Lobattiinko Vihreät Tuomisen taakse?

Kun työnantajani, Suomen suurin terveydenhuollon organisaatio - jonka poliittinen ohjauselin eli valtuusto - valitsi HUS:ille uudeksi toimitusjohtajaksi Terveystalon johtavan ylilääkärin Juha Tuomisen, tämä ei kelvannut vasemmistolle, koska niin demarit kuin Vasemmistoliittokin pelkää hänen edistävän mahdollisessa, joskin yhä epätodennäköisemmältä näyttävässä SoTe-uudistuksessa yksityisen palveluntuotannon asemaa. Sinänsä tämän pelon luulisi olevan turha, jos kyseisiä vasemmistopuolueita on uskominen, sillä eihän tätä uudistusta edes tule, jos näitä puolueita on uskominen. Samaiset puolueet syyttävät Kokoomuksen ja Vihreiden edistävän yksityistämistä näiden kannattaessa Tuomista eikä vasemmistopuolueiden suosikkipoika Jari Petäjää, naisten- ja lastentautien linjanjohtajaa.

Kymmenisen vuotta Vihreissä ja seitsemisen vuotta HUS:issa toimineena satun kuitenkin tietämään, että rekrytoinnin voi tehdä hyvin tai toisella tavalla. Vihreät luottamushenkilöt haastattelivat molempia hakijoita ja kuulivat myös HUS:in henkilökuntaa, mukaan lukien Petäjän alaisia. Ei Petäjäkään ole vailla kytköksiä yksityiselle puolelle; näyttäkää minulle edes yksi lääkäri, joka ei yksityispuolelta laita itselleen lähetteitä julkiseen erikoissairaanhoitoon? Pahin Petäjän synti on kuitenkin hänen johtamisessaan. Petäjä johtaa pelolla norsunluutornista hajottamalla ja hallitsemalla. Hän on myös HUS:in nykyisen johdon suosikki, mikä ei ole mikään meriitti sinänsä, HUS:issa kun johtajilla on tapana suojella toisiaan ja peitellä toistensa puutteellisuuksia.

Olen itse työskennellyt muutaman vuoden Petäjän johtamalla toimialalla, ja meitä alaisia kiellettiin olemaan häneen yhteydessä, koska hän oli Jumalasta seuraava. Ihmiselle, joka on ollut suoraan yhteydessä ministereihin ja professoreihin ja puhutellut kädestä nykyistä presidenttiä, tähän on hyvin vaikea suhtautua muuten kuin osoituksena tanakasta napoleon-kompleksista, yhdistyneenä mahdollisimman suureen hierarkkisuuteen ja ihmisvihamielisyyteen. Tällainen on lastenlääkäri Petäjä, jolle luonteenomaista on repiä henkilöstöstä kaikki mahdollinen irti.

Petäjän persoonassa on samoja piirteitä kuin pitkäaikaisessa terveyspoliitikko Maija Anttilassa (SDP), joka on tässä valinnassa toiminut päämyrkynlevittäjänä. Toimiessaan Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa häntä pelkäsivät niin kuntalaiset kuin lautakuntalaisetkin, ja hän hankki itselleen rautarouvaotteellaan entisiä ystäviä. Anttila myös uhkasi allekirjoittanutta oikeustoimilla tehdessäni kerran muistiinpanoja keskustelustamme. Ehkä sitten Anttilan on helppo samastua toiseen samankaltaiseen, mene ja tiedä.

Anttila on syyttänyt Vihreitä siitä, että he ovat antaneet lobata itsensä. Jos henkilöstön kuuleminen valittavana olevan ehdokkaan johtamistavasta on lobbaamista, niin olkoon sitten niin. Sääli, että poliittisilta tavoitteeltaan kannattamani vasemmisto sortuu tällaiseen argumentointiin, jossa yksityistämistä kohtaan koettu ideologinen pelko saa sokeaksi ehdokkaan muille, paljon suuremmille puutteille, ja tämä sokeus halutaan peittää etsimällä rekrytoinnin perusteellisesti tehneistä Vihreistä virheitä. Taitavat vaalit lähestyä, mutta näin ei ainakaan rakenneta punavihreää yhteistyötä.

Onnea siis valinnasta Juha Tuomiselle, ja osanottoni naisten- ja lastentaudeille, jotka joutuvat katselemaan samaa naamaa jatkossakin.

Maija Anttilan Demokraattiin laittaman syytöskirjelmän voi lukea klikkaamalla bloggaukseni otsikkoa.

Kotimaisen kielen puhuminen vaarantaa terveytesi

Toisen kotimaisen, eli ruotsin kielen puhumisesta on tullut vaarallista: tähän kirjoitukseen linkkaamassani jutussa kerrotaan, kuinka sivullinen pahoinpiteli Helsingissä julkisella paikalla omaa äidinkieltään puhuvan ihmisen avustettavaan kuntoon. Eikä tämä ole yksittäistapaus: omaa äidinkieltään ei ole turvallista puhua julkisesti. Eikä tämä ruotsinkieltä kohtaan kohdistuva viha sekään ole kuin vain yksi esimerkki kasvavasta vihasta ja katkeruudesta, jossa lähimmäiset koetaan vihollisiksi. Ei tarvitse olla edes silmin nähden erilainen - vaikka niissä silmissä olisikin sitten ties mitä malkaa, ja katsottaisiin millaisten lasien läpi hyvänsä - vaan toiset suomalaisetkin koetaan vieraiksi. En tarkoita tässä vain Nalle Wahlroosia, EK:ta ja työnantajia kohtaan tunnettua luokkavihaa, vaan yleistä syntipukin etsimisen tarvetta. Tällä hetkellä syntipukeiksi on tarjolla maahanmuuttajia, työttömiä ja eri kulttuuria edustavia.

Tällaisten ilmiöiden esiintyminen lisääntyvässä määrin on yhteiskunnassa räjähdysmäisesti kasvavan pahoinvoinnin seurausta. Pahoinvointi ei ole vain syy, ei edes seuraus vaan sitä tuotetaan osittain ihan tietoisestikin, karsimalla hyvinvointipalveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta ja pudottamalla ihmisiä hyvinvointivaltion veneestä. Pahoinvointia lisää myös kokemus, että kaikki eivät matkusta samassa veneessä. Kasvavat tulo- ja hyvinvointierot, palvelujen keskittäminen ja tendenssi yksityistämiseen vievät kaikki tähän suuntaan, ja tähän suuntaan porvarihallitus vie yhteiskuntaamme, hallitus, joka samanaikaisesti ei vain suojele vihapuhetta vaan vieläpä rohkaisee siihen.

