Kansanedustaja Tom Packalén on esitellyt Helsingin segregaatiomalliaan, jossa kaupunginasuntojen asukkaat pisteytettäisiin siten, että esimerkiksi huumeista tai häädöistä tulee miinuksia, ja eniten miinuksia keränneet keskitettäisiin esimerkiksi Vesalaan. Rajoittuisiko tämä vain asunnonvaihtajiin vai olisiko segregaatio tarkoitus toteuttaa pakkosiirroilla, se jää minulle avoimeksi.
Packalén lopettaisi sosiaalisen nousun mahdollisuuden ja tuomitsisi häiriökäytökseen syyllistyneiden lapset yksisuuntaisella menolipulla helvettiin. Pitää olla aika vahvoista aineksista tehty, jos aikoo ns. ongelmalähiöstä ponnistaa. Mikäli nyt yliopistokoulutusta minään mittarina pitää, ei omasta kohortistani tainnut omasta lukiostani tulla kuin kourallinen yliopisto-opiskelijoita (kokonaan toinen juttu on se, kannattiko, sillä tiedän, että on sieltä tullut yrittäjääkin ilman sen kummempia papereita).
Kun yleensä sosiaalisia verkostoja pidetään yhtenä syrjäytymisen ehkäisijöinä, eivät lähiön verkostot kovin kauas kannattele. Oikeat sosiaaliset verkostot ovat sellaisia, joissa vaihtuu sosiaalista pääomaa. Onhan se kivaa, että joillakin entisillä koulukavereilla voi Facebookin perusteella todeta menevän niin hyvin että he ainakin edes selviytyvät, mutta aika moni on päätynyt ostarille, ei edes sen eteen. Niin että taisikin olla hyvä, että suojauduin aika hyvin sosiaalisilta verkostoilta, mikäli se tarkoittaa jengejä. Niinkuin se kai lähiöissä aika usein tarkoittaa.
Miksi? Jotain tekemistä asian kanssa on sillä, että lähiöissä puuttuu julkinen tila. Tai on sitä. Kannelmäessä esimerkiksi on juna-asema ja ostarin porstuapuoli. Siellä saa taatusti verkostoja, jos kantapeikot kaljakasseineen sellaisiksi kelpaavat.
Oli minulla kavereita. Me leikimme lähinnä sisätiloissa. Ja koirani ansiosta tunsin puoli kylää, ja Kannelmäen koiranulkoiluttajat ovatkin sellainen sosiaalinen verkosto, joka poiki perheystävyyksiä.
Jos vanhemmilla ei ole varaa kustantaa mitään muuta harrastusta kuin kirjaston niin sitä onkin tosiaan syytä käyttää, jos aikoo pois kadotuksesta. Jonne Packalén kaltaisineen olisi valmis lähiölapset tuomitsemaan. Ainakin kannattaa hankkia koira, niin saa liikuntaa ja tutustuu ihmisiin, jos nimittäin tulee työnnetyksi ongelmayliedustettuun ja palveluyliresurssoitavaan get - eiku kaupunginosaan. Tosin olen nähnyt, kun koirille juotetaan olutta pullon suusta ja kuinka juoppoperheeseensä hermostunut bullmastiffi hermostui ja puraisi emäntäänsä, joten ei koiraakaan saa käyttää minään laastarina. Sitäpaitsi se koira, joka puraisi, oli Malminkartanossa...
P.S. Minä rakastan Kannelmäkeä. En vaan viitsi sitä liikaa kehua että Helsingissä säilyisi edes muutama salattu helmi, joissa asuntojen hintataso on tavallisille ihmisille edes miten kuten mahdollinen...
Helsingin Uutisten jutun aiheesta voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti