Moraalinulkoistamishallitus

Hallitus on ulkoistanut omatuntonsa oppositiolle, joka sen mukaan vaikeuttaa työllisyystavoitteen saavuttamista, ja "Sinisten" maahanmuuttosiipi taas on paha koska he kehtaavat esittää maahanmuuttajien panemista kuntopyöräilemään:

Kun eräät pikkukokoomuslaiset kauhistelevat ylläolevaa, Halla-aho onkin kätevä vihollinen. Kun hänestä tehdään syntipukki, samalla jokunen voi unohtaa että hallituksen niin sanottu aktiivimalli ei kohtele ketään työtöntä näinkään hyvin. Tässä Halliksen mallissa ei nimittäin ollut mitään mainintaa niistä sanktioista, joita seuraa siitä huolimatta että ollaan aktiivisia mutta väärällä tavalla. Sellaisia sanktioita kuitenkin aktiivimallista seuraa, jos esimerkiksi erehtyy opiskelemaan tai olemaan työllistymästä yrityksistään huolimatta tai jos itse osaa hakeutua jollekin muulle kurssille kuin TE-toimiston asettamalle.

Itse asiassa Halla-aho ei ole syntipukki vaan ihan oikea syyllinen. Hänhän kirjoitti hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman, ja hänen työllisyysohjelmansakin on aika hyvin linjassa hallituksen työllisyysohjelman - joka on EK:n ja Suomen Yrittäjien kirjoittama - kanssa.

Kaikki muu menee SoTe-pesuveden mukana

Hallituspuolueet ovat rakentaneet SoTe-häkkyröinnistään itselleen sumuverhon, jonka alla he voivat nakertaa kaikessa rauhassa, sillä tämän ajankohtaisen asian alle hukkuu lähes kaikki muu, aktiivimallia lukuunottamatta.



Jos vielä ei ole ollut selvää, niin nyt viimeistään: politiikassa ei ole olemassakaan yhtään täysin vastuullista ja pitkäjänteisesti toimivaa puoluetta, kun toiminnan päämoottorina on aina kannatuksen maksimointi ja ehkä jo seuraavan hallituskoalition mahduttaminen (ja sinne mahtuminen). Mihinkään muuhun johtopäätökseen on vaikea tulla kun katselee sitä myötämielistä hymistelyä, jolla molemmat omaa sydäntäni lähinnä olevat puolueet - Vihreät ja Vasemmistoliitto - olisivat valmiita vastaanottamaan maakuntauudistuksen, joka jää jäljelle jos SoTe kaatuu. Pitää olla todella uskollinen puolueen soturi, jotta tämän voi itselleen perustella.



Viis sitten siitä, että tämä maakuntamalli myös merkitsee esimerkiksi ympäristöhallinnon alasajoa, TE-toimen alasajon lopullista virallistamista, pelastustoimen ja työsuojeluvalvonnan karkaamista ties minne. Mutta ei niistä kai väliä, jos pitää valita pienempi paha ja tässä tapauksessa pienempi paha on maakuntien Keskusta kuin kaiken yksityistämistä ja myymistä valmisteleva Kokoomus. Sen ryöstön vastuuttomuudesta tässä lienee turha mainitakaan, miten kunnat tässä manööverissä tehdään virkaheitoiksi, kykenemättömiksi hoitamaan niille sälytettyjä tehtäviä, rosvotaan kuntayhtymien omaisuus ja valmistellaan kultaisia orsia keskustasatraapeille.


Tässä viherpunamullan valmistelumanööverissä, jossa tarkoituksena on jättää Kokoomus vaille kavereita, näköjään kaikki on kaupan. Vaikka kuinka olisi kansakuntamme kohtalonkysymys varmistaa, että kokoomus ei pääse muodostamaan seuraavaa hallitusta, ei pekkaroinnille ja sipilöinnillekään pidä tässä vaiheessa antaa löysää eteen.

Akava hölmöläisten ja spitaalisten työllisyyspolitiikan asialla

Kirjoitin juuri siitä, kuinka hallitus on panemassa työttömät ehdolliseen vankeuteen, ja laitattamassa heille valvontaa helpottavat pannat. Tarkoitan tällä tietenkin hallituksen puuhailemaa 3 kuukauden ilmoittautumisvelvoitetta lähimpään TE-toimistoon, joka tullaan lakkauttamaan. Ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan työttömien heitteillejätöstä, sillä työnhakijoiden henkilötiedot tullaan myymään niistä eniten tarjoavalle yksityiselle orjanvuokraus... henkilöstöfirmalle. Tämä näkyy sopivan ainakin yhdelle työntekijöiden keskusjärjestölle, Akavalle, jonka onneksi ymmärsin jättää.

Akavan mielestä nimittäin "Työvoimapolitiikkaan panostaminen, työnhakijoiden säännölliset haastattelut sekä työvoimapalveluiden tehostaminen yksityisten toimijoiden roolia kasvattamalla ovat Akavan mielestä hyviä uudistuksia". 

Akava on siis valmis panostamaan työvoimapolitiikkaan, vaikka TE-toimistot tullaankin lakkauttamaan. Ei sillä, että minä niitä niin hirveästi jäisi kaipaamaan, mutta eipä niiden vaihtoehdoista eli rekrytointifirmoistakaan ole koskaan ollut mitään apua. On niistä kyllä ainakin yksi hyöty ollut: nyt osaan ulkoa joka ikisen työsuhteeni alkamis- ja loppumispäivämäärän niin että vaikka keskellä yötä tultaisiin niitä kuulustelemaan, niin ei ainakaan tästä syystä karenssi rätkähtäisi.

Olen viettänyt elämästäni varmasti viikkoja ja kuluttanut kymmeniä litroja kahvia täyttämällä kaikenkarvaisten rekrytointifirmojen portaaleja, ja kerran jopa järjestänyt itselleni henkilökohtaisen tapaamisen Norjan Manpoweriin, jonka konsultti osasi olla vain hämillään koulutus- ja työtaustani runsaudesta ja dokumentoidun tietotaitoni moninaisuudesta, päättäen keskustelun kaneettiin "olet selkeästi pätevä tyyppi", ja minä päätin keskustelun kaneettiin "no ainakaan täällä ei ole päteviä tyyppejä, sillä eivät osaa edes lukea" (olivat ehdottaneet minulle taksin ajamista, maahanmuuttajamies kun olin, vaikkei seeveessäni ollut mitään mainintaa ajokortista).

Noin kymmenen vuoden kokemukseni rekryfirmoista on, että jos tosissaan aiotaan nostaa kädet pystyyn sen suhteen, että turhautuneet TE-toimiston merkonomit osaisivat tunkea 400 000 työtöntä 30 000 työpaikkaan, niin silloin rekrytointifirmojen kyvyssä tunnistaa potentiaalisen asiakaskuntansa osaaminen on paljonkin parantamista, niistä kun on apua vain kaupallisilla ja atk-aloilla. Ainakaan muunlaisia töitä ne eivät välitä, ja niiden portaalitkin on suunniteltu vain näihin. Kuka kouluttaisi rekrytointikonsultin?