Tämän yhtälön tulos on selvä: samanaikaisesti eriarvoistava politiikka, joka vieläpä lietsoo vihapuhetta, ei voi aiheuttaa muuta kuin - vihaa. Eikä mikään kehotus siinä mitään auta, että patistellaan ihmisiä vain voimaan paremmin, valitsemaan oikeammin, kuluttamaan enemmän, käyttäytymään paremmin ja jaksamaan enemmän. Kukaan ei näistä kehotuksista huolimatta voi paremmin, tee parempia valintoja, kuluta enempää, käyttäydy paremmin kanssaihmisiään (lähimmäisiään?) kohtaan tai jaksa paremmin. Eikä yksikään sivullinen jää hakkaamatta näiden ymmärtämättömien kehotusten seurauksena.

Jutun alussa mainitsemani MTV:n jutun voi lukea klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Kaikki muu menee SoTe-pesuveden mukana

Hallituspuolueet ovat rakentaneet SoTe-häkkyröinnistään itselleen sumuverhon, jonka alla he voivat nakertaa kaikessa rauhassa, sillä tämän ajankohtaisen asian alle hukkuu lähes kaikki muu, aktiivimallia lukuunottamatta.



Jos vielä ei ole ollut selvää, niin nyt viimeistään: politiikassa ei ole olemassakaan yhtään täysin vastuullista ja pitkäjänteisesti toimivaa puoluetta, kun toiminnan päämoottorina on aina kannatuksen maksimointi ja ehkä jo seuraavan hallituskoalition mahduttaminen (ja sinne mahtuminen). Mihinkään muuhun johtopäätökseen on vaikea tulla kun katselee sitä myötämielistä hymistelyä, jolla molemmat omaa sydäntäni lähinnä olevat puolueet - Vihreät ja Vasemmistoliitto - olisivat valmiita vastaanottamaan maakuntauudistuksen, joka jää jäljelle jos SoTe kaatuu. Pitää olla todella uskollinen puolueen soturi, jotta tämän voi itselleen perustella.



Viis sitten siitä, että tämä maakuntamalli myös merkitsee esimerkiksi ympäristöhallinnon alasajoa, TE-toimen alasajon lopullista virallistamista, pelastustoimen ja työsuojeluvalvonnan karkaamista ties minne. Mutta ei niistä kai väliä, jos pitää valita pienempi paha ja tässä tapauksessa pienempi paha on maakuntien Keskusta kuin kaiken yksityistämistä ja myymistä valmisteleva Kokoomus. Sen ryöstön vastuuttomuudesta tässä lienee turha mainitakaan, miten kunnat tässä manööverissä tehdään virkaheitoiksi, kykenemättömiksi hoitamaan niille sälytettyjä tehtäviä, rosvotaan kuntayhtymien omaisuus ja valmistellaan kultaisia orsia keskustasatraapeille.


Tässä viherpunamullan valmistelumanööverissä, jossa tarkoituksena on jättää Kokoomus vaille kavereita, näköjään kaikki on kaupan. Vaikka kuinka olisi kansakuntamme kohtalonkysymys varmistaa, että kokoomus ei pääse muodostamaan seuraavaa hallitusta, ei pekkaroinnille ja sipilöinnillekään pidä tässä vaiheessa antaa löysää eteen.

Pääministeri on kaikkein pahimmin pihalla

"Sipilä kertoi, ettei vielä hän tunne Halla-ahoa tai tämän ajattelua kovin hyvin. Pääministeri kertoi aikovansa soittaa Halla-aholle myöhemmin tänään uudelleen, kun hälinä perussuomalaisten puoluekokouspaikalla on laantunut."

Meillä on pääministerinä näin pihalla oleva henkilö. Meitä johtaa ihminen, joka lienee suomalaista ainoa, joka ei (vielä) tunne Halla-ahoa tai tämän ajattelua. Kannattaisi ehkä konsultoida entistä sisäministeriä (Petteri Orpo, Kok.), joka näyttäisi olevan hieman paremmin tilanteen tasalla.

Iltiksen jutun voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Seuraavana päivänä kuva Sipilän tilannetasaisuudesta vielä täydentyi, hänen todetessaan että ei H-a:n voitto hänelle mikään yllätys ollut.

Mistä tämä sitten kertoo? Että Sipilä tiesi, mutta ei välittänyt siitä, että hallituspuolueen pääministeriksi on tulossa henkilö, joka muuttaa koko sisäpoliittisen tilanteen?

Ei kai sen niin väliä, kun vaan saadaan Suomi maakunnitettua ja yksityistettyä.

Kuka suojelisi lehmiä betonivihreiltä?

Kolmen helsinkiläisen vihreän - Antero Vartian, Hannu Oskalan ja Leo Straniuksen - puoluekokousaloitteessa oltaisiin lakkauttamassa oikeus maatalouslomittajiin turkis- ja eläintiloilta. Vaikka kuinka nihkeästi suhtaudunkin turkistuotantoon ja vaikka kasvisruokavalion osuutta pitääkin kasvattaa, tämän sietäisi tapahtua enemmän porkkanalla kuin kepillä.

Aloite herättää ristiriitaisia ajatelmia. Käsitys Vihreistä citykeskeisenä puolueena sen kun vahvistuu, ja nämä kolme iloista rosvoa romuttavat kaiken maakuntavihreiden tekemän hyvän työn valtakunnan vihertämiseksi. Asialla ovat taas veijarit Oskala et Vartia, jotka saattavat kyllä viedä Kokoomukselta pari ääntä, toisaalta kuljettavat Vihreitä vähintäänkin pari piirua betoniliberalismin suuntaan niin että en ole niinkään varma tuon "kaappauksen" suotavuudesta semminkin kun tämä helsinkikeskeinen markkinaliberalismi karkottaa äänestäjistä vasemmistovihreitä. On samantekevää, minkä lipun alla palveluiden yksityistäminen tapahtuu ja metsä lanataan. 

Vaikka maatalouselinkeinot elättävätkin enää häviävän pienen osan maakuntien väestöstä, tämä aloite on pyllistys maakuntiin. Se osoittaa, ettei maakuntien työpaikkaomavaraisuudesta välitetä tuon taivaallista. Leo Straniuksen agendan ymmärrän, hän sentään on aito ekologi, eläin- ja ilmastonsuojelun asialla, mutta nämä betonivihreät todistavat valitettavasti kaikki parodiat Kokoomuksen ei puisto- vaan ratikkaosastosta oikeiksi.

