Metsällä ei ole puoluekantaa

Moni toveri on ilakoinut tänään vaihtoehtoisesta Helsingin yleiskaavasta. Ja mikäs siinä, osallistuvan suunnittelun periaatetta ei voi olla kannattamatta. 

Varsinaista yleiskaavaa ei Helsinkiin olla tehty vuoden 2002 jälkeen, joten siinä mielessä vaihtoehtokaava ei vielä ole vaihtoehto millekään, vaan pikemminkin avaus. Ja vaikka vertailukohtaa ei vielä olekaan olemassa, lyön vetoa, että tämä on paljon parempi kuin virkamiestyönä valmisteltava yleiskaava, johon siihenkin sisältyy kansalaisten osallistamista kyselyillä.

Mutta, mutta. Täydellinen ei tämäkään ole. Vaikka vaihtoehtokaava onnistuu säästämään Kivinokan ja Vartiosaaren, mistä propsit, niin viimeisimmän yleiskaavatyön yhteydessä omalla osayleiskaavallaan vahvistettu 100-vuotias Bertel Jungin Keskuspuisto kapenee Haagan-Metsälän kohdilta. 

Ei näin. Sen verran pitää käännellä Jungia haudassaan, että Keskuspuisto on metsä, sellainen kuin Oslomarka, ei varsinainen puisto. Siinä taas kunnioittaisin Jungin elämäntyötä, että kuten New Yorkin esikuvansa - Jung tunsi Olmstedin suunnittelun erittäin hyvin - Helsingin Keskuspuisto on kajoamaton. New Yorkin keskuspuistoa ei ole mahdollista kaventaa reunoiltaan. 

Se on kaavan kunniaksi sanottava, että ei se Keskuspuistoa pilaa, että siinä Ilmalan nykyisten toimintojen tilalle oltiin kaavoitettu asuntoja. Mutta korttelirivi Hämeenlinnantien varressa kaventaa jo entisestäänkin kapeaa Keskuspuistoa ampiaisvyötäröiseksi. 

Jos metsän eläimet voisivat äänestää, mikään puolue ei saisi niiden varauksetonta kannatusta. Kuten olen monasti aiemminkin sanonut, puolueet ovat asioiden ajamisen käytännöllisiä välineitä, ja asialle alisteisia. Tunnen päätöksenteon periaatteet sen verran hyvin, että tiedän luonnon tarvitsevan tuekseen päätöksentekoa, mutta vaikutusmahdollisuudet luonnon puolesta taitavat olla sitkeällä, taitavalla, asiantuntevalla ja verkostoituneella lobbarilla puolueen rivijäsentä paremmat.

Jos Helsingistä halutaan kasvatettu Kallio, ei siitä sellaista tule. Pikemminkin uusi Ruoholahti, Jätkäsaari tai Kalasatama, puhumattakaan uudesta Käpylästä. Tiiviihköä mutta viihtyisää ja vihreää kaupunkia ei enää tehdä, koska arkkitehtien ammattieetokseen kuuluu uuden luominen aivan samoin kuin esimerkiksi säveltäjienkin. Sitä paremmalla syyllä Helsinki pitäisikin ehkä jättää rauhaan suunnittelulta. Sanokaa sitten konservatiiviänkyräksi, romantikoksi tai kepulaiseksi, ei haittaa. Romantisointia se kaikenkalliolaistamishalukin on. 

Politiikkoja syytetään usein periaatteidensa myymisestä. Minulla on ainakin yksi pyhä: luonto. Se ei ole myytävänä mistään hinnasta, ei vaihdettavissa eikä siirrettävissä. Jotkut ovat yrittäneet, eivät ole onnistuneet eivätkä onnistu. Jos periaatteellisuus onnistuu paremmin muun kansalaistoiminnan kuin puoluepolitiikan kautta, valitsen periaatteet. 

Lähdin puoluepolitiikkaan, koska katsoin sen olevan tehokkain tapa puolustaa viheralueita. En näe ainuttakaan syytä jättää alkuperäistä agendaani. EI ENÄÄ PALAAKAAN KESKUSPUISTOSTA!

