

Kuntavaalien jälkeen on alkanut tavanomainen jälkipyykki, etenkin voittaneissa ryhmittymissä, tai niiden edustajia lähinnä tunnen. Jos Vihreät ovat pitäneet - tähän saakka - ikuisena ongelmana potentiaalisen kannatuksen realisoitumattomuutta, niin Vasemmistolla vasta sitä piilokannatusta jääkin realisoitumatta. Miksi, semminkin kun juuri nimenomaan äänestämättä jättävien, jos keiden, kannattaisi käyttää tämä oikeutensa?

Sosiaalisessa mediassa moni vasemmistolainen on tarjonnut syyksi oman kodin puutteellista "demokratiakasvatusta": siis sitä, että kotona ei olla opittu osallisuuden mallia. Varmaan osittain näinkin. Sitten asian toinen puoli on se, miksi sitten poliittinen oikeisto eli Kokoomus hyötyy säännönmukaisesti alhaisesta äänestysaktiivisuudesta? Miksi Kokoomus saa äänestäjänsä uurnille? Kokoomuslainen vastaus tähän olisi se, että riittävän moni uskoo trickle down-teoriaan eli siihen että hyväosaisilta tippuu sen verran muruja että jo sillä laihempi pärjää; toiseksikin vasemmiston politiikka tekee kaikista yhtä köyhiä ja kurjia kun taas oikeistolainen politiikka tekee äänestäjistään niin kauniita ja rikkaita kuin he itse halajavat, ja niistä muista ei niin väliä kun eivät osaa itsestään huolehtia sen vertaa että pääsisivät uurnille. Korkeintaan tuhkauurnille. Kokoomusta äänestävät ne, joilla jo menee hyvin ja ne, jotka haluaisivat, että heihinkin tarttuisi edes osa menestyjien kultapölystä.

Edelläsanottu johtunee siitä, että kokoomuslaisesta politiikasta hyötyvät saavat asiansa hyvin ajetuiksi: nythän verotus, varsinkin pääomaverotus on ihan hävettävän alhaalla, ja hyvätuloisten valinnanvapaudesta on kyllä osattu huolehtia. Tämä on itseään vahvistava kehä: kun omat edut tulevat ajetuiksi, kannattaa äänestää. Ja päinvastoin, mikä on itseään vahvistava kehä sekin, noidansellainen: jos poliittinen porvaristo porskuttaa vasemmiston kustannuksella, tällöin vähäosaisia auttava toisenlainen politiikka, joka lähtee verovaroilla maksetuista julkisista ja universaaleista palveluista, ei ole ajankohtainen.

Toki Vasemmiston valuma olisi edes hitusen vähäisempi ilman sitä ikiaikaista keskinäistä riitelyä siitä, kuka on kaikkein eniten kosher ja kuka on revisionistisin, ja ilman sitä riitelyä esimerkiksi Yrjö Hakanen olisi ollut jo kansanedustaja. Vaikka nämä SKP:t ja KTP:t ovatkin paperipuolueita, niin ei tällainen keskinäinen päättämätön kyräily vakuuta ainakaan äänestäjää. Kokoomuksessa ei tällaista keskustelua käydä, eikä sitä katsota tarpeelliseksi, Rydmanin Ville ja Pietikäisen Sirpa mahtuvat hyvin saman brändin alle.

Voin antaa kokemuksestani esimerkin siitä, miten syväluotaavaa Kokoomuksen aatteellinen keskustelu voi olla. Kun ilmoitin alkusyksystä 1992 jättäväni kaikki tehtävät Kokoomusnuorissa, minulle soitti eräs sen ajan vaikutusvaltaisimpia valtakunnallisen Kokoomusnuorten järjestön edustajia, udellen, oliko kyseessä kaipuu tehdä aatteellisempaa politiikkaa, tarjoten paikkaa aatetyöryhmässä. Muistaakseni tämän jälkeen kysyi hintaani kun ensimmäinen tarjous ei napannut. Sanoin etten ollut myytävänä. Ihan kuin sillä olisi väliä, olisiko isäni ajamatta BMW:ta tai Mersua, kuten pohdiskeli eräs kokoomusnuorikaverini kysellessään minua ex tempore -skimbausmatkalle Itävaltaan "voit varmaan lainata isäsi Mersua. Ai eikö ole. No Bemaria sitten" henkilölle, joka on ainakin kolmannen polven autoton.

Kokoomus, jos mikä, on eturyhmäpuolue, vaikka he kiistävätkin yhteiskuntaluokkien olemassaolon, ne kun ovat laadullisia suureita ja Kokoomus uskoo määrään, vain siihen, jonka voi laskea. Leipäjonoissa seisojista, laitossiivoojista, opiskelijoista, työttömistä yksinhuoltajista ja eläkeläisistä ei oikein saa ryhmää. Jos esimerkiksi Kajaanin homot ovat ryhmä, Helsingin heterot eivät ole.