Työnhakijoiden säännöllisistä haastatteluista on varmaankin hyötyä, jos työnhakija muuten on täysin linnoittautunut kotiinsa, sellaiseen syrjäytyneiden kotiin, jossa verhotkin ovat niin paskaiset, ettei aurinko sieltä läpi paista (suosittelen Helsinginkadun Galleria Ruplan valokuvakuvanäyttelyä). Paitsi että näin pahaan jamaan päässyt työtön ei kyllä ole enää autettavissa sen paremmin TE-merkonomin kuin manpower-konsulentinkaan voimin, vaan tarvitsee hän psykiatrista apua ja ainakin määräajaksi työkyvyttömyyseläkettä.

Niin että luovuttakaa vain työttömät rekrytointifirmojen käsiin, Akava. Kuka maksaa eniten, ja miksi? Jotainhan rekryfirmojenkin täytyy tästä saada. Ja niin ne saavatkin, sillä hallituksen työttömyydenhoitoon osoitetusta 17 miljoonasta valtaosa valuu juuri niille. Miksi tämä sitten on Akavan mielestä hyvä juttu?

Varmaankin valtaosa näistä rekrytointikonsulteista on akateemisesti koulutettuja, jotka nyt saavat panna vahingon kiertämään, maisterit nöyryyttämässä toisiaan. Eikä kukaan estä perustamasta omaa rekryfirmaa, työllistäähän sillä ainakin itsensä. Veikkaan, että kohta on Suomessa henkilöstönvuokraus- ja rekryfirmoja kuin Vilkkilässä kissoja, jokaiselle työttömälle oma.

Tämä on otavuoteesijakävele - tai kannavalosisäkilläsisään -työllisyyspolitiikkaa.

Akavan kannanoton voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Rock rock jee jee!

Nuorena ei päätä pakottanut. Tästä ovat saaneet kärsiä esimerkiksi Porvoon kaupunginvaltuusto ja kuka nyt valitseekaan Opetusministeriön kansliapäällikön, sillä näitäkin toimia olen hakenut. Näitä hakemisia tulee nyt lisää, kiitos Jarppa Lindströmin johtaman työministeriön, joka kaavailee työttömälle dokumentointivelvoitetta aktiivisesta työnhausta. Niin ettei vain maata siellä kotisohvilla.

Nuorempana tein uranpoikasta korkeakoulujen opetushallinnossa. Siellä oli nähtävissä etenkin ammattikorkeakoulupuolella, että nuorten työttömien piti työttömyyskorvauksen menettämisen pelossa hakea yhteishaussa edes johonkin. Yhteenkin ennakkotehtävään oli hakija kirjoittanut "rock rock jee jee", ja näitä sitten perattiin ylitöiksi asti.

Jos työttömiä on jokaista täytettävää avointa työpaikkaa kohden keskimäärin toistakymmentä, ja tähän hakijamereen lisätään vielä jo töissäolevat työnhakijat, TEM:in ehdotelma sen kuin vain lisää aiheettomia työnhakuja, ja kohtaanto-ongelma sen kuin lisääntyy, etenkin kun useimmissa tapauksessa työttömän on ihan turha hakea kun paikat menevät jo töissäoleville, usein vieläpä jo kyseistä tointa sijaisena tai määräaikaisena hoitaneelle, joka on jo antanut työnäytteensä, joka on tässä tapauksessa ollut palkallinen.

TEM:n aivopieru lisää työpaikkojen henkilöstöosastojen taakkaa, ja pienillä yrityksillä ei ole tällaista luksusta kuin henkilöstöosasto, vaan sama henkilö tekee talous-, markkinointi-, tuote- ja henkilöstösuunnittelun. Vaikka oli kuulemma tarkoitus helpottaa yritysten taakkaa, sillä pienet yrityksethän ne tunnetusti palkkaavat, jos palkkaavat.

TEM:in em. Suomi nousuun -innovaatio myös lisää TE-virkailijoiden valvontatehtäviä, kun pseudohakua kvasityöpaikkoihin pitää kytätä.

TEM:in ideakukkanen myös lopultakin poistaa viimeisetkin edes teoreettiset mahdollisuudet työttömille saada töitä, ainakaan julkisesti ilmoitettuja työpaikkoja, sillä näön vuoksi hakemisen tulva saa työnantajat miettimään ainakaan kahteen kertaan, ilmoittavatko työpaikkojaan ollenkaan avoimiksi, vai rekrytoivatko sosiaalisen median ja muiden verkostojensa kautta, jolloin työpaikat menevät kavereille ja kavereiden kavereille. Sekin viimeisten avoimien työpaikkojen neulansilmä, jonka lävitse työttömien kameli pitäisi tunkea, häviää olemasta.

Niin että rock rock jee jee vaan.

Perustulo, korkeatasoista kotihoidontukea?

Puheenjohtaja Ville Niinistö luonnehti nyt esitettyä 550 euron perustuloehdotusta mm. huomattavan korkeatasoiseksi kotihoidontueksi. Sanoi hän siitä monenlaista muutakin vielä osuvampaa, ja Niinistö, jos kuka asian tuntee, häntähän voi pitää yhtenä idean kätilöistä, mutta keskitytään tässä nyt tähän yhteen argumenttiin.

Ei perustulo kyllä kovin korkeatasoinen hoitoraha ole verrattuna ansiosidonnaiseen, vaikka toki nykyiseen kotihoidontuen perustasoon verrattuna n. 1,6 -kertainen.  Eihän nykytilanteessakaan, jossa esim. minun tuloillani ansiosidonnainen on hoitorahaan verrattuna nelinkertainen, ole järkeä, etenkään vastikkeellisuuden kannalta. 

Hoitoraha nimittäin on paitsi vastikkeellista, se myös on tavallista vastikkeellista etuutta siinä mielessä yhteiskuntataloudellisesti tulouttavampi, että kun sen vastineena hoidetaan lasta, samalla tullaan vapauttaneeksi yksi päivähoitopaikka jollekin toiselle. Ansiosidonnaisen vastikkeellisuus taas on tässä työmarkkinatilanteessa lähinnä teoreettista, kun sellaisia töitä ei ole, joihin työtön velvoitetyöllistyisi. Uuninpankkopoika varmaan tässä toteaisi, että kamelia ei voi tunkea neulansilmästä.

Miten 45-vuotias saisi työtä?

Ilta-Sanomat esitti ns. asiantuntijoiden neuvoja, miten 40 vuotta täyttänyt voisi edistää työllistymistään. Käyn tässä nämä neuvot läpi, elämänikäisen työnhakijan kokemuksella. Kokemuksen suhteen olenkin vieläkin parempi, kokonaista viisi vuotta, kuin 40-vuotias. Olen siis kokemusasiantuntija, kuten läpilyönnin kynnyksellä oleva termi kuuluu. Asiantuntijoiden viisastelut on lihavoitu, kommenttini ovat tavallisella fontilla.

1. Aloita heti: Uusi työnhaku kannattaa aloittaa heti, kun töiden loppumisesta saa tietää. 

Ei kannata odottaa, että talo on palanut. Vai kannattaisiko sittenkin: viimeisen melkein 5 vuoden aikana, kokopäivätöissä ollessani, kilpailevat työtarjoukset eivät suoranaisesti ole tulvineet sisään ovista ja ikkunoista. Olisiko sittenkin tullut parempaa tulosta, jos olisin kokopäiväisenä työnhakijana saanut keskittää kaikki voimavarani työnhakuun? Työnhakuvinkit lähtevät aina siitä oletuksesta, että vain työttömät ovat työnhakijoita. 

