maanantai 31. joulukuuta 2018

Yhteiskunnassa kaikki ovat nettosaajia

Perjantain (28.12.) aviisissa kysyttiin, että "maksatko sinäkin 15 500 euroa enemmän kuin saat"? Näin kysyessään Uusimaa ei ole vaivautunut harjoittamaan tutkivaa journalismia vaan on tyytynyt ostamaan sitä iänikuisen samaa Veronmaksajien Keskusliiton propagandamateriaalia ja huonosti peiteltyä Kokoomuksen vaalimateriaalia suoraan uutistoimistolta. Ei Uusimaa toki ainoa tähän kapeaan hyvinvoinnin tulkintaan syyllistyvä taho ole; tämä ylhäältä alas valutettu propaganda on niin syvät rivit läpäissyt että useimmat eivät sitä edes huomaa tarkoitushakuisella sihdillä valikoiduksi.

Hyvinvointipalveluiden rajaaminen yksinomaan julkisesti järjestetyiksi SoTe-palveluiksi unohtaa kokonaan moneen kertaan tutkitut korrelaatiot esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntapalveluiden ja hyvinvoinnin välillä. Koulua unohtamatta; useiden tutkimusten mukaanhan koulutus tuottaa hyvinvointia ja korreloi vahvasti terveyden kanssa. Se jopa uusintaa yhteiskunnallista kerrostuneisuutta.

Miksi sitten on päädytty nostattamaan niin sanotun ylemmän keskiluokan verokapinaa tällaisella yleisellä rajauksella, jossa veronmaksun ja saatujen palveluiden välistä suhdetta katsotaan oikeudenmukaisuuskysymyksenä, ja keskitytään yksinomaan julkisrahoitteisiin SoTe-palveluihin? Sen peittämiseksi, että hyvätuloisiakin tuetaan monin tavoin. Suurimmat maataloustukien saajat ovat hyvätuloisia, puhumattakaan monenlaisista yritystuista. Käyttäjilleen maksuton koululaitos kelpaa yleensä kaikille, samaten neuvolat, kirjastot ja uimahallit. Ja verovaroista nekin moottoritiet on rakennettu, joilla kelpaa Lexuksella huristaa Keilaniemeen tai lentokentälle.

Sitä järjestelyä, jossa jokainen luovuttaa osan tuloistaan yhteiseen hyvään - joka hyödyttää oikeasti kaikkia - kutsutaan yhteisvastuuksi. Yhteisvastuun toteuttaa yhteiskunta, ja yhteiskunnassa kaikki ovat todellisuudessa nettosaajia.

Kirjoitus lähetettiin Uusimaa-lehden mielipideosastolle, jolla se julkaistiin ma 31.12.2018.

torstai 29. marraskuuta 2018

Onko Puopolo puupää?

Omaa sosiaalista kuplaani - jos sellaisesta voi puhua, sillä on siinä useampi repeämä, mutta tässä tapauksessa sen feminististä fraktiota - on kuohututtanut viime aikoina Ivan Puopolo -niminen miesoletettu. Oletettu siksi, että en tunne häntä. Yleensä jätän oletetut olettamatta, ja annan kohteille itselleen suunvuoron, ei niin että väärin olisi sanottu koska tyyppi nyt oletetusti edustaa jotain ontologista luokkaa, mistä seuraa tietty epistemologinen positio. Paljoa tämän enempää en tunnekaan feminististä teoriaa kuin mitä nyt osaan joitakin termejä käyttää kai sen verran että sillä voisi saada väärässä nakkikioskissa turpaansa. Tiedän Julia Kristevankin, ja muistan sanojan äänensävyn ainakin silloin 90-luvulla lisäävän vibraattoa kun Luce Irigaray mainitaan.

Varmaankin teen tässä sosiaalisen itsemurhan, mutta minun mielestäni pitäisi kuunnella, mitä tällä tyypillä on sanottavaa, ja antaa hänen loistaa tai nolata itsensä omilla avuillaan ihan itse. Niinhän feministitkin toivovat, että heihin suhtauduttaisiin ensisijaisesti ihmisinä ja sitten vasta naisina. Ja humanistisessa tutkimuksessakin lienee valtavirtana tehdä objektista subjekti, antaa kohteen puhua omalla äänellään.

Minua on ohjattu tutustumaan koko kokonaisuuteen (ja oletettavasti vasta sitten muodostamaan oma käsitys tästä Puopolosta). No, niin minä ajattelinkin tehdä. Kuulin tästä Puopolosta ensi kerran vasta tällä viikolla. Ilmeisesti hän on jotain tehnyt, sillä olen törmännyt samaan nimeen sosiaalisessa kuplassani useita kertoja männäviikolla. Lähdin guuglaamaan.

Osoittautui, että kokonaiskuvan muodostaminen on mahdotonta, jos kyseessä on julkinen eläin enkä seuraa muuta mediavälitteistä todellisuutta kuin se joka suodattuu oman sosiaalisen kuplani kautta. Se kupla on punavihertävästi värittynyt, vaikka kuuluu esimerkiksi FB-kavereihini monenlaisia tunnustuksia ja tunnustuksettomuuksia. Lisäksi siinä kuplassa ovat yliedustettuina akateemisesti koulutetut, yhteiskuntatieteilijät ja humanistit, luontoihmiset, feministit, valkoihoiset, suomalaiset ja monenlaiset muutkin etuoikeutetut ryhmät, jollaisiin lukuisiin myös tämä Puupala myönsi kuuluvansa varmaankin siinä tuoreessa (2 päivää vanhassa) Hesarin jutussa, joka lienee ajankohtaistanut tämän heebon.

Googlaamisen perusteella tämä Ivan on toiminut useissa medioissa jo parisenkymmentä vuotta, teeveessä, radioissa ja Hesarissakin. No, teeveetä en katso, radionkuuntelun lopetin 20 vuotta sitten (ja kaupallisia radioita en ole koskaan kuunnellut, enkä tiedä, minkänimisiä radiokanavia on ollut ja miltä taajuudelta ne löytyvät sen jälkeen kun viimeksi kuuntelin Rinnakkaisohjelmaa). Olen kirjallinen eläin, jolle oikeastaan vain painettu sana on olemassa, muu on haihtuvaa ja amorfista, ja en pane painoarvoa oikein muulle sanomiselle kuin kirjalliselle aineistolle, sillä sellaista ei oikein ole olemassa kouriintuntuvana ja jälkipolville säästyvänä todistusaineistona, enkä oikein voi olla tässä puheaktiteorian mies kun niistä puheista ei ole havaintoa.

Luin sitten sen jutun. Siinä someaddiktiksi mainittu (tämä oli varmaan ironiaa, ihan kuin tämä olisi se synti, josta häntä syytetään) Puopolo vieraili feministisessä tapahtumassa. Odotin löytäväni kuvauksen siitä kuinka toksinen uros provosoituu kiroiluiltamissa, mutta eihän tämä nyt henrilaasasta ole, vaikka kun googlaa, Puopololtakin löytyy taustoja sosiologiasta. Niin kuin muuten minullakin! Eikä tämä tee ihmisestä mitään henrylaasasta, joka käyttää akateemista oppiarvoaan puoskarointiin. Enhän minäkään väitä itseäni filosofiksi, vaikka sitä luinkin kymmeniä opintoviikkoja. 90-luvulla. En enää muista, kuinka monta.

Metaironiaa varmaan oli sitten se, että Puopolo mainitsi osallistuvansa aktiivisesti somekeskusteluihin jopa siten, että tämä varmaankin täyttäisi trollaamisen tuntomerkit (tämä on varmaan sitten metaironiaa, keskustella ja väitellä tämän tyypin somekäyttäytymisestä) ja kun nyt  minä tästä kirjoitan, tämä on varmaan sitten niin kolmannen kertaluvun ironiaa että kompastuu modaliteetteihinsa. Minä tiedä, mitä ironia on. Mistä sen voi tällainen keski-ikäinen setäoletettu aspergeri erottaa. Se on jotain hipsterien harjoittamaa. Minä sentään tiedän rajoitukseni. Jyrki Lehtola tai Ruben Stiller eivät tiedä, vaan vieläkin kuvittelevat olevansa nuoria vihaisia miehiä sillei ironisella tavalla, mutta ilman oletettua etuliitettä.

En osaa mitenkään lukea tämän Hesarin jutun tai parin googlauksen perusteella Puopoloa toksiseksi, tahallaan feminismin väärinymmärtäväksi maskuliiniurokseksi. Varmaan hänellä oli omat ennakko-oletuksensa - vaikka sanoikin haluavansa olla avoimin mielin - mennessään feministikonferenssiin, mutta tämä ei ollut tieteellinen artikkeli, ja kuka tutkijakaan osaisi tehdä omat esioletuksensa näkyviksi? Puopolo ei edes väittänyt feministejä tosikoiksi. Ilmeisesti hänen rikoksensa oli se, että hän yhden kerran Hesarin jutussa erehtyi ottamaan pois liitteen "oletettu" etuliitteiden nais tai mies edestä, vaikka luulisi että on myös oikeita tasa-arvo-ongelmia, joihin kannattaisi keskittyä kuten sukupuolittuneet palkkaerot tai sukupuolittuneet lasten huoltajuuskäytännöt.

Vaikka olenkin yksinhuoltajaäidin poika, ja kyllä, myös sosiologiaa (joidenka sukupuolijakauma oli aloittavassa vuosikerrassani 34-6 naisoletettujen hyväksi; olen varmaankin toksinen kun oletan näin ihmisiä ryhmiin) lukenut, ja naisvaltaisilla aloilla, etupäässä naisten elättinä toiminut, niin kai sitten Puopolon tavoin syyllistyn sokeuteen taustaani kohtaan. Olenhan minäkin moninkertainen valtaeliittioletettu: keski-ikäinen, valkoinen eurooppalainen mies. Tosin minulla on kokemusta myös tekstinkäsittelijöihin, siivoojiin, sihteereihin ja keittiöapulaisiin kuulumisesta, mutta kai nekin sitten ovat etuoikeutettuja positioita, olla alipalkatuilla naisvaltaisilla aloilla, kun kaikilla ei ollenkaan töitä. Etuoikeus sekin kai on, olla kokemusasiantuntija siitä miten omalla palkallaan ei pärjää.

Sitä en voi mitenkään tietää, mitä hän ehkä on jossain radiossa möläyttänyt 20 vuotta sitten. Jos tässä Hesarin jutussa johonkin syyllistyttiin, niin näin keski-ikäisen näkökulmasta gonzoiluun. Sitäkin lajia olen lukenut paljon tarkoituksettomampaakin, etenkin Nyt-liitteessä. Siltikään en pysty tunnistamaan sitä että julkisesti alfaorhiksi (vai itsensä sellaiseksi nostama) nostettu Puopolo olisi provosoitunut feministitapahtumassa ainakaan siinä määrin että tällainen aspergerukkeli, jolla joskus on hankaluuksia intertekstuaalisten rivivälien kanssa, sen huomaisi. Luultavasti hän on minua fiksumpi miesihminen koska on osannut piilottaa sen mahdollisen toksisuuden osoittavan provosoitumisensa niin että vain intersektionaalinen feministi sen huomaa mutta entinen semioottinen modaliteettitutkija, joka jätti feminisminsä 90-luvulla lukematta, sitä ei havaitse. Vai ovatko kenties trigger warningit (onko tälle termille mitään suomennosta) feministien yksinoikeus?

Puopolon HS-jutun voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa. 

maanantai 26. marraskuuta 2018

Ja Savonlinja sammutti valot

Porvoolaisena, Helsingissä aika ajoin sukkuloivana ei niin huippuosaajana mutta kuitenkin, olen nauttinut Onnibus Oy:n lisääntyvän tarjonnan aikaansaamasta hintakilpailukyvystä, kun kuukausilipun hinta on romantanut 1/6 nettopalkastani 1/23 osaan nettopalkastani. Toki olisi pitänyt ymmärtää, että tällaisessa tarjouksessa on koira haudattuna. Tämä paljastuikin siinä vaiheessa kun koko toimialan romuksi kilpaillut Onnibus Oy kilpaili itsensä ulos markkinoilta, jotka se avasi.

Yksi Helsingistä Porvooseen muuttanut tuttavani joutui toteamaan, että hän joutuu etsimään itselleen uuden työn, kun Porvoosta Loviisaan kulkevien vuorojen tarjonta romahti puoleen, ja toiselta tuttavaltani katosi mahdollisuus kutsua Elimäessä asuvia (autottomia) vanhempiaan lapsenvahdeiksi.