Miksi sitten vähäosaisten satunnainen parlamentaarinen protestointi ei kanavoidu Vasemmistoliittoon vaan pikemminkin Tony Halmeen kaltaisiin omankädenoikeudenjulistajiin? En osaa antaa muuta vastausta kuin sen, että jos tarjolla ei ole vastauksia niin ainakin voimaannuttamista. Kuten Susan Fainstein sanoi, Vasemmisto on ehkä löytänyt objektin, tavoittelemisen arvoisen utopian, mutta subjekti, joka kokee tämän utopian tavoittelemisen arvoiseksi, on jäänyt hahmottelematta.

EK maksaa velkojaan hallitukselle

EK:n toimitusjohtaja Veli-Matti Mattilan höläys, jonka mukaan suomalaisten palkkatasoa pitäisi laskea 10-15% ja että vielä tarvitaan monta KiKy:ä, on ansaitusti räjäyttänyt interwebin. Erityisen pahalta tämä näyttää kun sen on sanonut mies puolentoista miljoonan vuosituloilla. Niin että siinä sitä Juha Sipilän peräänkuuluttamaa johtajiston moraalista esimerkkiä.

Jokunen kommentaattori on pitänyt Mattilan aivopierua - kuten eräs uutistenlukija oli sitä aiheesta nimittänyt - kuin vasemmiston tilaustyönä: nyt manataan esiin jo kuolleeksi julistetut yhteiskuntaluokat ja julistettiin luokkasota. Toki yhteiskuntaluokkien manaaminen palvelee vasemmistoa, sillä oikeiston intresseissä ei ole myöntää luokkien olemassaoloa tai mahdollisuuksien epätasa-arvoa, mutta jos tämä palvelee vasemmiston kampanjointia, niin kuntavaaleissa onkin sitten parasta tulla rökälevoitto, muuten tämän Mattilan lausunnon varjolla hallitus voikin näyttäytyä jos ei nyt ihan hyväntekijöinä niin ainakin duunarin puolustajina ökyilyä vastaan, kuten eräs kommentaattori Facebookissa ehdottikin.

Hallitusohjelmahan näyttää EK:n kuiskaamalta, ja ei ole ihan poishaettua, että tämä Mattilan lausunto kuuluisi porvarihallituksen ja EK:n väliseen vastavuoroiseen sopimukseen, jossa EK maksaa velkojaan takaisin hallitukselle tällä "varomattomalla lipsautuksellaan", joka saattaakin olla hallituksen tilaustyö, sumuverho hallituksen leikkauksille. Kun Mattila heittäytyy uhrilampaaksi puolentoista miljoonan vuotuisilla tuloilla, jotka varmasti pehmentävät hänen mahdollisia kärsimyksiään, niin jopa Kokoomus näyttää maltilliselta ja yhteistyökykyiseltä palkansaajan ystävältä; ehtihän jo ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänenkin hillitsemään ja toivomaan EK:lta malttia.

Minä en toivo mitään malttia. Luokkasota on julistettu, ja toivon sellaista opposition maanvyörymävoittoa, joka vetää maton alta hallituspolitiikan legitimiteetiltä, ja lopullisesti Sipilän rosvohallituksen tuhon sinetöisi Halla-Ahon valinta Perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

Hyödytön maisteri vastaa porvaritrollille

Uusimaan virkansapuolestatrolli Pietilä, jonka tehtävänä on toisten mieliä myrkyttämällä kai herätellä lukijoissaan patoutuneita aggressioita, kirjoitti 19.10 lehdessä tutkimuksesta seuraavaa:

"Opettajien ja professorien tuottavuutta on lisättävä ja hallintoa kevennettävä": Tämä virke tiivistää Pietilän kirjoituksen sisäisen ristiriitaisuuden. Porvarihallitus keventäessään yliopistoista hallintoa tekee tällä teollaan mahdottomaksi mainitun tuottavuuden lisääntymisen. Kuka hyväksyisi matkalaskut, korjauttaisi (ja usein jopa korjaisi) kopiokoneet, suunnittelisi seuraavan lukuvuoden opetuksen, rekisteröisi opintosuoritukset ja kirjoittelisi erilaisia todistuksia, ellei hallintohenkilökunta: amanuenssit, suunnittelijat, opinto- ja toimialasihteerit?

