Vihreät, papisto ja muut hipit

Helsinkiläinen perussuomalaisten nimellinen pormestariehdokas Mika Raatikainen oli jakanut faktaa "SM:stä liittyen eiliseen palautuslentoon Afganistaniin kaikenlaisten viher-, kirkon- ym.hönöjen esittämien väitteiden oikaisemiseksi" 

Aika erikoinen ratkaisu esittää valtionkirkko hönöjen edustajana. Kun huomautin tästä Raatikaisen "faktojen" jakaneen helsinkiläisperussuomalaisehdokkaan Facebook-seinällä, osoittautui, että häneen tämä luettelo kävi ihan täydestä. Hän ei edes ymmärtänyt, että siinä rinnastettiin asioita, ei vain lueteltu; tässähän lueteltiin kolmentyyppisiä hönöjä. Eikä Raatikainen ole vain ehdokas, hän on myös kansanedustaja ja poliisikomisario. 

Ei ehkä ole sitten niinkään ihme, että turvapaikanhakijoiden maastapoistaminen käy niin kivuttomasti, ainakin jos siellä sattuisi vallitsemaan enemmänkin Raatikaisen kaltaista arvomaailmaa, jossa kirkkokin edustaa hörhöjä. Eikun hönöjä. Puhumattakaan kaikenlaisista muista viher- ym. piipertäjistä, joiden palauttaminen kävisi varmaan hyvin helposti. Myös kurinpalauttaminen. (Raatikainen on ennen poliittista uraansa työskennellyt poliisin maastapoistamisyksikössä). 

Tuokaa bensiiniä, meidän kirkko palaa

Nyt on käynyt selväksi, että moni Suomessa voi pahoin. Niin pahoin, että heidän oikeuttaan oksentaa se ilmoille pitää suojella mielipiteenvapautena. Ja siihen mielipiteenilmaisuun kuuluu näköjään integraalisesti kirkkojen polttamisen suunnittelu.

En tiedä, mitä oli mielessä sillä yksilöllä, joka päätyi flambeeraamaan Ylivieskan kirkon. Ei minun tarvitsekaan, poliisi ottaa siitä selvän. Mutta ainakin potentiaalisia kirkonpolttajia liikkuu Suomessa kymmeniä, ellei satoja:

Näiden ISÄMMAANSUOJELIJOIDEN logiikka menee siten, että muslimit ovat kaikkeen syypäitä silloinkin kun eivät ole, vaan syypää saattaisikin löytyä jostakin ihan muualta, jolloin muslimit ovat syypäitä ISÄM MAAN PUOLUSTAJIEN pahaan oloon.

Kiitos Jori Eskolinille kuvan jakamisesta. Kuva on kaapattu Odin sotilaiden Facebook-ryhmästä. Ja taas tunnen itseni niin turvatuksi.

Tai ehkä ei sittenkään kiitos. Tuntuu kuin olisi tirkistelemässä vankimielisairaalan kaltereiden raosta.

Tuntuu niin kuin tullut oisi joulu
kun palokunnan saapuvan nään
liekeissä nyt roihuu meidän koulu
hiiltyneenä huomaan toisen pään

Tuokaa bensaa pojat, tuokaa bensaa tytöt
bensiiniä - meidän koulu palaa

Paloauto ajoi päin seinätiiliä,
tuli nokikolari
Hakekaa kaupasta makkaraa,
nyt nuotiolla grillata saa

Tuokaa bensaa pojat, tuokaa bensaa tytöt
bensiiniä - meidän koulu palaa

Musiikin opettaja tulisen soolon
vääntää viulullaan
Bilsanopettaja palokärjen munia
ei ehtinyt pelastamaan

Tuokaa bensaa pojat, tuokaa bensaa tytöt
napalmia - meidän koulu palaa palaa palaa

SIG - Koulu palaa

Taidan liittyä kirkkoon jos...

