Olli Jalosesta ja nykyihmisen suuresta kertomuksesta

Olli Jalosen viimeisin romaani Stalker-vuodet on kääntymässä loppusuoralle. Hyviä kirjoja on ainakin kahdenlaisia: sellaisia, joiden tunnelma on niin elävä, että niihin haluaa palata samalla tavalla kuin hienoissa maisemissa tai musiikissa haluaa "kylpeä" ja sellaisia, jotka herättävät ajatuksia. Välttämättä ne ajatukset eivät ole kirjan pääteeman tai -sanoman liikkeellesysäämiä, vaan niitä voi herätä kirjan kannalta sivujuonteistakin. 

Stalker-vuosissa kuvattiin ohimennen yhden sivuhenkilön ajautumista omalla ammatillisella urallaan ns. valmentajaksi, konsultiksi tai miksi sellaista nyt kutsuisikin. Minä kutsun hevonpaskanpuhujaksi paremman ymmärryksen puutteessa. En ole - onneksi - paljoakaan omalla hiekoittamattomista sivupoluista koostuvalla ammatillisella "urallani" tällaisiin törmännyt sen enempää kuin että pystyn tunnistamaan tämän tyypin, tai sitten riittää, että olen lukenut tästä ihmistyypistä. Jotkut puhuvat myös helppoheikeistä. 

Kaupallisesti määritellyn menestymisen kannalta sivupoluille ajautumisesta on hyötyäkin, se suojaa jokseenkin tehokkaasti helppoheikeille altistumiselta, vaikka ihan vaille tätä autuasta ilmiötä en minäkään ole jäänyt; Sibelius-Akatemiassa huomasin kerran osallistuvani rituaaliin, jossa liian pieniin vaatteisiin ahtautunut entinen käsityönopettaja, joka oli nimittänyt itsensä muutoskonsultiksi, konttautti kansainvälisesti arvostettujen professoreiden housunpolviiin polvipusseja, niinsanotut "huippuosaajat" liimailemassa post it -lappuja, kun heidät pakotettiin tekemään musiikista kilohintaan myytävää säilykettä.

Tämä helppoheikkien ammattikunnan auringonnousu 80-luvun loppupuolen juppiajaksikin kutsutun aikakauden sanansaattajina tai ehkä pikemminkin tämän epookin laskuvesien mukana lainelautailijoina (joka jäi minulle lähinnä kuulopuheeksi; zeitgeistia määrittelevät aina "edelläkävijät") antoivat kasvot sellaiset kuin Sam Inkinen, johon ainakin minulla ruumiillistuu itsemääritelty edelläkävijyys (jota on vaikea erottaa pelkästä epäselvästä vaikeaselkoisuudesta). Ja tämä edelläkävijyys siis teknologisessa, tai ehkä tarkemmin sanoen sci fi -merkityksessä. Sosiologina minulle ymmärrettävämpi tapa yrittää hahmottaa viime vuosikymmenien murrosta on jälkiteollistuminen. Jotkut nimittävät tätä samaa postmodernisaatioksi, mihin liittyy merkityksien muuttuminen tai peräti katoaminen.

Esimerkkinä tämän postmodernisaation tarkoittamasta merkityksien muuttumisesta, liudentumista ja lopulta haihtumisesta "palvelu" ei enää tarkoita mitään, koska kaikkea kutsutaan savupiipputeollisuuden näivettymisen myötä palveluksi, oli sitten lähellä orjuutta oleva wolt-tyyppinen näennäis- tai pakkoyrittäjyys, valkokaulustyöläisyys tai erilaiset nettihärpäkkeet, joissa asiakaspalvelu on näivettynyt chättirobotiksi, joka ei osaa vastata kuin yksinkertaistetun lauselogiikan tyyppisiin modus tollens -muotoisiin kontakteihin. Ja älypuhelimen omistamaton ihminen on tiputettu paarialuokkaan.  

Inkisen ajoista on kulunut 35 vuotta, mutta ihmistyyppi on kasvanut teollisuudenhaaraksi ja heidän puheenpartensa ihmiskunnan suureksi kertomukseksi. Teknologiahypen kanssa käsi kädessä kulkee uusi ihmiskäsitys ja talouden näkeminen yhteiskunnan suureksi tarinaksi ja välttämättömyydeksi, johon muiden inhimillisen toiminnan sektoreiden on vain sopeuduttava. 

Tältä määrittely-yritykseksi muodostuneelta sivuhypyltä oli unohtua se orastava ajatuksentynkä, jonka Jalosen hahmo herätti: ihmiskunta ei ole oppiva organisaatio, eli hankitut ominaisuudet eivät periydy. Toki joidenkin satojen sukupolvien aikana homo sapiens yrityksen ja erehdyksen kautta oppii, että useimpia sellaisia sieniä, joiden jalassa on rengas, ei kannata syödä, mutta todellakaan ihmiskunta ei kehity lineaarisesti. Ilmeisesti ihmisten tekemät virheet selittyvät lajityypillisillä piirteillä, joita taitavat olla ainakin ahneus, minäkeskeisyys ja lyhytjänteisyys. Me osaamme matkustaa kuuhun ja ahtaa ihmiskunnan suurimmat saavutukset yhteen pieneen muovinpalaseen, vaikkakin kuumatkailu on jo niin last season. Kuitenkin me dumppaamme tupakantumppia luontoon, ja paljon pahempaakin, junttien perinteitä suojellaksemme pidämme minkkejä ahdattuina häkkeihin hauduttamassa seuraavaa pandemiaa ja kierrätämme julkkiksia ihaillen ympäri maapalloa kerosiinia polttamassa. Lamasta opittiin hyvin vähän ja koronasta vieläkin vähemmän. 

Jalosen helppoheikkihahmo näyttäisi olevan viimeisen 35 vuoden suuren narratiivin voittaja; vaikka inkiset, himaset ja sarasvuot ovatkin jo best före, niin hypettävä talous- ja teknologiapuhe on deflatoinut sivistyksen, joka ei itsessään enää ole mitään, nykyisiin asuntoihin ei olla suunniteltu tilaa kirjastoille ja kaikki valtioneuvoston alaiset laitokset on arvollepantu tulossopimuksilla. 

Edistysajattelun silmin viimeisen 35 vuoden aikana suureen kehityskertomukseen on sattunut häiriöitä, katkoksia lähinnä 90-luvun laman aikaan. Kuitenkin, lama oikeastaan vain vankisti teknis-taloudellisen kertomuksen voittokulkua. Esko Ahon hallituksessa, Iiro Viinasen ollessa valtiovarainministerinä kaikki oli arvollepantava, ja politiikasta tuli talouden jakojäännös, joka retorisesti ovelasti oikeutettiin "asioiden hoitona". Kokoomuslaisuus läpäisi koko politiikan vasemmalta oikealle, mikä näkyy vaalitenttejä katsottaessa; niissä esimerkiksi luonto, ilmasto, koulutus ja kulttuuri jätetään ohjelman loppuun, ja yleensä niille ei jää tilaa. 