2. Suhteet hyötykäyttöön. Kerro mahdollisimman monelle, että olet työnhaussa, esimerkiksi ystäville, sukulaisille, tutuille ja entisille työkavereille. Monien tuttavien työpaikoilla saattaa olla piilotyöpaikkoja, joista ei koskaan ehditä ilmoittaa missään julkisesti.

Tuskin ainakaan tätä kirjoitettaessa 1097 Facebook-kaverini joukossa on montakaan, jotka eivät tietäisi, että olen elinikäinen työnhakija. Näistä 1097:stä työpaikkavinkkejä minulle lähettää tasan yksi. Yksi näistä vinkeistä onkin johtanut työpaikkaan. Mitä piilotyöpaikkoihin tulee, niin kaikilla tietämilläni työnhakukursseilla ja rekrytointikonsulteilla on kaksi yhteistä piirrettä: kaikki aloittavat esityksensä lupaamalla kertoa, mistä piilotyöpaikkoihin pääsee kiinni. Toinen yhdistävä tekijä on se, että kaikki jättävät kertomatta, mistä niihin pääsee kiinni.

3. Ansioluettelon päivitys. Muista mainita ansioluettelossa kaikki erityisosaaminen, kuten työkoneiden tai tietokoneohjelmien käyttö, sillä työnantajat saattavat hakea joitain tiettyjä hakusanoja, kuten SAP-osaaminen tai kaivinkoneenkuljettaja.

Osaan norjaa ja Maankäyttö- ja rakennuslain osallisuuspykälän ja jo kuopatun Winha-opintorekisteriohjelman, sekä paljon muitakin tietojärjestelmiä, jotka ovat siirtyneet tietojärjestelmien hautausmaalle. Voisiko ansioluetteloon laittaa sen, että tuntee klassisen äänilevymusiikin tai suomalaisen yleisurheiluhistorian läpikotaisin, tai että prosessointinopeus, kielellis-looginen ajattelu, luku- ja päässälaskunopeus ovat tutkitusti huippuluokkaa?

4. Omat erikoistaidot esiin. Omalla ajalla, omasta mielenkiinnosta hankitusta osaamisesta voi olla yllättävää hyötyä työnhaussa.

Taitaakin siis kuulua edellisen kategorian osaaminen tähän sarjaan, paitsi ne kuolleet ja kuopatut tietojärjestelmät.

5. CV internetiin. Ansioluettelon voi laittaa internetiin potentiaalisten työnantajien nähtäväksi esimerkiksi tekemällä profiilin LinkedIn-verkostoitumispalveluun tai laatimalla ansioluettelon TE-toimiston CV-nettiin. Molemmissa työnantajat voivat käydä katsomassa potentiaalisten työntekijöiden ansioluetteloita ja LinkedIn:issä voi verkostoitua esimerkiksi tuttavien ja kollegojen kanssa työn merkeissä.

Tähän on kulunut niin paljon kahvia ja tupakkia, ja tulos on ollut nolla, niin että kai sitä seeveetä voisi viilata vielä tsiljoonannen rekrytointikonsulentin kanssa vieläkin paremmaksi. Tai ainakin jotakin niistä kuudesta versiostani.

6. Opiskele uusi ammatti. 

Ensimmäinen hyvä neuvo! Näin harkitsenkin tekeväni.

7. Taitojen kartutus itseopiskelulla. Erilaiset itseopiskeluun soveltuvat verkkokurssit ovat nykyisin internetin avulla kaikkien saatavilla. Ilmaisia verkkokursseja löytyy, varsinkin englanninkielentaitoisille, alalta kuin alalta. Sivutoimisesti ja edullisesti voi opiskella myös esimerkiksi kansalaisopistossa tai avoimessa yliopistossa sekä kirjastoja hyödyntäen.

Tätä pitäisi avata enemmän, Mitä pitäisi opiskella? 

8. Itsensä työllistäminen. Yrittäjäksi ryhtyminen ja omasta työllisyydestään huolehtiminen on hyvä vaihtoehto. Työuralta on saattanut kertyä asiantuntemusta tai taitoja, joita voi myydä eteenpäin yrittäjänä. Uuden alan haltuunotto ja yrittäjäksi ryhtyminen on myös mahdollista. Apua ja tietoutta yrittäjyydestä saa esimerkiksi TE-toimistosta.

Hyvästä tiedä, mutta se alkaa kohta olemaan ainut vaihtoehto. "Ota vuoteesi ja kävele". Näin teinkin talvella 2004, jolloin TE-toimisto suoranaisesti työnsi minut NYP-uusyrityskeskuksen neuvojan kautta ottamaan pankkilainaa, perustamaan toiminimen ja hups, näin olinkin pois rumentamasta tilastoja, Velat sain maksettua vuonna 2012 vai oliko se 2013. Vahingosta en ainakaan viisastunut, sillä tämä alkaa olemaan kohta taas potentiaalinen vaihtoehto. 

Iltiksen jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Ammattitaitosuoja vain työttömille insinööreille

Wikipedian mukaan

"Työvelvollisuus on Suomen laissa tunnettu poikkeusolojen aikainen velvollisuus, joka koskee kaikkia Suomessa asuvia 17–64-vuotiaita henkilöitä. Sitä voidaan käyttää valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa eli sodan, sodan uhan, kiristyneen kansainvälisen tilanteen, maailmankaupan häiriön tai suuronnettomuuden aikana. Työvelvollisuuden tarkoituksena on varmistaa työvoiman saanti yhteiskunnan toimintojen kannalta kriittisissä tehtävissä. Perustana työvelvollisuudelle on Suomen perustuslaissa säädetty yleinen maanpuolustusvelvollisuus. Kuten muistakin poikkeustilavaltuuksista, myös työvelvollisuudesta säädetään tasavallan presidentin asetuksella, jonka eduskunta sitten hyväksyy."

Ammattitaitosuoja suojaa käytännössä sitä vastaan, että tämä poikkeusolovelvollisuus otettaisiin käytäntöön rauhan aikana. Ilmeisesti nyt sitten on työ- ja oikeusministeri Jarppa Lindströmin mielestä sota, sodan uhka, kiristynyt kansainvälinen tilanne, maailmankaupan häiriö tai suuronnettomuus, kun ammattitaitosuoja tulisi hänen mielestään purkaa. Maailmankaupan häiriötä Jarppa ei ole aiemmin myöntänytkään, hänen mielestään varmaankin globaalissa katsannossa korkeahko kustannustasomme on puhtaasti endogeenistä perua. Suomeksi: osaamisemme onkin ylikoulutusta.

Syystäkin insinööriliitossa kauhistuttiin. Sen puheenjohtaja Pertti Porokari inahti, että "haluaako ministeri todellakin, että yhteiskunnan rahoilla koulutetut osaajat pistetään välittömästi tekemään aivan muita töitä kuin mihin heillä olisi osaamista?"