Eikä tämä ei ole ensimmäinen, eikä toinen kerta. Milloin helsinkiläiset toverit ovat veren kiilto silmissään lakkauttamassa syrjäseutujen laatikkojakelua, milloin taas ollaan väsyneesti toteamassa että Kainuussa on kylmää, kurjaa eikä ihmisiä. Ja sitten käydään painamassa nappia maakuntasairaaloiden synnyttämisen lakkauttamiseksi.

Nämä liipfraumilhliberaalit vahingoittavat puoluetta: yksityistäessään kilpaa palveluita Kokoomuksen kanssa ja vaatiessaan viinejä maitokauppaan kansanterveyden kustannuksella he tekevät Vihreistä helpon maalitaulun niin vasemmistolle kuin sentään - onneksi - yhden käden sormilla laskettavalle Helsingin keskustapuolueelle. Samojen tahojen kritiikille he altistavat puolueen keskittäessään palvelut ja ihmiset Helsinkin ja hullujussiin rakastuneina pannessaan kaupunkiluonnon kukkapurkkiin. 

Varmaankin nautaperäisten tuotteiden käyttö olisi syytä lopettaa, mutta nautakarjankasvatus on 24/7 -työtä, eikä tämä aloite poistaa lomat eläintilallisilta  ainakaan edistä eläinten hyvinvointia. Jos nimittäin on siitä kiinnostunut. Jos tarkoitus on vain päteä, siiihen tämä aloite sopii mainiosti.

En olisi ikinä uskonut näkeväni sitä päivää, jolloin puolustan eläintilallisia eläinsuojelijoiksi naamioituneilta cityvihreiltä. En olisi uskonut, että minusta kehkeytyy keskustalainen kökkötraktori.

Onko puolue markkinaliberalistien armoilla? Kuka välittää lehmien hyvinvoinnista?

Maaseudun Tulevaisuus -lehden jutun aiheesta voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.

MUU!

Valitaan taksin ja ladon välillä

Monen etenkään helsinkiläisen ei ole mahdollista ymmärtää sitä, että (So)Te-uudistuksen valinnanvapaus jää hyvin teoreettiseksi, jos valittavaa ei ole. Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan: jo lakkautettu Itä-Uusimaa riittää. Valinnanvapauden jäämisen teoreettiseksi varmisti jo ennen SoTe-uudistusta voimaansaatettu päivystysasetus, jonka ollakseni reilu hallitusta kohtaan, siunasi suurin osa eduskuntapuolueista, myös oppositiossa. Vain Vasemmistoliitolta ja RKP:lta löytyi rotia olla medikalisoimatta synnyttämistä ja pitää se lähipalveluna, RKP:lla kielisyistä.

Mitä sitten tarkoittaa tämä SoTe:en keskeiseksi elementiksi leivottu valinnanvapaus, jolla uudistusta pyritään myymään kadunmiehellekin? Voiko jatkossa työtön valita työterveyspalveluidensa tuottajan? Minkä välillä? Entä porvoolainen synnyttäjä? Kilpailuttaako hän vapaasti Joensuun ja Vaasan synnytyssairaaloiden välillä? Ai niin, Vaasakin oli lopetettu. Missä on Attendon synnytyssairaala? Pornaisissa vai Neitsytsaarilla?

Supistusten tullessa onneksi sentään takseja on tarjolla, ja ne muuten ovat kaikki yksityisiä, mikä Kokoomuksen iloksi kerrottakoon. Sen lisäksi kiiresynnyttäjä voi valita ladon ja saunan välillä.

Kuinka vanhuksista hankkiudutaan eroon Sote-uudistuksessa

Kuten Seuran blogisti Jussi Korhonen erittäin osuvasti kiteytti, hallituksen sulle-mulle -politiikassa jokainen puolue sai jotakin, samantyyppisesti kuin Jukka Virtasen suomennuksessa Hanna ja Niilo laulusta Havana Gila. Kun PerSut saivat nuivan maahanmuuttopolitiikkansa, Keskusta on Niilo, joka sai maakuntasatraappinsa. Kokoomus on sitten Hanna, joka sai markkinat yksityisille terveydenhoitoyrityksille. Samalla se sai myös työpaikkoja politiikkaan kyllästyneille kokoomuslaisille, kuten tiedämme Männistön Lassesta ja Turusen Joonaksesta, josta ei vielä tätä ennen oltu kuultu politiikkona, mutta nyt hänet tulemme tuntemaan liiketoiminnan kehityspäällikkönä. Nyt he vievät politiikkoina hankkimansa sisäpiiritiedon siitä, miten kilpailutus kunnissa tullaan Sote-uudistuksessa järjestämään, mukanaan Mehiläiseen aivan samoin kuin Laura Räty Terveystaloon. Tieto ei mene hautaan, mutta vanhukset menevät, ainakin mikäli se Mehiläisestä riippuu.

Mitä tämä järjestäminen sitten Sote-uudistuksessa on? Kun Keskusta sai maakuntansa, sen käsiin siirrettiin sellaista valtaa, joka aiemmin kuului sellaisille kunnille, joissa ei ollut keskustaenemmistöä. Terveyspalveluista (sosiaalipalveluista ei edelleenkään olla puhuttu oikeastaan mitään, eikä puhutakaan, koska ne eivät kiinnosta porvaripuolueita ja ne pyritään lakaisemaan maton alle) päätettäessä valtaa siis tulee keskittymään uusiin elimiin, maakuntiin, mikä muuten on sen porvarihallituksen periaatteen vastaista, että byrokratiaa pitäisi karsia.

Kun maakuntatasolla järjestetään terveyspalveluita, tässä kilpailussa suuret jyräävät, sillä maakunta on tilaajana niin suuri yksikkö, että tähän volyymivaatimukseen eivät pienet pysty vastaamaan. Suuret toimijat - sellaiset kuin Mehiläinen ja Terveystalo - jyräävät pienet jalkoihinsa, eikä tämän ymmärtämiseen tarvitse edes kaivaa Marxin kapitalismin kritiikkiä naftaliinista. Suuret toimijat myös pyrkivät ostamaan pienempiä yrityksiä ihan kuten missä tahansa liiketoiminnassa.

