Mistä johtuu terveydenhuollon henkilöstöpula?

Syinä terveydenhuollon akutisoituneeseen henkilöstöpulaan ovat muun muassa seuraavat (mieleenjuolahtamisjärjestyksessä):

Huono palkkaus. Toki huonous on suhteellista, sillä absoluuttisesti sairaanhoitajia pahemmassa palkkakuopassa ovat terveydenhuollon "tukipalveluiden" työntekijät, kuten laitoshuoltajat ja yhä harvinaisemmiksi käyvät osastonsihteerit ja tekstinkäsittelijät. Ja tehdään päiväkodeissakin vastuullista työtä. Entäs koulunkäynninohjaajat?

Huono johtaminen, suorastaan pelolla johtaminen. Terveydenhuoltoon on pesiytynyt norsunluutorniajattelu, jossa sitä itseään valuu ylhäältä alas, ja ylempiin pomoihin, jopa ylilääkäreihin suora yhteydenotto on kielletty. Pelolla johtamisesta palkitaan esimerkiksi ehdokkuudella koko höskän toimitusjohtajaksi. Tämä pelolla johtaminen on alan kulttuuria, talon tapa.

Henkilöstöä ei kuulla työvuorosuunnittelussa. Perheelliset varsinkaan eivät ihan tuosta vain vaihda lennosta työvuorojaan, mutta auta armias, jos pitäisikin päästä esimerkiksi hammaslääkäriin, niin työvuorot eivät joustakaan sitten milliäkään työntekijän suuntaan.

Yhteistoiminnallisuus ei toteudu esimerkiksi tietojärjestelmähankkeissa, jotka ostetaan sellaisinaan karvoineen päivineen. Ei se toteudu myöskään organisaatiouudistuksissa tai päätettäessä, milloin, missä ja mitä toimipisteitä suljetaan tai minne toimintoja siirretään. 

Räikeä, suorastaan huutava ristiriita julkilausuttujen arvojen ja käytännössä toteutuvien arvojen välillä ei liene missään niin ilmiselvä kuin terveydenhuollossa, jossa väitetään sitouduttavan yhdenvertaisuuteen, asiakaslähtöisyyteen ja kaikkeen mahdolliseen kauniiseen. 

Tietojärjestelmät ovat kuin tuli: hyvä renki, huono isäntä. Terveydenhuollossa työtä vaikeuttavista tietojärjestelmistä on tullut isäntä. Ennen Apottia käytetyssä Arielissa (joka sekään ei ollut mikään kehityksen huippu) pääsi yhdellä klikkauksella esimerkiksi tarkistamaan laboratoriotulokset, röntgenlähetteen tai kirjoittamaan lääkärinlausunnon. Nyt se pitää kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmaan - mutta ei Wordiin, sillä siellä kirjoitettuna siitä tulee pikselimössöä - josta se leikataan ja liimataan kappale kerrallaan lausuntolomakkeelle. Tässä välissä ohjelmia pitää availla ja sulkea edestakaisin. Ja jotta lääkäri uskaltaisi luottaa osastopotilaan saavan lääkityksensä, Apotin lääkitystoiminnon sijasta hän ottaa (omalla) kännykällään valokuvan paperisesta lääkelistasta (jos potilas on sellaisen ymmärtänyt tehdä) tai lääkepurkista ja liittää tämän valokuvan Apotin etusivulle.

Jatkuvat, edestakaiset organisaatiouudistukset liikelaitoskokeiluineen. Kaikki alkoi eskaloitumaan tekstinkäsittelijöiden määrittelemisestä tukipalveluiksi. Nämä tukipalvelut sitten irrotettiin emo-organisaatiosta henkilöstön yleiseksi roskapankiksi, jonne sijoitettiin eri syistä työmarkkina-asemaltaan heikoimmassa asemassa olevia työntekijöitä. Sentään tässä ihmiskokeessa otettiin taka-askel, ja liikelaitos otettiin takaisin talon omaksi toiminnoksi. Vaikka on niitä vieläkin huslabbeja ja huslogistiikoita. Sitten kun työntekijä on juuri ehtinyt oppimaan uuden yksikkökoodin, tulee taas uusi organisaatiouudistus. 