Kun talous on työntänyt kaikki muut yhteiskunnallisen toiminnan alueet ulos kartalta ja reunojen ylitse, tämä selittää sen, miksi perussuomalaisten enemmän ja vähemmän avointa rasismia ja ihmisvihamielisyyttä katsotaan tarpeelliseksi sietää. Hekin edesauttavat suuren kertomuksen häiriötöntä voittokulkua, paitsi että eivät auta: jossain vaiheessa EK, Suomen yrittäjät ja Keskuskauppakamari tulevat kertomaan tämän Kokoomukselle.

Eikä se lama-aika noin vuodesta -91 noin vuoteen -94/-95 ollut paluuta mihinkään pimeään keskiaikaan. Moni toki menetti toimeentulonsa, kotinsa ja terveytensä, valitettavan moni lopullisesti, ja kovin vähän tästä ihmiskunta oppi siitä päätellen, miten tärkeäksi ihmisten eriarvoistaminen katsotaan. Kurjuus periytyy ylisukupolvisesti, kuten sosiologit sanovat, ja monien asuinalueiden ostareille on luultavasti jäänyt unohtumaan jo yli 30 vuotta sitten syrjäytettyjä ihmisiä, joista sitkeimmät sinnittelevät maksansa ja keuhkojensa rippeillä, heiluvilla hampaillaan. 

Kuitenkin tuona ihmiskunnan historian lyhyenä pimeänä keskiaikana, joka oli todellisuudessa modernin kehityskertomuksen viimeinen kuolinkuoristus, moni oppi kierrättämään, ja kirpputoreista tuli pysyvä ilmiö, jotka maahanmuuttajien pitämien pitserioiden ohella pitävät niiden pysähtyneiden lähiöiden ostareita pystyssä, jollei niitä jo olla jyrätty kiinteistökehittäjien tieltä. Tuolloin myös lanseerattiin "kolmannen sektorin" käsite, millä tarkoitetaan kansalaisjärjestöjen aikaansaamaa toimeliaisuutta, joka vain valitettavan usein hautautuu projektimappiin rahoituskauden loputtua.

Populistit, porvareiden hyödyllisiä idiootteja

Jotkut ovat ilkamoineet sosiaalisessa mediassa jakamalla tällaista kuvaa.

Kysyisin, haluavatko nämä tämän kuvan jakajat kehnosti valmisteltuja lakeja, sellaisia kuin aktiivimalli, jolle ei ehditty tekemään - tai haluttu tehdä - kunnollista vaikutusarviointia. Ei ehditty, tai haluttu, koska kunnollisten avustajien sijaan kuunneltiin EK:n lobbareita.

Mitä vähemmän ministerien tukena on avustajia, sitä enemmän he ovat lobbaajien armoilla. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että yhä pahemmin ne, joiden pitäisi tulla kuulluiksi ja joiden tilannetta lainsäädännöllisin keinoin pitäisi parantaa, jäävät jalkoihin tai peräti unohdetuiksi. Nimittäin päätöksentekoon liittyy sellainen paradoksi, että ne, jotka ovat jo muutenkin saaneet etunsa ajettua, huolehtivat vastedeskin, että niitä kuunnellaan. Siis nämä Autoliitot, MTK:t, Veronmaksajien keskusliitot, Suomen Yrittäjät ja Elinkeinoelämän keskusliitot.

Jos siis haluaa huonosti valmisteltuja lakeja, niin kaikin mokomin sitten vaan kauhistelemaan sitä, kuinka 11 miljoonaa humpsahtaa lakien valmistelutyöhön. Se on huomattavasti vähemmän kuin mitä esimerkiksi kunnat menettivät KiKy:n vaikutuksesta; pelkästään vuonna 2018 115 miljoonaa Kuntaliiton mukaan. Vaikka olisikin kapinoinut esivaltaa kohtaan haistattelemalla koulun matikantunneilla, niin nähnee, kumpi näistä summista on isompi.

Jos siis haluaa kiinnittää huomiota tällaiseen epäkohtaan kuin että lainvalmistelutyöhön satsataan 10% KiKy-sopimuksessa kunnilta leikatuista rahoista, samalla tulee halunneeksi yhteiskuntamme vähäväkisten, äänettömien, näkymättömien ja vähäosaisten polkemista ja heidän työntämistään vieläkin tukevammin marginaaliin. Tämä on taas sitä oman oksan tai peräti jalan sahaamista, mutta kai se on kansalaisoikeus näinä pölhöpopulismin aikoina, jolloin yhä useammalla oma ajattelu korvautuu vain meemien jakamisella.

Mutta tätähän viime hallituksen vakiintuneet porvaripuolueet juuri halusivatkin, tai siis heidän kuiskaajansa eli nämä lobbarit. Huomion kääntämistä täysin epäolennaisiin asioihin. Populistit ovat porvareiden hyödyllisiä idiootteja.

Jotta en pahoittaisi näiden idioottien mieltä, niin idiootti tarkoittaa henkilöä, joka ei Antiikin Kreikassa osallistunut päätöksentekoon ja yhteisten asioiden hoitamiseen. Antiikin merkityksessä idiootti voi olla monella muulla kentällä aivan pätevä toimija.

Moraalinulkoistamishallitus

Hallitus on ulkoistanut omatuntonsa oppositiolle, joka sen mukaan vaikeuttaa työllisyystavoitteen saavuttamista, ja "Sinisten" maahanmuuttosiipi taas on paha koska he kehtaavat esittää maahanmuuttajien panemista kuntopyöräilemään:

Kun eräät pikkukokoomuslaiset kauhistelevat ylläolevaa, Halla-aho onkin kätevä vihollinen. Kun hänestä tehdään syntipukki, samalla jokunen voi unohtaa että hallituksen niin sanottu aktiivimalli ei kohtele ketään työtöntä näinkään hyvin. Tässä Halliksen mallissa ei nimittäin ollut mitään mainintaa niistä sanktioista, joita seuraa siitä huolimatta että ollaan aktiivisia mutta väärällä tavalla. Sellaisia sanktioita kuitenkin aktiivimallista seuraa, jos esimerkiksi erehtyy opiskelemaan tai olemaan työllistymästä yrityksistään huolimatta tai jos itse osaa hakeutua jollekin muulle kurssille kuin TE-toimiston asettamalle.