Omat yliopistokokemukseni ovat 1990-luvulta, Pietilän mainitseman "tehostamisen" alkuajoilta. A-P Pietilälle suosittelisin sitä, että vierailisi yliopistolla tarkistamassa, mitä siellä nykyään tehdään. Käsitykset kannattaa päivittää sieltä 70-luvulta, jolloin ehkä vielä jokunen tosentti suunnitteli sätkätupakan ja Erkin pikakiväärin innoituksella Franzenian C-luentosalissa eli Cellassa veronmaksajien rahoilla vallankumousta.

Lähetin kirjoitukseni Uusimaa-lehteen, jossa sitä ei vielä olla julkaistu. Kun tämä on vastine kyseisen lehden julkaisujohtajalle, en tätä suoranaisesti ihmettele.

Miksi kirkollispyhistä on tärkeä pitää kiinni

Erään Facebook-kaverini seinällä käytiin vilkasta keskustelua kirkollispyhistä, puolesta ja vastaan, ja siihen osallistui monenlaisten tunnustusten edustajia. Useampi argumentti käytettiin sen puolesta, että valtionkirkon erityisyys yleisten vapaapäivien määrittelyssä pitäisi purkaa. Ymmärrän tämän tasapuolisuusargumenttina, joka tosin johtaisi pian siihen, että ne vapaapäivät kutistuisivat kuin pyy maailmanlopun edellä.

Lukitsisin kyllä nykyiset evankelisluterilaisen valtionkirkon pyhäpäivät. Tätä en tekisi korostaakseni jo muutenkin selvää kulttuurisen evankelisluterilaisuuden dominanssia, vaan suojellakseni ylipäätään vapaa-aikaa. Sen kukin sitten saa viettää ihan niin jumalattomasti kuin haluaa.

Työntekijöiltä muutenkin kiristetään vyötä, ja yksipuolisesti heikennetään heidän oikeuksiaan, ainakin mikäli se porvarihallituksesta riippuu. Vaikka sitä onkin porvarihallituksen politiikasta lukuisine epäpyhine ratkaisuineen vaikea päältä uskoa, niin kyllä katolilainen Soini, lestadiolainen Sipilä ja uskontojaisänmaapuolueenjohtajavirkansapuolesta Orpo pyhittänevät sentään pyhää. Jos vapaapäivien kalenterista poistettaisiin joulu, pääsiäinen ja joitakin vähäpätöisempiä pyhiä, on naiivia luulla, että ne menetetyt pyhät voisi pitää joskus muulloin haluamaansa aikana. Ei varmastikaan voisi. Ei kai KiKy-hallitus nyt lahjaksi vahingossakaan avaa yhtään uutta mahdollisuutta vapaaseen, joten menetetyt pyhävapaat olisivat menetettyjä vapaita. Yksikään mahdollisuus varastaa työntekijältä ei jää näiltä rosvoilta käyttämättä.

Joskus nuorena periaatteellisena kohkapäänä ajattelin, että olisi kohtuullista avata ateisteja varten kaupat joulupäivinä. Kas kun ei avata omia kauppoja, ja seuraava askel onkin sitten jakaa kaupunkitila tunnustuksien mukaan, kadun toista puolta kristityt ja toista jumalattomat. Sellaistakin on kokeiltu, jos sattumoisin joku on historiantunnilla kuullut. Nyt perheellisenä arvostan vapaata niin paljon, että minulle on aivan sama, mihin suuntaan niiden takia pitää kumartaa tai pyllistää, ja jos vapaiden pyhittämiseen tarvitaan pyhyyden käsite, pidän pyhän mielelläni, semminkin kun nykypolitiikassa, jossa kaikki mitataan rahalla, loistaa pyhyys poissaolollaan. On tärkeää suojella viimeisiäkin tulosmittaukselta vapaita vyöhykkeitä, rauhoittaa ne, ja varmistaa tämä rauhoitus pyhityksellä.

Habermas oli sittenkin väärässä

Habermas oli sittenkin väärässä. Ihminen ei lajina ole oppiva eläin siinä mielessä, että seuraavat sukupolvet olisivat vapaita aiempien sukupolvien tekemistä virheistä. Tiede on ehkä itseään korjaava systeemi, mutta se on lopultakin omalakinen ja itseriittoinen, ja ulkomaailma vaikuttaa siihen tieteen omien lakien mukaisesti. Tieteessä Habermasin uskomus, tai oikeastaan toivomus siitä, että kommunikaatio perustuisi rationaalisuuteen, jossa parhaiten perusteltu tosi uskomus vakuuttaisi vähitellen kaikki toisetkin, saattaa vielä päteä. Missään muussa inhimillisessä instituutiossa ei.

