Piikayhteiskunta

Hallitus on julki lausunut tavoitteekseen nostaa työllisyyden 75 prosenttiin. Koska hallitustaipaleen alusta saakka tämän tavoitteen karkaaminen on ollut väistämättömän selvää, viis työllisyydestä,  hallitus onkin joutunut rukkaamaan tavoitettaan, ja keinosta on tullut päämäärä: työllisyyden hallinnan sijaan se on ryhtynyt hallinnoimaan työttömyyttä. Kun työllisiä - ryöjäkkeet - ainakaan olemattomiin täysiaikaisiin työsuhteisiin ei saadakaan lisää, tavoitteeseen päästään vähentämällä työttömiä.

Tästä ei nyt sen enempää. Siitä on paljon minua enemmän osannut sanoa esimerkiksi Sakari Timonen. Edellämainittua taustaa vasten onkin käsittämätöntä, että hallitus - tai ainakin osa siitä eli Keskusta ja "Siniset" -niminen Timo Soinin vaaliyhdistys - aikookin palauttaa naiset nyrkin ja hellan väliin. Jos puolet työikäisestä ihmiskunnasta poistetaan työelämästä, heikkopäinenkin osannee laskea, miten käy työhönosallistumiselle, ja sitä myöten hyvinvointivaltion rahoituspohjalle, sille, josta kotihoidontukikin maksetaan.

Ok, ei sitä toki tarvitse olla niin epäreilu hallitusta kohtaan, sillä kuten Kokoomuksessa sanotaan, kysehän on vain valinnanvapauden tukemisesta. Paha vaan, että tämä valinnanvapaus käytännössä koskee vain miehiä, sillä naisia kotihoidontuen saajista oli vuonna 2016 92,9%. Tämä osuus on pysynyt käytännössä vakiona ainakin siltä viimeiseltä 19 vuodelta, jolle tilastoni ulottuu (lähde: Findikaattori).

Nyt olisi ollut tilaisuus tehdä asialle edes jotain myöntämällä kunnollinen kuoppakorotus kuntien työntekijöille ja tehyläisille, joista molemmista valtaosa on - naisia. Niitä samoja naisia, jotka pantiin kelvottomasti vetävän vientiteollisuuden syntipukeiksi ns. "kilpailukykysopimuksessa".

Huomaako joku yhteyden asioiden välillä? Minä huomaan. Tämä hallitus pyllistää paitsi työttömille ja pienipalkkaisille, myös naisille. Kokoomus pettää näin Sari Sairaanhoitajan kun taas Keskusta ja Siniset tekevät sen silkkaa sovinismiaan. Tällä sekalaisella sortin sakilla on kuin onkin ideologinen liima, joka pitää sen yhdessä: maalaisliittolainen sovinismi yhdistyneenä kokoomuslaiseen kastiyhteiskunnan haikailuun. Molemmissa tapauksissa naiset ja muu vähemmän tuottava väki nähdään piikoina.

Tämän kirjoituksen otsikkoa klikkaamalla pääsee tarkistamaan tässä kirjoituksessa viitattuun Findikaattorin tilastoon. 

Perustulo, korkeatasoista kotihoidontukea?

Puheenjohtaja Ville Niinistö luonnehti nyt esitettyä 550 euron perustuloehdotusta mm. huomattavan korkeatasoiseksi kotihoidontueksi. Sanoi hän siitä monenlaista muutakin vielä osuvampaa, ja Niinistö, jos kuka asian tuntee, häntähän voi pitää yhtenä idean kätilöistä, mutta keskitytään tässä nyt tähän yhteen argumenttiin.

Ei perustulo kyllä kovin korkeatasoinen hoitoraha ole verrattuna ansiosidonnaiseen, vaikka toki nykyiseen kotihoidontuen perustasoon verrattuna n. 1,6 -kertainen.  Eihän nykytilanteessakaan, jossa esim. minun tuloillani ansiosidonnainen on hoitorahaan verrattuna nelinkertainen, ole järkeä, etenkään vastikkeellisuuden kannalta. 

Hoitoraha nimittäin on paitsi vastikkeellista, se myös on tavallista vastikkeellista etuutta siinä mielessä yhteiskuntataloudellisesti tulouttavampi, että kun sen vastineena hoidetaan lasta, samalla tullaan vapauttaneeksi yksi päivähoitopaikka jollekin toiselle. Ansiosidonnaisen vastikkeellisuus taas on tässä työmarkkinatilanteessa lähinnä teoreettista, kun sellaisia töitä ei ole, joihin työtön velvoitetyöllistyisi. Uuninpankkopoika varmaan tässä toteaisi, että kamelia ei voi tunkea neulansilmästä.

Kotihoidon kannustinloukku

Feministit tapaavat suhtautua kotihoidontukeen nihkeästi, ajatellen sen kannustavan väärällä tavalla, eli sitovan yleensä pienipalkkaisemmat naiset kotiin. Ei ole kuitenkaan Kelan vika, että naisten euro on se seitsemänkymmentä senttiä ja risat. Systeemi on potentiaalinen, mutta sitä voisi vielä parantaa.

Tämä tuli mieleeni, kun tätä kirjoitettaessa on vielä epäselvää, missä pieni tyttöni aloittaa päivähoidon ensi syksynä, ja tämä epäselvyys on vieläpä kaupungin sekoilua. Voisin hyvin vaihtaa varsin vähän palkitsevan palkkatyöni isä-tytär -laatuaikaan, irtisanoutumalla nykyisestä työstäni, paha vaan karenssit. Hoitovapaalle minun ei joka tapauksessa kannattaisi jäädä, ja vertailu työttömyyteen on valaiseva.

Jos työttömänä saisin tyttäreni kanssa olemisesta 1495,33 € /kk, neton ollessa 1196,26 €, hoitoraha on sen sijaan 342,53 €. Hoitolisään perheeni on liian suurituloinen, ja Porvoo-lisää ei tunneta, toisin kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnissa, joissa kuntalisät on nimetty informoivasti Helsinki-lisäksi, Espoo-lisäksi ja Vantaa-lisäksi.

Tässä ei suoraan sanottuna ole mitään järkeä.