Onko perhe vain hyvätuloisen suomalaisen oikeus?

Tänään Hesarissa julkaistun mielipidekirjoituksen mukaan Petteri Orpon sisäministeriö valmistelee lainmuutosta, jossa perheenyhdistämiseen vaaditaan yhdistäjältä 2600 euron kuukausittaiset nettotulot. Kun samanaikaisesti työ- ja oikeusministeri Jari Lindström toteaa, että maahanmuuttajille ei tarjota työllistymiseen mitään ohituskaistaa (ei siis ilmeisesti edes etuajo-oikeutta kuntouttavaan työtoimintaan, työehtosopimuksia alittaviin palkkoihin tai matalapalkka-alojen töihin), nähtäväksi jää, mitä kautta maahanmuuttaja ylipäätään työllistyy Suomessa saati niin, että hänellä olisi oikeus perheeseen.

Jo nyt monille aloille on vaikeuksia saada kotoperäisiä tekijöitä edes työntämällä, kuten bussikuskeiksi, joka ei ole varsinainen matalapalkka-ala, mutta jää kuitenkin selkeästi alle tuon vaaditun 2600, puhumattakaan siitä, mistä jatkossa saadaan lähi- ja apuhoitajat vanhainkoteihimme, kun sairaanhoitajakin saa tehdä jatkuvaa kolmivuorotyötä voidakseen edes haaveilla em. tulotasosta. 

Millainen tulotaso sitten vaaditaan perheenyhdistämiseen? 2600 euron nettotienesteille tarvitaan noin 4000 euron bruttotulot. Tämä onnistuu ehkä IT-huippuosaajilta tai vierailevilta professoreilta, jos siis maahanmuuttajia ajatellaan, tai menestyvältä yrittäjältä. Tai vakituisesti palkatulta keskiasteen lehtorilta, jos hänellä on kaikki ikälisät ja useamman aineen opetustunteja, ja vielä oppilaanohjausta päälle, ja sellaisia ei maahanmuuttaja saa: lehtoraattia saati ikälisiä, koska hänen työkokemuksensa eivät kuulu Suomen kunta-alojen piiriin, ja toisaalla hankitun pätevyyden suoraan tunnustamisesta ollaan kaukana. 

Sisäministeri näyttää olevan Hommafoorumin panttivankina - kuten vasemmistoliiton Annika Lapintie huomautti - ja oikeus- ja työministeri tietämätön siitä, että hänenkin rooteliaan säätelee perustuslaki, jonka mukaan kaikki Suomessa asuvat ihmiset ovat lain edessä edes periaatteellisesti samanarvoisia. Jos perheenyhdistäminen aiotaan näillä askelmerkeillä mahdolliseksi, nostettakoon sitten kaikkien alojen minimipalkkaa noin 4000 euroon. Muuten perhe-elämään on oikeus vain hyvätuloisilla Suomen kansalaisilla, jolloin rajalinja ei kulje vain kansalaisuuden vaan myös tulojen mukaan. Tällä meiningillä loppuvat Suomesta paitsi työntekijät sellaisilta aloilta, joihin ei kukaan syntyperäinen suostu työntämättä, myös lapset, ja huoltosuhteemme käy mahdottomaksi. 

Hesarin kirjoituksen voi lukea klikkaamalla otsikkoa. 

Ikätasoinen toiminta

Kirjoitan työkseni lastenpsykiatrisia tekstejä, ja huomiotani kiinnittää lääkärien luonnehdinta lapsista, jotka kykenevät "ikätasoiseen toimintaan". Mitä tämä sitten on? Loppuuko ikätasoinen toiminta lapsien siirtyessä nuorisopsykiatriaan eli 13 vuotta täytettyään? Arvioidaan tästä eteenpäin ihmisiä yksilöinä eikä ikäryhmänsä edustajina? Puhumattakaan sitten siitä kun täyttää 18 vuotta, jolloin ihminen on aikuinen ja siis kaikkivoipa, kuten laki sanoo.

