Lempipolkuni-valokuvakilpailu

 tä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys IULY ry:n ja Itäväylä-lehden yhteisessä Lempipolkuni-valokuvakilpailussa voi äänestää omaa suosikkiaan vielä 12.7. sunnuntaihin saakka. Äänestäjien kesken arvotaan kahden lipun elokuvalippupalkinto. Äänestämään pääsee linkkiosoitteessa https://media.itavayla.fi/lempipolkuni/ .

Tässä oma panokseni kilpailuun. Polku kiertelee Porvoonkorven, Humlan hylätyn ampumaradan maastoja, tarjoten vähän tunnetun oikotien ja harha-askeleen Humlan pääreitiltä. Polkujuoksen siellä, sienestän, ulkoilutan Puppe-koiraani, valokuvaan, juurrun. Tämän polun kohdalle on suunniteltu Porvoon kymmeniä vuosia haikailema "itäinen saaristotie" oheiskaavoituksineen.

Ehdokas saa minut tukiryhmäänsä, jos...

 ... löytyy sellainen ehdokas, jonka asialistalla ovat ensimmäisinä koko ihmiskuntaa kohtaavat kriisit: luontokato ja ilmastokriisi. Minulle paikallisuus ei ole ehdokkaassa arvo sinänsä; toki se, että tunnen hänet sen verran hyvin, että minulla on käsitys siitä, millainen persoona hän on: miten tosissaan hän omassa asiassaan on, mitkä ovat hänen arvonsa ja millainen on hänen ihmiskäsityksensä: kohteleeko hän muita välineinä vai itseisarvoisina yksilöinä. Ja jos tällainen ehdokas löytyy enkä häntä vanhastaan tunne, otan selvää ja pyrin tutustumaan myös henkilökohtaisesti. 

Paikallisuus ei siksikään ole mikään kaikenylittävä itseisarvo, että ehdokkaillahan on erilaisia painotuksia ja varsinkin erilaisia arvoja. Jos ehdokas esimerkiksi ajaa Porvoonkorven pirstovaa saaristotietä, tämä on minulle punainen vaate ja jo kerrasta jäävää ehdokkaan. 

Koska tein aloittaessani Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys IULY:n puheenjohtajana valinnan keskittyä loppuelämäni luonnonsuojeluun ja puoluepolitiikka vie uskottavuutta luonnonsuojelijana toimimisessa, itse aion olla jatkossa korkeintaan täyte-ehdokkaana, jos sinäkään. Minulla ei ole aikaa eikä riittävästi mielenkiintoa vääntää kyläkoulujen, pysäköinnin tai jonkun "elinvoiman" parissa, jotka varmasti ovat tärkeitä teemoja nekin, mutta nappikauppaa verrattuna siihen, onko meillä elinkelpoinen planeetta. Planeetan elinvoiman rinnalla jonkun Porvoon elinvoimalla ei ole mitään merkitystä. Ja kaikki poliittinen toimintani, jota teen sammutetuin lyhdyin, palvelee luonnonsuojelullisia teemoja. Olin sitten ehdokkaana, tukiryhmäläisenä tai jossain taustatehtävissä. 

Minulle ei kuitenkaan riitä, että ehdokas tunnustaa mainitsemieni kriisien olemassaolon. Hänen täytyy paitsi ymmärtää niiden ensisijaisuus, myös toimia tämän ymmärryksen mukaisesti. Ehdokkaani olisi syytä myös ymmärtää jatkuvan, luonnonvaroista riippuvan kasvun mahdottomuus. Varsinaisia julkisesti degrowth-ehdokkaiksi tunnustautuneita ehdokkaita ei ole mitenkään jonoksi asti ja jos tällaista ehdokasta ei löydy, sitten en ehdi laittamaan aikaani vaalityöhön. Sen verran jo tässä vaiheessa kyllä voin tulla kaapista, että jos äänestäisin Helsingissä, jalkautuisin Vasemmistoliiton Mai Kivelän ja Elina Kauppilan puolesta. Jos nykyisessä "hiippakunnassani" ilmaantuu vastaavanlaisia ehdokkaita, olen mukana. 

Saaristotie on Porvoon keskeisten alueiden osayleiskaavan suurin kipupiste

 

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys IULY ry, Porvoonseudun Lintuyhdistys PSLY ry ja Porvoonkorpi-ryhmä näkevät Itäisen saaristotien ja sen oheiskaavoituksen nyt käsiteltävän keskeisten alueiden osayleiskaavan suurimpana ongelmana.

Keskeisten alueiden osayleiskaavassa kiitosta ansaitsee se, että siinä on päädytty kannattamaan kokonaisuutena eniten luontoa säästäviä rakennemallivaihtoehtoja. Kuitenkin IULY, PSLY, Porvoonkorpiryhmä ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kiinnittävät huomiota Porvoon keskeisimmän luonto- ja virkistysalueen eli Porvoonkorven tilanteeseen. Vaikka se onkin enimmäkseen osoitettu kyseisessä osayleiskaavassa virkistysalueeksi ja jää näin rakentamisen ulkopuolelle, niin nykyisen Kevätlaakson alueen laajentaminen itäänpäin, Humlan suuntaan jopa puoli kilometriä kaventaisi vaarallisen paljon Porvoon laajinta monimuotoisuuskeskittymää ja virkistysaluetta kohdasta, joka muutenkin on pullonkaula. Jos viherkäytävä tai ekologinen yhteys kapenee siten kuin osayleiskaavassa on esitetty, liikenteen melu kulkeutuu syvälle metsään. Lisäksi uusi asutus lisää pienenevän viheralueen käyttöpainetta.