Itse asiassa Halla-aho ei ole syntipukki vaan ihan oikea syyllinen. Hänhän kirjoitti hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman, ja hänen työllisyysohjelmansakin on aika hyvin linjassa hallituksen työllisyysohjelman - joka on EK:n ja Suomen Yrittäjien kirjoittama - kanssa.

Kotimaisen kielen puhuminen vaarantaa terveytesi

Toisen kotimaisen, eli ruotsin kielen puhumisesta on tullut vaarallista: tähän kirjoitukseen linkkaamassani jutussa kerrotaan, kuinka sivullinen pahoinpiteli Helsingissä julkisella paikalla omaa äidinkieltään puhuvan ihmisen avustettavaan kuntoon. Eikä tämä ole yksittäistapaus: omaa äidinkieltään ei ole turvallista puhua julkisesti. Eikä tämä ruotsinkieltä kohtaan kohdistuva viha sekään ole kuin vain yksi esimerkki kasvavasta vihasta ja katkeruudesta, jossa lähimmäiset koetaan vihollisiksi. Ei tarvitse olla edes silmin nähden erilainen - vaikka niissä silmissä olisikin sitten ties mitä malkaa, ja katsottaisiin millaisten lasien läpi hyvänsä - vaan toiset suomalaisetkin koetaan vieraiksi. En tarkoita tässä vain Nalle Wahlroosia, EK:ta ja työnantajia kohtaan tunnettua luokkavihaa, vaan yleistä syntipukin etsimisen tarvetta. Tällä hetkellä syntipukeiksi on tarjolla maahanmuuttajia, työttömiä ja eri kulttuuria edustavia.

Tällaisten ilmiöiden esiintyminen lisääntyvässä määrin on yhteiskunnassa räjähdysmäisesti kasvavan pahoinvoinnin seurausta. Pahoinvointi ei ole vain syy, ei edes seuraus vaan sitä tuotetaan osittain ihan tietoisestikin, karsimalla hyvinvointipalveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta ja pudottamalla ihmisiä hyvinvointivaltion veneestä. Pahoinvointia lisää myös kokemus, että kaikki eivät matkusta samassa veneessä. Kasvavat tulo- ja hyvinvointierot, palvelujen keskittäminen ja tendenssi yksityistämiseen vievät kaikki tähän suuntaan, ja tähän suuntaan porvarihallitus vie yhteiskuntaamme, hallitus, joka samanaikaisesti ei vain suojele vihapuhetta vaan vieläpä rohkaisee siihen.

Tämän yhtälön tulos on selvä: samanaikaisesti eriarvoistava politiikka, joka vieläpä lietsoo vihapuhetta, ei voi aiheuttaa muuta kuin - vihaa. Eikä mikään kehotus siinä mitään auta, että patistellaan ihmisiä vain voimaan paremmin, valitsemaan oikeammin, kuluttamaan enemmän, käyttäytymään paremmin ja jaksamaan enemmän. Kukaan ei näistä kehotuksista huolimatta voi paremmin, tee parempia valintoja, kuluta enempää, käyttäydy paremmin kanssaihmisiään (lähimmäisiään?) kohtaan tai jaksa paremmin. Eikä yksikään sivullinen jää hakkaamatta näiden ymmärtämättömien kehotusten seurauksena.

Jutun alussa mainitsemani MTV:n jutun voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Eduskunnan supistaminen olisi kansan edun vastaista

Politiikasta vieraantuneet - syystäkin - ja muuten vaan kettuuntuneet - siihenkin on syynsä - kansalaiset usein vaativat kansanedustajien määrän karsimista esimerkiksi puoleen. Näiden populististen vaatimusten tarkoituksena on kai säästää veronmaksajien rahoja niin että niitä riittäisi esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokoihin tai mihin nyt kukin katsoo .

Nämä populistiset vaatimukset sahaavat vaatijoita nilkkaan, joten ne ovat pölhöjä, semminkin kun säästö ei ole edes promilleluokkaa. Ymmärrän, että politiikka ottaa aivoon, mutta eduskunnan supistaminen voisi käytännössä johtaa kaksipuoluejärjestelmään. Ei siinä muuten mitään, mutta nyky-Suomessa nämä puolueet olisivat suurissa kaupungeissa Kokoomus ja muualla Kepu, eli nykyiset pääleikkaajat, semminkin kun näiden puolueiden kannattajat ovat tunnollisimpia äänestäjiä. Puhumattakaan sitten muista edustavuusongelmista: esimerkiksi Lappi unohtuisi 100 kansanedustajan parlamentissa lähes tyystin. 

Puolet vähemmän edustajia, sama määrä erilaisia vaatimuksia ja painostusryhmiä, joiden tapaamiseen pienennetyllä edustajajoukolla jäisi suhteessa puolet vähemmän aikaa. Näin päätöksenteon valmistelussa jäisi erilaisia intressejä kuulematta. Ja luulevatko eduskunnan supistamista vaativat tosiaan, että ulkopuolelle ruikuttamaan jäisi esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto? Ei. Kyllä oman asiansa kanssa tuuleen huutamaan jäisivät erilaiset kansalaisjärjestöt ja vapaammat kansalaisliikkeet, olivat sitten kissojen, koirien, metsien, liito-oravien, liikuntavammaisten, sotaveteraanien, lasten tai isien asialla. 

Tässä on siis väärä säästökohde. 

Ideologinen sokeus on katsojan silmissä

Vasemmistoa aina syytetään sokeasta ideologisuudesta, jonka sanotaan näyttäytyvän esimerkiksi kaiken yksityisen vihaamisena vain siksi että se on yksityistä. Kuitenkin, mitä muuta kuin ideologisuutta on pakkomielle yksityistää kaikki paitsi ideologista sokeutta, paitsi sokeutta omalle ideologisuudelle? On se itse asiassa muutakin kuin ideologisuutta, ellei sitten omien viiteryhmien -mutta vain heidän - etujen johdonmukainen ajaminen ole ideologista.

Tämä on tullut mieleen tästä hallituksen yrityksestä Sote-uudistukseen. Mitä muuta kustannuksien kasvattaminen antamalla avoin potti jatkohoitoja auliisti oman yritystoimintansa kannattavuuden takia kirjoittaville yksityisklinikoille ja jälkihoitoihin julkiselle puolelle passittaville yksityisklinikoille on kuin ideologisuutta, ja mitä muuta halu piilottaa veronmaksajien varoja verosuunnittelun keinoin paisutettaviksi harvojen pääomavoitoiksi on kuin ideologisuutta? Ellei sitten kenenleipiäsyötsenlaulujalaulat-ajattelua pidetä puhtaan käytännöllisyyden sanelemana, ja tässä tapauksessa leivät tarjoaa EK, Terveystalo ja Attendo. Ja mitä muuta on kuin ideologista ihmisvihamielisyyttä esimerkiksi turvapaikanhakijoiden pikakäännytyksien poliittinen ohjaileminen?