Ajatellaanpa systeemitasolla vaikkapa sotia. Ei niistä olla päästy eroon. Tai "irrationaalisista" uskomusjärjestelmistä, joita uskonnoiksi sanotaan, sillä ne ovat funktionaalisessa mielessä hyvinkin järkeviä. Ihmisen on järkevä uskoa turvallisuudentunteensa ja yhteisön turvallisuutensa vuoksi. Yksilötasolla taas on helppo osoittaa lukuisia, kaikille tuttuja vastaesimerkkeja: Habermas oli väärässä. Erityisen huonosti hänen uskomuksensa - tieto voi olla hyvin perusteltu tosi mutta siltikin uskomus - järkevän argumentin ylivoimaisuudesta soveltuu politiikkaan,

Tästä on mahdotonta olla löytämättä esimerkkejä, jos yhtäänkään pitää silmiään auki. Vai miten muuten on perusteltavissa se, että mukakaupungistunut kansa äänestää agraaripuoluetta tai duunari porvareita? Kyse ei ole väärästä tietoisuudesta, kyse on sanoiksi puettujen aatteiden markkinoinnista. Tätä on parhaiten tuntemani puolueen, Vihreiden, ollut vaikea ymmärtää, kun usko niihin parhaimpiin perusteluihin on ollut niin vankkumaton.

Heikkopäiset pitävät terrorismia yhtenä esimerkkinä siitä, että sivistys ei vielä ole saavuttanut kaikkia pimeitä kolkkia, ja totuus on niinkuin se luetaan. He tulevat olleeksi ihan oikeassa: paljon on pimeitä kolkkia, joissa asuu houkkia. Sinne ei rationaalisen argumentaation kaiku kuulu sen paremmin kuin mullahin huutokaan.

EK:n ja rasistien epäpyhä allianssi

Sinänsä mainio some-kampanja "Mun tulot ei (väärin taivutettu, mur!) riittäisi perheenyhdistämiseen" on joutunut trollien valtaamaksi. Nämä trollit eivät erota netto- ja bruttotuloja, ja omia ja toisten tuloja toisistaan.

"Seinähullut suvakit perustaneet protestisivun. Tarvitaan sinunkin mielipitettä sinne. °Käy kurkkaamassa."

Nämä trollit näkevät kaikkialla suvakkien salaliittoja, joissa kaksin käsin vedetään muslimeita Suomeen. Ja taustatukea näille antavat porvarit, joiden mielestä syntyperäiset, jotka eivät yllä niihin kriteereihin, joita nuivat ovat maahanmuuttajille asettaneet, ovat näköharha. Heidän maailmassaan vain yhden lajin nettosaajat riittäisivät.

Voi sitten olla, että minä itse näen salaliittoja. Näen sellaisen salaliiton, jossa porvarit ovat tarjonneet ruikutuspuheensa rasistien aseeksi. Nyt nuivistokin valittaa, että bruttotuloiltaan perheenyhdistämisrajan alittava suomalainen ruikuttaa, jos hän toivoo vaaditun 2600 nettotulorajan ylittäviltä empatiaa ja suhteellisuudentajua. Kai se sitten on ruikutusta, jos enemmistö toivoisi Laura Rädyn kaltaisten vieraantuneiden tuntevan paremmin niiden ihmisten todellisuutta, josta on päättämässä.

Jos rasistien mielestä maahanmuuttajat käyvät suomalaisten taskuilla, niin mitä sitten on sanottava verosuunnittelua harrastavista ökyporvareista? Laillistettuja varkaita, jotka aiemmin pienen ihmisen asialla olleet rasistit hyväksyvät, tai ainakin sulkevat tältä varkaudelta silmänsä, he kun ovat rasistien agendalle hyödyllisiä.

Molemmat hyötyvät toisistaan. Rasistit antavat ilmaiseksi käyttöönsä porvarihallitukselle yhden lisäargumentin säästää verovaroja, ja porvarit taas ovat luovuttaneet rasistien käyttöön ruikutuspuheensa. EK siis tarvitsee tässä yhteiskunnallisessa todellisuudessa liittolaisikseen rasisteja, ja rasistit saavat puheelleen lisää pontta porvareilta.

Setämiesten kauhu

Setämiehet kauhistuivat. He pelkäävät demokratiaa, ja koettavat naamioida tämän vaivautumisensa, joka seuraa heidän demokratianvastaisuutensa paljastumisesta, huoleksi demokratian tilasta.

Kun nyt Li Andersson odotusten mukaisesti huudettiin jo ensimmäisellä kierroksella Vasemmistoliiton neuvoa-antavassa, moraalisesti sitovassa jäsenäänestyksessä puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, tätä kauhisteli esimerkiksi Iltalehti seuraavin sanakääntein:

"Tällainen puheenjohtajan valintatapa on problemaattinen. Eikö puoluekokouksen pitäisi valita puheenjohtaja ja käydä sitä ennen asiaa koskeva keskustelu. Nyt päätös on sinetöity etukäteen valmiiksi ja puoluekokous saa vain taputtaa. Tästä tulevat mieleen ihan toiset järjestelmät kuin länsimainen demokratia."

