8. sinfonia, Erik ja Ensio

1940-luvulla Ainolassa vietettiin autodafee: takassa poltettiin Sibeliuksen valmistumattomat sävellykset. Tämän kauhistuttavan polttouhrin jälkeen Sibelius oli helpottunut. Hän oli päässyt eroon häntä kouriintuntuvasti soimaavasta muistutuksesta: valmistumattomat luonnokset todistivat hänelle hänen luomiskykynsä ehtymisestä.

Viisiosaisen Sibelius-elämäkerran viidennestä osasta ei aivan tullut Erik Tawaststjernan 8. sinfoniaa. Erikin samastuminen työnsä kohteeseen oli täydellinen. Hänenkin työtään uhkasi iän myötä hupeneva työkyky; onneksi sentään hänen elämäntyönsä saatiin avustajien tuella valmiiksi.

Erikin kädettömyys käytännöllisluonteisissa asioissa oli legendaarista, tosin se luultavasti johtui siitä, että häntä nyt vain askarruttivat hieman esoteerisemmat tai ainakin arvokkaammat asiat. Onnistui häneltä kuitenkin moottoriveneelläajo, sienestys ja munakkaan tekeminen. Matti Vainion sata vuotta sitten syntyneestä Erikistä kirjoittamassaan ansiokkaassa Tawaststjerna-kirjassa - elämäkerturi sai elämäkerran - tuodaan Erikin hahmo eläväksi, ja tämä hahmo on yhteneväinen omien mielikuvieni kanssa.

Minulle uuttakin paljastuu. Erik oli nuorena myös lahjakas matemaatikko, joka sitten seurasi sisäistä ääntään, toteuttaen sitä ensin klaviatuurilla, sitten lisääntyvässä määrin se sisäinen ääni alkoi soittaa hänelle Ainolan mestarin musiikkia.

Erik tuo minulle monessakin mieleen kolme vuotta sitten edesmenneen ystäväni Ension. Molempien maallinen vaellus kesti 77 vuotta, ja kumpainenkin oli varsin epäkäytännöllisiä miehiä. Ensio rakasti musiikkia, ennen muuta Bachia, joka oli hänen kotijumalansa. Kannelmäen Prismassa ja eläkepäivillä Stockmannilla kaupassa käynnit edustivat hänelle seikkailua; onnistui Enssiltä kuitenkin ruisleivänteko. Molemmat miehet olivat matemaatikkoja, Ensiolle siitä tuli sitten leipäpuu, ja hän toteutti tätä kutsumustaan sittemmin Helsingin yliopiston atk-keskukseksi muuttuneessa Laskentakeskuksessa.

Sitä en tiedä, tapasivatko miehet koskaan. Tilaisuuksia siihen oli varmasti lukuisia, sen verran paljon olen Ensiolta kuullut konserttitarinoita Karajanista, Richteristä ja monista muista, joita kaikkia Erik kävi ensin kuuntelemassa kriitikkona, sittemmin musiikinrakastajana. Molemmat olivat oman tiensä kulkijoita, riippumattomia sieluja: kun Erik joskus oli tokaissut haluavansa olla Markku Aro, en tiedä, tiesikö Ensio edes kuka tämä on. Ei hänen tarvinnut välittää populaareista päivänlennoista, kun hänellä oli ikuiset arvonsa. Ainakin yksi ero Ension ja Erikin välillä kuitenkin löytyi: Ensiolle Sibelius jäi melko vieraaksi, hänen musiikkimakunsa oli konservatiivisempi.

Suomessakin on mafia

Asuessani vuosina 1999-2002 Museokadulla, vielä tuolloin toisinaan uskaltauduin asioimaan Stockalla. Lähestyessäni Kolmen sepän aukiota, kailottava miesääni kantoi pitkälle ylös Manskua: "Paavo Lipponen on yksi iso maaffia". No, tiedä tuosta. Mutta on Suomessa mafia, ja iso hän kyllä on. 

Katsoin eilen elokuvan "Vaalirahoittaja". Vaikka sen päähenkilö ei saanutkaan tuomiotaan vaalirahoituksesta, vaan liiketoiminnasta, jota myös vaalirahoituksella oli tarkoitus hyödyttää, dokumentti herätti ajatuksia.

Rahoitus on liiketoimintaa, ja liiketoiminnassa on kaksi osapuolta: myyjä ja ostaja. Miksi vain ostaja tuomittiin? 

Suomi on pieni maa, ja täällä on helppo joko suututtaa kaikki tai olla kaveri kaikkien kanssa. Lahjuksen, edunvalvonnan ja edustuksen ero voi joskus olla hiuksenhieno, tästähän on viitteitä entisen kotikaupunkini kaupunkisuunnittelutoimessakin. 

Ei vain päättäjiä, vaan myös äänestäjiä yritetään ostaa; tästäkin on viitteitä entisen kotikaupunkini kaupunkisuunnittelutoimessa, kun eräs demareita edustava kaupunginhallituksen jäsen yritti käydä kanssani kauppaa, tietäen, että olin itse tehnyt itsestäni Helsingin Keskuspuistoa puolustavan kansalaisliikkeen puhemiehen. Hän ehdotti kauppaa, jossa Lääkärinkadun varsi rakennettaisiin ja kaavoitussuunnitelmien alainen alue liitettäisiin varsinaiseen Keskuspuistoon. Näinhän on käymässäkin, ilman, että olisin - ilman mandaattia - antanut tällaiseen kaupankäyntiin lupaa, neuvottelussa, jonka tämä henkilö - toivottavasti - kävi ilman mandaattia.

On minulla vieläkin hänen puhelinnumeronsa, vaikken enää asu Helsingissä. Kaveriniko? No ei. Jotain kuitenkin kertonee systeemistä, ja Demareista, että tämä tyyppi on demareiden hyvis.