Näin kävikin Mehiläisen, alansa jättiläisen, ostaessa mm. kuntoutus- ja muita hoivapalveluita tuottavan Mainio Vireen kesällä. Kun yrityskaupasta ei ollut muste ehtinyt kunnolla kuivumaan, alle 4 kuukautta sen toteutumisen jälkeen Mehiläinen antoi työvuorosuunnittelua koskevan ohjeistuksen tytäryrityksekseen siirtyneelle Mainio Vireelle (vai pitäisikö suomen kielioppisääntöjen mukaan taivuttaa Mainiolle Vireelle), jonka mukaan hoivakotien hoitajien työtunteja vähennetään. Toisin sanoen, samasta työmäärästä pitää selviytyä entistä pienemmässä ajassa. Tämä voi toimia terveydenhuollon tukipalveluissa, mutta ei suorittavassa portaassa.

Tähän ilmeiseen epäsuhtaan ehtikin jo kiinnittämään huomiota sosiaalineuvos Veikko Simpanen, joka Demokraatti-lehdessä vaati yksityisiä palveluntarjoajia julkisuuslain alaisiksi Sote-uudistuksen yhteydessä.  https://demokraatti.fi/tata-puhetta-ei-ole-ennen-kuultu-yksityiset-soteyritykset-julkisuuslain-alle/

Tietenkään vanhustenhuoltoon ei ilmesty suorittavia käsipareja tyhjästä, eikä niitä ainakaan ilmaannu, jos samanaikaisesti vähennetään hoitajamitoitusta ja vielä tiukennetaan työvuorosuunnittelua, jolloin hoitajat nääntyvät työtaakkansa alle ja vanhukset jätetään mätänemään sänkyihinsä. Tämä lienee ollutkin Sote-uudistuksen tavoite: vähentämällä hoitajamitoitusta ja tiukentamalla työvuorosuunnittelua, saadaan kyllä aikaan tehoa, mutta hoitoalalla tehokkuus ja laatu tuppaavat korreloimaan negatiivisesti. Mutta ei hätää, sillä Mehiläinen auttaa, sillä sen osake kannattaa, ja niin se kannattaakin, kun samanaikaisesti nostetaan hoidon hintalappua. Mehiläisellä on käytännössä avoin piikki mädännyttää vanhukset sänkyihinsä ja polttaa hoitajat karrelle, ja palkita sen johtoon palkkiovirkoihin päässeet entiset kokoomuskyvyt avokätisesti tästä heitteillejätöstä. Tämän kaiken sivutuotteena tullaan samalla hoitaneeksi vinoutuva huoltosuhteemmekin kuntoon. 

Ylen uutisjutun Mainio Vireen työvuorosuunnittelusta voi lukea klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.

Yksityistetään Sote-sumuverhon alla

Kepu siirsi kunnallisvaaleja lähinnä vain siksi, jotta kunnissa ehdittäisiin toteuttaa mahdollisimman paljon hyvinvointivaltion alasajoa. Missä määrin tämä tehtiin hallituksen pitämiseksi koossa - eli Kokoomuksen pitämiseksi tyytyväisenä, ja missä määrin keskusta on siirtynyt oikealle, on minulle hieman epäselvää.

Esimerkiksi päivähoitoryhmien kasvattamiset ja subjektiivisen päivähoidon purkamisethan jäävät valtuustoille, ja veikkaan, että jos vaalit pidettäisiin alkuperäisellä aikataululla eli syksyllä 2016, ei porvarihallituksen myyräntyö menisi läpi paitsi patamustimmissa kunnissa. 

Kunnallisvaalien siirtäminen on salajuoni, mutta myös puolihuolimaton sivutuote siitä, että Kepu ja Kokoomus eivät osaa päästä yhteisymmärrykseen Sote-uudistuksesta, ja tätä erimielisyyttä voi myös käyttää sumuverhona yksityistämisille, joista ehkä sittenkin vallitseekin yksimielisyys päähallituspuolueiden kesken. Tai mikä sumuverho se on, koska Kokoomus vaatii Soten yhteydessä palveluiden avaamista markkinoille. Perussuomalaisten osaksi jää tässäkin hiljaisen yhtiömiehen rooli, niin Sotessa kuin markkinaistamisessakin. 

Itsensäsiirtohinta kansalaisille!

Oikeistolle ihmisyyden ylin mittari on kuluttaminen. Luen oikeistoon tässä myös liberaalit yleensä, ja heitä löytyy melkein kaikista puolueista. Jos se, että ihmisarvo riippuu kulutuskyvystä, ei ole aiemmin tullut selväksi, niin nyt viimeistään tuli siinä, miten Kataisen hallitus junaili maamme sähköverkoston yksityisen toimijan yksityisomaisuudeksi, tämän nostaen saneluluontoisesti ja kertaheitolla kuluttajasähkönsiirron hintaa.

Tässä olisi tutkivalla journalismilla töitä, kuka tästä hyötyi. Ketkä hyötyivät lähes verottomista eläkefirmojen sijoituksista, näiden "Carunan" ja "Elenian" (mitä ihmettä nuokin tarkoittavat) johdon lisäksi? Joskin voi näyttää hyvältä, että eläkesijoituksia vahtivat demokraattisesti valitut tahot, tästä kaksoissidoksesta aiheutuu myös jääviysongelma, vai tietääkö joku sellaista mekanismia, miten rahasäkin intressejä voi vahtia ottamatta huomioon sen omistajien intressejä, ja tietääkö joku sellaista mekanismia, jossa pyyteellinen osapuoli ei toimisi pyyteellisen osapuolen tavoin, ja siihen pyyteellisyyteen kuuluvat palvelukset ja vastapalvelukset.

Kapitalistien on mahdotonta tunnustaa vapaan kilpailun johtavan keskittymiseen, joka johtaa oligopoliin. Vastaväitteenä joku kapitalisti voi esittää, mitä tapahtui kilpailun myötä pitkän matkan bussiliikenteen hinnoille (lukuunottamatta ns. lipputuotteita, joihin tämä ei ole vaikuttanut). No, kyllähän tämä kieltämättä näkyi positiivisesti kertalippujen hinnoittelussa, mutta erotuksena sähköverkkoon on se, että teitä ei voi myydä, tai kyllä kai nekin voi siinä missä liikeyrityksiä nyt voi myydä.