No, ei tämä ole ministerin haluista kiinni, eikä edes TE-toimistosta, jota ministerin patistelu ainoastaan laittaisi siunaamaan nykytilan. Nimittäin nythän yhteiskunnan rahoilla koulutetut osaajat pistetään tekemään aivan muita töitä kuin mihin heillä olisi osaamista, ihan ilman TE-toimiston väliintuloa. Vai mitä se sitten on, kaksi valtiotieteiden maisteria osastonsihteereinä, joista toinen on toistuvasti todettu työhönsä sopimattomaksi ja jo työhaastattelussa todettu ylipäteväksi? Niin että älkää puhuko ammattitaitosuojasta valtiotieteiden maisterille, insinöörit, kun kyse ei ole siitä, missä ajassa niitä aivan muita töitä pitäisi tarjota, kun niitä töitä annetaan jo ennen kuin edes on ehtinyt työttömäksi. Miksi ihmeessä ammattitaitosuoja olisi insinöörien yksinoikeus, ja miksi työttömäksi jääminen on sen edellytys? Eikö ammattitaitosuoja kuulu töissäkäyville? Eikö heitä pitäisi suojella joutumasta töihin, joka leimaa heidät työnhakijoina epäonnistuneiksi maistereiksi, oloihin, jotka olisivat kunniaksi vain orjille, ensi ja viime kädessä syntipukeiksi kaikkiin virheisiin, joita organisaatiossa tehdään kaikilla tasoilla?

Älkää insinöörit nillittäkö pliis. Toivotan insinöörit tervetulleiksi akateemisten osaajien työmarkkinoille, markkinoille, jossa sellainen ammattiliitto, joka hyväksyy meidät jäsenekseen, ei edustakaan meitä.

Uuden Suomen jutun ammattitaitosuojan purkamisesityksestä voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Lakkautetaan TE-toimistot

Etsiessäni lukiolaisena 80-luvulla kesätöitä, satuin joskus työnvälitystoimistoonkin. Sittemmin sen nimeä - ja tehtävää - on tipautettu työvoimatoimistoksi, nyt vain TE-toimistoksi. Tämä sopiikin, sillä eivät ne töitä enää pitkään aikaan ole välittänyt. Pitkään niiden tehtävänä on ollut työttömille osoitettujen sanktioiden hallinnointi, ja aloittevien yrittäjien kuolemansuudelmien eli starttirahojen jakaminen.

Katsotaan sitten tarkemmin, mitä alipalkatut merkonomit, nämä työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän moniosaajat siellä toimistoissaan tekevät. Työnantajille TE-toimistot lupaavat tarjoavansa seuraavia palveluita:
- Vastaanotamme avoimen työpaikan ja julkaisemme sen sovituissa kanavissa
- Neuvomme asioissa, jotka liittyvät työpaikan täyttämiseen.
- Etsimme sopivia ehdokkaita ja esittelemme heitä työnantajalle.
- Koulutamme työntekijöitä suoraan työnantajan tarpeisiin.
- Välitämme kansainvälisiä työpaikkoja EURES-palveluissa.
- Tarjoamme mahdollisuuden järjestää rekrytointitilaisuuksia TE-toimistoissa. 

Entä sitten tämän kohtaannon toiselle osapuolelle, työnhakijalle?
- Työ- ja elinkeinotoimiston työnhakija-asiakkaana saat opastusta työnhaussa sekä tietoa työmarkkinoista.
- Mobiilisovellus tuo kaikki TE-palveluun ilmoitetut avoimet työpaikat myös puhelimeesi. 
- CV-netti on tietopankki, joka toimii työnhakijoiden ja työantajien kohtaamispaikkana.
- TE-palvelujen asiantuntijan kanssa sovit, millä tavalla asioit työ- ja elinkeinopalveluissa.

Saman asian jättäisivät yhtä hyvin ajamatta rekrytointifirmat portaaleineen. Ainoa asia, joka TE-palveluissa toimii, ja sekin huonosti, on työpaikkahakuvahti, jossa samaan hakuun sattuu IT-managereita, siivoojia, puhelinmyyjiä ja urdunkielentulkkeja. Mitä muihin palveluihin tulee, niin tähän päivään mennessä ei yhtään esittelyä työnantajille ole tapahtunut. Lienen sitten epäsopiva ehdokas? CV-netin kautta ei ole tullut ainuttakaan yhteydenottoa sinä aikana kun palvelu on ollut käytössä, ja mitä tulee "opastukseen ja tiedonjakoon", niin minullehan on suoraan sanonut yksi virkailija, että olen eliittityönhakija enkä siksi tarvitse heidän apuaan.

No, tämä eliittityönhakija on nyt koulutustaan vastaamattomassa työssä jo alun viidettä vuotta, minä aikana hän on tehnyt satoja hakemuksia. Viimeisin haastattelukutsu oli joskus toissa kevättalvena. Niin että voisi olla käyttöä sille TE-palveluiden asiantuntijalle, jollaista ei selvästikään TE-toimistoista löydy. Yksi tällainenhan on sanonut minulle, että en asioi työ-ja elinkeinopalveluissa, koska olen heidän näkökulmastaan eksistentiaalinen harha, laskuvirhe, jota ei pitäisi olla olemassa.

Alan yhä enemmän epäilemään, että kyykyttäminen on TE-toimistojen varsinainen tehtävä, tai sitten siitä on tullut niiden alkuperäisen toiminta-ajatuksen epäonnistumisen sijaistoiminto. Lähetti eli merkonomi potkaisi kissaa eli maisteria. Kun eivät onnistu työllistämisessä, niin hoitavat sitten moraalisaniteetillista tehtävää.

Annankin pääministeri Juha Sipilälle vinkin: jos jostakin julkisen hallinnon alasajaminen voitaisiin aloittaa paitsi kivuttomasti myös kipua vähentäen, niin TE-hallinnon lakkauttaminen vähentäisi ei-mihinkään johtavaa byrokratiaa, jonka sanottuna tarkoituksena on luoda (turhaa) toivoa työnhakijoissa, jotka havaitessaan sen turhaksi turhautuvat.

PS. Kaikki kunnia merkonomeille, ja kissoille. Ensimmäiset ainakin saavat töitä, ja jälkimmäisillä ovat asiat hyvin usein hyvin paljon paremmin kuin työnhakijoilla. Ainakin ovat vapaita ja saavat ruokaa.

Mikä on turhaa hallintoa?

Vasemmistoliitto ehdottaa turhan hallinnon purkamista. En olettanutkaan, että he mieltäisivät esimerkiksi opettajat ja sairaanhoitajat turhaksi hallinnoksi tai edes olisivat samalla tavalla epäselviä kuin Juha Sipilä, mutta kyllä tämä aloite yhdistyy samaan populistiseen kosiskelukuoroon, jossa melkein kaikki puolueet oikealta näköjään vasemmalle ovat vähentämässä "byrokratiaa", koska "näyttäisi" nyt vaan siltä, että "kansa" on "päättänyt", että byrokratia on pahasta.

Tarkastellaan lähemmin Vasemmistoliiton ehdotusta. Siinä sanotaan tarkemmin, että Suomessa tulisi siirtyä kolmiportaiseen hallintoon, jonka portaina toimisivat kunta, aluehallinto ja valtio. Kuten Kansan Uutisten jutussa todettiin, ehdotus ei tosiaankaan ole mitenkään uusi. Sitä ei ole myöskään toteutus, sillä Suomessa on jo edelläkuvatun kaltainen kolmiportainen hallinto.