Vasemmistolaisuus on ideologia toki sekin, siinä missä oikeistolaisuus, liberalismi tai fasismikin. Kun vasemmistolaista syytetään ideologisesta veroreikien paisuttamisesta, tästä ei liene kysymys, jos tarkoituksena on estää nimenomaisesti verovarojen valuttaminen veroparatiiseihin, optiovoitoiksi tai terveydenhoidossa terveiden sairaiksi kannattavuuden nimissä määritteleminen.

Yksi asia, josta vasemmistoa säännönmukaisesti syytetään, on yrittäjävastaisuus. Kovin yrittäjämyönteistä tuskin on sekään politiikka, jossa "kilpailukykyä" edistetään porvarihallituksen aikaansaattamilla palkansaajien lomarahaleikkauksilla. Siinä jäävät monet kotimaankin lomamatkat tekemättä, mikä tiedoksi annettakoon elinkeinoministeri Mika Lintilälle, joka kehotti tänään suomalaisia isänmaallisena tekona kantamaan lomarahansa kotimaanmatkailuun.  Itse aionkin edistää kotimaista kysyntää tekemällä tänä kesänä vielä ainakin yhden Onnibus-retken Helsinkiin.

Uuden Suomen jutun, joka sisältää ministeri Lintilän lähetyskäskyn, voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa. 

EK uhriutuu pienten terveysyritysten puolesta

Elinkeinoelämän keskusliiton työelämäjohtaja Ilkka Oksala bloggaa tänään SoTe-uudistuksen valinnanvapauden kaatumisesta politikointiin. Oksala, jonka tunnen wannabe-lahtariajoiltani, väittää olevansa huolissaan siitä, että nyt perustuslakivaliokunnan väliintulo vaarantaa sen, että kaikki palveluntarjoajat eivät olisikaan samalla viivalla. Tämän tehdessään hän tietystikin haluaa näyttäytyä pienten hoivayritysten puolustajana.

Kun Oksala syyttää valiokuntaa politikoinnista, hän halunnee kiinnittää huomion toisaalle EK:n epäonnistuneesta hallituspolitiikan lobbaamisesta, eikä vain siitä: EK:han on Sipilän hallituksen kummisetä ja Oksala yksi sen kuiskaajista.

Oksala toteaa, että hän ei ole perustuslain asiantuntija. Ei hän myöskään tunne kapitalistisen kilpailun mekanismeja. Ei tarvitse katsoa marxilaisten lasittimien läpi ymmärtääkseen, että SoTe suosii kansainvälisiä alan suuryrityksiä, jotka ovat alkaneet varautumaan "vapaaseen kilpailuun" ostamalla pienempiä alan yrityksiä.

Oksalan väittäessä olevansa huolissaan kansalaisten tasapuolisesta palvelujen saatavuudesta, hän jättää kokonaan huomiotta sen huolen, että yksityiset kuorivat kerman päältä, keskittyen elektiivisiin toimenpiteisiin ja lähettäen kroonikot ja vaikeahoitoiset julkiselle puolelle. Samoin käy näiden kaikkien elektiivisten polvileikkausten jälkihoidolle, joka myöskin jää veronmaksajien maksettavaksi, puhumattakaan vanhenevien kakkostyypin diabeetikoiden amputaatioista ja amputaatiohaavojen hoidosta. Tässä järjestelmässä vieläpä lisääntyvässä määrin, sillä julkisen terveydenhoidon kannattaa edes yrittää hoitaa kuntoon kerralla, sillä jokainen uusintakäynti koituu veronmaksajien maksettavaksi kun taas yksityisellä puolella jokainen lisäkäynti kartuttaa suoraan kyseisen terveyspalveluruyrityksen kassaa, voittojen tuloutuessa veroparatiiseihin. Ja Oksalan puoluetoverit, jotka ovat vieneet em. mekanismin ymmärryksensä mukanaan yksityisiin terveysyrityksiin, nauravat matkalla pankkiin.

Luulisi siis perustuslakivaliokunnan amputoiman SoTe:n oikeasti kelpaavan EK:lle ja Oksalalle, mutta kun pitää uhriutua muka pienyritysten edestä, ja tämä uhriutuminen vaan ei uhrautuminen toimitetaan, jotta voitaisiin näyttäytyä isomman joukon edustajana, myös pienten. Pienyritysten kosiskelu on samaa lajia kuin takavuosina Oksalan puolueen postuloima Sari Sairaanhoitajan fiktiivinen hahmo. Siiloin kelpasivat äänet, nyt rahat.

EK:n blogin voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Salajuoni TES:ien romuttamiseksi

Viime aikoina yhä useampi on huomannut, että käynnissä on Suomen hallituksen ajama, EK:n masinoima salajuoni. Tämä salajuoni on ottanut monta ilmiasua: milloin alennetaan reaaliansioita, pidennetään työaikoja tai karensseja, mutta aivan eritoten "vähennetään" työttömyyttä erilaisilla tilastollisilla temppuiluilla, kuten piilottamalla tasaisin väliajoin työttömiä erilaisiin toimenpiteisiin.

Niistä toimenpiteistä en tässä aio sen enempää, sillä niistä on moni todistanut minua vahvemmin, ei vähiten Sakari Timonen. Nämä kaikki temput, mutta aivan erityisesti ns. kuntouttava työtoiminta, joka tosiasiassa usein on palkatonta pakkotyötä eli orjuutta naamioituna kuntoutukseksi, tehdään yleissitovuuden ja yleensäkin työehtosopimusten romuttamiseksi. Jos ei tämä muuten olisi tullut selväksi, niin julistihan jo lahtariliitto eli EK tässä äskettäin yksipuolisesti sanoutuvansa irti keskitetystä sopimisesta.

Käynnissä on siis salajuoni työehtosopimusten romuttamiseksi. Pesuveden mukana on tarkoitus kaataa ammattiyhdistysliikekin. Jäljelle on tarkoitus jättää vain työsopimukset, tai jopa vain työ, sillä sopimusten luonteeseen kuuluu, että molempien sopijaosapuolten pitäisi saada jotakin.

Sipilä häpäisee Koiviston elämäntyön

Pääministeri Juha Sipilän sanoin presidentti Koivisto edusti monellakin tavalla sitä, mikä on suomalaisuudessa parasta. Pääministeri Sipilästä ei voi sanoa samoin; pikemminkin päinvastoin. 