Pitkäjänteisyyden, kokonaisvaltaisuuden, asiantuntemuksen ja visionäärisyyden puute terveydenhuollon suunnittelemisessa ja kehittämisessä. Hyvänä tai oikeammin pahana esimerkkinä olkoon se, mitä on tapahtunut synnytyksille. Ensin päivystysasetus lakkautti Porvoon synnytykset, sitten home lakkautti Kätilöopiston ja remontti (joka sekin meni huonosti) sekoitti Naistenklinikan. Ei ole ihme, että kätilöjä on jättänyt talon kun on tosi vaikea tietää, missä ollaan töissä seuraavana vuonna.

Yhä useamman toiminnon määritteleminen "tukipalveluksi", joista on helppo säästää. Tukipalveluiksi määritellään varsinaisen "substanssin" eli terveydenhuollon varsinaisen "tuotteen" kannalta sitä palveleva toiminto: apteekit, logistiikka, laitoshuolto, ruokahuolto, vahtimestarit, osastonsihteerit ja tekstinkäsittelijät. Ongelma vaan on se, että nämä koko ajan vähennetyt tukihenkilöt tekivät myös varsinaiseen hoitoon liittyviä toimia; tekstinkäsittelijät kirjoittavat lääkärinlausuntoja, osastonsihteerit laittavat lähetteitä eteenpäin jatkohoitoon ja niin edelleen. Tai siis tekivät näin, mutta nyt lääkärit joutuvat tekemään näitä itse.

Hierakkisuus ja ammattiryhmien välisen yhteistyön puute. Tämä liittyy läheisesti ihmisvihamieliseen johtamiseen ja sen määrittelemiseen, mikä on "substanssia". 2015-2016 tämä kärjistyi lastenpsykiatriassa, joka sai syystä tai toisesta tulospalkkion. Varmaan siksi, että työntekijät tekivät parhaansa tilanteessa, jossa lähetteiden määrä alkoi räjähtämään käsiin. Kerran eräs osastonsihteeri sattui kuulemaan käytäväkeskustelun, jossa osastoryhmän päällikkö ja ylilääkäri vetivät yksissä tuumin yhden ammattiryhmän ylitse tulospalkkion saajista: osastonsihteerit. Sana levisi ja osastonsihteereitä irtisanoutui kuusi tai seitsemän. Pari vuotta hommia hoidettiin alalla o.t.o:na, sillä työnantajakuva oli kärsinyt haaksirikon eikä vakansseja tahdottu pystyä täyttämään. Tai voi toki olla, että niitä ei myöskään haluttu täyttää, kun osoittautui, että selkänahkaa venyttämällä "tukipalveluista" onkin mahdollista karsia. Prosessi osoitti myös sen, että yhteistyötä ammattiryhmien välillä on kyllä, mutta se ilmenee vain horisontaalisella tasolla; johtajat vetävät viime kädessä yhtä köyttä.

Hoitajamitoituslaki, joka sinänsä tähtää hyvään, mutta kuten jo kymmenisen vuotta sitten, kun tätä lakia alettiin puuhata, sanoin, tyhjästä on paha nyhjästä. Ei niitä hoitajia tule vaikka laki sanoisi, että niitä pitää olla.

Sitten vielä yksi alan työn tekemisen edellytyksiin vaikuttava seikka, johon alalla ei voida vaikuttaa muutoin kuin palkkoja nostamalla ja ehkä rakennuttamalla työsuhdeasuntoja. Käsistä karanneet asumiskustannukset suurissa kaupungeissa ja niiden liepeillä aiheuttavat sen, että alan työntekijät joutuvat sukkuloimaan kustannuspaikkoihinsa niin kaukaa, että tämä ei toteudu enää päivähoitologistiikan puitteissa, jos lapsetkin pitäisi hakea. Sama vaikutus yksityiselämän ja työn yhdistämiseen on, jos käsistä karanneiden kustannusten peittämiseksi on tehtävä montaa työtä tai vuoroa. 