... minulle kyetään selittämään perisynnin idea jotenkin lohdulliseksi. Minua on aina närästänyt eniten kristinopissa perisynti, se, että pieni lapsikin nähdään syylliseksi johonkin, mistä hän ei voi olla tietoinen.

Miksi sitten tämä pähkäily? Miksi juuri luterilainen valtionkirkko? Uskon, että uskonto on yksi mahdollinen metafora, maailmanselitystapa, kuvakieltä, joka merkityksellistää esimerkiksi tieteellis-rationaalisen selityksen, kytkee sen omaan historiallis-kulttuuriseen, yhteisölliseen ja inhimilliseen kontekstiinsa.

Olen siinä mielessä ekumeenikko, että uskon myös uskonnollisten totuuksien olevan subjektiivisia, eli niillä ei ole mitään objektiivista, kirjaan sidottua merkitystä ilman että ne puhuttelisivat yksilöä, juuri minua juuri tässä paikassa juuri tänä historiallisena hetkenä. Yksikään uskonto ei omista totuutta, ja kaikki omistavat yhtä paljon. Uskon kaikkien uskontojen puhuvan samoista asioista, kunkin sellaisella kuvakielellä, että se ymmärretään omassa sosiokulttuurisessa kontekstissaan, ja minun kontekstini on Suomi, kulttuurisesti kristitty maa.

Ihmisellä, ainakin minulla, on muitakin tarpeita kuin ehdottomasti verifioitava tietäminen. Ihminen tarvitsee muistutuksen siitä, että emme ole absoluutti, kaiken määrä ja mitta, ja siksi uskonto on olemassa. Ihminen tarvitsee myös muistutuksen siitä, että maallinen ei ole kaiken mitta, sillä on asioita, joilla ei ole mittaa. Jotka ovat mittaamattomissa. Myös siksi uskonto. Vaikka niihin kyllä vastaisivat myös taiteet, luonto ja rakkaus.

Erityisesti viime aikoina yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiiri on raaistunut, ja luulin pitkään kirkon edustavan taantumuksellisuutta. Kirkko edustaa juuri sitä, miksi sen jäsenet sen haluavat. Sama pätee muuten kaikkiin yhteisöihin, olivat sitten puolueita tai ammattiyhdistyksiä. Onneksi olen ollut väärässä, ja kirkko edustaakin näinä aikoina valoa, armoa ja järkeä pimeyttä ja armottomuutta vastaan. Näihin ei luonnolla tai 200 vuotta vanhalla sävellyksellä ole vastausta, aikamme kysymyksiin. Kirkolla saattaa olla. Haluaisin olla samalla puolella, vaikka jumalaa en olekaan löytänyt sen paremmin isolla kuin pienellä jiillä. Jumaluudesta minulla saattaa sen sijaan olla aavistus.

Teenkin nyt kaupallisen ehdotuksen, vaikkei kirkolle sitä voikaan tehdä, eikä mikään jumala tarvitse juuri minua, vaan perheeni tarvitsee. Jos joku osaa minulle riittävän tyydyttävästi selvittää minun kielelläni, mitä armollista on perisynnissä, täällä taitaa olla yksi uusi jäsen evankelisluterilaiseen kirkkoon, josta erosin vuonna 1990, halutessani välttää kirkollisveron, ja pukiessani tämän ahneuden aatteelliseen valepukuun. Silloin minulla oli rahaa, äidin luona asuvana kokoomuskykynä, nyt vähemmän kahden lapsen asuntovelallisena isänä, mutta veroja olen oppinut rakastamaan.

Sielulla ei ole hintaa, enkä siitä pelastuksestakaan ole varma. Mutta haluan olla hyvien puolella, osana arvoyhteisöä. Edellämainituista varauksista huolimatta, tarjoan itseäni kirkolle. Hintana on lapsieni vapauttaminen perisyntiopista. Ainakaan minun kuormaani heidän ei tarvitsisi kantaa.