Olisi kiinnostava kuulla Työ-ja elinkeinoministeriön horjuva mutta muutenkin jo vanhastaan säännönmukaisesti työnhakijan tappioksi horjahteleva tulkinta muuttuvista työssäkäyntialueen rajoista. Jos Porvoonkin peräänkuuluttama ns. "huippuosaaja" (jollaisia usein asuu korkeakoulukaupungeissa, joissa ei suhteellisen kattavan joukkoliikennetarjonnan takia tarvitse aina mitenkään välttämättä ajokorttia) sattuu törmäämään sellaiseen markkinatilanteeseen, jossa hän joutuu toteamaan työssäkäynnin muuttuvan mahdottomaksi joukkoliikenneyhteyden lakkauttamisen takia, kuka on tähän työttömyyteen syypää? Pitääkö ajokortittoman työttömän ajaa velaksi (ja kuka sitä velkaa myöntää paitsi sellainen paljon haukuttu pikavippifirma) ajokortti ja ostaa auto, vai pakata kimpsunsa ja muuttaa sellaiseen kaupunkiin, joka ei vielä ole sammuttanut valojaan ulkoistamalla koko joukkoliikennetoimensa kaupallisille toimijoille?

Michael Perukangas

Lähetin tämän kirjoituksen Uusimaa-lehden mielipidepalstalle, jossa se julkaistiin perjantaina 23.11. 

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

perjantai 12. lokakuuta 2018

Moraalinulkoistamishallitus

Hallitus on ulkoistanut omatuntonsa oppositiolle, joka sen mukaan vaikeuttaa työllisyystavoitteen saavuttamista, ja "Sinisten" maahanmuuttosiipi taas on paha koska he kehtaavat esittää maahanmuuttajien panemista kuntopyöräilemään:

Kun eräät pikkukokoomuslaiset kauhistelevat ylläolevaa, Halla-aho onkin kätevä vihollinen. Kun hänestä tehdään syntipukki, samalla jokunen voi unohtaa että hallituksen niin sanottu aktiivimalli ei kohtele ketään työtöntä näinkään hyvin. Tässä Halliksen mallissa ei nimittäin ollut mitään mainintaa niistä sanktioista, joita seuraa siitä huolimatta että ollaan aktiivisia mutta väärällä tavalla. Sellaisia sanktioita kuitenkin aktiivimallista seuraa, jos esimerkiksi erehtyy opiskelemaan tai olemaan työllistymästä yrityksistään huolimatta tai jos itse osaa hakeutua jollekin muulle kurssille kuin TE-toimiston asettamalle.

Itse asiassa Halla-aho ei ole syntipukki vaan ihan oikea syyllinen. Hänhän kirjoitti hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman, ja hänen työllisyysohjelmansakin on aika hyvin linjassa hallituksen työllisyysohjelman - joka on EK:n ja Suomen Yrittäjien kirjoittama - kanssa.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Kokoaan suurempi Kalle Könkkölä

Vihreän puolueen ensimmäisen puheenjohtajan, Kalle Könkkölän viimeiseksi jääneessä Facebook-statuksessaan Kalle kertoi joutuneensa keuhkokuumeen takia sairaalahoitoon. Pidin tätä huolestuttavana tietona, eikä mennytkään kuin alle kaksi päivää niin Kallea ei enää ollut. Kuitenkin, jos jonkun elämäntyö elää niin Kallen.

Kallen elämäntyö on ihan käsittämättömän suuri. Moni varmaankin osaa minua paremmin valottaa Kallen roolia Kynnys ry:n perustajana ja kansainvälisenä vammaisaktiivina, mutta Kalle sai monet - myös minut - ymmärtämään, että vammaisasia on yleinen ihmisoikeuskysymys, ja Kalle olikin suuren mittakaavan ihmisoikeusaktivisti. 

Ilman Kallea esteettömyydestä tuskin puhuttaisiin juuri mitään, ja Kalle muisti aina terottaa että esteettömyys ei koske vain liikuntavammaisia, vaan se on kaikkien asia. Kenestä tahansa meistä voi tulla liikuntakyvytön tai ainakin -rajoittainen, eikä kukaan meistä tiedä päiviemme mittaa, onko tämä rajoitteisuus missä määrin pysyvää luonteeltaan. Tinkimättömyytensä ja sinnikkyytensä takia kunnioitetulla ja pelätyllä Kallella oli ainakin de facto veto-oikeus Helsingin rakennuslautakunnassa, ja hän oli se henkilö, johon otettiin yhteyttä kun haluttiin näkemystä esteettömyydestä.

Itse tutustuin Kalleen kesällä 2008 kunnallisvaalikampanjassa. Mielistelemättömänä persoonana Kallen kuoren alle piti ensin päästä, mutta sen jälkeen hänen lämmin ja terävä, älykäs huumorinsa tuli hyvinkin tutuksi. En voi sanoa olevani Kallen lähiystävä mutta olen iloinen siitä että sain tutustua häneen.

Julkaisen nyt Kallen inspiroiman blogitekstini uudestaan 4 vuoden takaa. 

Vihreitä ehdokkaita Sibeliuspuistossa kesällä 2008. Kalle vasemmalla.


Hesari on ottanut esteettömyyden asuntojen hintojen kohoamisen syntipukiksi, ja pitää norminmukaisia vessoja syinä kalliiseen uudistuotantoon, ihan kuin esimerkiksi 30-40 tuhannen hintaisilla kaikille turhaan maksatetuilla turhilla autopaikoilla ei olisi mitään tekemistä asian kanssa. Hesari on valinnut puolensa, ja se valinta on ihmisyyden ja tasa-arvon vastainen.

Esteettömyyttä ei kannata marginalisoida vain vammaisille kuuluvaksi. Kuka tahansa meistähän voi vaikka leikkauksen seurauksena joutua väliaikaisestikin kuntoutettavaksi pyörätuoliin. Tällaista mahdollisuutta vaan ei terve ihminen halua ajatella, mutta terveydenhuollossa työskentelevänä kuulen jatkuvasti tarinoita ei vain onnettomuuksista vaan ihan jokapäiväisiä kuntoutustarinoita. 

Ei tarvitse toteutua mikään huonoin skenaario, vaan ihan normaali kuntoutus voi viedä pyörätuoliin. Puhumattakaan onnettomuudesta tai äkillisestä sairastumisesta.

Esteettömyys varmistaa sen, ettei kuntoutujan tarvitse muuttaa pois omasta kodistaan, sitäpaitsi minne, ja kenen rahalla tämä tapahtuisi?

lauantai 8. syyskuuta 2018

Perustin uuden ympäristöblogin

Aloittaessani nyt elokuussa ainakin toistaiseksi kestävän opintovapaan luonto- ja ympäristöalan opiskelijana Stadin ammattiopistossa, opiskelukollegani antoi minulle loistoidean: perustaa blogi eräänlaiseksi julkiseksi työnäytteeksi. Nyt varastankin tämän Kikan idean julkeasti.

Tekemiseni ovat tähän saakka levinneet kuin Elanto, joten tämä helpottanee ainakin niiden toivottavasti sakeana minusta tappelevien urakkaa saada jotenkin kiinni tekemisistäni kun ympäristöaiheinen tekemiseni ei huku musiikin, urheilun, politiikan ja kaikenlaisen liikkuvan maalin ampumisen alle ja taakse.

Nyt viime ajat olen muutoinkin enemmän keskittynyt Mahler-blogiini ja päivitellyt tänne vain sitä myöten kun aina vain mitättömämmäksi horisonttiin katoava poliittinen vaikuttajaminäni nostaa päätään, tai kun en vain osaa muuten pitää leipäläpeäni kiinni muista aiheista kuin Mahler. Muutenkin yleisesti ottaen tekemistäni on luonnehtinut fokuksen puute, tai ainakin sen hajaantuminen ja muuttuminen usein lennostakin, ja päätös keskittyä opiskelemaan alaa, josta toivottavasti tulisi myös leipätyö, suuntaa aktiivisuuttani siihen suuntaan, ja preesensini tällä foorumilla muutoinkin tulevaisuudessa harventunee entisestäänkin. Ellei sitten taas jossain vaiheessa ehdokkuus iske jossakin vaalissa...

Uuteen julkiseen ympäristöportfoliooni pääsee oikean sivupalkin linkkilistasta otsikolla Pertsan portfolio.


perjantai 17. elokuuta 2018

Lobattiinko Vihreät Tuomisen taakse?

Kun työnantajani, Suomen suurin terveydenhuollon organisaatio - jonka poliittinen ohjauselin eli valtuusto - valitsi HUS:ille uudeksi toimitusjohtajaksi Terveystalon johtavan ylilääkärin Juha Tuomisen, tämä ei kelvannut vasemmistolle, koska niin demarit kuin Vasemmistoliittokin pelkää hänen edistävän mahdollisessa, joskin yhä epätodennäköisemmältä näyttävässä SoTe-uudistuksessa yksityisen palveluntuotannon asemaa. Sinänsä tämän pelon luulisi olevan turha, jos kyseisiä vasemmistopuolueita on uskominen, sillä eihän tätä uudistusta edes tule, jos näitä puolueita on uskominen. Samaiset puolueet syyttävät Kokoomuksen ja Vihreiden edistävän yksityistämistä näiden kannattaessa Tuomista eikä vasemmistopuolueiden suosikkipoika Jari Petäjää, naisten- ja lastentautien linjanjohtajaa.

Kymmenisen vuotta Vihreissä ja seitsemisen vuotta HUS:issa toimineena satun kuitenkin tietämään, että rekrytoinnin voi tehdä hyvin tai toisella tavalla. Vihreät luottamushenkilöt haastattelivat molempia hakijoita ja kuulivat myös HUS:in henkilökuntaa, mukaan lukien Petäjän alaisia. Ei Petäjäkään ole vailla kytköksiä yksityiselle puolelle; näyttäkää minulle edes yksi lääkäri, joka ei yksityispuolelta laita itselleen lähetteitä julkiseen erikoissairaanhoitoon? Pahin Petäjän synti on kuitenkin hänen johtamisessaan. Petäjä johtaa pelolla norsunluutornista hajottamalla ja hallitsemalla. Hän on myös HUS:in nykyisen johdon suosikki, mikä ei ole mikään meriitti sinänsä, HUS:issa kun johtajilla on tapana suojella toisiaan ja peitellä toistensa puutteellisuuksia.

Olen itse työskennellyt muutaman vuoden Petäjän johtamalla toimialalla, ja meitä alaisia kiellettiin olemaan häneen yhteydessä, koska hän oli Jumalasta seuraava. Ihmiselle, joka on ollut suoraan yhteydessä ministereihin ja professoreihin ja puhutellut kädestä nykyistä presidenttiä, tähän on hyvin vaikea suhtautua muuten kuin osoituksena tanakasta napoleon-kompleksista, yhdistyneenä mahdollisimman suureen hierarkkisuuteen ja ihmisvihamielisyyteen. Tällainen on lastenlääkäri Petäjä, jolle luonteenomaista on repiä henkilöstöstä kaikki mahdollinen irti.

Petäjän persoonassa on samoja piirteitä kuin pitkäaikaisessa terveyspoliitikko Maija Anttilassa (SDP), joka on tässä valinnassa toiminut päämyrkynlevittäjänä. Toimiessaan Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa häntä pelkäsivät niin kuntalaiset kuin lautakuntalaisetkin, ja hän hankki itselleen rautarouvaotteellaan entisiä ystäviä. Anttila myös uhkasi allekirjoittanutta oikeustoimilla tehdessäni kerran muistiinpanoja keskustelustamme. Ehkä sitten Anttilan on helppo samastua toiseen samankaltaiseen, mene ja tiedä.

Anttila on syyttänyt Vihreitä siitä, että he ovat antaneet lobata itsensä. Jos henkilöstön kuuleminen valittavana olevan ehdokkaan johtamistavasta on lobbaamista, niin olkoon sitten niin. Sääli, että poliittisilta tavoitteeltaan kannattamani vasemmisto sortuu tällaiseen argumentointiin, jossa yksityistämistä kohtaan koettu ideologinen pelko saa sokeaksi ehdokkaan muille, paljon suuremmille puutteille, ja tämä sokeus halutaan peittää etsimällä rekrytoinnin perusteellisesti tehneistä Vihreistä virheitä. Taitavat vaalit lähestyä, mutta näin ei ainakaan rakenneta punavihreää yhteistyötä.

Onnea siis valinnasta Juha Tuomiselle, ja osanottoni naisten- ja lastentaudeille, jotka joutuvat katselemaan samaa naamaa jatkossakin.

Maija Anttilan Demokraattiin laittaman syytöskirjelmän voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.






maanantai 13. elokuuta 2018

Mikä on huonoa mainosta pyöräilijöille?