Ensin lapset, heistähän aloitin, ja lapsethan täytyy pelastaa ensin. 7-vuotiaan täytyy pystyä lukemaan, koska hän käy koulua. En ole tarkkaan perillä eri luokkakurssien opetussuunnitelmista, joten sallittakoon yksilöllinen vaihtelu. Hypätään seuraavaksi 15-vuotiaisiin. Heidän täytyy osata ajaa mopoa, kun taas 16-vuotiaiden täytyy osata harrastaa seksiä ja ajaa kevytmoottoripyörää.

Entä sitten aikuiset? Heistä ei sanota sen tarkemmin, mutta oletan, että 18-vuotiaan täytyy ainakin osata ajaa autoa ja ymmärtää edustuksellisen demokratian pääperiaatteet sekä lainsäädäntöjärjestys: se, miten lakialoite etenee eduskunnassa. 18-vuotiaan täytyy myös osata juoda alkoholia (mitä sitten ikinä tarkoittaakaan, alkoholin oikein tai väärin käyttäminen) ja polttaa tupakkaa, tai olla polttamatta. 30-vuotias taas ei enää saa apua mistään nuorisolain tarkoittamalla tavalla, joten viimeistään tuolloin ihmisellä on oltava kristallinkirkkaana se, mitä hän tekee loppuelämänsä.

Mitä sitten tekee 44-vuotias? On jo lyhentänyt asuntovelkansa, jos on osannut toimia ikätasoisesti kaikkina aikaisempina ikinä? Ja 67-vuotias taas osaa kuolla pois, sitä ensin maksettuaan veroa vähintäänkin 49 vuotta, mistä ajasta on opiskellut tupla- eli triplatutkinnon ja kasvattanut vähintään kolme lasta, jotta huoltosuhde ei ainakaan heikkenisi.

Missä vaiheessa sitten ihminen alkaa taantumaan, ja unohtaa uuden oppimista enemmän aiemmin osaamiaan asioita tai lakkaa pystymästä? Miten lasketaan uuden oppiminen? Vastaako vaikkapa perustuslain oppiminen yleisurheilun maailmanennätyksien oppimista, ja onko kengännauhojen sitominen vai haarukan käyttö tärkeämpää? Jos ihminen vaikkapa 8-vuotiaana osaa kuukausien nimet, pitääkö ne osata vielä 80-vuotiaana? Tai jos vaikkapa 10-vuotiaana jo pystyi hyppäämään ponnistuslankulta hiekkalaatikkoon, kuinka kauan hänen tulee tähän pystymän?

Terveiseni HUS:in hallitukselle

Laitoin allaolevan sähköpostin HUS:in hallituksen varsinaisille ja varajäsenille:

Pienten synnytysyksiköiden lakkauttamisuhkaa perustellaan sillä, että vain suuremmassa yksikössä olisi valmiuksia toimia, jos synnytyksessä sattuu jotain odottamatonta. Ja kyllä niissä sattuu.

Tullessani toisen kerran isäksi toukokuussa, me kävimme odotusajan loppuviikkoina pari kertaa ultraäänessä, koska halusimme varmistaa, että kaikki on hyvin, vaikka potkuja ei ollutkaan vähään aikaan tuntunut. Kävimme myös läheisessä - asumme 2 km päässä - sairaalassa pidetyssä synnytysinfossa. Olisi jäänyt käymättä, jos olisi pitänyt lähteä Helsinkiin. Sitä en hirveä ajatella, miten olisi ultraäänien kanssa käynyt. No, onneksi kaikki olikin lopulta hyvin.

Kahden synnytyksen kokemuksella tiedän, että synnytyksissä voi ilmetä yllättäviä mutkia. Voi joutua esimerkiksi ompelemaan ja vähän leikkelemäänkin repeämien aiheuttaman runsaan verenvuodon vuoksi; tai etukäteisenä varotoimena laittaa tuleva äiti antibioottitiputukseen ennustetun raskausmyrkytysriskin vuoksi.

Kiitos keskellä yötäkin Porvoon sairaalassa muutamassa minuutissa paikalle ehtineen synnytyslääkäri Satu Klockarsin, kaikki sujui mainiosti, vaikka tiputukseen asti emme ehtineetkään, sillä synnytysosastolle saapumisesta jo reilun 2 tunnin kuluttua, käsissämme oli ihmeellinen, pieni tyttömme.

