Nykyajan fariseukset

Nalle Wahlroosin lipsahduksista harva enää osaa hätkähtyä. Tai mitä lipsahduksia ne ovat, kun ökykapitalisti ystävällisesti jakaa muille arvomaailmansa. Mutta on näitä muitakin.

Kyllä minä viimeistään siitä lähtien olen tiennyt, että pankit eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia kunnes Aktia nauroi minut ulos tunnustellessani heiltä muutaman sadan lyhytluottoa kattaakseni elämiseni siieksi kun saisin jo lupaillun ensimmäisen palkkani paluumuutettuani Suomeen. Ystävällisesti tekivät. Olisivat voineet ottaa niska-perse ja heittää ovi ulos.

Tänään oman pankkini pääekonomisti sitten sanoi. Nordean Aki Kangasharjun mukaan köyhille ei kannata jaella rahoja, sillä eivät nämä osaa käyttää sitä. Varmaankin on kuunnellut kokoomusnuoria, sillä joku näistähän oli joitakin vuosia sitten sanonut, että hassaavat vain tupakkaan ja viinaan. Pankkien johtokunnissa kannattaisi määrätä suukapula näille fariseuksille, sillä aina jokin pankki jossain menettää asiakkaita kun nämä avaavat leipäläpensä.

Minulle on turha selitellä mitään, etten muka kuuluisi tähän ö-luokkaan, vaikka ovat harhautuneet nostamaan kastiluokitustani pankin torppariksi. Olen ollut elämässäni 11 kk lukuunottamatta selvästi mediaanituloista vähätuloisempi, ja joka loukkaa yhtä vähistä siskoistani ja veljistäni, loukkaa minua.

Tarvittaisiin nykyajan Jeesus kaatamaan fariseusten pöydät. Nämä Nallet ja Kangasharjut ovat nykymaailman fariseukset.

Bloggaukseni otsikkoa klikkaamalla voi lukea Hesarin jutun Kangasharjun ja sosiologian professori, köyhyystutkija Juho Saaren väittelystä.

Kahdesti Aktian ulosnaurama

Aktia-pankki mainostaa näkevänsä jokaisessa asiakkaassaan ihmisen. Niin näkeekin. Se nimittäin arvottaa ihmisiä sen mukaan, miten vakavaraisia asiakkaita he ovat. Minussa Aktia on nähnyt köyhän ihmisen ja täten huonon asiakkaan.

Palatessani Norjasta Suomeen rahattomana, marssin tuttuun Munkkivuoren Aktia-pankkiini. Minulla oli jo työsopimuskin plakkarissa, mutta laskuista pitäisi jotenkin selviytyä, ja Saarioisten lätyskäpitsaakin ostaa.

Munkkivuoren Aktia nauroi minut ulos pankista. Ei auttanut, vaikka olin ollut pankin asuntolainatorppari jo kolme ja puoli vuotta. Onneksi ymmärtäväinen sosiaalityöntekijä Oulunkylän sosiaaliasemalla näki minussa ihmisen.

Sitten talvella 2013 tuli ajankohtaiseksi vertailla pankkeja, kun olin laskenut, että minun kannattaisi ruveta pankin torppariksi uudestaan. Aloitin tietenkin omasta pankistani. Nauroivat minut toistamiseen ulos.

Aktia näki minussa naurettavan ihmisen. Kaksi kertaa.