Kun Helsingissä aiotaan aloittaa pyöräilijöille suunnattu kampanja Liikenne on yhteispeliä jonka tavoitteena on parantaa pyöräilijöiden liikennesääntöjen tuntemusta, jokunen tuntemani pyöräilijä, jotka ovat tästä liikennemuodostaan tehneet politiikkaa, kokivat tämän kampanjan vittuiluksi. Ei se ole vittuilua. 

Minä olen juuri niitä, jotka ovat huono mainos pyöräilijöille, olenhan viimeksi kerrannut liikennesääntöjä koulun kansalaistaidon tunnilla. Olen silti selvinnyt ohjenuoranani välttää vaikeuksia. Olen myös katsonut, että henkikultani on liian kallis jotta tekisin itsestäni autokeskeisen liikennejärjestelmän marttyyrin. Varmaankaan tätä liikennesääntöjen osaamattomuutta ei pitäisi mainostaa, mutta ajokortittomana olen pelannut varovaisuusperiaatteella. 


Minua huonompaa mainosta ja vaarallisempia kuitenkin ovat 40 km/h sinkoilevat kalsaripyöräilijät. Heitä on. Koko ikänsä Stadissa pyöräillyt 68-vuotias isäni ja myöskin ajokortiton hyvä ystäväni - jolle pyöräily on paitsi ympärivuotinen liikennemuoto ja myös liikuntamuoto - ovat kertoneet näistä pelago-ohjuksista kauhutarinoita, Lasse Lehtisen ja Harry Bogomoloffin toisintoina. 

Isäni saattaisi jopa äänestää Lassea, mutta minussa ei ole näiden äijien kanssa muuta yhteistä kuin lycraohjusten pelko. Itse havahduin tähän ilmiöön pyöräillessäni alkukesästä 3 viikkoa Stadissa. Viimeksi pyöräilin enemmän siellä 2010, ja sunnuntaipyöräilijä koki tässä 8 vuodessa pyöräilykulttuurin muuttuneen vaaralliseen suuntaan. Ymmärsin myös, mihin baanoja tarvitaan: lycraohjukset halutaan ohjata niille, jotteivät olisi muille vaaraksi. On siis katsottu, että parempi on kaataa puut kuin jalankulkijat ja sunnuntaipyöräilijät. Vaaraksi nimittäin on myös sellainen jääräpäinen periaatteellisuus, jonka mukaan nyt on kaksipyöräisten soijamoottoreiden vuoro kaahailla, kun audit ovat saaneet kaahailla jo liian pitkään. 


Hesarin jutun tästä kampanjasta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.
 

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Juurettoman miehen muistelmat

Katsoessani kuvia kavereiden kesämökeistä, lapsuuden minän rakennuspaikoista, tajuan mitä on se nuoruuden lenkkimaastoihin hakeutuminen. Kun juuret eivät oikein ole kiinnittyneet mihinkään, tai ainakin ne on irtiriuhtaistu, enkä oikein ole ehtinyt lepuuttaa jalkojani missään varmana siitä että tänne ne voisivat jäädä pitempäänkin, olen omaksunut liikemiehen identiteetin. Tai siis kulkumiehen, raha kun ei pysy käsissäni sen paremmin kuin maa jalkojeni alla paikallaan. Juuret on pitänyt itse etsiä ja historia rakentaa. Se löytyy poluilta, jotka omat askeleeni ovat minulle merkityksellistäneet. Askeleeni ovat rakentaneet minusta minut.

Lapsuuden kesälomieni muistot ovat jo koko lailla haalistuneet; ne olivat sulkapallopelit Kivistössä. Haluan muistaa talon keltaisena, en sinisenä ja ilman laajennusosaa. Paikka, joka on muuttunut, ei enää ole olemassa. Omimpia polkujani tallaan painokkaimmin askelein Kanniston sienimetsässä ja Uimastadionilla.



Lenkkimaastoistani Keskuspuistossa ja Talissa on tullut minulle keskeisiä samalla tavalla kuin niin moni suuntaa joka perjantai suoraan töistä takaboksinsa olutkoreilla täyttäen, ruuhkaan matamaan kohti Luumäkeä, Tuusniemeä tai Someroa. Ei se ole sen kummallisempaa. Mökkisukkulointia jokainen pitää erinomaisen normaalina asiana vähän samaan tapaan kuin omaisuuden kytkeminen neljään pyörään on paljon kunnollisempaa kuin cd-kokoelman haaliminen. Muka.

Nämä paikat eivät mahdollista minulle yhtä pitkäaikaista ja leimallista irtiottoa arjesta kuin järvi-Suomi, mutta ne ovat minulle yhtä lailla leimallisesti oman identiteetin takaisinkytkentää omille juurilleni, jotka ovat liikkeessä. Juoksijan juuret ovat Talin ja Keskuspuiston lenkkipoluilla. Silloin juuriinsa kiinni pääsemiseksi pitää sulkea silmät kuluneelta 20 vuodelta, koettaen unohtaa edes hetkeksi polvien kuluneisuus ja tuijottaa pilviä sen aikaa kun jaksaa tehdä vatsalihasliikkeitä. Ei liikaa, sillä myös pilville pitää jättää sijansa.


Tämän vuoksi olen aina valmis varastamaan itselleni hieman aikaa, ja metrejä. Ja tämän vuoksi Ei enää palaakaan Keskuspuistosta, sillä se on palanen irti minusta.




tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kotimaisen kielen puhuminen vaarantaa terveytesi

Toisen kotimaisen, eli ruotsin kielen puhumisesta on tullut vaarallista: tähän kirjoitukseen linkkaamassani jutussa kerrotaan, kuinka sivullinen pahoinpiteli Helsingissä julkisella paikalla omaa äidinkieltään puhuvan ihmisen avustettavaan kuntoon. Eikä tämä ole yksittäistapaus: omaa äidinkieltään ei ole turvallista puhua julkisesti. Eikä tämä ruotsinkieltä kohtaan kohdistuva viha sekään ole kuin vain yksi esimerkki kasvavasta vihasta ja katkeruudesta, jossa lähimmäiset koetaan vihollisiksi. Ei tarvitse olla edes silmin nähden erilainen - vaikka niissä silmissä olisikin sitten ties mitä malkaa, ja katsottaisiin millaisten lasien läpi hyvänsä - vaan toiset suomalaisetkin koetaan vieraiksi. En tarkoita tässä vain Nalle Wahlroosia, EK:ta ja työnantajia kohtaan tunnettua luokkavihaa, vaan yleistä syntipukin etsimisen tarvetta. Tällä hetkellä syntipukeiksi on tarjolla maahanmuuttajia, työttömiä ja eri kulttuuria edustavia.

Tällaisten ilmiöiden esiintyminen lisääntyvässä määrin on yhteiskunnassa räjähdysmäisesti kasvavan pahoinvoinnin seurausta. Pahoinvointi ei ole vain syy, ei edes seuraus vaan sitä tuotetaan osittain ihan tietoisestikin, karsimalla hyvinvointipalveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta ja pudottamalla ihmisiä hyvinvointivaltion veneestä. Pahoinvointia lisää myös kokemus, että kaikki eivät matkusta samassa veneessä. Kasvavat tulo- ja hyvinvointierot, palvelujen keskittäminen ja tendenssi yksityistämiseen vievät kaikki tähän suuntaan, ja tähän suuntaan porvarihallitus vie yhteiskuntaamme, hallitus, joka samanaikaisesti ei vain suojele vihapuhetta vaan vieläpä rohkaisee siihen.

Tämän yhtälön tulos on selvä: samanaikaisesti eriarvoistava politiikka, joka vieläpä lietsoo vihapuhetta, ei voi aiheuttaa muuta kuin - vihaa. Eikä mikään kehotus siinä mitään auta, että patistellaan ihmisiä vain voimaan paremmin, valitsemaan oikeammin, kuluttamaan enemmän, käyttäytymään paremmin ja jaksamaan enemmän. Kukaan ei näistä kehotuksista huolimatta voi paremmin, tee parempia valintoja, kuluta enempää, käyttäydy paremmin kanssaihmisiään (lähimmäisiään?) kohtaan tai jaksa paremmin. Eikä yksikään sivullinen jää hakkaamatta näiden ymmärtämättömien kehotusten seurauksena.

Jutun alussa mainitsemani MTV:n jutun voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Antiesteettömyyspalkinto VR:lle

Käytin aikoinani VR:n lähiliikennejunia - lähinnä M-junaa - käytännössä päivittäin, asuessani Kannelmäessä. Nyt en ole käyttänyt kahdeksaan vuoteen, mutta en siksi lopettanut että viimeksi sain tarkastusmaksun erehtyessäni nousemaan kyytiin laiturilta kohdasta, jossa luki että lipunmyyntivaunu pysähtyy tähän.

Nyt olisi taas tarvetta, matkustaa Kivistöön, ja ottaa fillari mukaan. Sen tiesin jo vanhastaan - 2010 käytin paljon VR:n palveluja, niin sivuja kuin (kauko)juniakin - että VR:n nettisivut eivät kyllä saa mitään helppokäyttöisyyspalkintoa. Ei puhettakaan, että yhden linkin alta saisi tiedon, millä pääsee, mitä maksaa, mistä saa lippuja, millainen lippu tarvitaan ja saako munamankelin mukaan.

Googlasin kaikki nämä tiedot erillisillä googlauksilla, ja jouduin koostamaan kokonaiskäsityksen ihan itse. Kyllä se ammattimaiseen tiedonhakuun opetetulta onnistuu, edes joten kuten, mutta ei tarvitse olla satunnainen matkailija, älyllisiltä kyvyiltään pikku hiljaa hapartuva tai toiminnanohjaustaidoiltaan ja kognitiiviselta joustavuudeltaan kankea kuin kaivinkone, niin kyllä moni voinee tehdä sen johtopäätöksen että autoa on helpompi käyttää.

Ei näin. Jos kerran Verneri nykyään on siinä mielessä esteetön että toivottaa myös pyörätuolit ja fillarit tervetulleiksi - kiitos "fillarikommunistien" kiitettävän sinnikäs myyräntyö - niin älylliseen esteettömyyteen ei kyllä ole panostettu. Jos nimittäin oli tarkoitus kasvattaa joukkoliikenteen matkaosuutta.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

das Kantatenwerk

Aloitin vakavan äänilevymusiikin keräilyn hankittuani 1989 kesätyörahoilla erillishifilaitteiston, johon kaupanpäälliseksi myytiin cd-soitin. En sitä ollut ajatellut edes hankkivani, mutta hyvä kun hankin. Miettiessäni sijoituskohdetta kesätyörahoilleni koulukirjojen lisäksi, painin ajokortin ja hifien välillä, ja tämä lopulta hifien puolelle kallistunut vaaka tuli suuntaamaan elämääni arvaamattomalla tavalla.


Alkuvuosina äänitteet olivat niin hintavia - kalliit cd-levyt 120-140 markkaa ja keskihintaisetkin 60-80 markkaa kappaleelta - että tämä pakotti suhteellisen tiukkaan harkintaan. Mikä lopulta saattaa olla hyväkin juttu, eräänlainen luonnonvalinnan näkymätön (?) käsi, joka pitää kokoelman edes miten kuten kurissa.


No, ei se kyllä pitänyt. Alkuvuosina tasaisesti karttuva perusohjelmiston keräily cd-muodossa täydentyi kirjastolainoilla, joita kopioin itselleni C-kaseteille. Kopioista tuli niin hyviä, että monia niistä pystyisi vieläkin kuuntelemaan, 30 vuoden takaa: Myyrmäestä lainatut Fritz Kreislerit ja Pasilasta lainatut Nikolaus Harnoncourtin ja Gustav Leonhardtin levytykset Bachin kantaateista.


Eilen tietyssä mielessä saavutettiin elämäntapani kulminaatiopiste, kun noudin postista Italian Amazonista takautuvilla ikälisillä tilaamani koko länsimaisen äänilevymusiikin historian ehkä suurimman projektin, Johann Sebastian Bachin koko kantaattituotannon, jota Nikolaus Harnoncourt ja Gustav Leonhardt levyttivät parisenkymmentä vuotta. Eikä kyseessä ole vain äänilevymusiikin suurin projekti, vaan länsimaisen musiikin ja kulttuurihistorian suurin projekti, käsitteen jokaisessa mielessä: musiikin suurimman nimen edustavin ja laajin kokonaisuus, ehtymätön aarreaitta. Kerran olen juutuubista kuunnellut projektina kaikki 60 cd-levyyn mahtuvat kantaatit läpi, ja nyt sellaisella tasaisella ehkä maksimissaan 1 cd-levyn vuorokausitahdilla kuunneltavaa riittänee pitkälle syyskesään.


Itseni tuntien, elämänmittaiseen äänilevynkeräilyyn tämä ei merkitse päätepistettä, mutta siinä mielessä harrastukseni sai jatkoaikaa, että kuunneltavaa on niin paljon, että tätä ohjelmistoa ei pysty koskaan ottamaan täysin haltuun siinä mielessä että osaisin kaikki Bachin kantaatit ulkoa. Joitakin ehdottomia, yksittäisiä helmiä, jotka pysäyttävät hengitykseni ja koko maailman ympärilläni, osaan jo odottaa: BWV18 "Gleichwie der Regen und Schnee von Himmel fällt" ja BWV106 "Gottes Zeit ist die allerbeste Zeit".


Kantaatit palauttavat minut Teollisuuskadun, Hylkin (Helsingin yliopiston atk-keskus) aikaan, syksyyn 1990 ja kevääseen 1991, jolloin eksploiteerasin Pasilan äänilevykokoelman suhteellisen läpikotaisesti ja jolloin minulle hyvin läheiseksi muodostanut työkaverini Ensio - joka jakoi kanssani rakkauden B-linjan musiikkiin - toisinaan sulkeutui työhuoneeseeni kuuntelemaan jotakin helmeä. Kuten Fritz Kreislerin levytystä Beethovenin viulukonsertosta. Kantaatit palauttavat minut aikaan, jolloin vielä luulin kaikkien ovien olevan avoinna. Nyt kun niitä ovia on sulkeutunut, Bach avaa ne hetkeksi. Kantaatit päästävät huoneeseeni auringon, palauttavat polveen kimmoisuuden ja mieleen joustavuuden, uskon omiin mahdollisuuksiin, kyvyn haltioitua. Ne ovat minulle eliksiiriä.


Rohkaisen voimakkaasti, itse asiassa kehotan liittymään mukaan matkalle tämän yleisinhimillisen aarteiston pariin. Harnoncourtin ja Leonhardtin kokonaislevytyksen voi kuunnella kokonaisuudessaan tämän bloggauksen otsikon takaa löytyvästä Youtube-linkistä.



torstai 21. kesäkuuta 2018

Kaikki muu menee SoTe-pesuveden mukana

Hallituspuolueet ovat rakentaneet SoTe-häkkyröinnistään itselleen sumuverhon, jonka alla he voivat nakertaa kaikessa rauhassa, sillä tämän ajankohtaisen asian alle hukkuu lähes kaikki muu, aktiivimallia lukuunottamatta.



Jos vielä ei ole ollut selvää, niin nyt viimeistään: politiikassa ei ole olemassakaan yhtään täysin vastuullista ja pitkäjänteisesti toimivaa puoluetta, kun toiminnan päämoottorina on aina kannatuksen maksimointi ja ehkä jo seuraavan hallituskoalition mahduttaminen (ja sinne mahtuminen). Mihinkään muuhun johtopäätökseen on vaikea tulla kun katselee sitä myötämielistä hymistelyä, jolla molemmat omaa sydäntäni lähinnä olevat puolueet - Vihreät ja Vasemmistoliitto - olisivat valmiita vastaanottamaan maakuntauudistuksen, joka jää jäljelle jos SoTe kaatuu. Pitää olla todella uskollinen puolueen soturi, jotta tämän voi itselleen perustella.



Viis sitten siitä, että tämä maakuntamalli myös merkitsee esimerkiksi ympäristöhallinnon alasajoa, TE-toimen alasajon lopullista virallistamista, pelastustoimen ja työsuojeluvalvonnan karkaamista ties minne. Mutta ei niistä kai väliä, jos pitää valita pienempi paha ja tässä tapauksessa pienempi paha on maakuntien Keskusta kuin kaiken yksityistämistä ja myymistä valmisteleva Kokoomus. Sen ryöstön vastuuttomuudesta tässä lienee turha mainitakaan, miten kunnat tässä manööverissä tehdään virkaheitoiksi, kykenemättömiksi hoitamaan niille sälytettyjä tehtäviä, rosvotaan kuntayhtymien omaisuus ja valmistellaan kultaisia orsia keskustasatraapeille.


Tässä viherpunamullan valmistelumanööverissä, jossa tarkoituksena on jättää Kokoomus vaille kavereita, näköjään kaikki on kaupan. Vaikka kuinka olisi kansakuntamme kohtalonkysymys varmistaa, että kokoomus ei pääse muodostamaan seuraavaa hallitusta, ei pekkaroinnille ja sipilöinnillekään pidä tässä vaiheessa antaa löysää eteen.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Anteeksi Socrates

Olen seurannut kuningaspeliä vaihtelevasti kolmekymmentäkuusi vuotta. -82 MM-kisoja seurasin lähinnä jonkun ennakkopuffin: Augusto Palacios, Kevin Keegan perusteella, teevee kun ei vielä ollut saavuttanut meitä. Koulupeleissä, niissä joissa olin kunujaon yleensä kahden viimeisen joukossa eli oikea pakki, kaikki halusivat olla Paolo Rossi ja loput Tardelli mutta minä jossakin lukemassa pussihukkahavainnoista, esi-ihmisistä tai Mongolian ilmastosta. Isäni kanssa myös pelailin Stigan vähemmän tunnettua laatutuotetta eli pöytäfutispeliä, tosin lattialla. Liekö noista Stiga-sessioista isin kanssa poikinut skolioosini, mene ja tiedä. Isäni ryyditti pelejä legendoilla: Cruyff, Eusebio, Best, Beckenbauer, Müller.
Ensimmäinen intensiivikauteni 83-noin-92 sisälti paljon legendoja: Maradona, van Bastenin maaginen maali, Tanska, Roger Milla, Platini, joka syötti maalit itselleen, hämähäkkimäinen Dasajev ja niin edelleen. Schillachin tuijotus. 90-luvun opiskelu(elämä)aikoina seuraamiseni rajoittui pitkälti MM- ja EM-turnauksiin ja Mestareiden liigan finaaleihin. Muistan Baggion rankkarin ja suurenmoisen Ajaxin.

Opiskeluja jo haudattuani, nuorena hortoilevana maisterismiehenä tutustuin ensin Viva Footballin ja sittemmin Pro Evolution Socceriin. R. Corlos, Moldani ja Seabass Takatsuka takasivat sen, että ajanhukka oli taattu noin 5 vuoden ajan, 1999-2004. Joskus sentään hakeuduin pleikkarifutiksen parista ihmisten pariin, pelaamaan pleikkarifutista. Vain pariutumisviesti ja sen taustavaikuttimena väijynyt tiedostamaton biologinen kello pelastivat, mutta 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli toista kuningaspelin seuraamiseni kulta-aikaa. Omaa joukkuetta minulla ei varsinaisesti tähän saakka ollut. Ilvestä olin sympannut aina hienona eläimenä, HJK:n peleissä olin joskus käynyt, ja muistan aina isäni kanssa näkemäni 80-luvun MM-karsinnat. Harva muistaa, että Suomi ilman kahta epäilyttävästi hylättyä maalia olisi päässyt Meksikon kisoihin. Minä muistan. Aikana ennen huuhkajia: Erkka Petäjä, Jykke Nieminen ja Huttunenolavi. Parman kanssa hengasin nyrkkifutisaikoinani, siellä kun puolustus oli valmiiksi kunnossa: Buffon, Thuram ja Cannavaro.
Saattaessani lapsuudenystävääni alttarille syksyllä 2003 Lontoon liepeillä, olin juuri lukenut Nick Hornbyn kirjan "Hornankattila", joka herätti orastavaa mielenkiintoa Arsenaliin. Englannista minulla ei ollutkaan aiemmin ollut suosikkijoukkuetta, Aston Villa vähän Turun Vanulta kuulostavana oli herättänyt minussa jonkinsorttista epäuskoisen hilpeyden sekaista sympatiaa. En saanut lippua viimeisiä aikojaan viettävälle Highburylle. Lehti-ilmoituksesta keksin West Hamin, ja suuntasin metrolla Upton Parkille. Sen verran tiesin futiskulttuurista, että olin osannut etukäteen naamioitua kannattajaksi, ja syntyperäistä oikeaoppisempaa englantia puhuvana onnistuin ruikuttamaan itselleni lipun kotikatsomoon. Rest is history, kuten sanotaan. Osloon muuttaessani ensimmäinen selvittämäni asia oli se, mistä saisin sosiaalista elämää. Sellaiseksi jäivät lauantai-illan pelit keskustaklubilla oslolaisten hammersien kanssa.
En ole jättänyt jalkapalloa, vaikka oma flirttailuni kouluajan kunuajan pahnanpohjimmaisesta ensin itseni omatekoiseksi Töölön Gerd Mülleristä Munkkivuoren Inzaghista Kannelmäen Tiganaan jäikin polveni muistuttaessani että olen 40-vuotias. Vähän Litmasta vanhempana, mutta kehtasin sentään häntä nuorempana päästää irti, tunnustaen että pelit on pelattu. Pariutumisviettini tulosta kuitenkin on, että nyt käytän suhteellisen rajallisen metimeni kuntojuoksuun, jota varten polveani futikselta säästin, ja Mahlerin kuuntelemiseen. Jascha Horenstein-West Ham 10-0. Yleensä lapsien nukutukselta vapaudun katsomaan matsia jossakin puoliajan tietämillä.
Palaan ehkä taas aktiivisemmin seuraamaan kuningaspeliä jossain 2026 MM-kisojen tietämillä. Tai viimeistään 2034. Jos polveni lopullisesti on vienyt tekonivelkirurgian jonotuslistalle, mutta jos orastava silmänpohjarappeuma ei ole tuossa vaiheessa jo pakottanut keskittymään enemmän siihen Mahlerin kuuntelemiseen.
Ehkä kuitenkin historia kultaa muistot, mutta vaikka toki urheilulla oli subjektiivisesti suurempi kulttuurinen merkitys, niin eivät Zico ja Socrates olisi koskaan antaneet anteeksi sitä että naputtelen tämän kesken Brasilia-Sveitsi -pelin toisen jakson. Eivät ole Gabriel Jesus ja Neymar Bebeto ja Romario. Eikä Casemiro ole Falcao. Anteeksi Socrates.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Sallitut ja kielletyt uskomukselliset silmälasit

Ulkoministeri Timo Soini (sin.(PS), room. kat.) oli virkamatkallaan osallistuessaan Elämä ensin -mielenosoitukseen hermostuttanut Soinin varmaankin tarkoittamat "fillarikommunistit". Ja hermostuivathan he toki aiheesta: jos ei valtiosihteerin kuvatwiittaus ulkoministerin kanssa ole julkinen irtiotto valtion virallisesta, naisten ihmisoikeuksia kunnoittavasta linjasta, niin mitä se sitten on? Lisäksi tässä on kummastuttanut hallitustovereiden vain näön vuoksi tapahtuva ulkoministerin harjaaminen.

Ulkoministeri edustaa Suomea maailmalla, ja siinä tehtävässä ei ole mahdollisuuksia henkilökohtaisiin irtiottoihin. Soini tietenkin tietää että hänellä on kuitenkin tähän varaa, sillä Kepu ja Kokoomus haluavat vielä maakuntasotensa maaliin, ja sulkevat silmänsä tämän epäpyhän lehmänkaupan takuumiesten törttöilyille, kuten uuninpankkopoika Saku Timonen onkin huomauttanut, ja kyllä hän kehtaa.

Pääministeri Juha Sipilä - itsekin uskovainen mies - antoi eilen hallituksen esityksen "ministerin juhlallisesta valasta ja vakuutuksesta", joka valtioneuvostoon valittujen olisi esityksen mukaan määrä antaa. Siinä vannotaan Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa nimeen. Tämä myös alkoi hiertämään tätä samaa porukkaa - jota Sipilä ei kuitenkaan nimitä fillarikommunisteiksi - siinä määrin että joitakin tässä häiritsee enemmän se, että Sipilä vaatii jumalan nimeen vannomista kuin se, että Sipilä on jo rikkonut julkisesti antamansa valan, jossa sanotaan paljon muutakin. Siinä sanottiin myös mm. että "minä ministerin tehtävässäni noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi".

20-vuotiaana minua häiritsi armeijassa kirkosta eronneena kun kirkottomien sotilasvalan korvaavassa juhlallisessa vakuutuksessakin vannottiin jumalan nimeen "Ja Jumala minua siinä auttakoon". Katsoin, että tämä vakuutus ei sido minua. Tuosta on kuitenkin jo 27 vuotta, ja olen päässyt siitä yli. Soisi myös fillarikommunistien pääsevän tuosta vaiheesta eteenpäin, ja näin sanoo 47-vuotias fillarikommunisti.

Vähän siis perspektiiviä, kiitos, jos julkinen kristinusko hiertää enemmän kuin kelvoton Sote-uudistus, joka vieläpä aiotaan toteuttaa petoksella julkinen lupaus pettäen ja perustuslakiin pyllyä pyyhkimällä.