Palveluiden saavutettavuus on osallisuuskysymys

Nyt voimaanastuvan sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen on tarkoitus taata nykyistä tasa-arvoisemmin kyseisten palveluiden saatavuus eri puolilla Suomea. Saatavuus on toki tärkeä tavoite, mutta se tulee erottaa saavutettavuudesta, mistä puhutaan selvästi vähemmän.

Saavutettavuus ei tarkoita vain sitä, että ainakin perustason sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kuntalaisen päivittäisen asiointimatkan varrella, vaan myös sitä, että ajanvaraus on helppoa: puhelimen takaisinsoittopalvelu toimii, mahdollinen sähköinen ajanvaraus on helppokäyttöinen ja esimerkiksi muuten umpisurkean Apotin ainoa onnistunut piirre, eli potilaan Maisa-palautejärjestelmä olisi mahdollisimman helppo käyttää. Kyse on esteettömyydestä käsitteen laajassa merkityksessä: ei vain siitä, että kuntalais-asiakkaan on mahdollista siirtää itsensä palvelun luo vaan myös siitä, että palvelun käyttäminen onnistuu myös vanhuksilta, maahanmuuttajilta ja esimerkiksi neuropsykiatrisesti normista poikkeavilta, jolloin kyse on kognitiivisesta esteettömyydestä. Kognitiiviseen esteettömyyteen kuuluu myös se, että viranomainen (kunnanlääkärikin on viranomainen) käyttää kieltä, jonka potilas ymmärtää. Kognitiiviseen esteettömyyteen ollaan vasta pikku hiljaa heräilemässä, mutta väestön vanhetessa, maahanmuuttajien määrän pikku hiljaa lisääntyessä ja neuropsykiatristen diagnoosien lisääntyessä, asian merkitys ei ainakaan pienene. Ehdotammekin, että hyvinvointialueilla hyödynnettäisiin palvelumuotoilussa kokemusasiantuntijoita sosiaali- ja terveyspalveluiden kognitiivisen esteettömyyden parantamiseksi. Manki Perukangas, asperger-diagnosoitu, 1. varatyösuojeluvaltuutettu, terveydenhuollon tekstinkäsittelijä

Mikael Söderström, kokemusasiantuntija, sosionomi

Vasemmistoliiton aluevaaliehdokkaita

Kirjoitus julkaistiin Itäväylässä 19.1.2022.

 

Olemme kaivaneet kuoppaa itsellemme

Melkein 200 HUS-työntekijää uhkaa irtisanominen robottien ottaessa vallan saneluissa ”olemme kaivaneet kuoppaa itsellemme”

Noin 180 tekstinkäsittelijää uhkaa irtisanominen kun HUS siirtyy koneellisiin saneluihin. ”Ohjelma tekee usein virheitä, Marevanista voi tulla Martinlaakso”, sanoo oikolukija, jonka työ tulee katoamaan. Yt-neuvottelujen tulosta odotellaan toukokuussa.

”Me tekstinkäsittelijät olemme tienneet noin 8 vuotta, että työmme tulee katoamaan”, sanoo HUS:in tekstinkäsittelijä.

Hän ei halua esiintyä nimellä koska hän vielä työskentelee HUS:issa.

Tiedon yt-neuvottelusta hän sai joulun tienoilla.

Yt-neuvottelut koskevat koko HUS:in tekstinkäsittely-yksikköä. Tällä hetkellä noin 300 henkeä työskentelee sairaanhoitopiirissä tekstinkäsittelijöinä. Eläköitymisten ja määräaikaisten virkojen jatkamattajättämisten jälkeen noin 180 hengen työt tulevat katoamaan.

”Luulen että on hyvin epätodennäköistä että irtisanoisimme noin paljon. Vähennystarve on ehkä tuota luokkaa, kyllä, mutta HUS:illa on paljon muitakin töitä”, sanoo Tuija Lasander, HUS:in tukipalvelupäällikkö.