Kyllä liikeyritykseksi muutetun, entisen liikelaitos-Destian myymistä on jotenkin helpompi ainakin ajatella, kuin Tie- ja vesihallituksen. Jos ajatellaan, että Suomi myisi Destian Luxemburgiin, jokainen tielläliikkuja joutuisi tavalla tai toisella maksamaan itsensäsiirtohintaa, ja helpoimmin tämä olisi kerättävissä joukkoliikenteen lippujen hinnoissa.

Tosin Matkahuollolla on edelleenkin oligopoli bussi-infran osalta kilpailulle avatuilla kvasimarkkinoilla, mikä ilmenee esimerkiksi siinä, että heillä on yksinoikeus linja-autoasemien käyttöön. Tätäkään ei yksityistämis- ja kilpailutususkontoa tunnustava kapitalisti varmaankaan myönnä.

Edellisten esimerkkien luulisi kuitenkin opettavan sen, että valtion infrastruktuuria ei kannata yksityistää, enkä tarkoita infralla junia, vaan infran infraa eli raiteita. Anne Bernerin tekemisiä kannattaakin pitää silmällä.

Jos jotain hyvää tästä koplauksesta seuraa, on se, että sähkölämmitettyjen talojen kysyntä romahtaa, mikä johtaa pakkoon laskea talojen myyntihintoja.

Taloussanomien jutun aiheen ympäriltä voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Mitä jos sittenkin ulkoistettaisiin terveydenhuolto?

Jokainen minut tunteva tietää, että en ole ensimmäisten ulkoistajien joukossa, etenkään peruspalveluiden. Järjestämisvastuun ainakin tilaajana täytyy pysyä julkisen valvonnan alaisuudessa, tämä on demokraattinenkin kysymys,

Kuitenkin suhteellisen vähäinen kokemukseni julkisen terveydenhoidon asiakkaana (yksityisestä kokemusta on sitäkin vähemmän, ainakin toistaiseksi) ja sitä runsaampi kokemukseni julkisen terveydenhoidon työntekijänä saa miettimään, että voisiko palvelun laadulle tehdä jotakin.

Julkisen terveydenhoidon työnantajakuva ei ole kaksinen, ja siksi ainakin perusterveydenhoidossa on pulaa etenkin lääkäreistä. Toki työnantajakuvaa voi parantaa, ja pitääkin, eikä vain kuvaa, vaan työnantajaa. Voidaan aloittaa moninkertaisesta raportoinnista ja mustasukkaisen tiukkojen ammattirajojen madaltamisesta (mikä ei käy pelkällä THL:n mahtikäskyllä, sillä ei alan työkulttuuria muuteta).

Niin, siitä työkulttuurista. Sen kanssa tiiviisti yhteydessä on johtaminen. Jos esimerkiksi HUS yksityistettäisiin, sen olisi pakko pyrkiä toiminnassaan tehokkuuteen. Tehokkuuden edellytys on järkiperäisyys, ja siihen kuuluu työntekijöitä kunnioittava henkilöstöjohtaminen ja aito työpaikkademokratia. Yksityisellä, voittoon pyrkivällä yrityksellä ei ole varaa ajaa henkilöstöään sairauslomien kautta irtisanoutumaan.

Vihervasemmistolaisena pahaa pelkään, että terveydenhoidon yksityistäminen voisi olla kokeilemisen arvoinen ratkaisu. Tätähän on jo itse asiassa aloitettukin, tai siis tarkkaan ottaen ulkoistamista, ulkoistamalla ainakin HUS:issa joitakin tukitoimia liikelaitoksille (mitkä kyllä käytännössä saavat paitsi pestä emo-organisaation likapyykit, myös kuvaannollisesti pestä sen likapyykit siivoamalla hankalimmat, huonoimmin tuottavat tai eläkeikää lähestyvät, vaikeimmin työllistyvät pois emo-organisaation kontolta).

Ammattialoista on helpointa ulkoistaa ns. tukitoimet, mitkä tarkoittavat niitä aloja, jotka joka tapauksessa tulevat katoamaan kartalta. Seuraavaksi veikkaan ulkoistettavaksi sihteereitä, jollaisia saa ostaa erisorttisista toimialapalveluista. Niin että jos kerran kuitenkin ulkoistetaan ammattikunta kerrallaan, miksei sitten tehtäisi tätä kertarysäyksellä?

Ratkaistavaksi vain jäisi se, miten verorahat saataisiin pysymään kotimaassa. Väestövastuu kyllä hoituisi tilaaja-tuottaja -mallilla, jossa tilaajan intressejä edustaisi demokraattisesti valittu elin aivan nykyisen kaltaisesti.

Peruspalvelut eivät ole rosvosektori

Peruspalvelut - päivähoito, kirjasto, peruskoulu, julkinen terveydenhoito, joukkoliikenne - eivät ole rosvosektori, vaan mahdollistajasektori. Ilman niitä koko yhteiskunta, myös se osa, joka tekee tilinpidossa näkyvää tulosta, pysähtyisi. Unohdin vielä siivoojat listasta, mutta ne eivät ole julkinen palvelu, ainakaan enää, Senaatti-kiinteistöjen perustamisen jälkeen.

Mahdollistajasektorille kokonaisuudessaan on yhteistä se, että se on mahdollisimman epäseksikäs. Tämä seksittömyys näkyy myös mahdollistajien tilinauhoissa.

Mahdollistajasektori on syyllistetty yhteiskuntamme kehnoksi sanotusta taseesta. Siitä on tehty vikapää paitsi huonoksi väitettyyn kilpailukykyymme, myös heikkoon tuottavuuteemme. Peruspalveluista on rakennettu julkisessa EK-vetoisessa diskurssissa rosvosektori.

Mahdollistajasektoria ei kannata ulkoistaa, sillä ei sitä kukaan näennäiskannattamattomana järjestäisi. Paitsi siivouksen, jossa välistä vetäjiä, velvoitetyöllistettäviä ja maahanmuuttajia on sen verran, että riisto tulee kannattavaksi. Ai niin, ei julkinen terveydenhoito voikaan olla yksityinen!

Jos kaikki edellämainitut päättäisivät mennä yhdessä lakkoon, tukisin heidän pyrkimyksiään aivan kympillä.