Onko kukaan nähnyt ateistista diakonia?

Onko kukaan koskaan nähnyt yhtään ateistista diakonia? Diakonit täydentävät yhteiskunnan virallista palveluverkostoa: he mm. jakavat köyhäinapua välittömään hätään, auttavat asioinnissa sosiaalitoimen kanssa ja tulevat tarvittaessa mukaan verkostoneuvotteluihin viranomaisten kanssa.

Onko havaintoa vapaa-ajattelijoiden ylläpitämästä leipäjonosta? Entä missä on ateistien ulkomaanapu, tai kirkkoon kuulumattomien nuorisotyö? Entä millaisissa asioissa auttaisi ateistien palveleva puhelin, jos sellainen olisi? Eroamaan kirkosta?

Kauan on myös saatu odottaa ateistien perheasiain neuvottelukeskusta, turhaan. Mitä perheasiain neuvottelukeskukset sitten tekevät? Kirkon omien sivujen mukaan ne "ovat erikoistuneet  tukemaan ja auttamaan parisuhteen ja perheen ongelmissa sekä elämän kriisitilanteissa". Ne järjestävät esimerkiksi parisuhdekursseja ja eroryhmiä, jotka ovat lähtökohtaisesti tunnuksettomia. Missä on ateistien järjestämä eroryhmä, tunnustuksellisesti tunnustukseton tai edes tunnustamattomasti tunnusteleva?

Jos lähipiiriä kohtaa kuolemantapaus eikä itse pääse eteenpäin, lääkäristä ei saa apua tai ei ole ystäviä, joiden kanssa keskustella, kirkon sururyhmät tarjoavat paikan purkaa kuolemaan liittyviä tunteita ja ajatuksia, siis vertaistukea. Missä ovat ateistien ylläpitämät vertaistukiryhmät?

Työelämän koventuviin vaatimuksiin, seurakunnat tarjoavat retriittejä, paikkoja, joihin voi vetäytyä hetkeksi pois arkipäivän vaatimuksista. Heillä on myös työpaikkapappeja. Missä on ateistinen retriitti? Ymmärrän, ettei ateistista työpaikkapappia voi määritelmän mukaan olla, mutta miten olisi sitten työpaikkasovittelija?

Kirkon maahanmuuttajatyöntekijät auttavat maahanmuuttajaa toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja ohjaa tarvittaessa eteenpäin. Missä on tunnustuksellisen tunnustukseton maahanmuuttajatyö?

Nyt kun kehitysyhteistyömäärärahoja ja lapsilisiä ollaan leikkaamassa, sitäkin kipeämmin tarvitaan mukaan valtion lisäksi muitakin toimijoita. Miksei sitten kirkko? Pitääkö heidän pysytellä munkinkammioissa ja sakasteissa?

Missä ovat ateistit, nuo humanisteiksi naamioituneet misantroopit, olleet silloin kun heitä on tarvittu? Askartelemassa oman napansa ympärillä ja nostattamalla omasta närkästyksestään suurta yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuuden kysymystä.

Korvattakoon jumalten palvonta mammonanpalvonnalla (kuten Facebook-kaverini ehdotti) tai sitten tiedon palvonnalla. Tietoa se on vääräkin tieto, tai suhteellinen tai vanhentunut. Sitäpaitsi jos olisi lukenut Durkheiminsa, niin tietäisi, että jumalissa palvotaan yhteisöä itseään, sen arvoja, normeja ja kulttuuria.

Kirkko tekee niin paljon hyvää yhteiskunnassa, että jos palkkani olisi hitusenkin suurempi, liittyisin kernaasti takaisin kansankirkkoon, sillä yhdellä veroprosenttiyksiköllä ei virallinen yhteiskunta mitenkään saisi tehtyä näin paljon hyvää. Kirkko on kokoaan suurempi vaikuttaja!