Jos olisimme joutuneet Helsinkiin, emme olisi tietenkään sen paremmin ehtineet tiputukseen saati sitten ommeltaviksi. Onneksi tiputus ei ollut aiheellinen, vaan ainoastaan potilasturvallisuuden maksimoinniksi suunniteltu ennakoitu toimenpide.

Heti synnytyksen jälkeen, imetys ei oikein ottanut onnistuakseen. Kävimme saamassa opastusta, Porvoon sairaalan imetyspoliklinikalla, eikä sinne tarvita lähetettä. Kävin myös pyöräillen hakemassa lainaksi imetyksen ylipäätään mahdollistaneita rintakumeja. Olisi jäänyt imetyspoli käymättä ja rintakumit hakematta, jos niitä olisi pitänyt lähteä hakemaan Helsingistä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Olisi tullut alusta asti pulloruokittu lapsi, ja eikös tätä muuten pidetä WHO:n suosituksien vastaisena?

Jos siis keskittämisen suuriin yksikköihin on ajateltu lisäävän potilasturvallisuutta niissä varsin poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa synnytyksessä ilmenee lapsen, äidin tai molempien henkeä uhkaavia komplikaatioita, miten ihmeessä potilasturvallisuus lisääntyy, jos paljon todennäköisemmät pienemmän riskin komplikaatiot lisääntyvät?

Meillä ei ole perheessä autoa eikä edes ajokorttia. Jos perheeseemme vielä joskus tulee perheenlisäystä, joutunemme harkitsemaan muuttoa Helsingin laitamille, jos Porvoon sairaalan synnytysosasto lakkautetaan. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että yksi edestakainen taksimatka Naistenklinikalle maksaa yöaikaan - lapset eivät katso bussiaikatauluja vaan he tulevat silloin kun he päättävät tulla - pari sataa, kyllä kaksi asuntovelkaista sen pystyy vaikka Visalta irroittamaan. Kyse ei ole edes pelkästä potilasturvallisuudesta - vaikka siitäkin, etteivät lapsivedet valu ratikkapysäkille vaihtobussia odotellessa - vaan turvallisuudentunteesta. Synnyttämisessä on kyse muustakin kuin lapsenpäästöstä: siihen liittyvät myös edelläkuvatut tukipalvelut - kuten ultraäänikuvantaminen ja imetysklinikka - joiden on tärkeää sijaita synnytysyksikössä potilasturvallisuuden takaamiseksi.

Päätös lakkauttaa Porvoon sairaalan synnytysosasto tarkoittaa sitä, että koko itäinen Uusimaa tyhjennetään juhlapuheissa niin kovasti tavoitelluista koulutetuista lapsiperheistä, joista muuten yhä suurempi osa on autottomia, ei vähiten siksi, että heitä muuttaa tänne pääkaupunkiseudulta. Jos kerran Suomen huoltosuhde on niin huono, synnyttäminen kannattaa säilyttää lähipalveluna, muuten edessämme on todellinen eläkepommi.

Näillä argumenteilla Porvoon sairaalan synnytyksien lakkauttaminen olisi todella lyhytnäköistä.

Michael Perukangas
porvoolainen kahden lapsen isä

Miksi lapsiperheitä saisi suosia

En ole törmännyt missään, edes naisvaltaisilla työpaikoillani - joita muuten ovat olleet kaikki kymmenet työpaikkani - edes naisvaltaisilla aloilla - joilla yleensä ollaan joustavampia perheiden erityistarpeille - siihen joidenkin sinkkuaktivistien herjaamaan käytäntöön, että perheelliset muka saisivat valita lomavuorot ensin, tarkoittaen lapsiperheitä, sillä perheitä on monenlaisia. Tämän tiedän yksinhuoltajaäidin poikana ja eronneena etäisänä oikein hyvin.

Tosin enpä ole lomalistoihin juuri missään törmännytkään, aivan muutamaa viimeisintä vuotta lukuunottamatta siksi, että perheettömänä pätkätyöläissinkkuna otin mikroskooppisen vähäiset lomani mieluummin rahana, koska tarvitsin rahaa kipeämmin kuin lomaa.