Iltalehdessä ei näemmä tiedetä sitä, että ainut puolue, jossa kaikki jäsenet voivat halutessaan osallistua puoluekokoukseen, on Perussuomalaiset. Vihreätkin valitsivat Ville Niinistön 2011 samalla menettelyllä, joten Vasemmistoliitto ei edes tässä keksinyt mitään uutta sanotun demokratian rapauttamiseksi. Vihreissä, joka on ollut Vasemmistoliittoon verrattava puolue kooltaan, puoluekokoukseen mahtuu vain muutamia satoja jäseniä, alle 10% jäsenistöstä.

Puoluekokous on siis jo valikoitunut elin. Vaikka Andersson nimetään siellä puheenjohtajaksi yksimielisesti muiden ehdokkaiden vetäytyessä Anderssonin ylivoiman edessä pois kisasta - hekin haluavat kunnioittaa vetäytymisellään jäsenistön tahtoa - niin jos melkein 2/3 puolueen jäsenistä osallistui puheenjohtajavaaliin, ja heistä melkein 2/3 eli yhteensä lähes puolet puolueen jäsenistä kannattaa Anderssonia puheenjohtajaksi, tämän parempaa tapaa nyt ei olla keksitty saada tietoa kaikkien jäsenten kannasta.

Paitsi Pohjois-Koreassa. Siihen ilmeisesti Iltis viittasikin, mutta huti tuli, siellä kun jäsenistö ei pääse äänestämään mistään.

Setämiesten kannattaisi päivittää tietonsa demokratiasta. Siihen kuuluu sellainenkin mahdollisuus kuin suora kansanäänestys, joka ei ole sama asia kuin kansandemokratiaksi eufemistisesti nimetty puoluejohdon kaikkivaltaisuus, joka on ollut valttia eräissä reaalisosialistisissa järjestelmissä. Ilmeisesti setämiehet pelkäävät Anderssonia, ja ehkä Iltistä vaivaa henkinen perussuomalaisuus, jos kerran sen mielestä kaikkien pitäisi päästä valitsemaan puheenjohtajaa. Tai pohjoiskorealaisuus. Kai Andersson on porvarillisten, hyvätuloisten, jämähtäneiden setien kauhu, nuori ja sanavalmis nainen opposition äänitorvena ja kasvoina.

Veikka Lahtisen mainion analyysin Li Anderssonin valinnan mediareseptiosta voi lukea klikkamalla bloggaukseni otsikkoa.

Hyvätuloisten uudistus

Jos Sote-uudistukseksi kutsutusta Iisakin kirkosta tulisi vielä Sipilän hallituskaudella jotain, niin siinä saavat molemmat hallituspuolueet jotakin: Kepu saa maakuntansa, ja Kokoomus veroparatiisinsa. Perussuomalaisista ei sen enempää voi tässä yhteydessä mainita, paitsi että he siunaavat tämän sopimuksen äänettöminä yhtiömiehinä.

Uudistuksen taustalla häärineen arviointiryhmän johtajan, Tukholman Karolinska Institutetin professori Mats Brommelsin mukaan palveluiden tuottajille maksettavien korvausten ja potilasmaksujen on oltava samojen kaikille palveluntarjoajille. Koska porvarihallitukselle on ideologisesti mahdotonta nostaa veroastetta, ainoaksi vaihtoehdoksi kustantaa uudistus jää Brommelsin mukaan "yllättäen" nostaa potilasmaksuja.

Pienituloiset, jotka käyttävät terveyskeskuksia, pannaan siis kärsimään nahoissaan suurempituloisten valinnanvapaudesta, nousevien potilasmaksujen muodossa. Kansan, etenkin pienituloisen kansanosan, terveydestä viis, kunhan hyvätuloiset saavat valinnanvapautensa ja yksityisten palveluntarjoajien verot piilotetaan veroparatiiseihin, joista käsin niillä ei voida kustantaa esimerkiksi pienituloisia hyödyttäviä julkisia palveluita.

Sellainen on Sote á la Kokoomus.

Ylen uutisen aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Yksityistetään Sote-sumuverhon alla

Kepu siirsi kunnallisvaaleja lähinnä vain siksi, jotta kunnissa ehdittäisiin toteuttaa mahdollisimman paljon hyvinvointivaltion alasajoa. Missä määrin tämä tehtiin hallituksen pitämiseksi koossa - eli Kokoomuksen pitämiseksi tyytyväisenä, ja missä määrin keskusta on siirtynyt oikealle, on minulle hieman epäselvää.