Tuokaa bensiiniä, terveyskeskus palaa

En haluaisi mustamaalata verovaroilla maksettuja ja siksi rakastamiani, kaikille yhteisten palveluiden laatua huonoksi, sillä tämä mustamaalaaminen osaltaan heikentää niiden mainetta, tehden niistä vähemmän houkuttelevia työpaikkoja. En voi kuitenkaan tulla mihinkään muuhun tulokseen terveyskeskuksien kohdalla kuin että niiden rappion takia on punavihreyteni vaarassa ja olisin miltei valmis palaamaan Kokoomukseen, minun veronmaksumoraalini kun alkaa kohta olla vaarassa.

Niin vähän apua terveyskeskuksista saa, niin että ne oikeastaan voisi lakkauttaa verovarojen haaskuuna. Tilannetta kuvaava laulu olisi mukaelma 80-luvun Sig-yhtyeen laulusta Meidän koulu palaa: "Tuokaa bensiiniä, meidän terveyskeskus palaa".

Kyllä arvauskeskuslääkäri sairaslomaa voi kirjoittaa, tai antaa pilleripurkkireseptin. Ja kirjoittavat sentään tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Mutta sitten kun tulet sinne flunssaisen vauvan kanssa, saat kyllä sentään ajan, sillä vauvoilla on oma ohituskaistansa. Toisin kuin työikäisillä, jotka kuulemani mukaan ainakin Helsingissä joutuvat odottamaan ei-kiireellistä aikaa useita viikkoja.

Sitten kun vauvaa on käyty näyttämässä terkkarissa, kehottavat tarkkailemaan tilannetta ja soittamaan uudestaan. Kyllähän he varmasti parhaansa yrittävät, mutta kun siitä ei ole mihinkään. Millä muulla ammattialalla sallittaisiin se, että korkeakoulutettu asiantuntija tarjoaa enmätiiää?

Vertailun vuoksi, kun pientä tytärtäni on pari kertaa viety yksityiseen palveluun, se on eronnut julkisesta palvelusta siinä, että paitsi ajan, myös avun on saanut heti. Viis silloin siitä, jos verorahat ulkoistuisivat Bahamasaarille.

Mikä neuvoksi? Pitäisikö terveyskeskusten työoloille tehdä jotain? Aloitettaisiinko palkkauksesta, julkisessa terveydenhuollossa katastrofaalisella tasolla olevan johtamisen remontoimisesta ja tietojärjestelmien kanssa leikkimisen vähentämisestä? Pitäisikö Sote-uudistuksessa kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että kun moni kunta on kaatanut työterveyshuoltonsa terveyskeskuksiin, tämä on ruuhkauttanut jo ennestäänkin aliresurssoidut terveyskeskukset?

Nykytilanteessa julkisen perusterveydenhuollon säilyttämistä on vaikea perustella, jos se on tuota mitä se on. Saman asian ajanevat palvelusetelit yksityiselle. Jos jo nyt mikroskooppinen verotukseni pudotettaisiin pakkasen puolelle ja vielä lisäksi Sipilän tulevassa yhteiskuntasopimuksessa päästäisiin sopuun jostain muusta kuin palkankorotusten nollaratkaisusta pienimmissä tuloluokissa, kantaisin euroni tästä eteenpäin suomalaisomisteiseen yksityiseen palveluun.

Kirjoittaja on punavihreänä itseään pitänyt isä ja HUS-työntekijä. Kirjoitus julkaistiin tämän aamun Uusimaassa.

Työpaikkoja kannattaisi luoda velaksi

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäen mukaan maksettavien työttömyyskorvauksien määrä on miltei sama kuin valtionvelan määrä.

Hän on valitettavasti oikeassa. Kun ansio- ja peruspäivärahaa maksettiin vuonna 2014 yhteensä 4760 miljoonaa euroa, niin saman vuoden valtion lainanotto oli 5370 miljoonaa euroa. Tästä tulee työttömiä kohti maksettuna keskimäärin (työttömiä "työnhakijoita" elokuussa 2014 oli 197 000, mistä työttömien määrä lienee edelleen lisääntynyt) 2013 euroa.

Mitä johtopäätöksiä tästä voi tehdä? Ainakin sen, että työttömyys on suuri yhteiskunnallinen kestävyysongelma, ja tämän päätelmän voi tehdä ilman että korrelaatio olisi samantyyppinen kuin t & k - määrärahojen ja kuristumiskuolemien välinen.

Johtopäätöksen ei pidä olla tilastojen siivoaminen työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, joista ei kukaan työllisty, vaan sen sijaan - enhän antanut kellekään pahaa ideaa? - tästä pitäisi seurata politiikkasuositus, jossa uusien työpaikkojen luominen ymmärrettäisiin ihan oikeasti kannattavaksi, vaikka sitten olisivat tyhjäntoimittajiakin täydellä kuukausipalkalla.

Ei tarvitse olla vasemmistolainen huomatakseen, että työpaikkojen luominen on kannattava investointi. Maksaisi nimittäin varmaankin enemmän kuin itsensä takaisin, vaikka sitten se valtionvelka pitäisikin ottaa näiden työpaikkojen luomiseksi, ja varaa olisi vieläkin enempään, vaikka käyttää koko 5370 miljoonaa. Sitäpaitsi työttömäthän ovat maksaneet ainakin osan työttömyyskorvauksistaan työttömyysvakuutusmaksuina ja ammattiliittojen jäsenmaksuina, joten ei koko summaa tarvitsisi valtion pussista maksaa.

Lisääntynyt kulutuskysyntä lisäisi palvelutuotantoa, asunnot menisivät kaupaksi, terveydenhoitomenot tipahtaisivat ja lisäksi päästäisiin kaikenlaisista työttömyysalennuksista. Ja monilla niistä, jotka sairastaisivat, olisi varaa hankkia terveyspalvelunsa yksityisesti, mikä varmaan kelpaisi porvaristollekin.

Neuvostoliitossahan vallitsi tunnetusti täys"työllisyys". Siellä esimerkiksi museoiden jokaisen huoneen jokaisessa nurkassa istui yksi mummo "vartioimassa". No, jos joka tapauksessa melkein kaikki ovat melkein yksimielisiä siitä, että työ kuin työ on parempi kuin ei mitään, niin jos kaikki 197 000 työtöntä työnhakijaa voitaisiin työllistää edes leikisti mutta oikealla palkalla, tämä oikea palkka olisi siis 2013 euroa.

