Kissat ovat lihansyöjiä

Lemmikkieläin ei lähtökohtaisesti saa viettää lajityypillistä elämää, joten lähtökohtaisesti eläintensuojelijalla ei ole lemmikkieläimiä, ellei sitten ajattele näillä eläimillä muuten olevan vieläkin kehnompaa kohtaloa, jolta nämä eläimet pelastaa. Tätä taustaa vasten voisi ajatella, että jos kerran viettävät muutenkin luonnotonta elämää, niin siihen rikkana rokaksi lienee saivartelua, millä eläimensä ruokkii.

Jos siis eläimen ruokintaa niille lajityypillisellä ravinnolla ei voisikaan perustella eläinten lajityypillisillä eläintavoilla varsinkin jos nämä eivät muutenkaan pääse toteuttamaan itseään, niin tällöin mukaan tarvitaan muita perusteita. Toki yksi puoli asiaa on ravinnon ilmastovaikutus, mutta jos sen ilmastovaikutuksen haluaisi minimoida, sitten varmaankin teurastaisi eläimensä ravinnoksi. Lajityypillisesti elävä lemmikkieläin - lähinnä kissa - vuodenajasta riippuen lintuja ja pikkunisäkkäitä sen enempää miettimättä saaliseläintensä uhanalaisuus- ja pesintästatusta.

Vastakkain ovat siis lemmikkieläinten suojelu ja laajempi luonnonsuojelu. Lemmikkieläimen hankkiminen on ihmisen oma valinta, joten luonnonsuojelun täytyy voittaa tämä skaba. Tätä taustaa vasten olisi loogista minimoida myös lemmikkieläimen aiheuttama hiilijalanjälki ja välillinen tuho muille eläville olennoille, ja siksi onkin saatavilla vegaanikissanruokaa.

Kissa ei kuitenkaan ole vegaani, ei edes vege, vaan lihansyöjä. Jos eläin ei pääse toteuttamaan itseään lajityypillisellä tavalla - kuten lemmikkikissan ei pitäisi - tällöin sen kanssa elävä ihminen on sille edes sen velkaa, että ruokkii sen lihapitoisella ravinnolla. Jos haluaa pitää lemmikkieläintä ja samalla elää konsekventisti vegaanina, tällöin hankkii papukaijan tai kanin.

Houkutellen kasvissyöjäksi

On aivan selvää, että mitä useampi koostaisi ruokavalionsa mahdollisimman suureksi osaksi ei-eläinperäisesti, sen parempi se olisi maapallolle ja eläimille. Jos kymmenen prosenttia syö kymmenprosenttisesti kasviksia, vaikutus on sama kuin että prosentti olisi sataprosenttisen vegetaristeja.

Jos lihansyöntiä kovasti demonisoidaan, vaarana on, että vegetarismi pysyy kymmenen prosentin juttuna, puhumattakaan veganismista, jonka on vaarana jäädä sadasosan valitsemaksi elämäntavaksi (käytettävissäni ei ole tilastoja). Osin tämä johtuu lihansyöjien kostosta: lihansyönti ei ole enää ainoastaan jälkeenjääneiden paha tapa, vaan joku voi silkkaa individualisminhaluaan ryhtyä post-lihansyöjäksi, pannen palttua suosituksille.

Toiseksikaan, mikä vielä tärkeämpää, pelottelu ei ole kovin tehokasta. Uskon enemmän positiiviseen valistukseen: tupakattomana jää enemmän rahaa ja kunto on kovempi. Sama pätee ruokavalioon: kasvissyönnille pitää rakentaa houkutteleva tarina. Tämä tapahtuu tarjoamalla houkuttelevia kasvispitoisia ruokalajeja julkisissa laitoskeittiöissä ja kehittämällä maistuvia ja edullisia ruokaohjeita, joiden ainesosat eivät ole aivan kiven takana.

Jos vegetarismi koetaan suureksi henkilökohtaiseksi uhraukseksi, joka määrittyy puutteen kautta - lihattomuutena tai eläinproteiinittomana - niin ei ole mikään ihme, jos niin harva haluaa tämän uhrauksen tehdä. Puhumattakaan veganismista.

Reseptit siis esille!