Koivisto oli näkyvä osoitus siitä, miten omalla työllään ja kouluttautumalla tie on auki huipulle saakka. Sipilä ja muut rosvot romuttavat koulutuksen romuttamisella ja sivistyksen halveeraamisella tämän mahdollisuuden: avoimen yhteiskunnan, joka oli melkein päässyt eroon säädyistä, ja jossa lahjakkuudella ja sitkeydellä saattoi korvata lähtökohtia. 

Tasavallan nykyinen presidentti puhui siitä, että kun Koivisto itse totesi hänen Suomensa olevan samaa tasavaltaa koko siihenastisen itsenäisyytensä ajan, Koiviston aikana voidaan puhua siirrytyn toiseen tasavaltaan. Oletan Niinistön viittaavan siihen presidentin valtaoikeuksien kaventamiseen, jossa Koivisto oli aloitteentekijä, ainakin siitä asti kun hän uhmasi pääministerinä siihen asti kiistämätöntä UKK:ta. Jos hyväksymme Niinistön tulkinnan, tätä tasavaltaa, jossa rasistit ja EK pitävät yhteiskuntaa panttivankinaan, Koivisto ei varmaankaan tunnistaisi enää samaan tasavaltaan kuuluvaksi. Tasavaltaa, jossa ulkoministeri piilottelee selkänsä taakse rasisteja ja Euroopan integraation vihollisia, ja jossa pääministeri piilottelee tätä selkänsä taakse, ja jossa valtiovarainministeri piilottelee selkänsä taakse EK:ta, joka romuttaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan. Sipilältä itseltään onnistuu laillisuuden romuttaminen, Suomi kun on 8 kuukautta tasavalta ilman oikeuskansleria. 

Nämä rosvot romuttavat sen hyvinvointiyhteiskunnan, jonka keskeisiä rakentajia Mauno Henrik Koivisto oli 60-80 -luvuilla, eivätkä ole kelvollisia edes hänen kenkiensä lankkaajaksi, saati haudanryöstäjiksi. Sen lisäksi he romuttavat valtiovallan legitimaation, joka tarkoittaa oikeutusta, oikeaksi kokemista. Sen, mitä Koivisto rakensi 30 vuodessa, Sipilä on hyvässä vauhdissa hänen elämäntyönsä romuttamisessa jo parissa vuodessa. 

Tukipalveluiden ulkoistaminen on julkisen sektorin roskapankki

EK:n kuntavaaliblogissa kehuttiin, kuinka valtio on esimerkiksi kelpaava edelläkävijä tukipalveluiden, etenkin siivouspalveluiden ulkoistamisessa ja siitä sietäisi kuntien ottaa mallia. Paljastava kirjoituksessa on tämä lause "kiinteistöpalvelujen toimittajalla on oltava yhä syvempi ymmärrys asiakkaan liiketoiminnasta ja strategisista haasteista".

Kunnissa on paljon sellaista toimintaa, joka ei ole liiketoimintaa. Niitä kutsutaan peruspalveluiksi. Jos esimerkiksi terveyskeskusta, päiväkotia, koulua ja uimahallia pitää liiketoimintana, tällöin ei ainakaan ole ymmärrystä asiakkaan toiminnan strategisesta ominaisluonteesta.

Ei tätä ymmärrystä ole silloinkaan jos vaaditaan esimerkiksi laitoshuoltajien eli laitossiivoojien (joiden työhön kuuluu muutakin kuin siivousta) koulutuksen lopettamista, ei vähiten juuri siksi että siihen työhön kuuluu muutakin kuin siivousta. Kannattaisi myös tuntea laitoshuoltajien työn strategiset haasteet, joihin liittyy esimerkiksi erityisen tarkkoja hygieniamääräyksiä ja tietosuojan ymmärrystä ennen kuin esittää tällaisia löperyyksiä.

Ulkoistamista ihannoidessa työntekijöiden työehdoilla ei ole ilmeisesti mitään väliä, tai palkkauksella. Tapaus Palmia, jossa siivoojien työehtoja ja palkkoja poljettiin siirtämällä heidät ensin liikelaitokseen, joka sittemmin on yhtiöitetty, on näköjään jo unohdettu, vaikka siitä on vasta kaksi ja puoli vuotta. Mutta eiväthän tukipalveluissa työskentelevät olekaan ihmisiä elinkeinoelämän näkökulmasta. He kuluttavat huonosti, kun palkka ei riitä, ja he tarvitsevat asumistukeakin kun se asuminen on niin peijoonin kallista.

Hälytyskellojen tulee soida aina kuin jotain aletaan määrittelemään tukipalveluksi. Tukipalvelut ovat niitä, joista voidaan luopua ensimmäisenä ja joihin työntekijöitä voidaan siivota olemasta emokonsernin menoerä. Tukipalveluliikelaitokset ovat kuntatyöntekijöiden roskapankkeja, joihin siirretään yhteiskunnan kannalta usein näkymätöntä mutta välttämätöntä työtä tekevät ihmiset, joista tulee heti huonosti tuottavia kun he eivät ylläkään liikelaitoksien tulostavoitteisiin, vaatimuksena tehdä enemmän samaa työtä usein kehnommalla palkalla.

Onko se nyt mitään edelläkäymistä, saada marssia ensimmäisenä lankulta mereen, EK:n sohiessa siellä takana miekalla. EK:n kuntavaaliblogikirjoituksen tukipalveluiden ulkoistamisesta voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

EK maksaa velkojaan hallitukselle

EK:n toimitusjohtaja Veli-Matti Mattilan höläys, jonka mukaan suomalaisten palkkatasoa pitäisi laskea 10-15% ja että vielä tarvitaan monta KiKy:ä, on ansaitusti räjäyttänyt interwebin. Erityisen pahalta tämä näyttää kun sen on sanonut mies puolentoista miljoonan vuosituloilla. Niin että siinä sitä Juha Sipilän peräänkuuluttamaa johtajiston moraalista esimerkkiä.

Jokunen kommentaattori on pitänyt Mattilan aivopierua - kuten eräs uutistenlukija oli sitä aiheesta nimittänyt - kuin vasemmiston tilaustyönä: nyt manataan esiin jo kuolleeksi julistetut yhteiskuntaluokat ja julistettiin luokkasota. Toki yhteiskuntaluokkien manaaminen palvelee vasemmistoa, sillä oikeiston intresseissä ei ole myöntää luokkien olemassaoloa tai mahdollisuuksien epätasa-arvoa, mutta jos tämä palvelee vasemmiston kampanjointia, niin kuntavaaleissa onkin sitten parasta tulla rökälevoitto, muuten tämän Mattilan lausunnon varjolla hallitus voikin näyttäytyä jos ei nyt ihan hyväntekijöinä niin ainakin duunarin puolustajina ökyilyä vastaan, kuten eräs kommentaattori Facebookissa ehdottikin.