Jotta ei tulisi oltua aivan pahansuopa Vasemmistoliittoa kohtaan, luetaan vielä pidemmälle. Vassareiden ideassa tämä aluehallinto valittaisiin suorilla kansanvaaleilla, maakunnat, suuri osa kuntayhtymistä, TE- ja ELY-keskukset ja AVI:t lakkautettaisiin.

Ehdotuksen mukaan myös "Lähipalveluista on vasemmistoliiton mielestä päätettävä ihmistä lähellä kunnissa. Seutujen ja maakuntien luontaisesti yhteisistä palveluista kuten julkisesta liikenteestä, toisen asteen koulutuksesta tai jätehuollosta on päätettävä yhteisesti koko alueella".

Tämä varmaankin tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi HUS lakkautettaisiin, sillä nythän se voi tehdä sellaisia päätöksiä kuin esimerkiksi päättää lakkautella tosta noin vain vaikkapa Porvoon sairaalasta synnytykset. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten erikoissairaanhoidon tosin jo nyt onnahteleva demokraattinen valvonta toteutuisi ilman kuntayhtymää. En myöskään oikein osaa nähdä, miten maakuntavaltuuston kaltaisessa elimessä kuuluisi esimerkiksi Porvoon saati Askolan tai Pornaisten etu sen paremmin kuin nytkään järjestettäessä esimerkiksi seudullista joukkoliikennettä. Ok, HSL sentään poistuisi välistä sotkemasta asioita (kuten lippujärjestelmiä ja vaihtoja).

On muodikasta vaatia kaikenkarvaisten keskusten lopettamista, sillä eiväthän esimerkiksi TE-keskuksen työllistämistulokset mitenkään lämmitä, ja Kainuun ELY:llä eivät mahdu kaivosryönät minnekään. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää, miten Talvivaaran kaltaisten katastrofien edes periaatteellinen valvonta tapahtuisi ilman ELY:ä. Työllistäminen tässä mallissa ulkoistettaisiin lopullisesti yksityisille rekrytointifirmoille, mikä tosin siunaisi jo nyt vallitsevan asiantilan.

On varmaankin tarpeellista esittää rakenneuudistusehdotuksia (tämä on ehdotukseni alkaneen vuoden uudissanaksi!), mutta vähän tarkempi harkinta olisi tarpeen, mikäli populistimilta ehtisi.

Kansan Uutisten jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Porkkanaa työllistäjille, keppiä työttömille

Jos työllistymiseen käytetäänkin keppiä, nyt työllistämiseen aletaan soveltamaan porkkanaa. Uudellamaalla pilottikokeilussa TE-toimistoille aletaan maksaa "korvaus sen mukaan, kuinka hyvin ne pystyvät hankkimaan työpaikkoja työttömille" (lähde: Yle)

Uutisen mukaan "Pilotissa yksityisille työnvälitystoimistoille maksetaan korvaus sen mukaan, kuinka hyvin ne pystyvät hankkimaan työpaikkoja työttömille". Oletan, että nykyään verorahoitetulla Ylellä on taso laskenut, jos eivät toimittajat tiedä, että työnvälitystoimistot eivät ole yksityisiä. Ellei sitten työnvälitystoimistoja olla yksityistämässä pilottikokeilun myötä?

Leikki leikkinä ja koirillakin on leuat. Yrittivät varmaankin tarkoittaa yksittäisiä, eivät yksityisiä.

Tarkoittaako tämä siis sataprosenttiseen tulospalkkaukseen menemistä, TE-toimistojen rahoituksen riippumista työllistämistuloksista vai jotain välimuotoa, vai onko kyse jälkikäteisesti maksettavista tulospalkkioista, ja saavatko niitä yksittäiset virkailijat vai toimistot?

Jos tuloksia nimittäin halutaan, porkkanapalkkio on parasta maksaa virkailijoille. Vuonna 2011 kun viimeksi hain TE-virkailijaksi, pohjapalkka oli alle 1900 euroa, ja tällä palkalla pitäisi olla paikallisen elinkeinoelämän ja koulutustarjonnan moniosaajia. Ei ihme, että tulokset ovat mitä ovat, jos se virkailijoista riippuu. Ja palkka on aika hyvä motivaattori, eli porkkanaa vaan virkailijoille.

Ja kyllä se jotakin voi riippua, yleensähän virkailijat nimittäin vain tyytyivät auttamaan niiden samojen ilmoitusten printtaamisessa, joita itsekin pystyin tulostamaan työkkärin koneilla. Jos olisin ollut olematta eliittityönhakija eli akateemisesti koulutettu, voi olla, että olisin saanut muutakin apua. Eli keppiä työnhakijoille, ja yllättävän usein se keppi voi paljastua virkailijalle tarjotun porkkanan toisesta päästä.

Ylen uutisen voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

Työajan pidentäminen lisää perheiden pahoinvointia

Kun Kokoomus nyt esitti työn tuottavuuden parantamiseksi työajanpidennystä, voin kertoa kokemuksestani, että ainakin toimistotöissä työt tulisi tehtyä 2-4 tunnissa paremmalla organisoinnilla, ilman että työaikaa tarvitsisi käyttää kiiltokuvien liimailuun tai Tupperware-kerhoon.

Julkisella sektorilla on hallinnollisissa tukipalveluissa paljon tyhjäkäyntiä, joka tulee siitä viranomaisvelvoitteesta, että jonkun pitää olla vastaamassa tiedusteluihin klo 9-15. Työ ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti; esimerkiksi terveydenhuollossa lääkärit ja hoitajat ovat tietojärjestelmien ylityöllistämiä, kun taas sihteerit paljolti voivat keskittyä siihen kiiltokuvien liimailuun. Tätä tyhjäkäyntiä ei myöskään ole esimerkiksi opettajilla, jotka eivät työaikanaan ehdi vastailemaan Wilma-viesteihin, laatimaan kokeita saati vastailemaan lastenpsykiatrisiin kartoituslomakkeisiin.

Jos teen tunnin lyhennettyä päivää, tämäkin tarkoittaa sitä, että 6-vuotiaan poikani esikoulupäivä venyy 10 tuntiin. Pidemmäksi ei veny, sillä esikoulu avautuu klo 7 ja menee kiinni klo 17. Tämä siis kuuden ja puolen tunnin työpäivällä, sillä työmatkoihin menee kolme tuntia päivässä, mikä sattumoisin on myös hyväksyttäväksi tulkittu matka-aika TE-toimistojen velvoitetyöllistettävillä.

Jos Kokoomuksen kaavailut toteutuvat, poikani esikoulupäivä venähtäisi yhteentoista  ja puoleen tuntiin, mikä tarkoittaisi sitä, että hän ehtisi näkemään minua noin tunnin illalla ennen nukkumaanmenoa. Mistään harrastuksista, sen paremmin isän kuin pojan, ei kannata edes puhua.

Työssäni lastenpsykiatrian osastonsihteerinä näen perheiden ongelmien jatkuvan lisääntymisen, eivätkä nämä Kokoomuksen kaavailut niitä ongelmia ainakaan vähennä.