Jos vähennetään työttömistä pois ne, joiden kuuluisi oikeasti olla eläkkeellä, summa olisi vieläkin suurempi, lähennellen mediaanipalkkaa. Tällöin voitaisiin luopua joistakin harkinnanvaraisista etuuksista, esim. asumistuesta, johon vuonna 2013 varattiin 633 miljoonaa euroa. Tämä jaettuna työnhakijoiden määrällä on 267 euroa. Sen summan voisi ehkä vähentää valtionvelasta, niin saataisiin tulokseksi valtionvelka, jonka suuruus olisi 5370 - 633 = 4737 euroa, eli 23 miljoonaa pienempi kuin työttömyyskorvauksiin nyt kuluva määrä.

Faktabaarin tarkastelun Arhinmäen todesta sanomisesta voi tarkistaa klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.

Journalistinen valinta

Ei ole arvovapaata tutkimusta, journalismia tai politiikkaa. Eivät ainoastaan mielipiteet ihmistä paljasta, vaan se, mikä asia on päätetty nostaa tutkimuksen, kirjoittamisen tai kannanoton arvoiseksi.

Vaikka kannattaisi joukkoliikenteen matkaosuuden kasvattamista ja kuitenkin päättäisi tehdä kannanoton parkkimaksujen poistamisesta, tämä herättää epäilyn, että todellinen priorisaatio onkin yksityisautoilun helpottamisessa. Samaten, vaikka olisi sanonut kannattaneensa verovaroilla maksettua julkista, universaalia terveydenhuoltoa ja sitten esittäisi kannan, jonka mukaan julkisten ja yksityisten palvelun tarjoajat olisi asetettava tasa-arvoiseen asemaan, tällöin voi näyttää siltä, että aikaisempi julkisen puolustaminen olisikin ollut vain retorinen temppu, jolla hämätään kannattajia antamaan äänensä yksityistävälle politiikalle.

Jos journalisti kirjoittaa tositeeveetähden tisseistä eikä esimerkiksi kansanmurhasta, tämä on journalistinen valinta: mikä hänen mielestään on maailmassa tärkeää. Jos joku valitsee erityisen noston arvoiseksi, korjaamista kaipaavaksi vääryydeksi rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien palauttamisen, valinta on tämäkin, minkä vääryyden valitsee nostaa esille. Miksei sitten ole kieltämässä turismia, turistit kun syyllistyvät rikollisuuteen paljon maahanmuuttajia enemmän? Samoin tekevät perussuomalaiset kansanedustajat.

Miksei sitten askarruta esiin nostamisen arvoisesti esimerkiksi se, miksi maahanmuuttajien on niin vaikea saada töitä. Tai kenenkään. Puhumattakaan esimerkiksi siitä, miksi julkisia, kaikille kuuluvia palveluita koko ajan vähennetään niin että tasa-arvo vaarantuu. Ei.

Nämä ovat liian vaikeita ja pelottaviakin kysymyksiä. Niiden pohtiminen saattaisi pakottaa itsetutkiskeluun: miksi sitten on mahdollisesti tullut äänestettyä sellaisia tahoja, jotka keventävät verotusta niin että niitä palveluita ei ole varaa rahoittaa. Tai miksei olla äänestetty ketään, mikä on sama asia kuin äänestää rontteja.

Hallinnollinen oheispuuhastelu on hallinnan väline

Kaikissa tuntemissani julkishallinnollisissa töissä, kaikilla aloilla ja kaikissa ammattiluokissa on yhä enemmän sellaista oheissälää, joka ei kuulu itse työhön. Raportointia, laatutyötä, tilastointia ja raportoinnin tilastointia; tähän kuuluvat myös kehityskeskustelut ja työhyvinvointi- ja työolobarometrit.

Niitä työhyvinvointi- ja työolobarometreja ja kehityskeskusteluja työpaikoilla täytyy järjestää, jotta näyttäisi siltä, että työnantaja välittäisi työntekijöidensä työoloista ja hyvinvoinnista. Sitten niitä tuloksia esitellään ehkä kerran pikkupomon tekemiltä powerpointeilta, ja asia voidaan taas unohtaa seuraavaan työolobarometriin asti.

Entä sitten kaikki raportointi, jota esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa tehdään tunnetusti siinä määrin, että se on pois perustyöltä? Raportointi muodostaa ristiriidan esimerkiksi HUS:issa, jonka missio on olla potilaslähtöinen. Potilaslähtöisyyttä ei kuitenkaan ole se, jos sairaanhoitajien ja lääkärien aika menee hoitokertomukseen, hoidonseurantarekistereihin ja muuhun kirjaamiseen, joka on usein sitäpaitsi moninkertaista, tyyppiä: "sano sihteerille, mitä hänen pitää lähettää, ja kirjaa ylös, mitä sanoit ja mitä hän lähetti, ja sano vielä sihteerille, että hän kirjaa ylös sen, mitä hänelle sanoit ja mitä hän lähetti".

No, potilaan oikeusturva toteutuu, kun kaikki on näin läpinäkyvästi kirjattu. Vielä kun toteutuisi potilaan oikeusturva saada hoitoakin. Jos joskus olisi kalenterissa vapaata aikaa kaikelta rekisterienhoitamiselta.

Olen oivaltanut, että nämä oheispuuhastelut on keksitty siksi, että ne ovat hallinnan väline: koska jokainen ymmärtää, että ne ovat asiallisesti ottaen sivuseikka sen varsinaisen mission toteuttamisen rinnalla, niillä voidaan osoittaa sitoutumisaste työhön. Mitä paremmin on kirjattu ja mitä vähemmän on valkoisia läikkiä rekistereissä, sitä vähemmän työntekijä kyseenalaistaa ja sitä enemmän hän on valmis istumaan pitkiä iltoja leikkimässä ja liimailemassa saamatta siitä ylityökorvausta tai edes kiitosta.

Tällä hallinnoinnilla vaan pikku hiljaa ulkoistetaan asiakkaat yksityiselle sektorille, jos aikoja ei löydy. Ja lopulta julkinen sektori ulkoistaa itsensä, perustehtävänsä hukanneena.

Päiväkoti ei voi tavoitella voittoa

Eilisaamun Hesarissa äiti kertoo lapsensa saaneen potkut yksityisestä päiväkodista häiriökäyttäytymisen takia. Tämän linkin jakamisesta sikisi Facebookissa tiivis keskustelu, joka sai ideologisia sävyjä. 