Hallitusohjelmahan näyttää EK:n kuiskaamalta, ja ei ole ihan poishaettua, että tämä Mattilan lausunto kuuluisi porvarihallituksen ja EK:n väliseen vastavuoroiseen sopimukseen, jossa EK maksaa velkojaan takaisin hallitukselle tällä "varomattomalla lipsautuksellaan", joka saattaakin olla hallituksen tilaustyö, sumuverho hallituksen leikkauksille. Kun Mattila heittäytyy uhrilampaaksi puolentoista miljoonan vuotuisilla tuloilla, jotka varmasti pehmentävät hänen mahdollisia kärsimyksiään, niin jopa Kokoomus näyttää maltilliselta ja yhteistyökykyiseltä palkansaajan ystävältä; ehtihän jo ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänenkin hillitsemään ja toivomaan EK:lta malttia.

Minä en toivo mitään malttia. Luokkasota on julistettu, ja toivon sellaista opposition maanvyörymävoittoa, joka vetää maton alta hallituspolitiikan legitimiteetiltä, ja lopullisesti Sipilän rosvohallituksen tuhon sinetöisi Halla-Ahon valinta Perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

Leikataan ja luodaan tulevaisuutta

Porvoolaisiinkin koteihin on jaettu sumutusta painotuotteen muodossa. Sitä on tarjonnut entisen sivistyspuolueen, tai ainakin sellaiseksi itsensä mieltäneen Kokoomuksen vaalilehti. Sen mukaan ainakin Porvoossa Kokoomukselle ovat tärkeitä lapsiperheiden palvelut, koulut ja päivähoito. Ilmeisesti eivät kuulu samaan puolueeseen kuin juustohöyläministeri G-L, tai kieltäytyvät tietämästä, että juuri hänen rootelistaan on leikattu: ammattikoulutuksen lähiopetusta on leikattu, yliopistojen perustehtävää vaikeutettu ja päivähoidon ryhmäkokoja kasvatettu. Tämän jälkeen on hurskastelua tulla kertomaan, että tavoitteena onkin koko ajan ollut maksuton päivähoito!

Ei Kokoomus pienituloisia vihaa, he vain muodostavat heidän maailmassaan näköharhan, he kun tulevat todistaneeksi hallituskuiskaajana toimineen EK:n saneleman valinnanvapauden koskevan vain hyvätuloisia ja hyvinvoinnin valumisvaikutuksen turhaksi luulotteluksi.

Varoittaisin äänestäjiä uskomasta näin vaalien alla kaikkeen siihen hyvään tahtoon, jota parhaiden mainostoimistojen paketoimana tarjotaan. Kyllä minä psykologisesti ymmärrän, mikä logiikka on Kokoomuksen kannattamisessa, kai voittajiksi itseänsä brändänneisiin samastuminen saa osan kultapölystä tarttumaan itseenkin.

Lähetin tämän kirjoituksen Uusimaan yleisönosastolle lauantaina 25.2.

Ota työntekijöiden lomarahat ja juokse

Elinkeinoelämän keskusliitto julistaessaan yksipuolisesti omalta osaltaan liittokohtaisen sopimisen ajan päättyneeksi, samalla se moraalisesti irtautuu kaikista keskitetyistä ratkaisuista. Eikä vain moraalisesti, sillä hallitusohjelmankin sanellut EK julkilausutusti tavoittelee paikallisen sopimisen lisäämistä. 

Tässä vain sattuu olemaan sellainen performatiivinen ristiriita, että nyt EK näyttää aika huonoa esimerkkiä. Mitä muuta liittokohtaisista sopimuksista luopuminen onkaan kuin keskitetty ratkaisu, sitä, että se sanelee, miten keskusliittojen pitää sopia. Ilmeisesti keskitetty sopiminen on ok vain silloin kun se tapahtuu Häkämiehen sanelusta ja hänen valvonnassaan, sillä silloin sitä ei sanota keskitetyksi vaan kilpailukyvyn varmistamiseksi. 

Nyt EK:lle pitää kyllä antaa peili käteen. Ei sellaisen kanssa voi neuvotella, joka ensin keskitetysti vaatii KiKy-sopimusta ja sen jälkeen yksipuolisesti julistaa keskitetyn sopimisen ajan olevan ohi. Se on pelkurimaista: ensin haastetaan riitaa ja sitten juostaan karkuun kun ollaan ensin ulosmitattu työnantajille edut. 

Ensin ulosmitataan lomarahat, sitten yhteistyössä hallituksen kanssa varmistetaan että leikatulla palkalla ostetut palvelut on ulkoistettu veroparatiisiin, tästä palkitaan hallitustoveri nostamalla tämä vihreällä oksalla laulavaksi satraapiksi, jonka tulospalkkiota nostetaan onnistuneesta ulkoistuksesta. 

En lähtisi neuvottelemaan EK:n kanssa, varsinkin jos EK on jo tullut osoittaneeksi tällä teollaan että neuvottelemisen aika on ohi. Miten neuvottelet sellaisen osapuolen kanssa, joka julistaa toisen neuvotteluosapuolen olevan vailla valtuuksia, ja kyseenalaistaa koko neuvotteluprosessin?

Kansan Uutisten jutun, jossa Metalliliitto sanoutuu irti tästä keskitetystä hajauttamisesta, voi lukea klikkaamalla otsikkoa. 

EK:n ja rasistien epäpyhä allianssi

Sinänsä mainio some-kampanja "Mun tulot ei (väärin taivutettu, mur!) riittäisi perheenyhdistämiseen" on joutunut trollien valtaamaksi. Nämä trollit eivät erota netto- ja bruttotuloja, ja omia ja toisten tuloja toisistaan.

"Seinähullut suvakit perustaneet protestisivun. Tarvitaan sinunkin mielipitettä sinne. °Käy kurkkaamassa."

Nämä trollit näkevät kaikkialla suvakkien salaliittoja, joissa kaksin käsin vedetään muslimeita Suomeen. Ja taustatukea näille antavat porvarit, joiden mielestä syntyperäiset, jotka eivät yllä niihin kriteereihin, joita nuivat ovat maahanmuuttajille asettaneet, ovat näköharha. Heidän maailmassaan vain yhden lajin nettosaajat riittäisivät.