Työn tuottavuutta kannattaa siis kaikin mokomin lisätä, mutta ei perheiden hyvinvoinnin kustannuksella. Tervetuloa Tupperware-kerhoon, Alexander Stubb!

Michael Perukangas
sukkuloiva osastonsihteeri

Kuntoutettavat, ne motivoitumattomat

Kuntouttava työtoiminta voi näyttäytyä toisinaan tavalta kiertää työvoimakustannuksia: yritysten ei tarvitse antaa oikeita työsuhteita ja maksaa oikeita palkkoja, kun ne voivat ulkoistaa osan suorittavista tehtävistään kuntoutetuille, jotka saavat tyytyä Kelan ylläpitokorvaukseen - jolla saa nipin napin ruoan - ja uhkaukseen etuuksien leikkaamisesta, jos kehtaavat kieltäytyä tarjotusta kuntoutusetuudesta. 

Eipä juuri kukaan näistä etuoikeuksista uskalla kieltäytyä, joten huhut työhaluttomien armeijasta ovat vahvasti liioiteltuja. Enkä kyllä työhaluttomia ole nähnytkään.

Olen tehnyt suhteellisen merkittävän osan työurastani kuntouttavan työtoiminnan parissa, samoin äitini. Ensin maksoin suojatyöllistetyille (joita pitää kutsua kuulemma heidän omanarvontuntonsa vuoksi) palkkaa latoen seteleitä ruskeisiin kirjekuoriin, pääasiassa miehille, jotka eivät olleet niin yhteiskuntakelpoisia että olisivat voineet saada pankkitilin kun ei heitä oltaisi edes päästetty pankkiin hygieniahaittojen takia. 

Nämä metsien miehet olivat äärimmäisen nöyrää ja herranpelkoista porukkaa. Oli joukossa naisiakin: etupäässä maahanmuuttajia, jotka kutoivat kaupungin laitoksille ryijyjä. Heillä kuitenkin oli pankkitilit, joten heitä ei Työpajankadun putiikin käytävillä hais... eikun näkynyt.

Sitten olen vastannut yhden helsinkiläisen asukastalon RAY-projektista, ja sateenvarjoni alle kuului emo-organisaationi lukuisia käsityöpajoja, jonne Työvoiman palvelukeskuksen eli Duurin kautta porukkaa haalittiin. Huomautan, että työllistäminen halutaan leimata iloiseksi asiaksi kun ei kutsuta Molliksi. Pajoilla oli etupäässä maahanmuuttajia, nuoria mielenterveys- ja päihdekuntoutujia ja joitakin harvalukuisia päälle viiskymppisiä, joista työnantajat eivät nyt suoranaisesti kilpaile niin että on tärkeää järjestää heille jotakin sosiaalisia verkostoja tarjoavaa päivätoimintaa. 

Muutama vuosi sitten vielä vedin Valtakunnallisessa työpajayhdistyksessä projektin, jossa selvitin haastatteluilla, osallistavatko työpajat nuoria valmentautujiaan. Työpajan pitkän aikavälin työllistymis- tai edes työllistymisvalmiuksien tutkimiseksi tarvittaisiin seurantatutkimus, mutta huonoimmillaankin työpajat koettiin mielekkäiksi niiden itsensä takia: työpajat olivat monille nuorille ainoa mahdollinen paikka, sillä työelämä koettiin aivan liian armottomaksi. Jokainen voi vapaasti päättää, olisiko syytä rukata työelämää vai kokonaista sukupolvea.

Tunnen kuntouttavaa työtoimintaa ja suojatöitä myös äitini kautta. Kouluttamaton ja monisairas äitini työskenteli useamman vuoden Invalidiliiton työkeskuksessa saumaamassa muovisia kansioita ja salkkuja, altistuen öljyperäiselle hengitysilmalle olemattomalla palkalla, jota säännönmukaisesti täydennettiin toimeentulotuella. Tähän hänet työvoimakoulutettiinkin: hän oppi muunmuassa oppimis- ja unohtamiskäyrän, mutta ei saumaamisesta mitään.

Näiden kokemuksieni perusteella uskallan tehdä joitakin yleistyksiä. Ensinnäkin huhut työhaluttomien vetelehtijöiden armeijasta ovat pahansuopaa panettelua, joka perustuu heikossa asemassa olevien halveksuntaan, joka naamioidaan kadehdinnaksi oman surkeasti alikehittyneen empatiakyvyn peittämiseksi.  Toiseksikin: kuntouttava työtoiminta ei useinkaan kuntouta, vaan pitää kunnossa, siinä mielessä että tapaa ihmisiä ja ravitsemus monipuolistuu kattamaan muutakin kuin nestettä. Sellaisena se voi jo oikeuttaa olemassaolonsa, oli sitten kuntouttavaa tai ei. Kolmanneksi: kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat ovat monellakin tapaa huono-osaisia: sairaita ja nöyriä, ja näiden seurauksena heidän työelämäsubjektiutensa markkina-arvo ei ole ihan kuranteinta valuuttaa. Neljänneksi: on monenasteista työkunnottomuutta, ja kieltämättä kuntouttavan työtoiminnan palveluohjauksessa on paljonkin räätälöimisen varaa. Viidenneksi: työmarkkinat vaativat aivan liian usein virheettömyyttä, ja siltikin työnantajat usein olisivat valmiit tyytymään ulkoistamaan työnantajavelvoittensa ikään kuin he olettaisivat saavansa sekundaa. Aivan liian usein kuntouttava työtoiminta on tapa kiertää työnantajavelvoitteita; vähäosaisilta on helppo vaatia yksisuuntaista sitoutumista työnantajaan kun heillä ovat vaihtoehdot aika vähissä. Kuudenneksi: pakkotyössä ei ole mitään uutta. Jo 80-luvulla Invalidisäätiöitetty äitini tiesi, mitä se tarkoittaa. Seitsemänneksi: eläkkeen saaminen on aivan liian vaikeaa, pitkällistä tutkimusprosessia vaativa. Äidilläni esimerkiksi se kesti seitsemättä vuotta, 100% invaliditeetillakin. Kahdeksanneksi: kuntoutettavien työsuoritusta pitää mitata osatyökykyisen kriteereillä, ja usein se osatyökykyisyys on pysyvää laatua, jolloin myös työsuhteen laadun pitäisi olla tuettu ja/tai osa-aikainen. Kovin usein niissä salkuissa olivat saumat vinossa, vaikkakin sitten kyllä esimerkiksi mölkky on työpajoilla keksitty ja tuotettu. Yhdeksänneksi: aivan liian usein "kuntouttava työtoiminta" on Kelan, TE-hallinnon ja paikallisen elinkeinoelämän yhteinen salaliitto, jolla rankaistaan kelvottomimpia markkinasubjekteja. Kymmenenneksi: yleiset elinkustannukset ovat aivan liian korkeat, etenkin asuminen, kun edes palkalla ei välttämättä elä, saati palkanvastikkeella.

Keikkatyö ei kannata

Julkaisen klassikkotekstini toukokuulta 2011 uudestaan, jo uskoen, että 300 euron ansaitsemisraja olisi tehnyt ansiosidonnaista nauttiville satunnaiset ansiot entistä kannattavammiksi eikä vain kannattavammiksi vaan mahdollisemmiksi. Nyt kun tämä 300 tienaamiskatto on ollut voimassa vain muutaman viikon, vaikuttaa siltä, että asiaa ei olla vielä sisäistetty TE-toimistoissa, ja kannustinloukusta ei edelleenkään olla päästy. Seuraan tilannetta...

