Seitsemän euroa seitsemänkymmentä yksi senttiä

Budjetin kehysriihen yhteydessä tehty leikkaus lapsilisään on herättänyt sosiaalisessa mediassa suoranaisen vastalausemyrskyn, johon ovat pienituloisten lisäksi syyllistyneet myös keskiluokkaiset ja -tuloiset. Tarkastellaanpa nyt, mitä oikein leikataan ja miten.

Kehysriihi alentaa lapsilisää yhdestä lapsesta 7,71 euroa kuukaudessa. Vaikka lapsilisä onkin lapselle korvamerkittyä tuloa, tämä on saivartelua, koska vanhempihan sitä käyttää ja sen käytöstä päättää. Kaikki menee samaan, pohjattomaan kassaan.

En kelpaa virallisesti pienituloiseksi, siihen olen aivan liian rikas, mutta akateemisesti koulutetuksi koen ainakin suhteellista deprivaatiota, tai Erik Allardtin sanoin, tilanteeni on rankiepäjohdonmukainen. Kuukausituloni ennen verotusta ovat 2163 euroa ja verotuksen jälkeen 1725 euroa kuukaudessa. Pakollisten menojen - asumisen, työmatkalipun, elatusavun, Visan minimilyhennyksen, sähkö- ja puhelinlaskun sekä asuntolainan pakollisen kylkiäisvakuutuksen jälkeen käteen jää hyvänä kuukautena 675 euroa kuussa. Hyvä kuukausi tarkoittaa sitä, että mitään ylimääräisiä laskuja ei tule ja en lyhennä Visaa kuin minimisummalla.

Minun pohjattomaan kassaani on tulossa toukokuussa 104,19 euron sijasta tulossa 96,48 euron lisäys. Kehyshiiri nakertaa tästä lisäyksestä 7,71 euroa, tosin on makuasia, kumman vanhemman tuloihin se kohdistetaan. Jos elatusapu jaettaisiin kahtia molempien vanhempien kesken, silloin vähennys odotettavissa olevissa tuloissani on 3,855 euroa, mikä on nettotuloistani 5,3 promillea.

Toki tosiasiallisen melko pienituloisena otan kernaasti jokaisen sentin ja millin, joka annetaan, mutta eiköhän seitsemästä eurosta seitsemästäkymmenestäyhdestä sentistä valittaminen ole saivartelua. Mitä sillä saa? Hädin tuskin puolikkaan vaippapaketin. Onko kukaan koskaan ostanut puolikasta vaippapakettia? Minä ainakaan en, siitä syystä että sellaisia ei saa.

Miksi sitten moinen parku pikkusummasta? Kyse on periaatteellisesta joustamattomuudesta. Saavutetuista eduista ei haluta tinkiä, silloinkaan kun niitä ei vielä edes olla saavutettu.

Yksinhuoltajaäidin poikana ja ajoittaista työttömyyttä maistaneena tiedän kyllä, että seitsemän euroa seitsemänkymmentä yksi senttiä on sekin raha. Siksi olisikin parasta leikata lapsilisistä progressiivisesti. Tämä tapahtuisi reiluimmin ja parhaiten siten, että lasketaan lapsen kanssa samassa taloudessa asuvien huoltajien tulot yhteen, ja verotettaisiin progressiivisesti aivan kuten nytkin. Muutos vaatisi lapsilisän subjektiivisuuden poistamista, eli se laskettaisiin tuloksi vanhemmalle, ei lapselle, mitä se toki nytkin tosiasiallisesti on, ja kuten se jo nytkin lasketaan toimeentulotuessa perheen, ei lapsen tuloksi. Tässä laskutavassa yksinhuoltajat ja pienituloiset voittaisivat, tai siis häviäisivät vähiten, kun taas isompituloiset saisivat luvat olla enemmän solidaarisia. Tämä laskutapa ei poistaisi lapsilisää keneltäkään, mutta kohdistuisi oikeudenmukaisimmin.