Annetaan vielä lopuksi puheenvuoro professori Liisa Tyrväiselle:

"NI­MEN­OMAAN luon­non­va­rai­set ym­pä­ris­töt te­ke­vät hy­vää val­ta­osal­le ih­mi­siä. Siis sel­lai­set, jois­sa nä­kö­yh­teys asu­tuk­seen ka­toaa. Vi­her­alueen lä­hei­syys on mo­nel­le tär­keä myös asuin­paik­kaa va­lit­taes­sa.

Luon­nos­sa liik­ku­mi­sen hy­vin­voin­ti­hyö­ty­jä tuot­ta­via me­ka­nis­me­ja tun­ne­taan vie­lä huo­nos­ti. Kun kau­pun­ki­suun­nit­te­li­jat ha­lua­vat ra­ken­taa Hel­sin­kiä yhä tii­viim­mäk­si, oli­si en­tis­tä tär­keäm­pi ym­mär­tää, mil­lai­set luon­to­alueet edis­tä­vät asuk­kai­den hy­vin­voin­tia, Tyr­väi­nen sa­noo.

Hel­sin­gis­sä ei luon­non it­seis­ar­voa ole Tyr­väi­sen mie­les­tä otet­tu huo­mioon, ku­ten esi­mer­kik­si Os­los­sa tai Tuk­hol­mas­sa.

"Kau­pun­ki­suun­nit­te­lun tii­vis­tä­mi­sen tren­di on ris­ti­rii­das­sa sen kans­sa, mi­tä ih­mi­set asuin­ym­pä­ris­töl­tä toi­vo­vat."

ON HEL­SIN­GIS­SÄ um­pi­ur­baa­ne­ja­kin ih­mi­siä, mut­ta vuon­na 2009 teh­dyn tut­ki­muk­sen mu­kaan suu­rin osa kau­pun­ki­lai­sis­ta löy­si mie­li­paik­kan­sa sil­ti edel­leen luon­nos­ta.

Tyr­väi­sel­lä on huo­li sii­tä, et­tä ar­jen mie­li­pai­koil­le käy huo­nos­ti. Hel­sin­ki on si­tou­tu­nut sii­hen, et­tä elä­vä ja mo­ni­muo­toi­nen kau­pun­ki­luon­to säi­lyy, mut­ta pai­neet ovat ko­vat.

Hel­sin­gin yleis­kaa­voi­tuk­ses­sa py­ri­tään va­rau­tu­maan vaih­toeh­toon, et­tä kau­pun­gin vä­ki­lu­ku on vuon­na 2040 mel­kein yh­den Tam­pe­reen ver­ran isom­pi kuin nyt. Siis 200 000 asu­kas­ta enem­män kuin nyt. Sii­nä riit­tää so­vit­te­le­mis­ta. Tyr­väi­nen ky­seen­alais­taa ko­ko kas­vupaineen." (lähde: HS 3.3.2013: Anna-Riitta Sippola)

Vaihtoehtokaavaan voi tutustua klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa. 

Mitä Kivinokalle pitäisi tehdä?

Olen linkannut useita Kivinokkaa koskevia linkkejä ja kannanottoja Kaupunkimetsät ja Keskuspuisto -facebook-ryhmääni viime päivinä, asian aktivoituessa. Olen välttänyt ottamasta kantaa asiaan, vaikka tokikin linkeistäni voi päätellä, millä kannalla olen, sen perusteella, että olen linkannut Kivinokan mökkikäytössä puolustavia linkkejä.

Helsingin puolueista ainakin Kokoomus haluaa rakentaa Kivinokan, Demarit ja Vasemmisto eivät, koska Kivinokka on perinteinen työväestön mökkialue. Vihreiden enemmistö kannattaa Kivinokan säilyttämisestä nykyisellään.