Voitontavoittelu ja kustannusten leikkaaminen ei sovi peruspalveluihin, joihin on subjektiivinen oikeus. On sitäpaitsi julmaa pudottaa jo lapsena turvaverkkojen ulkopuolelle. Toki rauhallisilla lapsilla ja päiväkodin henkilökunnallakin on oikeus koskemattomuuteen, mutta tämä pitää taata antamalla lisäaikuisia päiväkotiin ja poistamalla lapsipsykiatrian lähetteet. Ei näin. 

Allaolevassa keskustelussa olen varustanut sitaatein kokoomuslaisen tuttavani puheenvuorot, ja omani kursiivilla. 

"Poliittinen vasemmisto pitää subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kiinni "kynsin ja hampain". Mm. tästä syystä Helsingissä on jatkuvasti pulaa päivähoitopaikoista. Tulottomat työmarkkinoiden ulkopuolella olevat vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon ja maksavat siitä n. 30 e/kk/lapsi, lopun noin 1.000 e/kk/lapsi maksavat töissäkäyvät veronmaksajat. Pienituloiset palkansasaajat ohjataan viemään lapsensa yksityiseen päivähoitoon ja maksamaan siitä 300 - 500 e/kk/lapsi (ja Kela maksaa loput). Tämä on iso raha palkansaajalle, jonka nettotulot jäävät alle 2.000 e/kk. Kommunistien, SDP:n ja vihreiden mielestä tämä on oikeudenmukaista, minun mielestäni ei ole !"

Tottakai niillä toisilla lapsilla on oikeus esim. koskemattomuuteen, ja itse asiassa henkilökunnallakin on. Ratkaisuja ovat erityinen tuki tai yksityinen perhepäivähoito tai korotettu kotihoidon tuki, ja tällainen voittoa tavoitteleva taho ei erityistä tukea järjestä, koska se maksaa.

Subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa on kyse ennaltaehkäisevästä lastensuojelutoimesta monessakin tapauksessa. Uskoisin, että vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita, onko heidän lapselleen parasta olla kotona, puolipäivä- vai kokopäivähoidossa. Vai eikö Kokoomus enää olekaan sitä mieltä, että ihmiset ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita, ainakaan työttömät? 

"Eiköhän yksityisen sektorin palvelutoiminnan lähtökohtana ole kuitenkin kannattavuus? Eikä ole oikein, että että tavallisia perheitä ohjataan yksityisiin palveluihin ilman kunnallista vaihtoehtoa. Päivähoidon tärkein tehtävä ei ole ennaltaehkäisevä lastensuojelu vaan lapsiperheiden vanhempien töissäkäynnin mahdollistaminen."

Muuten olen ihan samaa mieltä, mutta ennaltaehkäisy kannattaa muuallakin kuin päivähoidossa. Sillä säästää pitkän pennin. Tämän argumentin luulisi kelpaavan Kokoomukselle?

Joten ilmeisesti olisitkin valmis panostamaan kunnalliseen päivähoitoon, jottei heikossa asemassa olevien perheiden/perheiden, joissa on erityislapsi, tarvitsisi "tipahtaa" yksityisen vaihtoehdon varaan, joka nyt tässä tapauksessa on huonompi?  

Mikä vasemmistoa vaivaa?

Vasemmistolla menee huonosti, ja tämä näyttää olevan yleismaailmallinen ilmiö. Suurin ongelma vasemmistolla on se, etteivät äänestäjät koe heidän "tuotettaan" houkuttelevaksi. Susan Fainsteinin sanoin "he ovat kyllä löytäneet objektin, mutta heiltä puuttuu subjekti". Toisin sanoen: heillä on kyllä ylevä ja kaunis utopia, mutta he eivät ole selvittäneet, kelpaako se utopia kansalaisille, mitkä näiden kansalaisten uskomukset ja tarpeet ovat, ja ylipäätään, keitä nämä kansalaiset ovat.

Tommi Uschanovin kirjan "Mikä vasemmistoa vaivaa" pitäisi lukea jokaisen vasemmistolaisen, vasemmistosta kiinnostuneen, poliitiikasta ja yleisemminkin yhteiskunnasta kiinnostuneen lukea. Annetaan Uschanovin siteeraamaan Hannu Hartikais-vainaan puhua:

"Jos vasemmistolainen yhteiskuntateoria 'ei subjektiviteetin kysymyksiä tematisoi, niin ne jätetään psykoanalyysille, porvarilliselle sosiologialle, kulttuuriteollisuudelle, valtion työvoimaproduktiivisille sosiaaliapparaateille ja jopa erilaisille huijareille'"

No, näitähän on nähty. Kokoomus ei ole salaliitossa yksityisten hoivapalveluiden kanssa eikä ole raunoittamassa salaliitossa konsulttien kanssa julkista sektoria. Tämä kaikki on mahdollista vain siksi, että vasemmisto on niin kädetön. Yleensä tyhjä tila vallataan: kysykää vaikka talonvaltaajilta tai tarkkailkaa, miten vesi käyttäytyy rantahiekkaan kaivetuissa käytävissä. Jos vasemmisto ei käytä omaa paikkaansa, kyllä valtatyhjiö kelpaa jollekin muulle.

Eivätkä vasemmiston näytöt ole mitenkään jäätäviä. Huomattava osa vasemmistosta on tyytynyt jäämään perinnekerhoksi, jotka vaativat vallankumousta vuodesta toiseen, mutta heiltä on jäänyt huomaamatta, että vallankumous on jo jäänyt menemättä ohi. Miksi ihmeessä äänestäisi liikettä, jonka todellisuustaju ja kyky tehdä ajankohtaisia analyysejä yhteiskuntamme tilasta on näin heikko? Millä perusteella kukaan voisi olettaa, että päteviä päätöksiä voisi perustaa vanhentuneeseen yhteiskunta-analyysiin, joka ei tunnista eikä tunnusta ihmisyksilöiden psykologisia tarpeita? Uschanovin sanoin:

"'Tää on viimeinen taisto', lauletaan nykyäänkin vappuna 140 vuotta vanhoin sanoin. Lupaus taiston jäämisestä viimeiseksi ei tarjoa paljonkaan lohtua, kun huomioidaan, että se on ollut taukoamatta käynnissä jo viiden ihmissukupolven ajan eikä loppu ole vieläkään näkyvissä. Olisi mielenkiintoista tietää, jatkuuko tämä viimeinen taisto vielä montakin sataa vuotta vai joko on siirrytty Trotskin 'keskeytymättömään vallankumoukseen'"

Lähde: Tommi Uschanov: Mikä vasemmistoa vaivaa? Teos 2008