Kiinnitämme myös huomiota siihen, että Ruduksen sorahankkeen kaatuminen Helsingin hallinto-oikeudessa vie paljolti pohjan niiltä argumenteilta, joilla saaristotien tarpeellisuutta on perusteltu. Mitään rekkarallia ei ole ollut vuosikymmeniin ja epätodennäköisesti on tulossakaan. Ja Kevätlaakson alueen itään jatkamisen tarpeellisuutta epäiltiin jo osayleiskaavassakin; se tulisi harkittavaksi aikaisintaan 2050-luvulla.

Jos saaristotien on tarkoitus tarjota esimerkiksi kevätlaaksolaisille nopeampia (auto)liikenneyhteyksiä pääkaupunkiseudulle, niin moni on muuttanut alueelle kuitenkin Humlan luontovirkisttysalueen houkuttelemina, kuten Uusimaastakin 17.2. luettiin. Osayleiskaavassakin viitattiin 3/30/300 -ohjeeseen, joka pitää ihanteenaan sitä, että kaikessa rakentamisessa pitäisi huolehtia, että kaikkien asuntojen ikkunoista näkyy vähintään 3 puuta, kaupungin latvuspeittävyyden pitäisi olla vähintään 30% ja matka laajemmalle viheralueelle ei saisi olla kuin korkeintaan 300 metriä. Tästä on olemassa myös paljon tutkimuksia; esimerkiksi luonnon terveysvaikutusten tutkimuksen uranuurtaja professori Liisa Tyrväinen sanoo, että pidempi etäisyys viheralueille vähentää oleellisesti luonnossa virkistäytymistä, mikä taas heikentää luontosuhdetta ja kehon luontoaltistusta, mikä lisää esimerkiksi autoimmuunisairauksia ja II tyypin diabetesta (asiasta ovat kirjoittaneet esimerkiksi immunologi Tari Haahtela ja UKK-instituutti).

Kaupungin suunnitelmat siirtää Porvoonkorven alkua 500 metriä nykyisestä itään, Humlan suuntaan olisivat edellämainitun osayleiskaavassakin mainitun 3/30/300 -suosituksen vastaisia. Niitä voisi pitää myös petoksena, jos kaupunki on markkinoinut Kevätlaakson uudisaluetta lähipalveluna olevalla Humlan virkistysalueella. Kaupungin suunnitelmien ongelmallisuus ei kuitenkaan rajoitu saaristotiehen, vaan myös sen oheiskaavoitukseen; saaristotielinjauksen varteen on myös suunniteltu asuintaloja, jolloin upea, monimuotoinen metsä menetettäisiin.

Jos Porvoo kuitenkin katsoo saaristotien tärkeäksi itselleen, niin se hyödyttäisi enemmän nykyasukkaita, jos sen linjausta siirrettäisiin noin 600-700 metriä länteen, esimerkiksi jatkamalla oheisen kuvan tapaan Kevätlaaksontietä siten, että Saaristotie yhtyisi Tarkkistentiehen Toukovuoren ja Tarkkisten välissä.

Tuolloin saaristotietä voisivat hyödyntää myös toukovuorelaiset, jotka nyt ovat liikennemotissa sekä Omenatarhaan ja Kevätlaaksonrinteeseen suunniteltujen uudisasuntojen asukkaat. Tämä linjaus olisi myös nopeampi, yksinkertaisempi ja halvempi toteuttaa, kun metsänkaatoja ei tarvittaisi.

Porvoonkorpi-ilta ja metsäaiheinen kuntavaalipaneeli 18.3.2025

Itä-Uudenmaan Luonnon- ja Ympäristönsuojeluyhdistys (IULY) ja Porvoon Seudun Lintuyhdistys (PSLY) järjestävät yhdessä tuleviin kuntavaaleihin liittyen Porvoonkorpi-illan tiistaina 18.3.2025.

Tilaisuuden avauspuheenvuoron pitää Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Leif Schulman. Esityksen Porvoon itäisestä viherkehästä, Porvoonkorvesta, pitää PSLY:n suojeluasiantuntija Mauri Leivo. Tilaisuudessa on myös metsäaiheinen kuntavaalipaneeli, johon osallistuu kuntavaalien ehdokasryhmien edustajia. Tilaisuuden juontaa YLE:n aluepäällikkö Mikael Crawford.

Aika: Tiistai 18.3.2025 klo 18.00 alkaen (ovet aukeavat klo 17.30). Tilaisuuden kesto on n. 2 tuntia.

Paikka: Linnankosken lukion auditorio, Piispankatu 24-26, Porvoo

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan Porvoon kaupungin metsien suojelusta Linnankosken lukion auditorioon. Osallistumalla voit vaikuttaa Porvoon kaupungin metsien tulevaisuuteen ja Porvoonkorpi-vision toteutumiseen, niin itse tilaisuudessa kuin sitä seuraavissa kuntavaaleissa!