Soinin viittaamat fillarikommunistit ovat usein ateisteja. Ehkä siihen hän viittaakin tällä sinänsä soikealla termillään, onhan kommunismi yksi ateismin ilmentymä. Nyt on tullut osoitettua, että fillarikommunistien ateismi on usein tunnustuksellista ihan siinä missä ulkoministerin (room. kat.) tai pääministerin (laest.), ja on muitakin maailmankatsomuksesta aiheutuvia sokeita pisteitä kuin soinilainen teekutsuliike ja sipiläläinen munjakavereidenrahat-lestadioismi.


Kuvassa oleva mies on fillarikommunisti (fil.)


torstai 31. toukokuuta 2018

Kun työterveyshuoltolaki ei toteudu

Työterveyshuoltolain 3 § puhuu työkykyä ylläpitävästä toiminnasta. Sillä tarkoitetaan "yhteistyössä toteutettua työhön, työoloihin ja työntekijöihin kohdistuvaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jolla työterveyshuolto omalta osaltaan edistää ja tukee työelämässä mukana olevien työ- ja toimintakykyä"

Ainakaan tämä ei toteudu silloin jos kyse on työntekijän työssään olennaisesti tarvittavista työvälineistä, jos kyseessä ovat silmät. Ja päätetyötä tekevälle silmät ovat keskeisin työväline käsien ohella. Kävin suunnilleen vuosi sitten työnantajan kustantamien päätesilmälasien tarkastuksessa, missä yhteydessä minusta otettiin silmänpohjakuvaukset. Niissä näkyi alkavaa rappeumaa, ja optikko suositteli minulle silmälääkäriin menemistä, sillä hänen mielestään tilanteen etenemistä pitäisi seurata.

Tämä jos mikä olisi em. laissa määriteltyä työelämässä mukana olevien työ- ja toimintakyvyn tukemista suunnitelmallista, päästä silmälääkäriin, jossa voitaisiin määritellä ja määrätä mahdollisia silmien toimintakykyä edistäviä hoitotoimia, joiden ansiosta voisi ehkä olla työkykyinen pidempäänkin. Tämä ei kuitenkaan ole sallittua, kahdestakaan syystä.

Ensiksiksin, nämä tarkastukset HUS määrää suorittamaan omalla ajalla. Niin että se siitä yhteistyössä toteutetusta. Toiseksikin: työterveyslääkäri (eikä kyllä sen puoleen myöskään terveyskeskuslääkäri) pysty kirjoittamaan lähetettä HUS:in silmäklinikalle, sillä vaivani ei ole akuutti. 

Nähtävästi työterveyslain ennaltaehkäisyn periaate ei toteudu ainakaan silmien osalta ja kyse onkin laajemmasta ongelmasta, jossa ennaltaehkäisyn merkitystä ei osata ymmärtää kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti järkeväksi. Näin ollen saatan pikku hiljaa menettää työkykyni kun näköni rappeutuu, sillä eihän tässä ole mitään järkeä, että joudun 2000 euron kuukausipalkalla kustantamaan yksityisen silmälääkärin voidakseni ylläpitää työvälinettäni. Rapautukoon sitten, tulkoon vaikka kaihi. Sittenpä keskityn enemmän musiikinkuunteluun jos näkö menee. 

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kesän 2018 siirtoikkuna

Valioliiga:

Ricardo Pereira: Porto - Leicester
Leon Balogun: Mainz - Brighton
Florin Andone: Deportivo la Coruna - Brighton
Fabinho: AS Monaco - Liverpool
Martin Dubravka: Sparta Praha - Newcastle (laina)
Ben Hamer: Leicester - vapaa - Huddersfield
Willy Boly: Porto - Wolverhampton (lainan vakinaistaminen)
Ryan Fredericks: Fulham - West Ham
Stephan Lichtsteiner: Juventus - vapaa - Arsenal
Diogo Dalot: Porto - Manchester United
Jonny Evans: Manchester United - Leicester
Terrence Kongolo: AS Monaco - Huddersfield (lainan vakinaistaminen)
Vicente Guaita: Getafe - vapaa - Crystal Palace
Gerald Deulofeu: Barcelona - Watford (lainan vakinaistaminen)
Raul Jimenez: Porto - Wolverhampton (laina)
Ramadan Sobhi: Stoke - Huddersfield
Josh Murphy: Norwich - Cardiff
Greg Cunningham: Preston - Cardiff
Marc Navarro: Espanyol - Watford
Rui Patricio: Sporting Lissabon - Wolverhampton
Bernd Leno: Bayer Leverkusen - Arsenal
Issa Diop: Toulouse - West Ham
Lukasz Fabianski: Swansea - West Ham
James Maddison: Norwich - Leicester
Juninho Bacuna: Groningen - Huddersfield
Jason Steele: Sunderland - Brighton
Fred: Shaktar Donetsk - Manchester United
Stuart Armstrong: Glasgow Celtic - Southampton
Alex Smithies: QPR - Cardiff
Bobby Reid: Bristol City - Cardiff
Mohamed Elyounoussi: Basel - Southampton
Ki Sung-Yeung: Swansea - Newcastle
Leo Bonatini: Al-Hilal - Wolverhampton (lainan vakinaistaminen)
David Brooks: Sheffield United - Bournemouth
Adam Masina: Bologna - Watford
Sokratis Papastathopoulos: Borussia Dortmund - Arsenal
Lee Grant: Stoke - Manchester United
Ken Sema: Östersund - Watford
Bernardo: RB Leipzig - Brighton
Ben Foster: West Bromwich - Watford
Jack Wilshere: Arsenal - vapaa - West Ham
Lucas Torreira: Sampdoria - Arsenal
Riyad Mahrez: Leicester - Manchester City
Angus Gunn: Manchester City - Southampton
Andriy Yarmolenko: Borussia Dortmund - West Ham
Matteo Guendouzi: Lorient - Arsenal
Kenedy: Chelsea - Newcastle (laina)
Jean Michael Seri, Maxime le Marchand: Nice - Fulham
Erik Durm: Borussia Dortmund - Huddersfield
Xherdan Shaqiri: Stoke - Liverpool
Fabian Balbuena: Corinthians - West Ham
Jorginho: Napoli - Chelsea
Jannik Westergaard: Borussia Mönchengladbach - Southampton
David Button: Fulham - Brighton
Yves Bissouma: Lille - Brighton
Alisson Becker: AS Roma - Liverpool
Danny Ward: Liverpool - Leicester
Joao Moutinho: AS Monaco - Wolverhampton
Richarlison: Watford - Everton
Diego Rico: Leganes - Bournemouth
Fabri: Besiktas - Fulham
Jonny Castro: Atletico Madrid - Wolverhampton (laina)
Alireza Jahanbakhsh: AZ Alkmaar - Brighton
Fabian Schär: Deportivo la Coruna - Newcastle
Robert Green: Huddersfield - vapaa- Chelsea
Andre Schürrle: Borussia Dortmund - Fulham
Aleksandar Mitrovic: Newcastle - Fulham (lainan vakinaistaminen)
Lucas Digne: Barcelona - Everton
Philippe Sandler: Zwolle - Manchester City
Max Meyer: Schalke - vapaa - Crystal Palace
Cheikhou Kouyate: West Ham - Crystal Palace
Alfie Mawson: Swansea - Fulham
Xande Silva: Vitoria de Guimaraes - West Ham
Ben Gibson: Middlesbrough - Burnley
Calum Chambers: Arsenal - Fulham (laina)
Rachid Ghezzal: AS Monaco - Leicester
Bernard: Shaktar Donetsk - vapaa - Everton
Salomon Rondon: West Bromwich - Newcastle (laina)
Joe Hart: Manchester City - Burnley
Anders Dreyer: Esbjerg - Brighton
Billy Arce: Independiente Del Valle - Brighton
Jefferson Lerma: Levante - Bournemouth
Matej Vydra: Derby - Burnley
Adama Traore: Middlesbrough - Wolverhampton
Kepa Arrizabalaga: Athletic Bilbao - Chelsea
Mateo Kovacic: Real Madrid - Chelsea (laina)
Lucas Perez: Arsenal - West Ham
Filip Benkovic: Dinamo Zagreb - Leicester
Victor Camarasa: Real Betis - Cardiff (laina)
Carlos Sanchez: Fiorentina - West Ham
Luciano Vietto: Atletico Madrid - Fulham (laina)
Federico Fernandez: Swansea - Newcastle
Jordan Ayew: Swansea - Crystal Palace (laina)
Danny Ings: Liverpool - Southampton (laina, muuttuu vakinaiseksi ensi kesänä)
Andre-Frank Zambo: Olympique Marseille - Fulham
Harry Arter: Bournemouth - Cardiff (laina)
Andre Gomes: Barcelona - Everton (laina)
Yerry Mina: Barcelona - Everton
Timothy Fosu-Mensah: Manchester United - Fulham (laina)
Domingos Quina: West Ham - Watford
Martin Montoya: Valencia - Brighton
Dan Burn: Wigan - Brighton
Caglar Soyuncu: Freiburg - Leicester
Joe Bryan: Bristol City - Fulham
Sergio Rico: Sevilla - Fulham (laina)
Isaac Mpenza: Montpellier - Huddersfield (laina)
Leander Dendoncker: Anderlecht - Wolverhampton (laina; muuttuu vakinaiseksi ensi kesänä)
Kurt Zouma: Chelsea (lainassa Stokessa) - Everton (laina)

Championship:

Andy Yiadom: Barnsley - Reading
Michael Dawson: Hull - vapaa - Nottingham
Leonardo da Silva: Peterborough - Wigan
David Meyler: Hull - Reading
John O'Shea: Sunderland - vapaa - Reading
Jason Lowe: Birmingham - vapaa - Bolton
Emi Buendia: Getafe - Norwich
Kolbeinn Birgir Svensson: Groningen - Brentford
Oghenekaro Peter Etebo: Feirense - Stoke
Jordan Storey: Exeter - Preston
Benik Afobe: Bournemouth - Wolverhampton (lainan vakinaistaminen) - Stoke (laina)
Ezri Konsa: Charlton - Brentford
Erhun Öztümer: Walsall - Bolton
Joao Carvalho, Diogo Gonzalves: Benfica - Nottingham
Graham Burke: Shamrock Rovers - Preston
Marley Watkins: Norwich - Bristol City
Dean Henderson: Manchester United - Sheffield United (laina)
Andrew Hughes: Peterborough - Preston
Eric Lihaj: Nottingham - Hull
Gil Bastiao Dias: Porto - Nottingham (laina)
Kristian Pedersen: Union Berlin - Birmingham
Moritz Leitner: Augsburg - Norwich (lainan vakinaistaminen)
Paddy McNair: Sunderland - Middlesbrough
Clayton Donaldson: Sheffield United - Bolton
Aden Flint: Bristol City - Middlesbrough
Jordan Roberts: Crawley Town - Ipswich
Hillal Soudani: Dinamo Zagreb - Nottingham
Jack Robinson: QPR - Nottingham
Ben Marshall: Wolverhampton - Norwich
Teemu Pukki: Bröndby - Norwich
Lewis Baker: Chelsea - Leeds (laina)
Clark Robertson: Blackpool - Rotherham
Toni Leistner: Union Berlin - vapaa - QPR
Hakeeb Adelakun: Scunthorpe - vapaa - Bristol City
Andreas Weimann: Derby - Bristol City
Costel Pantilimon: Watford - Nottingham (lainan vakinaistaminen)
Sam Johnstone: Manchester United (lainassa Aston Villassa) - West Bromwich
Adam Federici: Bournemouth - Stoke
Jack Hunt: Sheffield Wednesday - Bristol City
Mohamed Said Benrahma: Nice - Brentford
Lewis Grabban: Bournemouth (lainassa Aston Villassa) - Nottingham
Marc McNulty: Coventry - Reading
Jordan Rhodes: Sheffield Wednesday - Norwich (laina)
Reece Burke: West Ham - Hull
Pawel Olkowski: 1. FC Köln - vapaa - Bolton
Jordy de Wijs: PSV Eindhoven - Hull
Joel Asoro: Sunderland - Swansea
Jamal Blackman: Chelsea - Leeds (laina)
Jonathan Bond: Reading - vapaa - West Bromwich
Kyle Bartley: Swansea - West Bromwich
Feliz Passlack: Borussia Dortmund - Norwich (laina)
Gwion Edwards: Peterborough - Ipswich
Harry Wilson: Liverpool - Derby (laina)
Mason Mount: Chelsea (lainassa Vitesse Arnhemissa) - Derby (laina)
George Long: Sheffield United - Hull
Jack Colback: Newcastle - Nottingham (laina)
Florian Jozefsoon: Brentford - Derby
James McClean: West Bromwich - Stoke
Ryan Kent: Liverpool - Reading (laina)
Mo Eisa: Cheltenham - Bristol City
Tom Ince: Huddersfield - Stoke
Tim Krul: Brighton - Norwich
David McGoldrick: Ipswich - vapaa - Sheffield United
Sam Walker: vapaa - Reading
Jack Marriott: Peterborough - Derby
Barry Douglas: Wolverhampton - Leeds
Conor Townsend: Scunthorpe - West Bromwich
Jack Harrison: Manchester City - Leeds (laina)
Julian Jeanvier: Reims - Brentford
Josh Magennis: Charlton - Bolton
Jack Hobbs: Nottingham Forest - vapaa - Bolton
Sam Baldock: Brighton - Reading
Luke Steele: Bristol City - Nottingham Forest
Kasey Palmer: Chelsea - Blackburn (laina)
Bersant Celina: Manchester City - Swansea
Ben Woodburn: Liverpool - Sheffield United (laina)
Janoi Donacien: Accrington Stanley - Ipswich (laina)
Patrick Bamford: Middlesbrough - Leeds
Barrie McKay: Nottingham Forest - Swansea
George Evans: Reading - Derby
Niki Mäenpää: Brighton - vapaa - Bristol City
Ashley Williams: Everton - Stoke (laina)
Andy Lonergan: Leeds - vapaa - Middlesbrough
Darron Gibson: vapaa - Wigan
Adam Armstrong: Newcastle - Blackburn (lainan vakinaistaminen)
Cipre Kipre: Motherwell - Wigan
Tayo Edun: Fulham - Ipswich (laina)
Tosin Adarabioyo: Manchester City - West Bromwich (laina)
Antonee Robinson: Everton - Wigan (laina)
Adam Armstrong: Newcastle - Blackburn
Dwight Gayle: Newcastle - West Bromwich (laina)
Fikayo Tomori: Chelsea - Derby (laina)
Omar Bogle: Cardiff - Birmingham (laina)
Axel Tuanzebe: Manchester United - Aston Villa (lainan jatko)
Örjan Nyland: Ingolstadt - Aston Villa
Connor Mahoney: Bournemouth - Birmingham (laina)
Toto Nsiala, Jon Nolan: Shrewsbury - Ipswich
Martyn Waghorn: Ipswich - Derby
Callum Connolly: Everton - Wigan (laina)
Lee Camp: Cardiff - Birmingham
Jordan Hugill: West Ham - Middlesbrough
Scott Maloney: Huddersfield - Derby
John McGinn: Hibernian - Aston Villa
Kayden Jackson: Accrington Stanley - Ipswich
Lukas Nmecha: Manchester City - Preston (laina)
Josh Windass: Glasgow Rangers - Wigan
Duane Holmes: Scunthorpe - Derby
Sam Clucas: Swansea - Stoke
Gary Gardner: Aston Villa - Birmingham (laina)
Declan John: Glasgow Rangers - Swansea
Jay Dasilva: Chelsea - Bristol City (laina)
Michael Hefele: Huddersfield - Nottingham
Alex Jakubiak: Watford (lainassa Falkirkissä) - Bristol City (laina)
Joe Garner: Ipswich - Wigan
Sam Byram: West Ham - Nottingham (laina)
Oliver Norwood: Brighton - Sheffield United
Jonathan Grounds: Birmingham - Bolton (laina)
Remi Matthews: Norwich - Bolton (laina)
Angel Rangel: Swansea - vapaa - QPR
Jem Karacan: vapaa - Millwall
Cuco Martina: Everton - Stoke (laina)
Josh Sims: Southampton - Reading (laina)
Anwarr Al Ghazi: Lille - Aston Villa (laina)
Tom Bradshaw: Barnsley - Millwall (laina; vakinaistuu tammikuussa)
Nahki Wells: Huddersfield - QPR (laina)
Yannick Bolasie: Everton - Aston Villa (laina)
Cameron Carter-Vickers: Tottenham - Swansea (laina)
Tyrone Mears: vapaa - West Bromwich
Jordan Graham: Wolverhampton - Ipswich (laina)
Harrison Reed: Southampton - Blackburn
Ben Brereton: Nottingham - Blackburn
Sam McQueen: Southampton - Middlesbrough (laina)
Izzy Brown: Chelsea - Leeds (laina)
Chris Martin: Derby - Hull (laina)
Josh Onomah: Tottenham - Sheffield Wednesday
Tommy Elphick: Aston Villa - Hull (laina)
Jon Walters: Burnley - Ipswich (laina)
Ryan Leonard: Sheffield United - Millwall (laina)
Marvin Johnson: Middlesbrough - Sheffield United (laina)
Saidy Janko: Porto - Nottingham Forest
George Saville: Millwall - Middlesbrough
Danny Batth: Wolverhampton - Middlesbrough
Tammy Abraham: Chelsea - Aston Villa (laina)
Matthew Pennington: Everton - Ipswich (laina)
Michael Hector: Chelsea - Sheffield Wednesday (laina)

Bundesliiga:

Marvin Hitz: Augsburg - Borussia Dortmund
Lukas Hradecky: Eintracht Frankfurt - Bayer Leverkusen
Marius Wolf: Eintracht Frankfurt - Borussia Dortmund
Kevin Wimmer: Stoke - Hannover (laina)
Felix Wiedwald: Leeds - Eintracht Frankfurt
Abdou Diallo: Mainz - Borussia Dortmund
Fredrik Jensen: Twente - Augsburg
Wout Weghorst: AZ Alkmaar - Wolfsburg
Lucas Torro: Real Madrid - Eintracht Frankfurt
Evan Obite N'Dicka: Auxerre  - Eintracht Frankfurt
Achraf Hakimi: Real Madrid - Borussia Dortmund (laina)
Alassane Plea: Nice - Borussia Mönchenglabbach
Davy Klaassen: Everton - Werder Bremen
Claudio Pizarro: 1. FC Köln - Werder Bremen
Stefanos Kapino: Nottingham Forest - Werder Bremen
Isaac Kiese Thelin: Anderlecht - Bayer Leverkusen (laina)
Hamza Mendyl: Lille - Schalke
Marko Grujic: Liverpool - Hertha Berlin (laina)
Filip Kostic: HSV - Eintracht Frankfurt
Sebastian Rudy: Bayern München - Schalke
Paco Alcacer: Barcelona - Borussia Dortmund (laina)

La Liga:

Rodri: Villarreal - Atletico Madrid
Takashi Inui: Eibar - Real Betis
Goncalo Cuedes: PSG - Valencia (lainan vakinaistaminen)
Nestor Araujo: Santos Laguna - Celta Vigo
Ramiro Funes Mori: Everton - Villarreal
Roque Mesa: Swansea - Sevilla
Marc Muniesa: Stoke - Girona (lainan vakinaistaminen)
Mouchtar Diakhaby: Toulouse - Valencia
Yuri Berchiche: PSG - Athletic Bilbao
Ibrahim Amadou: Lille - Sevilla
Alvaro Odriozola: Real Sociedad - Real Madrid
Joel Robles: Everton - vapaa - Real Betis
Guido Carrillo: Southampton - Leganes (laina)
Arthur: Gremio - Barcelona
Mikel Merino: Newcastle - Real Sociedad
Clement Lenglet: Sevilla - Barcelona
Ruben Castro: Real Betis - Las Palmas
William Carvalho: Sporting Lissabon - Real Betis
Borja Baston: Swansea - Alaves (laina)
Sofiane Boufal: Southampton - Celta Vigo (laina)
Malcom: Girondines de Bordeaux - Barcelona
Gelson Martins: Sporting Lissabon - vapaa - Atletico Madrid
Robin Lod: Panathinaikos - Sporting Gijon (Segunda Division)
Thomas Lemar: AS Monaco - Atletico Madrid
Arturo Vidal: Bayern München - Barcelona
Ignasi Miguel: Malaga - Getafe
Aleix Vidal: Barcelona - Sevilla
Pau Torres: Villarreal - Malaga (laina)
Moses Simon: Gent - Levante
Sead Haksabanovic: West Ham - Malaga (laina)
Nikola Kalinic: AC Milan - Atletico Madrid
Thibaut Courtois: Chelsea - Real Madrid
Jordi Amat: Swansea - Rayo Vallecano
Adrian Marin: Villarreal - Alaves
Michy Batshuayi: Chelsea (lainassa Borussia Dortmundissa) - Valencia (laina)
Theo Hernandez: Real Madrid - Real Sociedad (laina)
Alvaro Medran: Valencia - Rayo Vallecano (laina)
Andre Silva: AC Milan - Sevilla (laina)
Toni Martinez: West Ham - Rayo Majadahonda
Patrick Roberts: Manchester City (lainassa Glasgow Celticissä) - Girona (laina)
Allan Nyom: West Bromwich - Leganes
Carlos Bacca, Gianluca Lapadula: AC Milan - Villarreal
Youssef En-Nesyri: Malaga - Leganes
Maxime Gonalons: AS Roma - Sevilla (laina)
Goncalo Guedes: PSG - Valencia
Andriy Lurin: Real Madrid - Leganes (laina)
Mariano Diaz: Olympique Lyonnais - Real Madrid
Seydou Doumbia: Newcastle - Girona
Sandro Ramirez: Everton -Real Sociedad (laina)
Borja Mayoral: Real Madrid - Levante (laina)

Serie A:

Ante Coric: Dinamo Zagreb - AS Roma
Stefan de Vrij: Lazio - Inter Milan
Ivan Marcano: Porto - AS Roma
Fabio Borini: Sunderland - AC Milan (lainan vakinaistaminen)
Douglas Costa: Bayern München - Juventus (lainan vakinaistaminen)
Mattia Perin: Genoa - Juventus
Emre Can: Liverpool - Juventus
Justin Kluivert: Ajax - AS Roma
Lukasz Skorupski: AS Roma - Bologna
Riza Durmisi: Real Betis - Lazio
Davide Santon, Nicolo Zaniolo: Inter Milan - AS Roma
Radja Nainggolan: AS Roma - Inter Milan
Javier Pastore: PSG - AS Roma
Joao Cancelo: Valencia - Juventus
Pepe Reina: Napoli - AC Milan
Ivan Strinic: Sampdoria - AC Milan
Stefan de Vrij: Lazio - Inter Milan
Kwadwo Asamoah: Juventus - vapaa - Inter Milan
Lautaro Martinez: Racing Club - Inter Milan
Fabian Ruiz: Real Betis - Napoli
Alen Halilovic: HSV (lainassa Las Palmasissa)  - AC  Milan
Bruno Alves: Glasgow Rangers - AC Parma
Cristiano Ronaldo: Real Madrid - Juventus
Jeremie Boga: Chelsea - Sassuolo
Pepe Reina: Napoli - vapaa - AC Milan
Robin Olsen: FC Kööpenhamina - AS Roma
Mario Pasalic: Chelsea - Atalanta (laina)
Joaquin Correa: Sevilla - Lazio
Milan Badelj: Fiorentina - Lazio
Ronaldo Vieira: Leeds - Sampdoria
Leonardo Bonucci: AC Milan - Juventus
Gonzalo Higuain, Mattia Caldara: Juventus - AC Milan (laina)
Kevin Mirallas: Everton - Fiorentina (laina)
Tiemouye Bakayoko: Chelsea - AC Milan (laina)
Ola Aina: Chelsea - Torino (laina)
Edimilson Fernandes: West Ham - Fiorentina (laina)
David Ospina: Arsenal - Napoli (laina)
Ragnar Klavan: Liverpool - Cagliari
Simone Zaza: Valencia - Torino (laina)
Gervinho: Hebei China Fortune - Parma
Diego Laxalt: Genoa - AC Milan
Samu Castillejo: Villarreal - AC Milan
William Troost-Ekong: Bursaspor - Udinese
Joel Campbell: Arsenal - Frosinone
Sime Vrsaljko: Atletico Madrid - Inter Milan
Simone Verdi: Bologna - Napoli
Dario Srna: Shaktar Donetsk - Cagliari

Ligue I:

Runar Alex Runarsson: Nordsjaelland - Dijon
Max Gradel: Bournemouth - Toulouse
Jonathan Ikone: PSG - Lille
John Bostock: Bursaspor - Toulouse
Gianluigi Buffon: Juventus - vapaa - PSG
Pele: Rio Ave - AS Monaco
Ronald Pierre-Gabriel: St. Etienne - AS Monaco
Prince Oniangue: Wolverhampton - Caen
Loic Remy: Las Palmas - Lille
Wahbi Khazri: Sunderland - St. Etienne
Jose Fonte: Dalian Yifang - Lille
Jeff Reine-Adelaide: Arsenal - Angers
Matz Sels: Newcastle - Strasbourg
Hadi Sacko: Leeds - Las Palmas (laina)
Lamine Kone: Sunderland - Strasbourg (laina)
Matt Miazga: Chelsea - Nantes (laina)
Cheikh Ndoye: Birmingham - Angers (laina)
Stephane Mbia: Hebei China Fortune - Toulouse
Gaetan Laborde: Girondines de Bordeaux - Montpellier
Jason Denayer: Manchester City - Olympique Lyonnais
Benjamin Henrichs: Bayer Leverkusen - AS Monaco
Kevin Strootman: AS Roma - Olympique Marseille
Nacer Chadli: West Bromwich - AS Monaco
Nemanja Radonlic: Crvena Zvezda - Olympique Marseille
Juan Bernat: Bayern München - PSG
Moussa Dembele: Glasgow Celtic - Olympique Lyonnais