Lomillahan kuluu rahaa, etenkin lomamatkoilla, ja minä tarvitsin rahaa, jolla voi uusia esimerkiksi silmälasit tai ostaa uudet juoksukengät. Oli minulla joskus kesällä vapaatakin: sitä kutsuttiin työttömyydeksi pätkien välissä, in-between-jobs. Lomattomuuteni tai oma valintani ottaa lomat rahani ei kuitenkaan ollut perheellisten työkavereideni vika.

En siis osannut hirveästi pitää toisten etuoikeutta valita lomansa minään oikeudenmukaisuus- tai tasa-arvokysymyksenä, kun ensin olisi pitänyt sitä lomaa olla. Lomattomuus sinänsä olisi saattanut olla koettu oikeudenmukaisuus- tai tasa-arvo-ongelma, mutta se ei ole eikä ollut lapsiperheellisten vika. Moni sekoittaa vuosilomaoikeuden kesälomaoikeuteen. Vuosilomaa kertyy kaikille työehtosopimusten mukaisesti, mutta niistä ei käytännössä riitä kaikille pidettäviksi.

Nyt viimeistään perheellisenä etäisänä ymmärrän, miksi mahdollisesti positiivinen diskriminaatio lomalistojen draftausoikeuksissa saattaisi olla paikallaan, aivan samoin kuin NHL:ssä huonoin joukkue saa valita parhaat lupaukset ensin. Lapsettomat sentään voivat lomailla mutta monille lapsiperheille tämä on mahdotonta, koska vanhempien pitää limittää lomansa. Hyvä kun Poriin asti ehtivät viikonloppuna. Jos kyse olisi vain oikeudesta lähteä Thaimaahan tai edes Leville tiettynä kalenteriajankohtana, niin ei se tietenkään ole mikään subjektiivinen oikeus, joka nauttisi erityistä suojelua, mutta kyse on mahdollisuudesta käyttää kesälomansa paitsi järkevästi, ylipäätään missään määrin kohtuullisesti.

Kesäisin koulut ovat kiinni ja suurimmaksi osaksi päiväkoditkin, eikä lapsia voi koko kesäksi lykätä isovanhemmillekaan, jos näitä edes on. Kun nyt ihan huoltosuhteemmekin takia - toivottavasti edes joistakin lapsista tulee veronmaksajia ja hoitajiamme sitten joskus - yhteiskunnassamme lapsentekoa pidetään yleisesti tukemisen arvoisena pyrkimyksenä, tällöin lapsen vanhempien (jos heitä on useampi kuin yksi kpl) pitää limittää kesälomansa siten, että lapsi ylipäätään voi olla olemassa 12 kuukautta vuodessa ilman että rikkoo paikat ja itsensä, kun ei sitä mummolaa with lehmät, heinäpaalit, lehmisavut ja käpylehmät nyt enää ole. Ja kun ei lasta voi tämän perinteisen kesäleirin asemesta lykätä mihinkään ratsastus- tai adhd-leirillekään koko kesäksi, silloin lapsen vaan yksinkertaisesti pitää olla jossakin.

Tätähän sinkut ja lapsettomatkaan eivät välttämättä ymmärrä, koska lomia ei ole välttämättä tarvinnut sovitella ulkopuolisen maailman asettamien tosiasioiden kanssa, mitä nyt ehkä lentolippujen hintojen. En minäkään sitä muistanut, vaikka olenkin yksinhuoltajan lapsi, ja yksinhuoltajalla tämä ongelma - mihin lapset laitetaan koulujen ja päiväkotien kesälomilla - on vielä todellisempi kuin vähintään kahden aikuisen perheessä tai uusperheissä.

Nyt lapsiperheellisenäkin kuitenkin vielä muistan, että sinkkuna kaverit olivat perheeni. Vaikka sinkkuusvuoteni sijoittuivat voittopuolisesti edelliselle vuosituhannelle, ihan niin vanha vielä en ole, että olisivat vaellusvuodet alkaneet dementoitumaan. Olihan se kivaa joskus kavereiden kanssa lähteä kesällä jonnekin niin kauas kuin veneilemään Porvoon saaristoon, pitemmälle kun ei ehtinyt lomattomana, eikä perheettömänä yksinhuoltajan poikana osannut kaivatakaan.Yhtenä kesänä kävin Italiassakin, viikon varoitusajalla. Nostin opintolainat ja kytkintä.