Tein muutamia päiviä tarvittaessa töihinkutsuttavana opettajansijaisena tässä kevään aikana ollessani työtön parantaakseni taloudellista tilannettani, kehittääkseni itseäni ja ehkä vähän kasvavaa nuorisoakin siinä sivussa. Paitsi että ei työ ole ihan helppoa, ei sen vastaanottamistakaan ole tehty aivan helpoksi.

Työtön työnhakija voisi taustastaan riippumatta päivittää mol.fi:n sivulle ammatikseen "ennustaja". Ennustajankykyä nimittäin häneltä kysytään paitsi monessa työhaastattelussa, joissa työnantaja katsoo tarvitsevansa työnhakijalta ennusteen siitä, sattuuko viidentoista vuoden päästä aurinko kiertämään maata vai vastoinpäin, myös siinä tapauksessa kun työnhakija erehtyy ilmoittautumaan käytettäväksi keikkatyöläiseksi.

Nimittäin jo siinä vaiheessa kun työtön lupautuu vastaanottamaan keikkatyötä ja siis pelastamaan äkillistä sijaista tarvitsevan työnantajan, puhumattakaan tämän "asiakkaista" - esimerkiksi koululaisista - hänestä tulee lainsuojaton. Hän saa luvan odottaa soviteltua päivärahaa karenssissa niin kauan kuin siitä hyväkkäästä, joka on erehtynyt jäämään äkilliselle sairaslomalle, on saatu virkavapaapäätös, minkä jälkeen keikkatyöläiselle voidaan maksaa palkka, minkä jälkeen hänelle voidaan postittaa palkkatodistus.

Nyt keikkatyöttömän pitäisi pystyä ennustamaan, kuinka monta työpäivää keikkatöitä tehdään, mitä siitä maksetaan ja vielä saada palkkatodistuskin etukäteen. Tässä on sellainen pieni mutta, että en tiedä yhtään työnantajaa, joka antaisi palkkatodistuksen työstä, jota ei olla vielä maksettu saatikka tehty.

Jos työttömällä ei mainittavammin ole likviditeettiä, häneltä voipi jäädä vuokrat maksamatta. Ei hänen syömänkään pidä, jos hänellä ei ole pääsyä jalokätisen ystävän jääkaapille.

Pahaa pelkään, että työttömät eivät ole ammattiliittojensa ihan a-luokan jäseniä. Niin pahasti ne ovat unohtaneet sen, miten työn ja työttömyyden muuttuvat statuspäivitykset voi yhdistää. Ammattiliittoihin kuuluvien työttömien saavutettu etu, ansiopäiväraha muuttuu helposti saamattomaksi eduksi sen jälkeen kun rehellinen keikkatyötön ilmoittaa vaikka yhdestäkin siivoustunnista.

Kyllä, harmaaseen talouteen pitää tarttua kovalla kädellä. Tästä olen ihan samaa mieltä joka ainoan poliittisen puolueen kanssa. Ja sillä toisella kädellä pitää kaikki työ tehdä ihan oikeasti kannattavaksi ja rehellisesti ilmoitettavaksi. Siis myös sen tekeminen, ei vain teettäminen. Myös keikkatyö on työtä.

Kuinka TEM syrjäyttää työnhakijat

Työ- ja elinkeinoministeriö asettaa työnhakijat eriarvoiseen monin perustein. Esimerkiksi sillä perusteella, millaista teknologiaa työnhakijoilla on käytössään.

Jos työnhakijalla ei ole käytössään nettiä kotona tai nk. älypuhelinta, ainahan hän voi katsoa työpaikkansa koneelta työpaikkoja. Paitsi jos siinä on Explorer, eikä useimpien tuntemieni työpaikkojen koneille saisi latailla ohjelmia. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä ainahan voi tehdä "paikkavahdin", joka lähettää sähköpostiin tarkalla täikammalla syynätyt työpaikat, samassa haussa näkyvät Myrskylän kulttuurisihteeri, Oy Datamarketing Ab:n uusiokielisesti nimetty puhelinmyyjä, ministeriön vanhempi virkahenkilö tai macdonalds-yrittäjä. Ai niin, eipä auta. Kun ei pääse Explorerilla niin ei pääse. Jäävät macduunit katsomatta kun paikkavahti on semmoinen kerberos että sitähän ei sovi tulla kaikilla selaimilla mulkoilemaan. Ilmeisesti TEM ei hyväksy työpaikan vaihtamisaikeita, oli syy mikä sitten hyvänsä, sillä työtönhän pääsee kirjastosta katselemaan työpaikkoja...

... edellyttäen, että hän osaa käyttää internetiä. Eivät edelleenkään kaikki osaa. Mutta ei hätää, jos on se älypuhelin. Tosin, ensin pitäisi olla varaa ostaa sellainen. Sovitaanko niin, että tämä sisällytetään toimeentulonormiin? Ja sitten oli vielä sellainen juttu, että sen kanssa pitäisi osata mennä nettiin, eikä auta, jos ei osaa tietokoneestakaan mennä nettiin. Sitä vaihtoehtoahan tässä ei kukaan ottanut huomion, että entä jos ei tiedä, mikä on älypuhelin? Tuossa tapauksessa saattaa olla, että kaikki äly on kojeessa, eikä käyttäjän päässä, kuten yleensä asia tapaa olla.

No, ei hätää, sittenhän voi vierailla työkkärissä paikan päällä, siellähän merkonomit 1900 kuukausipalkalla neuvovat maistereita, mutta myös rakennustyöläisiä, siivoojia, tutkijoita, taiteilijoita, opettajia, medianomeja ja kaikkia, joita on aivan liikaa. Muna neuvoo kanaa. Paitsi jos se työkkäri sijaitsee paikassa, joka ei, köh, ihan satu olemaan joukkoliikenteen reitistöjen varsilla eikä kotiintulomatkalla töistä sitäpaitsi saa moottoritiellä jäädä bussista, loikkiakseen pientareiden yli vastaanottovirkailijalle.

Sitten vielä voi kuulemma soittaa valtakunnalliseen puhelinpalvelunumeroon. Hienoa. Mitähän se maksaa? Ja ihanko siellä virkailija toimittaa sellaista paikkavahtipalvelua? Lukeeko se ne kaikki, ne macronaldsitkin? Saako siltä sähköisen ansioluettelonkin?

Jos nyt kuitenkin oletettaisiin, että sillä hakijalla olisikin oma tietokone tai sellainen puhelin, josta pääsee selaamaan niitä työpaikkoja, ainahan hän voi kysyä teknistä käyttötukea laitteen omistajalta tai ohjelmistotuelta. Ai niin, hänhän on se itse, omistaja!

Ei uppoa, TEM ja Eduskunnan apulaisoikeusasiamies. Asetatte työnhakijat eriarvoiseen asemaan, mistä voi päätellä, että mahdollisimman monien ei vain työllistyminen vaan myös työssäjaksaminen ja kansamme kykyjen mahdollisimman onnellinen ja tehokas ulosmittausprosessi on teille E.V.V.K.