Portugali:

Nani: Valencia - Sporting Lissabon
Kelechi Nwakali: Arsenal - Porto (laina)
Joel Pereira: Manchester United - Vitoria Setubal (laina)
Riecherly Bazoer: Wolfsburg - Porto (laina)
Fabio Coentrao: Real Madrid - Rio Ave

Eredivisie:

Simon Gustafson: Feyenoord - Utrecht
Jose Angel Tasende: Manchester City - PSV Eindhoven
Max Clark: Hull - Vitesse Arnhem
Dusan Tadic: Southampton - Ajax
Jay-Roy Grot: Leeds - VW-Venlo (laina)
Eric Palmer-Brown; Manchester City - NAC Breda (laina)
Paolo Fernandes: Manchester City - NAC Breda (laina)
Daley Blind: Manchester United - Ajax
Rodney Kongolo: Manchester City - Heerenveen
Richard Jensen: Twente Enschede - Roda Kerkrade
Jordy Clasie: Southampton - Feyenoord (laina)
Joey van den Berg: Reading - NEC Nijmegen (laina)
Martin Ödegaard: Real Madrid (lainassa Heerenveenissä) - Vitesse Arnhem (laina)
Thomas Lam: Nottingham Forest (lainassa Twentessä) - Zwolle
Marcus Edwards: Tottenham - Excelsior (laina)
Vurnon Anita: Leeds - Willem II (laina)

Kreikka: 

Roderick Miranda: Wolverhampton - Olympiakos (laina)
Chuba Akpom: Arsenal - PAOK
Roope Riski: Paderborn - AC Chania-Kissomos
Yaya Toure: Manchester City - vapaa - Olympiakos

Turkki: 

Jeremain Lens: Sunderland - Besiktas
Yuto Nagatomo: Inter Milan - Galatasaray (lainan vakinaistaminen)
Henry Onyekuru: Everton (lainassa Anderlechtissä) - Galatasaray (laina)
Andre Ayew: Swansea - Fenerbache (laina)
Islam Slimani: Leicester - Fenerbache (laina)
Loris Karius: Liverpool - Besiktas (laina)
Henri Saivet: Newcastle - Bursaspor (laina)
Caleb Ekuban: Leeds - Trabzonspor (laina)
Badou Ndiyae: Stoke - Galatasaray (laina)

Skotlannin valioliiga:

Jamie Murphy: QPR - Glasgow Rangers (lainan vakinaistaminen)
Jack Hamilton: Hearts - Dundee United
Zdenek Zlamal: Fastav Zlin - Hearts
Chris Forrester: Peterborough - Aberdeen
Mark Gillespie: Walsall - Motherwell
Liam Donnelly: Hartlepool - Motherwell
Ovie Ejaria: Liverpool - Glasgow Rangers (laina)
Liam Kelly: Glasgow Rangers - Livingston
Nikola Katic: Slaven Belupo - Glasgow Rangers
Danny Johnson: Gateshead - Motherwell
Connor Goldson: Brighton - Glasgow Rangers
Scott Arfield: Burnley - Glasgow Rangers
Florian Kamberi: Grasshoppers - Hibernian
Odsonne Edouard: PSG - Glasgow Celtic
Frederic Frans: Lierse - Dundee United
Matej Rakovan; Vysocina Jihlava: vapaa - Dundee United
Cameron Blues: Falkirk - Livingston
Stephen Gleeson: vapaa - Aberdeen
Christoph Rabitsch: Wolfsberger - Dundee United
Oliver Bozanic: Melbourne City - vapaa - Hearts
Jon Flanagan: vapaa - Glasgow Rangers
Peter Haring: Ried - vapaa - Hearts
Michael Ndjoli: Bournemouth - Kilmarnock (laina)
Stevie Mallan: Barnsley - Hibernian
Steven Naismith: Norwich - Hearts (laina)
Tony Watt: OH Leuven -vapaa - St. Johnstone
Lassana Coulibaly: Angers - Glasgow Rangers (laina)
Umar Sadiq: AS Roma - Glasgow Rangers (laina)
Conor Sammon: Hearts - Motherwell (laina)
Kevin Silva: Rutgers Scarlet Nights - Hearts
Dominic Ball: Rotherham - Aberdeen (laina)
Ryan Kent: Liverpool - Glasgow Rangers
Matty Kennedy: Cardiff - vapaa - St. Johnstone
Tommie Hoban: Watford - Aberdeen (laina)
Conor Mitchell: Burnley - St. Johnstone (laina)
Marcus Haber: Dundee United - Falkirk (laina)
Adil Nabi: Peterborough - Dundee United
Borna Barisic: Osijek - Glasgow Rangers
Thomas Agyepong: Manchester City - Hibernian (laina)
Daniel Bachmann: Watford - Kilmarnock (laina)
Tom Aldred: Bury - Motherwell (laina)
Emilio Izaguirre: Al-Fayha - vapaa - Glasgow Celtic
Daryl Horgan: Preston - Hibernian
James Wilson: Manchester United - Aberdeen (laina)
Daniel Arzani: Manchester City - Glasgow Celtic
Mark Milligan: Al-Ahli - Hibernian
Jimmy Dunne: Burnley - Hearts (laina)
Steve Tevi Lawson: Neuchatel Xamax - vapaa - Livingston
Greg Stewart: Birmingham - Kilmarnock (laina)
Aaron Tshibola: Aston Villa - Kilmarnock (laina jatkuu)
Kenny Miller: Livingston - Dundee United
Craig Wighton: Dundee United - Hearts
Max Lowe: Derby - Aberdeen (laina)
Eros Grezda: Osijek - Glasgow Rangers
Rachid Bouhenna: Dundee United

Skandinavia:

Erik Sviatchenko: Glasgow Celtic - Midtjylland
Sebastian Larsson: Hull - AIK
Markus Halsti: Midtjylland - Esbjerg
Marcus Antonsson: Leeds - Malmö
Marc Vales: SJK - Sandefjord
Onni Valakari: TPS - Tromsö
Filip Valencic: HJK - Stabaek
Jon Dagur Thorsteinsson: Fulham - Vendsyssel (laina)

Suomi:

Lucas Rangel: Kapfenberger - KuPS
Juho Pirttijoki: GIF Sundsvall - KuPS (laina)
Demba Savage: Erzurumspor - Honka
Macauley Chrisantus: Lamia - HJK
Demir Imeri: FC Kamza - KePS
Jean-Felix Somy: Westhoek - KePS
Shahdon Winchester: Murcielagos - SJK
Peter Opiyo: SJK
Denis Olinuyk: vapaa - SJK
Hamed Coulibaly: KuPS - MIFK (laina)
Reuben Ayarna: SJK - KuPS
Lucas Rangel: Kapfenberger - KuPS
Juho Pirttijoki: Sundsvall - KuPS (laina)
Zeljko Savic: Honka - TPS
Albert Prosa: Valletta - TPS
Kaan Kairinen: Midtjylland - Inter Turku (laina)
Sebastian Rusculleda, Ignacio David Fideleff - KePS
Sauli Väisänen: SPAL - Crotone

Muu Eurooppa:

Dragos Grigore: Ludogorets
Dimo Bakalov: Lokomotiv Plovdiv - Ludogorets
Duckens Nazon: Wolverhampton - St. Truiden
Mikael Soisalo: Middlesbrough - Zuite-Waregem
Shani Tarashaj: Everton - Grasshoppers (laina)
Grzegorz Krychowiak: PSG (lainassa West Bromwichissa) - Lokomotiv Moscow (laina)
Laurens de Boeck: Leeds - Oostende (laina)
Julien Ngoy: Stoke - Grasshoppers (laina)
Bartosz Kapusta: Leicester - OH Leuven (laina)
Apostolos Vellios: Nottingham - Waasland-Beveren (laina)
Kylian Hazard: Chelsea - Cercle Brügge (laina)
Julien de Sart: Middlesbrough - KV Kortrijk

Muu maailma:

Andres Iniesta: Barcelona - vapaa - Vissel Kobe
Carlos Pena: Glasgow Rangers - Cruz Azul (laina)
Anderson Talisca: Benfica (lainassa Besiktasissa) - Guangzhou Evergrande (laina)
Wayne Rooney: Everton - DC United
Johan Cabaye: Crystal Palace - Al-Nasr
Gabi: Atletico Madrid - Al Sadd
Mauro Zarate: Watford - Boca Juniors
Paulinho: Barcelona -  Guangzhou Evergrande (laina)
Fernando Torres: Atletico Madrid - vapaa - Sagan Tosu
Harry Forrest: Glasgow Rangers - vapaa - Tractor Sazi (Iran)
Ahmed Musa: Leicester - Al-Nasr
Brad Smith: Bournemouth - Seattle Sounders (laina)
Bacary Sagna: Benevento - vapaa - Montreal Impact
Samuel Eto'O: Konyaspor - vapaa - Qatar Sports Club
Leonardo Ulloa: Leicester - Pachuca
Adam Le Fondre: vapaa - Sydney FC

perjantai 18. toukokuuta 2018

Rehellisyyttä valtiovarainministerin tapaan

Oikeistopuolue Kokoomuksen oikean laidan toivo Susanna Koski - jota ei kai kuitenkaan saa sanoa äärioikeistolaiseksi näillä spekseillä - tylyttäessään monisairasta pitkäaikaistyötöntä televisiossa sai puoluejohtaja Petteri Orpon nuhteet. Orpon mukaan hän ei itse olisi "käyttänyt näitä sanavalintoja".

Tämä freudilainen lipsahdus paljastaa Kokoomuksen linjan. Köyhät kyykkyyn, ota vuoteesi ja kävele, kunhan vaan pitää nämä ajatuksensa omana tietonaan. Orpon lausahdus oli samantyyppistä julkista "harjaamista" kuin mitä Perussuomalaisissa on ollut Timo Soinin aikana tapana harrastaa vielä silloin kun he yrittivät esittää hallituskelpoista ja samanaikaisesti kansanpuoluetta.

Tällä harjaamisella osoitetaan kaksoisstandardi. Ei nyt näin muka ole sopivaa sanoa, mutta kuitenkin Susanna Koski vain porskuttaa. Pitkäaikaistyöttömät monisairaat eivät kuulu Kosken - ja Kokoomuksen - kohderyhmään, joten heistä viis.

Susanna Koskea ei siis vaiennettu, vain toruttiin siitä että hän lipsautti ääneen sen mitä moni kokoomuslainen ajattelee. Miten sitten mahtaa käydä Orpon alaisen ministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäelle, joka osoitti että Sote-uudistuksen Kokoomuksen lempilapsen - johon se on itsensä hirttänyt - eli valinnanvapauden säästövaikutus on puhdas nolla. Sen verran lojaali hänkin on esimiehelleen, että tappioista hän vaikenee, mutta joka tapauksessa säästöjä ei ole luvassa.

Tähän saakka Orpo on vaiennut kuoliaaksi alaisensa selvityksen, joka osoittaa Sote-rakennelman lahouden. Tämä on peräti kummallista valtionhoitajapuolueeksi jo 90-luvun alkupuolen lamasta itsensä naamioituneelta porukalta, joka leimaa kaikki muut - etenkin vasemmistopuolueet - asioita omanväristensä lasien läpi politisoiviksi. Itsehän Kokoomus on väittänyt tekevänsä ainoana vastuullista politiikkaa huolehtiessaan yhteisistä (vero)varoista vastuullisesti (tästä kannattaa lukea Kennet Haraldin erinomainen artikkeli Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen toimittamasta teoksesta Semioottisen sosiologian näkökulmia).

Nähtäväksi siis jää, tämä Kokoomuksen vastuullisuus. Nähtäväksi myös jää, työskenteleekö siellä Valtiovarainministeriössä sellaisia viranhaltijoita, joiden asiantuntemukseen Orpo uskaltaa yhtään luottaa, jos ei valtiosihteerin työpanos kelpaa.

Niin, siitä valinnanvapaudesta vielä sananen. Kai sekin on valinnanvapautta, valita Terveystalon ja Terveystalon välillä.