Haastattelemamme tekstinkäsittelijä sanoo, ettei häntä tieto yt-neuvotteluista ole järkyttänyt.

”Minulla on aina ollut hankala suhde työnantajaani. Sanoin esimiehelleni että on ok jos minut irtisanotaan yt-neuvotteluissa”.

Tekstinkäsittelijä kertoo että hänellä itse asiassa on toisen alan koulutus ja hän odottaa voivansa jatkaa opiskelujaan tai työskentelevänsä jonkun muun parissa.

”Mutta HUS:issa jatkaminen toisissa tehtävissä on edelleenkin mahdollista”.

Tekstinkäsittelijän kollegat ovat myös ottaneet tiedon yt-neuvotteluista vastaan rauhallisesti.

”Jotkut vanhemmat kollegat ovat huolissaan tulevaisuudesta. Iäkkäämmän työvoiman kysyntä ei ole markkinoilla kaksinen”.

Uhatut ovat kouluttaneet robotin joka tulee korvaamaan heidät

Ironista kyllä, tekstinkäsittelijä itse on kouluttanut robotin, joka tulee viemään hänen työnsä.

Sairaalan tekstinkäsittely tällä hetkellä tapahtuu kaksivaiheisena: ensin koneellinen vaihe, jossa robotti tulkkaa lääkärin sanelun ja kirjoittaa siitä dokumentin, ja toinen vaihe, jossa tekstinkäsittelijä oikolukee tekstin.

Robotin tekoäly läpikäy tekstinkäsittelijän tekemät korjaukset ja se kehittää omaa sanelukirjoitustaan tämän datan avulla.

”Tällä tavalla me olemme kaivaneet omaa kuoppaamme”, sanoo tekstinkäsittelijä.

Hän ei kuitenkaan usko, että HUS:in siirtyminen yksinomaan koneelliseen saneluun tulee tapahtumaan ongelmitta. Hän on itse nähnyt koneen tekevän virheitä.

”Joskus tulee Marevan-lääkkeestä Martinlaakso, 26-vuotiaasta 126-vuotias.”

HUS:n siirtyy koneelliseen saneluun samassa yhteydessä kun Apotti-potilastietojärjestelmä otetaan käyttöön useassa sairaalassa.

Apotti ja saneluohjelma kommunikoivat kuitenkin erittäin huonosti, sanoo tekstinkäsittelijä.

”Molempia ohjelmia ei voi pitää auki samanaikaisesti. Käytännössä ensin pitää sanella tekstidokumentti, josta sitten teksti kopioidaan Apottiin, kappale kerrallaan”.

”Toivottavasti HUS hoitaa tämän tyylikkäästi”

”HUS on vain joitakin kertoja irtisanonut tuotannollis-taloudellisista syistä. Ainoa muistamani kerta, jolloin näin on käynyt oli kun Tammiharjun sairaala suljettiin Tammisaaressa”, sanoo Kalevi Kannisto, JHL:n pääluottamusmies HUS:issa.

HUS tulee säästämään koneelliseen saneluun siirtymisessä. Kannisto toivoo että työntekijätkin tulisivat hyötymään näistä säästöistä.

”Toivon, että HUS satsaa henkilöstön kouluttamiseen ja antaa heille uusia tehtäviä. Jos kyseeseen tulee irtisanominen, toivon että HUS hoitaa asian tyylillä ja tukee irtisanottuja työntekijöitään erokorvauksella”, sanoo Kannisto.

Juttu pohjaa Yle Svenskan julkaisemaan puhelinhaastatteluun 11.3., ja sen voi lukea alkuperäisenä klikkaamalla bloggauksen otsikkoa. Käännös toisesta kotimaisesta äidinkieleeni on omani.

Mikä paranee Sotessa?

Sote-ratkaisussa on lyhenteen alkuosa eli sosiaali jäänyt lapsipuolen asemaan, kun on keskitytty vain julkisen terveydenhuollon palvelujärjestelmiin. 