Voi sitten olla, että minä itse näen salaliittoja. Näen sellaisen salaliiton, jossa porvarit ovat tarjonneet ruikutuspuheensa rasistien aseeksi. Nyt nuivistokin valittaa, että bruttotuloiltaan perheenyhdistämisrajan alittava suomalainen ruikuttaa, jos hän toivoo vaaditun 2600 nettotulorajan ylittäviltä empatiaa ja suhteellisuudentajua. Kai se sitten on ruikutusta, jos enemmistö toivoisi Laura Rädyn kaltaisten vieraantuneiden tuntevan paremmin niiden ihmisten todellisuutta, josta on päättämässä.

Jos rasistien mielestä maahanmuuttajat käyvät suomalaisten taskuilla, niin mitä sitten on sanottava verosuunnittelua harrastavista ökyporvareista? Laillistettuja varkaita, jotka aiemmin pienen ihmisen asialla olleet rasistit hyväksyvät, tai ainakin sulkevat tältä varkaudelta silmänsä, he kun ovat rasistien agendalle hyödyllisiä.

Molemmat hyötyvät toisistaan. Rasistit antavat ilmaiseksi käyttöönsä porvarihallitukselle yhden lisäargumentin säästää verovaroja, ja porvarit taas ovat luovuttaneet rasistien käyttöön ruikutuspuheensa. EK siis tarvitsee tässä yhteiskunnallisessa todellisuudessa liittolaisikseen rasisteja, ja rasistit saavat puheelleen lisää pontta porvareilta.

Kuinka hallitus sai kansan vihaamaan veroja

Pienituloiset rakastavat - tai ainakin heidän kuuluu rakastaa - veroja, tarkoittaen siis palkkatulojen verotusta, sillä he ovat riippuvaisimpia niillä kustannetuista palveluista, vaihtoehtoihin kun heillä ei ole varaa. Nyt kuitenkin tämä syy-yhteys on murrettu, ja kansa on pakotettu sahaamaan omaa oksaansa vaatimalla veronkevennyksiä.

Hallituksen niin sanottu kilpailukykysopimus on taidettu valmistella paitsi EK:n, myös Veronmaksajien keskusliiton kanssa yhteisymmärryksessä, sillä sen sisältämät työelämän heikennykset suorastaan huutavat tasapainottaakseen itseään veronkevennyksiä. Pitkää työmatkaa tekevät, yksinhuoltajat ja ruuhkavuosissa kärvistelevät ovat pakotettuja sanoutumaan irti työajanpidennyksistä ja lyhentämään työaikaansa.

Koska tällä manööverillä ansiotaso laskee pikkuisen, he laskevat toivonsa siihen, että veroja kevennettäisiin sen verta, että vaikutus heidän tilipussiinsa olisi suunnilleen plus miinus nolla, eli veronkevennykset kumoaisivat laskevan ansiotason vaikutukset (lomarahojen kuihtumisen veronkevennykset korvaavat vain niillä, jotka selviytyvät ilman työaikansa lyhentämistä).

Toinen käsi antaa, toinen ottaa. Mitään järkeä tässä ei ole, mutta kun valinnanvapautta piti lisättämän ideologisista syistä. Vielä kun saisi kuukausilippuun osa-aika-alennuksen, mutta kun työmatkalippu maksaa sen saman, teit sitten 2 tai 12 tunnin työpäivää, 3 tai 6 päivää viikossa. Mutta näin saatiin kansa vihaamaan veroja, ja huonomuistisin tai nöyrimmäksi peloteltu kansanosa rakastamaan hallitusta, joka laski heidän verotaakkaansa.

Kaikki(en maiden) proletaarit, yhtykää!

Monen ammattiliiton rivijäsenen ensireaktio oli varmasti pettymys, jos oma liitto on vahvistanut hyväksyvänsä ns. yhteiskuntasopimuksen sanelupolitiikan, sillä eiväthän useimmat työntekijät saa siitä mitään. Ei torjunta ole mikään voitto. Ymmärrän hyvin sekin, jos moni on tehnyt tästä johtopäätöksen erota liitostaan. Se oli omakin ensireaktioni, vasta syksyllä JHL:ään liittyneenä, alkaa etsiä uutta liittoa. Petyin kun havaitsin, että näköjään pienipalkkaisia, nöyrästi tottelemaan tottuneita julkisten hyvinvointialojen työntekijöitä edustaa liitto, joka nöyrästi tottelee.

Kuitenkin, juuri nyt jos koskaan kannattaa kuulua AY-liikkeeseen, ja juuri nyt, jos koskaan, kaikkien palkansaajien kannattaa pitää yhtä. Eroamalla omista liitoistamme, teemme juuri hallituksen tavoittelemalla tavalla, ja toteutamme SSS-hallituksen piilo-opetussuunnitelman, joka on julkilausutun paikallisen sopimisen avulla heikentää AY-liikettä ulkoapäin sen lisäksi tuhota AY-liike kokonaan, rapauttamalla se sisältäpäin.

Tätä iloa ei hallitukselle, EK:lle ja porvareille kannata antaa.

Lapsista yhteiskuntasopimuksen maksumiehiä

Miksi koululaisilla on subjektiivinen oikeus syyslomaan, hiihtolomaan, 2 viikon joululoma ja 2 ja 1/2 kuukauden kesäloma? Tästä tulee lomailua yli 3 kuukautta vuodessa, 13-14 viikkoa. Samanaikaisesti monilla - jotka saattavat olla vanhempia, näiden koululaisten vanhempia - ei ole oikeutta lomaan lainkaan.

Moni sekoittaa vuosilomaoikeuden ja loman toisiinsa. Jos pätkätyöläisellä kertyisikin kaksi päivää kuukaudessa vuosilomaoikeutta, ei hän niitä välttämättä ehdi pitämään, vaan hän saattaa olla työttömänä juuri sen jakson kun loma kestää. Näin kävi minullekin joitakin kertoja, silloin kun vielä olin pätkätyöläinen. Työttömyys ei ole lomailua.

Työttömien lisäksi, monilla ihmisryhmillä ei ole lomaa, kuten yrittäjillä tai heihin rinnastetuilla apurahatutkijoilla tai -taiteilijoilla, sillä heidän apurahansa riippuvat näytöistä, eli julkaisuista, ja koko ajan on taottava.

Sitten vastapainoksi kuulemma on joitakin ihmisiä, joilla on peräti 38 päivän vuosilomaoikeus. Näitä kuulemma on julkisella sektorilla, missä minäkin olen suuren osan työuraani työstänyt, mutta siltikin minulla on "vain" 28 päivän vuosilomaoikeus.