Esimerkiksi päivähoitoryhmien kasvattamiset ja subjektiivisen päivähoidon purkamisethan jäävät valtuustoille, ja veikkaan, että jos vaalit pidettäisiin alkuperäisellä aikataululla eli syksyllä 2016, ei porvarihallituksen myyräntyö menisi läpi paitsi patamustimmissa kunnissa. 

Kunnallisvaalien siirtäminen on salajuoni, mutta myös puolihuolimaton sivutuote siitä, että Kepu ja Kokoomus eivät osaa päästä yhteisymmärrykseen Sote-uudistuksesta, ja tätä erimielisyyttä voi myös käyttää sumuverhona yksityistämisille, joista ehkä sittenkin vallitseekin yksimielisyys päähallituspuolueiden kesken. Tai mikä sumuverho se on, koska Kokoomus vaatii Soten yhteydessä palveluiden avaamista markkinoille. Perussuomalaisten osaksi jää tässäkin hiljaisen yhtiömiehen rooli, niin Sotessa kuin markkinaistamisessakin. 

Kaikki(en maiden) proletaarit, yhtykää!

Monen ammattiliiton rivijäsenen ensireaktio oli varmasti pettymys, jos oma liitto on vahvistanut hyväksyvänsä ns. yhteiskuntasopimuksen sanelupolitiikan, sillä eiväthän useimmat työntekijät saa siitä mitään. Ei torjunta ole mikään voitto. Ymmärrän hyvin sekin, jos moni on tehnyt tästä johtopäätöksen erota liitostaan. Se oli omakin ensireaktioni, vasta syksyllä JHL:ään liittyneenä, alkaa etsiä uutta liittoa. Petyin kun havaitsin, että näköjään pienipalkkaisia, nöyrästi tottelemaan tottuneita julkisten hyvinvointialojen työntekijöitä edustaa liitto, joka nöyrästi tottelee.

Kuitenkin, juuri nyt jos koskaan kannattaa kuulua AY-liikkeeseen, ja juuri nyt, jos koskaan, kaikkien palkansaajien kannattaa pitää yhtä. Eroamalla omista liitoistamme, teemme juuri hallituksen tavoittelemalla tavalla, ja toteutamme SSS-hallituksen piilo-opetussuunnitelman, joka on julkilausutun paikallisen sopimisen avulla heikentää AY-liikettä ulkoapäin sen lisäksi tuhota AY-liike kokonaan, rapauttamalla se sisältäpäin.

Tätä iloa ei hallitukselle, EK:lle ja porvareille kannata antaa.

Itsensäsiirtohinta kansalaisille!

Oikeistolle ihmisyyden ylin mittari on kuluttaminen. Luen oikeistoon tässä myös liberaalit yleensä, ja heitä löytyy melkein kaikista puolueista. Jos se, että ihmisarvo riippuu kulutuskyvystä, ei ole aiemmin tullut selväksi, niin nyt viimeistään tuli siinä, miten Kataisen hallitus junaili maamme sähköverkoston yksityisen toimijan yksityisomaisuudeksi, tämän nostaen saneluluontoisesti ja kertaheitolla kuluttajasähkönsiirron hintaa.

Tässä olisi tutkivalla journalismilla töitä, kuka tästä hyötyi. Ketkä hyötyivät lähes verottomista eläkefirmojen sijoituksista, näiden "Carunan" ja "Elenian" (mitä ihmettä nuokin tarkoittavat) johdon lisäksi? Joskin voi näyttää hyvältä, että eläkesijoituksia vahtivat demokraattisesti valitut tahot, tästä kaksoissidoksesta aiheutuu myös jääviysongelma, vai tietääkö joku sellaista mekanismia, miten rahasäkin intressejä voi vahtia ottamatta huomioon sen omistajien intressejä, ja tietääkö joku sellaista mekanismia, jossa pyyteellinen osapuoli ei toimisi pyyteellisen osapuolen tavoin, ja siihen pyyteellisyyteen kuuluvat palvelukset ja vastapalvelukset.

Kapitalistien on mahdotonta tunnustaa vapaan kilpailun johtavan keskittymiseen, joka johtaa oligopoliin. Vastaväitteenä joku kapitalisti voi esittää, mitä tapahtui kilpailun myötä pitkän matkan bussiliikenteen hinnoille (lukuunottamatta ns. lipputuotteita, joihin tämä ei ole vaikuttanut). No, kyllähän tämä kieltämättä näkyi positiivisesti kertalippujen hinnoittelussa, mutta erotuksena sähköverkkoon on se, että teitä ei voi myydä, tai kyllä kai nekin voi siinä missä liikeyrityksiä nyt voi myydä.