Suurin hyöty sosiaali- ja terveystoimen integraatiossa saavutettaneen sentyyppisessä verkostoyhteistyössä, jota harjoitetaan jo nyt niissä lastenpsykiatrisissa tapauksissa, jossa on mukana lastensuojelu. Tosin tällaista yhteistyötä tehdään jo nyt, joten Sote ei tuo tähän mitään uutta, ja vaikka Apotti yhtenäistääkin (julkisen) terveydenhuollon tietojärjestelmät, edelleenkin sosiaalitoimella on omansa, ja tiedon kulkeminen riippuu yksittäisistä viranhaltijoista, jotka istuvat tiedon päällä, joita pitää maanitella niihin verkostoyhteistyöpalavereihin - nyt viedään vaikka kahdeksan viranhaltijan työaika matka-aikoineen, ennen riitti yksi - ja delegoimaan tietojen luovuttamista, jonka suorittavat sihteerit. 

Joten nähtäväksi jää, mikä käytännössä paranee. Todellista paranemista olisi integroida tilaaja, tuottaja ja maksaja saman katon alle: nythän esimerkiksi julkinen lastenpsykiatri tilaa yksityistä terapiaa, jonka kustantaa Kela. Kaikki tämä pitää maksaa erikseen ja budjetoida työaikoja ja laskea suoritteita, ja paljon päällekkäisiä suoritteita tulee, filiaalit laskuttavat toisiltaan ja tupakkia palaa. Käsittelyaikoja ei kuitenkaan olla laskettu mukaan mihinkään työaikakirjanpitoihin, ja siltikin tulosta pitäisi saavuttaa lisää, kun lähete hortoilee jossakin, seisoo toisen erikoisalan, laitoksen tai hakemuksen käsittelevän terapiakeskuksen pöydällä, eikä terapian maksamispäätöstäkään olla saatu.

Apo(r)ttia odotellessa

En odota mitään ihmeitä terveydenhuollon ziljoonat tietojärjestelmät yhdistämään sanotusta Apotista, joka on sitäpaitsi sikakallis, ja olisikin mieluummin rukannut tarjouspyyntöä niin että Viroon vastaavan toimivan järjestelmän pikkurahalla luonut Maadis Tiik olisi saanut urakan, mutta kyllä se kai itsensä takaisin maksaa. Jos se nimittäin toimii, ja jos se yhdistää tietojärjestelmät niin että toisessa läänissä otetut terveyskeskuslabratuloksetkin näkyisivät toisen maakunnan keskussairaalassa (vielä kun saisi yksityisetkin integroitua mukaan)!

En ymmärrä tietojärjestelmistä kovin paljoa, mutta sen ymmärrän, että jos joudun soittamaan atk-tukeen keskimäärin kaksi kertaa viikossa siksi, että kirjautumista helpottamaan tarkoitettu sirukortti ei toimi, kirjautumissalasana ei toimikaan jossakin muussa järjestelmässä (ja niitähän riittää! On laboratorio-ohjelmaa, röntgenohjelmaa, lomaohjelmaa, tilausohjelmaa, kiinteistöjen vikailmoitusohjelmaa... vielä kun voisi ilmoittaa jonnekin vikailmoitusohjelman viasta), eikä vaihtoehtoinen kirjautuminen omilla tunnuksilla ole mahdollista, koska niihin tunnuksiin pääseminen edellyttäisi - tunnusta - on selvää, että verovaroja hukataan tässäkin etenkin kun ei ongelma ole vain minun työasemassani tai päässäni.

Tässäkin konsernissa on töissä ihmisiä, jotka varta vasten testailevat salasanojen ja järjestelmien toimivuutta, mutta eivät siltikään toimi, kun kalliilla ostetut ohjelmat ovat susia.

Apotti tekee vanhoille ohjelmille abortin. Niin että tervemenoa vaan Uranus, Ariel, Radu, Musti, Weblab, Cressida, Navitas, Erica, Opera, Mysli ja mitä niitä olikaan.