Lapsia ei kenenkään ole pakko tehdä, eikä totisestikaan kannata jos ei tätä halua. Ei minullakaan ollut mitään kutsumusta asiaan vielä kymmenisenkään vuotta sitten, tukevasti neljännen elinvuosikymmeneni alussakaan. Ei kuitenkaan ole perheellisten vika, että toiset ovat perheettömiä tai lapsettomia ja perheellisten ihmisten pitää pystyä sovittamaan aikataulunsa puolisoidensa ja joskus vielä nykyisten puolisoidensa lisäksi entisten puolisoidensa kanssa. Mutta tosiasia on, että Suomessa on lapsia, ja jonnekin heidät tulee kesäksi panna, ja mikäs sen näppärämpää kuin vanhemmilleen niin että saavat edes joskus viettää aikaa keskenään, lapset ja vanhemmat.

Niin että jos jossakin työpaikassani olisin törmännyt väitettyyn lapsiperheellisten etuajo-oikeuteen lomalistoilla, olisin kyllä hyväksynyt tämän. Jos positiivinen syrjintä hyväksytään muualla, miksei sitten täällä? Lapsiperheiden suosimisessa ei ole kyse ydinperhenormatiivisuuden tyranniasta, vaan suomalaisen yhteiskunnan tulevan kestokyvyn varmistamisesta, jota sitäpaitsi ei edes oman havaintoni mukaan tapahdu missään. 

Mamut

Ne pilaa meidän Pisa-tuloksen, kun eivät osaa mitään: eivät osaa lukea, edes istua, ja miten osaisivat, kun niiden isätkin olivat mamuja? Pilaavat meidänkin lasten Pisa-testit, käyvät ottamassa niiltä varmaan kynät pois kädestä tai jotain.

Sitten mamut vievät meidän moottoritietkin. Tuovat myös ruuhkamaksut, salaliitossa vihervasemmiston kanssa. Lisää slummia kaupunkiin!

Ne tiputtavat meidän elinikää, kun polttavat tupakkaa kaikki, ja ovat köyhempiä. Tosin ruotsalaiset elävät vielä vanhemmaksi kuin me, ja siellä on enemmän mamuja, mutta joka tapauksessa ne pilaavat meidän tilastot, vaikka eivät juo edes viinaa. Sitäpaitsi ne pilaavat meidän huononevan huoltosuhteen kun tekevät lapsia enemmän kuin me.

Ne myös raiskaavat meidän naiset. Ei ole se oikein. EI RIITÄ VALKOISILLE MIEHILLE PUUKON KANSSA KAULAILTAVAA !1!I

Tekevät ne työt, jotka meille eivät kelpaa. Parempi on kun jäisivät tekemättä, paskaduunit. Vievät meidän miessiivoojilta työt. Kun eivät saa tulla siivoamaan mamu-naisten vuorolle, siis ne miessiivoojat, joita ei muutenkaan ole. Puuttuvien miessiivoojien erityinen ilo ja oikeus kun on nähdä työaikana alastomia naisia siinä puvussa kuin mihin heidät on luotu, ei missään kaavuissa. Peittävät itsensä meiltä, kehtaavatkin. NIASTEN TIRKISTELY ON IHMISOIKEUS!11

kEHTAAVAT VILÄ PAHOIPIDELLÄ OMIA LAPSIAAN. EI ME SELLAISTA TEHDÄ, SUOMALAISET, JA VAIKKA TEHTÄISIINKIN, NIIN EI SILLÄ VÄLIÄ, KOSKA MAMUT OVAT OAHOINPITELIÖITÄ, JA MAMUN PAHOINPITELIJÄKIN ON PAHOINPITELIJÄ., JA VAIKKA SE JOKA KURITTA KASVAA, EI KASVA, NIIN EI TARVITSEKAAN KASVAA.