Yritystuet, turhia ja vahingollisia?

Anu Tokilan Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkimuksen mukaan suurin osa yritystukia saaneista yrityksistä olisi pärjännyt vallan hyvin ilmankin. Mainitussa tutkimuksessa vielä täsmennetään, että erityisesti jo vakiintuneille yrityksille ja suuryrityksille ei kannata tukia kantaa. Lisään tähän listaan yhden henkilön toiminimiyritykset.

Yhden ihmisen perustamisen yrityksien työllistävän vaikutuksen varaan ei kannata laskea liikoja. Tukipalveluita eli loisia ne sen sijaan kyllä työllistävät. Kirjanpitäjät ovat toiminimien välttämättömiä kavereita, samaten TE-hallinto yrityksen perustamisvaiheessa. Aloittavista yrittäjistä hyötyvät myös pankit, joiden lainaneuvottelijoita moni toiminimi lähestyy hattu kourassa.

Olin kevään 2004 puolisen vuotta toiminimiyrittäjänä. Tätä ennen olin elättänyt itseni jonkin aikaa kohtuullisen hyvällä menestyksellä freelancerina. Olin tehnyt mm. siivouskeikkoja, muutamien kuukausien mittaisia tilaustutkimuksia ja selvityksiä vanhusten ja vaikeavammaisten palveluista ja lisäksi päivittänyt ammattikorkeakoulun yhden toimialan opintorekisterit kokonaan sekä opettanut siellä muutamia kursseja ja korjannut tenttejä. Olin tullut toimeen ihan ok kun asuin taloyhtiön vuokrakämpässä, eikä minulla ollut sellaisia extravagantteja harrastuksia kuin vaikka autolla ajaminen, valassafarit, lepakkomiesten keräily tai kuurakettien ampuminen. Reikäpelin pelaamisenkin rajoitin satunnaiseen minigolfiin ja läheisen Talin golfkentän ympärijuoksuun. Konjakinkin korvasin brändyllä.

Miten minusta tuli yrittäjä? Työvoimatoimistoni suositteli minulle varsin painokkaasti osallistumista TKK:n täydennyskoulutuskeskuksen kurssille, joka oli suunniteltu akateemisten nk. eliittihakijoiden osaamisen päivittämiseksi yrityssektorille sopivaksi. Lähiopetuksen jälkeinen loppuaika kurssista oli tarkoitus suorittaa työharjoitteluna yrityksessä. Tällaisen yhteistyöyrityksen hankkimisessa piti auttaa rekrytointikonsultin, jollaisen kanssa jokaisella kurssilaisella oli yksi henkilökohtainen tapaaminen. Tämä minulle räätälöity palvelukontakti poiki n. 6-sivuisen Yritystele-printin, jonka ruotimisen minä sitten aloitin kotigooglaamalla.

No, ei se mitään. Google on erikoisalaani, sekä jälkien jättäminen sinne että jäljestäminen. Kotigooglaamisen perusteella otin yhteyttä joihinkin kiinnostavan kuuloisiin yrityksiin, joista yksi vihjaisi toisesta kiinnostavasta yrityksestä. Sieltä näytettiin vihreää valoa, ja kiinnostus oli molemminpuolinen. Vaikutti siltä, että voisin olla osana edelläkävijyyttä, tutkijan ominaisuudessa kehittämässä ja keksimässä aivan uudenlaisia, kokonaisvaltaisia innovaatioita.

Kokemus oli kyllä opettavainen. Opin sen, miten uusi yritys perustetaan ja millaista tukea ja neuvontaa siihen voi saada, mutta ennen kaikkea sain elämänkokemusta. Opin myös, että aloitteleva yrittäjä saa starttirahaa hämmästyttävän helposti: siihen riittää kahden viikon intensiivikurssi yrittämisen alkeista ja varsin luonnosmainen liiketoimintasuunnitelma, joka, hämmästyttävää kyllä, meni täydestä sekä Helsingin kaupungin uusyrityskeskus NYP:in neuvojalta ja työvoimatoimistolle, joka starttirahoista päättää. Jossakin vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen soida, oliko liiketoimintasuunnitelmani sellainen, että sen kuvaama yritystoiminta voi todella kannattaa edes siinä määrin että sillä yksi ihminen olisi pystynyt maksamaan vuokransa.

Starttirahaa saa siis liian helposti. Pahimmillaan se voi olla kuolemansuudelma, jolla työnnetään yrittämiseen tiedollisesti kyvyttömiä ja asenteellisesti kelvottomia ottamaan sellaisia riskejä, mistä heillä ei ole mitään tiedollisia, taloudellisia tai asenteellisia edellytyksiä selviytyä. Maksoin vasta keväällä 2011, 6 vuotta toiminimeni perustamisen jälkeen pois ne kulutusvelat, joita jouduin ottamaan starttirahan täydennykseksi jotta saisin sen vuokrani maksettua. Jos aloittavalla yrittäjällä ei ole valmiina minkäänlaista pääomaa, vuokria, puhelin- ja sähkölaskuja ei voi maksaa tulevaisuusodotuksilla. Jota jotkut pahansuovat tai ymmärtämättömät - ne, joita en onnistunut saamaan asiakkaikseni - voivat nimitellä hypeksi.

Yrittäminen voi olla monille sopiva tapa työllistää itsensä. Yrittämiseen pitää kuitenkin kannustaa, ei työntää. Työttömyystilastojen näennäinen siivoaminen piilottamalla työttömät pidemmän kaavan mukaan, työllistämiskurssien kautta leikkiyrittäjiksi on yksinkertaisesti työ- ja elinkeinotoimen suorittama heitteillejättö, tai sitten yrityskeskuksissa ja TE-toimessa ei vain ole riittävää yrittäjyyden asiantuntemusta.

Kaiken, mitä tein toiminimiyrittäjänä, oli ollut aikaisemmin mahdollista tehdä freelance-verokortilla. Verokortilla toimivalle freelancerille sitäpaitsi kertyy eläkettäkin. Suosittelenkin jokaista aloittelevaa yhden henkilön yrittäjää selvittämään, koituuko yrityksen perustamisesta mitään hyötyä freelancerina toimimiseen verrattuna, sillä toiminimiyrittäjäkin on käytännössä usein freelancer, sillä erolla, että hän kantaa riskit yksin, ja maksaa eläkkeensä ja vakuutuksensa yksin. En myöskään usko, että yrittäjäkokemukseni olisi vaikuttanut ainakaan merkitsevästi vastaiseen työllistymiseeni millään sektorilla.

Kuulemma yrittäjän pitää olla myös jotakin tiettyä ihmislajia. Kyllä minulla luovia ideoita löytyy, ja olen tottunut elämään ilman lomia. Mutta ehkei romantikko sovellu yrittäjäksi, henkilö, joka on hairahtunut haihattelemaan, että musiikkidivarin pitäminenkin olisi silkkaa elämäntapahippeilyä, jossa etuhuoneessa keitellään espressoa ja takahuoneessa poltellaan jointteja Bob Marleyn säestämänä eikä tiukan spartalaista kapitalismia, jossa toiminnan tavoitteena on voiton maksimoiminen, ei esimerkiksi musiikin ja asiakkaiden onnellisten kohtaamisten auttaminen tai oman vuokran maksaminen.