Kokoomusargumentin mukaan alue tulisi rakentaa, koska sinne on hyvät joukkoliikenneyhteydet. No, ei ole. Kivinokan ja Herttoniemen metroaseman väliin jää koko Kulosaaren kartanoalue ja Herttoniemen siirtolapuutarha; lisäksi pitää vielä talsia hyvän matkaa Itäväylän vartta.

Missä käytössä alue nyt on? Siellä on kuusisataa lomamökkiä, mutta ei alue ole sivullisilta suljettu, kuten kokoomusvaikuttaja Tatu Rauhamäki väittää. Alueen sulkeva puomi estää autoilun, ei alueelle pääsyn. Kokoomuslaisilla ei kai sitten ole jalkoja...

Toki asuinrakentamisella alue olisi nykyistä useamman käytössä, mutta ei virkistyskäytössä. Mökit Helsingissä vähentävät mökkeilijöiden tarvetta tukkia Helsingin ulos- ja sisäänajoväyliä autoilla, vaikka toki mökkeilystä tuplainfrastruktuurin ylläpitämisenä voi olla montaa mieltä, vaikka mökissä kyse onkin monille pyhästä lehmästä.

Summa summarum: toki mökkeilystä kulttuurimuotona voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta Kivinokka on paljon muutakin kuin 600 asukkaan etuoikeus. Kivinokka on jo nykyisellään kaupunkikulttuuria, sellaisena ainutlaatuinen Helsingissä. Toki Helsingin kasvattamistarpeenkin voi kyseenalaistaa: ehkä loppujen lopuksi ekologisinta olisikin, että maan möyrimisestä tykkäävillä olisi oma piha, niin ei tarvittaisi mitään mökkejä. Ei tarvitse kovin kauas päästä voidakseen elää Helsingin kasvutavoitteilta rauhassa omassa tuvassa ja omalla perunamaalla, jos sellaista haluaa. Soutaa voi kaupungeissakin, ja Kivinokan kaltaisten alueiden säästäminen säilyttää myös mahdollisuuden luontokokemukseen Helsingissä, joten senkään perään ei tarvitse ajaa merta edemmäs kalaan. Ja on niitä hyttysiä Helsingissäkin.

Asukasdemokratian ja metsien puolesta

Tänään, mielenosoituksessa Sanomatalolla osoitettiin rauhanomaisesti mieltä. Kun Hesarin mukaan kyseessä oli Meri-Rastilan rakentamisen vastustaminen, Hesari erehtyy nipistäessään liikkeen joksikin nimbyilyksi.

Paikalle kokoontuvat nimittäin eivät vastustaneet vain Meri-Rastilan metsien kaavoittamista asunnoiksi ja parkkipaikoiksi, vaan myös Vartiosaaren, Kivinokan, Keskuspuiston ja muiden vastaavien paikkojen rakentamista. Eivätkä mielenosoittajat vastustaneet rakentamista, vaan sitä, ettei asukasmielipidettä kuunnella: kun asukkailla on ollut esittää vaihtoehtokaava, jossa asutustavoitteeseen yllettäisiin tiivistämällä ilman että metsää menisi, se ei tunnu kelpaavan kaikille päättäjille. Tilaisuudessa lauttasaarelainen metsäaktiivi muistutti, että kyllä Helsingissä voi tiivistää: etenkin eteläiseen Lauttasaareen on tullut paljon uutta asutusta ilman että puutakaan oltaisiin kaadettu. Saman luulisi onnistuvan muuallakin.

Muistutin puheenvuorossani, että Norjassa Osloa kiertää erityislainsäädännöllä ulkoilutarkoituksiin pyhitetty ulkoilumetsävyöhyke, Oslomarka. Sinne pääsee metrolla, aivan kuin täällä Meri-Rastilaan. Norjassa vallitsee poliittinen yksimielisyys Oslomarkan säilyttämisen tärkeydestä. Emme kai me ole norjalaisia valistumattomampia?

Klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa, pääsee näkemään Julia Martiskaisen Youtube-videon Meri-Rastilasta. Julia kävi myös mielenosoituksessa kertomassa, miksi metsät ovat hyviä kaupunkilaiselle. Julian kaltaiset pelastavat maailman!