Kyllä liikeyritykseksi muutetun, entisen liikelaitos-Destian myymistä on jotenkin helpompi ainakin ajatella, kuin Tie- ja vesihallituksen. Jos ajatellaan, että Suomi myisi Destian Luxemburgiin, jokainen tielläliikkuja joutuisi tavalla tai toisella maksamaan itsensäsiirtohintaa, ja helpoimmin tämä olisi kerättävissä joukkoliikenteen lippujen hinnoissa.

Tosin Matkahuollolla on edelleenkin oligopoli bussi-infran osalta kilpailulle avatuilla kvasimarkkinoilla, mikä ilmenee esimerkiksi siinä, että heillä on yksinoikeus linja-autoasemien käyttöön. Tätäkään ei yksityistämis- ja kilpailutususkontoa tunnustava kapitalisti varmaankaan myönnä.

Edellisten esimerkkien luulisi kuitenkin opettavan sen, että valtion infrastruktuuria ei kannata yksityistää, enkä tarkoita infralla junia, vaan infran infraa eli raiteita. Anne Bernerin tekemisiä kannattaakin pitää silmällä.

Jos jotain hyvää tästä koplauksesta seuraa, on se, että sähkölämmitettyjen talojen kysyntä romahtaa, mikä johtaa pakkoon laskea talojen myyntihintoja.

Taloussanomien jutun aiheen ympäriltä voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Työttömät tohtorit kilpailukykyä pelastamassa

Ihmettelen, miten oman alansa korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden irtisanominen pienentää työttömyyttä. Miten yliopistolla ja ehkä vain siellä uraa tehnyt "tuotteistaa" osaamisensa? Minne? 

Toki akateeminen tutkija on useimmissa tapauksissa hakemisen ekspertti, hänhän on tottunut hallinnoimaan hakemuksia ja apurahoja. 

Kilpailukyvystä ja innovaatioista en tässä puhu mitään, sillä ne on jo heitetty romukoppaan, se osa, joka ei ole aivovuotanut sivistysvaltioihin, vieden projektirahoituksensa ja tutkimusryhmänsä mukanaan esimerkiksi Norjaan. 

Verotus vähentää porvarillisen katsantokannan mukaan innovatiivisuutta, joten akateeminen tutkija, jonka palkasta edes osa maksetaan verovaroista, on tällä logiikalla vähemmän innovatiivinen kuin vaikkapa sataprosenttisesti säätiön apurahalla eläjä, koska hän on loisija, eikä loisijan tarvitse innovoida kun on leipä niin leveä ja askel keveä. Verotus onkin pahasta, ja kaikki, joiden palkat maksetaan edes osittain verovaroista, ovatkin tietystikin loisia.

Yliopistojen irtisanomiset ovat varmaan myös reiluja: on jo aikakin, että akateemisten asiantuntijoiden työttömyys saadaan ajantasaistettua muiden alojen tasalle.

Väärin mielenosoitettu

Mikael Jungner oli jakanut Facebookissa ihmettelynsä siitä, että viikonloppuisessa hallituksen leikkauspolitiikan vastaisessa mielenosoituksessa oli näkynyt neuvostotunnuksia ja joku oli kai toivottanut innovaatiot jonnekin. Jaoin minäkin tämän eteenpäin, sillä Mikael osaa sanoa niin nasevasti.

Valittaen totean, etten ollut paikalla mielenosoituksessa. Porvoosta kynnys lähteä varta vasten Stadiin yhtä tapahtumaa varten on aika korkea, etenkin kahden lapsen kanssa, odottaen Kelan isyysrahapäätöstä, joka ei vielä ole tullut. Olisi pitänyt, sillä asia kosketti minuakin, eikä sitten olisi tarvinnut tyytyä toisen kertaluvun todistuksiin. Veikkaan kyllä, ettei tapahtumassa nähty melkein-kaimaani Mikaeliakaan, sen paremmin kuin muitakaan Töölön nuoria sosialisteja vm. -84.

En lähde tässä tekemään punavihervasemmiston ontologiaa, mutta porvaristo riemastuu aina mielenosoituksista. Tämä on ymmärrettävää, sillä mielenosoitukset tuovat luokkaviholliset näkyville, porvareilla itsellään harvemmin kun on tarvetta osoittaa mieltään, kun jääkaapissa on muutakin kuin valo. Hallituksen ja EK:n myötävaikutuksella se heidän jääkaappinsa on täyteen lobattu.

Porvaristoakin näkee barrikadeilla sentään joskus, tosin lähinnä sitä mustapaitaista siipeä. Heitä ja ns. sivistysporvaristoa (onko heitä vielä) yhdistää jaettu riemu aina kun joku näissä miekkareissa innostuu vähän liikaa. Kymmeneen tuhanteen ihmiseen toki aina mahtuu muutama, jotka eivät oikein osaa valita, minkä puolella ovat, kun ovat varmuudeksi vähän kaikkea vastaan.