38 päivää saattaa kuulostaa paljolta, niin paljolta, että sitä kadehditaan Elinkeinöelämän keskusliittoa ja maan hallitusta myöten, semminkin kun päättäjillä ei virallisesti ja yrittäjillä ole tosiasiallisesti lomaa. Ainakaan siihen heillä ei ole subjektiivista oikeutta niin että sitä oikeutta suojeltaisiin. 38 päivää kuitenkin kalpenee koululaisten vuosilomien määrään, joka on lähes kolminkertainen verrattuna pisimpiin aikuisten vuosilomiin.

Jos niin kutsutussa yhteiskuntasopimuksessa katsottaisiin, että on hyvä kajota vuosilomiin, samalla se aika, jolloin lapset ovat heitteillä, pidentyy entisestään. Halutaanko lapset laittaa yhteiskuntasopimuksen maksumiehiksi, siis lapset, ei vain lapsiperheet tai yksinhuoltajat, joille jo nykyisellään omien usein huhupuheiksi jäävien lomien ja lasten lomien yhteensovittaminen on mahdoton yhtälö?

Halutaan. Tästä antaa viitteitä myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen, lukukausimaksujen tuleminen korkeakouluihin, puheet (vanhempien) työajan pidentämisestä, päivähoitoryhmien koon kasvattaminen ja iltapäivätoiminnan hintojen kaksinkertaistaminen.

EK yksin keskitettyjen ratkaisujen tiellä

Havaitsen ristiriidan EK:n toimissa: ensin se viime viikolla yksipuolisesti julisti keskitettyjen tuloratkaisujen ajan olevan ohi, sitten seuraavaksi se väittää SAK:lle antamassaan tiedotteessa, että sillä on valtakirja kaikilta jäsenliitoiltaan jatkaa nk. yhteiskuntasopimusneuvotteluja. 

Olisi hyvä tietää, ovatko keskitetyt ratkaisut ohi vai eivät. Jatkaako EK siis ainoana keskitettyjen ratkaisujen aikaa? Ristiriitojen aika on kaikkea muuta kuin ohi.

Ylen uutisjutun aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. 

Maahanmuuttajat ovat sumuverho hallituksen leikkauksille

Jotenkin tuntuu, että sekä maahanmuuttajat että Ku Klux Klan ovat SSS-hallituksen tilaamia. Eikä vain tunnu, sillä ne ovat sitä, jos hallituspuolueen näkyvä hahmo ehdottaa maahanmuuttajille keskitysleirin perustamista.

Jotenkin olisi ymmärrettävää, että vielä ulkoministeri lohkeaisi sen verran hallituksen linjasta, että hän olisi voinut kompata kaikenkarvaisia polttopullojen heittelijöitä ja Ku Klux Klania, sillä hänen edustamalleen puolueelle luulisi olevan vielä muita hallituspuolueita tähdellisempää peittää hallituksen leikkauspolitiikan jäljet, jotta kaikki eivät huomaisi, että äänestämällä perussuomalaisia ei tullut ihan sitä, mitä tilattiin, pienen ihmisen puolustamista. Vai tuliko sittenkin?

Nyt sekä hallituspolitiikka- että maahanmuutto"kriittisyys"kriittiset punavihreät ovat löytäneet vielä hallituspolitiikkaakin isomman asian, ja se on maahanmuuttajien puolustaminen, ei vain heidän kotoutumisensa, vaan ihan hengenkin. Ja tämäkös on hallitukselle kätevää, luulevat voivansa piilottaa kotimaan vähäosaisille vaaralliset leikkaukset polttopulloista lähtevän savukaasun alle, ja usuttaa vähäosaiset pakolaisten kimppuun.

Sen sijaan se on erityisen hävettävää, että valtiovarain- ja pääministeri komppaavat perussuomalaisia vain siksi että hallitus pysyisi koossa. Ei "kansalaisten huolestumisesta" tee sen hyväksyttävämpää se, että EK:n käsikirjoituksesta on tullut Juha Sipilälle ja Alexander Stubbille olemassaolon syy, ja nyt heistä on tullut myötäsoinilaisia. Ehkä hallitusohjelma, jota luultiin ensin Jyri Häkämiehen haamukirjoittamaksi, onkin tehty Hommafoorumilla. Nyt sekä Alexander Stubbin että Juha Sipilän tehtävänä ja velvollisuutena on osoittaa, että nämä epäilyt ovat aiheettomia.

Neljän vuoden kuuliaisuus

En ymmärrä ollenkaan niitä argumentteja, joiden mukaan demokratia on puhunut, nyt pulinat pois. Tämän sanojat haluavat rajoittaa demokratian kaaderidemokratiaksi, jossa puolueet ovat avoimia vain vaalien alla, ja oikeastaan olemassa vain kerätäkseen äänet. Sitten kun ovat saaneet huijattua itselleen äänet, ansaitsisivat sitten työrauhan, vaikka sitten minkälaiselle demokratian alle piilotetulle rosvoamiselle, oman eturyhmän etujen ajamiselle, joka vaaleissa on naamioitu milloin minkäkinvärisen työväen etujen ajamiseksi. Sari Sairaanhoitajat ja vihreän monta eri sävyä.

Toinen argumentti, joka halveksuu demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia on se, että "ammattiyhdistysliikettä ei pitäisi ottaa sotkemaan asioita, antaa kansan valitseman hallituksen päättää". Tämän sanojan pitäisi tietää, että kansa ei valitse hallitusta, vaan eduskunnan, ja hallitusneuvotteluissa on mukana eturyhmiä, esimerkiksi sellaisia kuin EK. EK:oon ei voi liittyä, sen sijaan ammattiyhdistyksiin voi, aivan kuten puolueisiinkin.

Demokratiassa on oikeus olla tyytymätön, vaikuttaa vaalien välilläkin, ei vain istua hiljaa kädet sylissä tai käsiensä päällä ja odottaa neljä vuotta kun taas päästään osallistumaan omaa itseä koskevaan päätöksentekoon. Itse asiassa tämä vaatimus seuraavien vaalien kuuliaisesta odottamisesta jättää työrauhan etujärjestöille, sillä ei lobbaaminen rajoitu vaalienalusaikaan. Etujärjestöt ovat jatkuvasti hereillä, ainakin EK, sillä vaikuttaminen on heidän työtään.

Demokratiaa voidaan rakentaa vain vaalien välillä, ja se on jatkuvaa työtä. Kansalaisten on oikeus ja heidän pitääkin muistuttaa päättäjiä niistä asioista ja arvoista, joita nämä lupasivat ajaa, ja joiden takia heitä äänestettiin. Ettei totuus unohtuisi.