Hesarin jutun Martti Hetemäen selvityksestä voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Kiristämällä messiaaksi

Paavo Väyrynen, tuo poliittisen takinkäännön ikiliikkuja, ilmoitti eilen palaavansa eduskuntaan. Tässä samassa julkisessa performanssissa hän ilmoitti äänestävänsä ns. (So)Te-uudistusta vastaan. Tätä manööveriä ei tulla hyvällä katsomaan Keskustapuolueessa, jonne hän nyt palasi, joten seurauksena tulee olemaan myös Väykän pitkäaikaisimmasta henkisestä kodista erottaminen. Kansalaispuolueestahan hän jo junaili itselleen eron. Ellei sitten...

Väyrynen on todellinen pelimies. Veikkaan, että tämä julkinen performanssi oli tarkoitettu hallituksen kiristämiseksi. Kyllä Väykän selkäranka tunnetusti ja valitettavasti taitaa taipua (So)Te:nkin kannattamiseen, sittenkin, jos hän vain saa tästä itselleen jotain.

Mitä Väyrynen sitten voisi tavoitella? Jos Väyrynen esimerkiksi nimitetään ulkoministeriksi Timo "Nakkimuki" Soinin tilalle, tällöin "Siniset" viimeistään pullahtanee hallituksesta, onhan koko liike perustettu Soinin ministeriauton perämoottoriksi. Ellei sitten Väyrynen lähde "pelastamaan" Sinisiä heidän ulkoministerinään. Kukaties Väyrynen saattaa laskea senkin varaan, että hän voisi jotenkin kiristää tupailtojen tyytymättömiä alkiolaisia anomaan häntä polvillaan vielä kerran pelastamaan puolue.

Tutkimattomat ovat Väyrysen tiet, mutta veikkaan, että taas kohta tulee takki kääntymään siihen suuntaan, josta Väyryselle tarjotaan mehukkain hillotolppa.


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Musiikinkuuntelun sukupuolittuneet käytännöt

Luonnostelin joskus vuosituhannen vaihteessa väitöskirjaa musiikinkuuntelusta sosiaalisena ilmiönä. Sellaista essiivitutkimusta, voisi joku sosiologiaspektikko sanoa. Työhypoteesini oli, että jos konsertti-instituutio on itsestäänselvästi sosiaalinen ilmiö, jonne laittaudutaan ja pukeudutaan, niin sitä on myös äänilevyjen keräily. Sen sosiaalisuus syntyy distinktioista, käyttääkseni Pierre Bourdieun tunnetuksi tekemää termiä, jonka mukaan kyseisen sosiaalisen maailman tai kentän sisäpiiriläiset, joilla tarkoitetaan perehtyneitä, kyseisen kentän säännöt tuntevia harrastajia, välittävät kyseisen kentän arvostuksia eteenpäin. Kyläilevä äänilevymusiikin keräilijä pikasilmäyksellä sijoittaa isäntänsä tai emäntänsä omalle paikalleen keräilijänä; ei tarvita kuin pikainen katse, joka erottaa, ovatko niiden cd:iden kannat punaisia, paljastaen arvostettuja EMI-levyjä vaiko anonyymejä Anttila-äänitteitä (ok, Emiä ei enää ole eikä Anttilaakaan, käsitteistöni on peräisin 90-luvulta, mutta asetelma on edelleenkin kurantti).

Jo tuota tutkimusaihiota luonnostellessani olin havainnut että musiikkiharrastus on eriytynyt sukupuolisesti, ja sanon tämän ennen oletuksiin perustuen ennen oletettujen aikaa, sukupuolikategorioita avaamatta ja puhun tässä ronskisti miehistä ja naisista. Miehet ja naiset käyttäytyvät musiikinkuluttajina hyvinkin eri tavoin. Melkein minkä tahansa asian intohimoiset, omistautuneet ja asiaan ensyklopedisesti ja taulukointimaisesti suhtautuvat keräilijät ovat miehiä, kun taas naiset pitävät kulttuuri-instituutiot yllä siinä määrin, että jos olisin vielä sinkku, suhtautuisin konserttien väliaikoihin vakavasti potentiaalisina pariutumisen paikkoina. Oletettavasti on mahdollista esittää työhypoteesi, jonka mukaan sosiaalinen aspekti kulttuurin kuluttamisessa on naisille tärkeämpää. Jos konserteissa kulutettu kulttuurinen pääoma onkin musiikki, sen lisäksi niissä nautitaan myös sosiaalista pääomaa, joka liittyy esimerkiksi osana musiikkiyhteisöä olemiseen. Itsensä näyttämisen merkitystäkään ei voine vähätellä, laittaudutaan konsertteihin usein ainakin lähes parhaimpiinsa.

Nämä kaikki perustuvat 90-lukulaisiin oletuksiin, ja asiaa voisi tutkia enemmänkin. Musiikkia neljänä vuosikymmenenä vakavasti keränneenä sosiologina näitä mekanismeja kuitenkin on tullut jonkin verran kelattua.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Välityö

Turo Kuninkaan "Välityö" on omituinen teos hajanaisuudessaan. Sen alussa on osuvasti luonnosteltu joitakin työntekijäarkkityyppejä. Siiseli on hyvin tunnistettava parodia konttorityöläisestä ja ruusu on kieroonkasvanut siiseli, jolla on ruutuaan isompi ego. Jätkä taas on haalariduunari. Kuitenkin nämä hahmot jäävät käyttämättä. Sitten yksi romaanihenkilö, iskelmälaulaja "Cringo" on parodia, jossa yhdistyvät Tauski, Bablo, Frederik ja manageri on ilmiselvä Mike Sierra -tyyppi, kuin suoraan Hymy-lehdestä repäisty itsensä parodia. Nimensä väärin kirjoittava Cringo on sen kansanosan edustaja, joka sanoo välinpitämättömän tympeästi tyhjin silmin hä kun joku huomauttaa että siinä pitäisi olla g. Ihmisten, jotka ovat aina paitsiossa koska eivät erota oppositiota hallituksesta ja opportunismia opossumista.

Hyviä parodiahahmoja Kuningas hahmottelee, mutta jotenkin niiden ympärille ei riitä romaania siteeksi. Tai sitten juppimaailma, josta huomaamatta liu´utaan johonkin Kokoomuksen ja "Sinisten" rajamaastoon, on vain minulle vieras. Tunnistan sen kyllä kuulopuheen tasolla.

Kirja on siinä mielessä paikkansa täyttävä, että se paalutti entistä voimakkaammin sen, että haluan itse kirjoittaa. Oman elämäni hahmot ja kohtaukset muistiin. Kukaan muu ei sitä voi tehdä.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Kuolleiden suosittelijoiden seura: atk:ta ja sumerilaisia kieliä

Ikuisena työnhakijana ansioluetteloa on tullut käänneltyä ylösalaisin ja ees taas. Joskus. Se oli varmaan siinä vaiheessa kun vielä laadin siitä seitsemän eri versiota, yhden julkisen hallinnon, toisen viestinnän, kolmannen järjestöihin ja politiikkaan, neljännen tutkimukseen, viidennen taiteellista substanssituntemusta vaativiin tehtäviin ja öö, olihan tuossa seitsemän? Sittemmin niitä rivejä on tullut sen verran lisää, että karsiminen alle 3 sivun on käynyt entistäkin mahdottomammaksi.

Rekrytoinnista jotain ymmärtävät rohkaisevat tekemään maksimissaan kahden sivun ansioluetteloita. Nämä rekrytointitietäjät myös varoittavat laittamasta siihen yli 10 vuotta vanhoja kokemuksia, ainakaan sellaisia, joiden lisätietojen antajat ovat jo kuolleet, organisaatiot ovat joko muuttaneet nimeään tai niitä ei enää ole tai molempia tai sitten osaamisesi ovat vanhentuneet. Aivan samoin kuin kaikille työnhakukursseille tyypillisesti niissä luvataan kertoa miten ja mistä niitä piilotyöpaikkoja löydetään - tämä taito käykin aina vain tarpeellisemmaksi, sillä aktiivimallin aiheuttama näönvuoksihakeminen tulee aiheuttamaan hakemusten tulvan jota vastaan työnantajat suojautuvat ja piilottavat työpaikat - niin aivan samoin myös niillä kursseilla myös luvataan ohjeistaa myyvän eli tiiviin ansioluettelon koostamisessa.

Niillä kursseilla ja rekrytointikonsulenttien neuvoilla on myös yhteisiä piirteitä. Ensimmäinen on se, että missään näissä ei neuvota, mistä niitä piilotyöpaikkoja löydetään ja toinen, uudempi yhdistävä piirre on se, että neuvot siihen, miten samanaikaisesti tiivistää cv mutta kuitenkin jättää sinne oleellinen jonka vielä sietäisi olla kuranttia tavaraa, jäävät antamatta. Mitä jos hakijan sellainen tekemishistoria, joka hakijan itsensä mielestä kuvastaa hänen intressejään ja jossa hän on päässyt oikeuksiinsa on 20 vuoden takaa ja sen jälkeen ollaan vain tyydytty parhaissakin tapauksissa rääpimään asumiskulut jostakin, usein mistä tahansa?

Jos hakija edes teoriassa haluaa hakea jatkossakin omia intressejään ja erikoisosaamistaan - vaikka se onkin ehkä viimeksi päivitetty 20 vuotta sitten - vastaavia tehtäviä, ja leikitään, että tämä olisi esimerkiksi tutkimusta, pitääkö näihin hakea siivouskokemuksilla, tai kansalaisjärjestöjen projektitöihin tekstinkäsittelijän kokemuksella, jos kerran kaikkeen yli 10 vuotta vanhempaan kokemukseen vetoaminen on kiellettyä?

Tämä uusimman, ei-niin-välttämättä-omaa-osaamista-vastaavan-kokemuksen ja varsinaisen ydinosaamisen - esimerkiksi sen, mihin on koulutettu - välisen ristiriidan kanssa analogisessa problematiikassa painitaan kyllä ansioluettelossa muissakin kuin työkokemuskohdissa. Jos esimerkiksi seeveestä löytyy kohta "atk-osaaminen", ja atk on lakkautettu ja korvattu iiteellä tai peräti ict:llä, joka on kai vieläkin modernimpi, niin pitääkö se kohta poistaa kokonaan? Jos siitä kohdasta nimittäin etupäässä löytyy kuolleiden organisaatioiden rekisteriohjelmistoja ja vieläkin ehkä jostain takaraivoa kaivamalla saattaisi ehkä löytyä muistijälki wp:n näppäinkomennoista. Muistan muuten vieläkin, että Basicistä löytyi sellaisia komentoja kuin run ja enter.

Jos siitä seeveestä siis löytyy moista, joka vastaa lähinnä mustetahroja tai kärpäsenkakkoja paperilla, niin ehkä parhainta on poistaa kokonaan moinen kohta, ei sitä nimittäin voi mitenkään ajantasaisemmaksi päivittää korvaamalla otsikko "atk" otsikolla "ict" tai laittamalla sen opintohallintojärjestelmäohjelman selitteeksi sen oppilaitoksen nykyinen nimi (onko kyseessä sitten vain uusi nimi vai kokonaan uusi anstaltti, on ikuinen eksistenttiangstia aiheuttava munajakana-kysymys, johon jään aina jumiin).

Entä sitten suosittelijat? Koskakohan on tullut viimeksi tarkistettua, työskenteleekö L.B. vielä Laskentakeskuksessa. Ai niin, sen nimi olikin atk-keskus. Kai. Ja ei kai niitä 90-puhelinnumeroitakaan enää ole. Vieläköhän Lasse edes elää. Hoh hoijaa. Oli ainakin laittanut terveisensä entisen yhteisen työkaverimme hautajaisiin. Koskas se olikaan. Syksyllä 2013.

Mitä tehdä sitten julkaisujen kanssa? Osoittaa varmaankin nykyaikaisuutta, jos ansioluettelosta löytyy kohdasta "julkaisut" linkki johonkin sähköinternetistä löytyvään julkaisuun. Kannattaa sitten varmaan vielä katsoa, toimiiko se linkki enää.

Vanhentuneen atk:n, kuolleiden suosittelijoiden ja vanhentuneiden linkkien kohdalla on ihan sama kuin laittaisi siihen kohtaan "kielitaito" muinaissumeri, kolttasaame, bislama ja volapük. Jos ansioluettelon koostamiseen liittyvä problematiikka on ylläkuvatunkaltaista, kannattaa ehkä vakavasti harkita kokonaan uranvaihtoa, siis urien, jos kaikkien kokeiltujen urien päälle on satanut jo tankea lumikerros. Silloin ehkä tosiaan kannattaa harkita sitä luomuviljelyä, apurahakirjailemista tai kirpputorin perustamista.