En ole anarkisti, mutta jollain tasolla ymmärrän sen, että jotkut ovat niin pettyneitä systeemiin, että katsovat parhaaksi kieltää sen, ja jotkut taas katsovat miekkarit sopiviksi tapahtumiksi tuoda kaikki mahdollinen tyytymättömyys esille, valittaen samalla varmuuden vuoksi vähän muustakin minkä sattuvat muistamaan. Joillekin kyse voi olla myös hyvistä bileistä, vähän kuin naamiaiskarnevaaleista, joten siksi ne sirpit ja vasarat.

Toki mitään totalitarismia ei kannata juhlistaa, ei sen paremmin kapitalistista kuin sosialististakaan laatua olevaa. Miekkariin osallistunut tuttavani tosin kumoaa Jungnerin havainnon neuvostotunnuksista, vaikka ovathan sirpit ja vasarat osuvia työväestön symboleita. Ei liene symboleiden vika, mihin niitä on käytetty. Tosin nykyprolea taitaisi paremmin luonnehtia Kelan lomake kuin sirppi.

Olen itse valitettavan laiska mielenosoittaja, mutta oikeus mielenosoituksiin on kuitenkin tärkeä demokraattinen oikeus, jota ei jungnereiden ja muiden revisionistien pidä kieltämän. Miksi Marxin näyttäminen yhteydessä, jonne hän muuten kuuluu, on sen tuomittavampaa kuin Jyri Häkämiehen tuottaminen tilaisuuksiin, jonne hänellä ei ole sijaa, kuten kolmikantaneuvotteluihin.

Vaikka sitten oltaisiinkin tultu oltua väärää mieltä ja vähän väärin, niin mitä sitten. Onhan moni äänestänytkin väärin.

Eivät työttömät loisia ole, vaan porvarit

Työttömyyttä pidetään kansantalouden kestokyvyn kannalta pahana juttuna: työtön ei oikein ole kuluttaja, sillä hänellä on yleensä rahaa vain välttämättömään. Hänen ei myöskään mielletä ansainneensa rahojaan itse (eli omalla työllään); tästä syystä työttömyyden mielletään rapauttavan moraalin. Työttömyys rapauttaa myös monien töissäkäyvien veronmaksumoraalin, sillä he kuitenkin maksavat suuren osan ansiosidonnaisesta, plus rahoittavat täydentävän toimeentulotuen.

Ei se kuitenkaan ihan noin yksioikoista ole. Ansiosidonnaista verotetaan 20%, kun taas pienimpiä ansiotuloja vähemmän tai ei lainkaan. Itse asiassa moni keskituloinenkin selviytyy työtöntä pienemmällä veroprosentilla vähennyksien jälkeen.

Työttömyysetuuden verotus perustellaan varmaankin virallisesti kahdella seikalla: ensiksikin siksi, että hyvinvointivaltion rahoituspohjaa pitää jotenkin laajentaa. Mikäs sen kätevämpää kuin ottaa niiltä, joilla on jo valmiiksi vähän, heillä kun ei ole poliittista ja elinkeinoelämällistä merkitystä. Toiseksikin voi näyttää siltä, että verotus nostaa työttömien kansalaisstatusta jos ei nyt sentään hyviksi niin ainakin veronmaksajiksi. Kolmas, piilolukujärjestykseen kuuluva peruste lienee moralistinen: jos ei työssäkäyntiä pystytäkään tekemään kannattavaksi, niin tehdään sitten ainakin työttömyys kannattamattomaksi siten, että heikkopäisinkin osaa laskea, että se on kannattamatonta.

Eivät työttömät ole loisia, koska he osallistuvat enemmänkin kuin kykyjensä mukaan palvelujen rahoittamiseen, ja harva tästä edes näkee tarpeelliseksi valittaa tai jaksaa valittaa. Työttömät ovat päinvastoin hyödyllisiä, eivätkä vain sitä, vaan välttämättömiä. Työttömät ovat muistutus kilvoittelun välttämättömyydestä; sitäpaitsi työmarkkinat tarvitsevat joustavaa, tarvittaessa kutsuttavaa työvoimaa, joita kapitalistit voivat sitten tarpeen mukaan palkata ja irtisanoa.

Todellisia parasiitteja ovat porvarit, joille kyllä kelpaa julkisin varoin rakennettu infrastruktuuri ja julkisin varoin rahoitettu koulutus, mutta siltikin he haluaisivat rapauttaa palvelujen rahoituspohjaa, ja vielä ovat usein keksineet naamioida ansiotulonsa kevyemmin verotettaviksi pääomatuloiksi, ja osa heistä vielä ulkoistamalla palveluita ja laivaamalla verovarat paratiisisaarille täydentävät tämän tihutyön.