Kaikkien aikojen hallitus

Käydessäni tänään läpi vuosien jälkeen hallussani olevaa alati kiistanalaisen Lääkärinkadun aluetta puolustavan Ei enää palaakaan Keskuspuistosta! -kansalaisliikkeen kotiarkistoani, muistin taas, milloin on kaikkein palkitsevinta olla aktiivinen kansalainen. Vaikka sen halutun lopputuloksen puolesta kaikki ollaan, ikää, siviilisäätyä, karvoitusta ja puoluesäätyä katsomatta, niin kyllä se tekeminen erilaisten ihmisten kanssa on kaikkein palkitsevinta.

2005 ollessani perustamassa kyseistä kansalaisliikettä, imauduin saman tien mukaan paikallisiin Länsi-Helsingin Vihreisiin, koska uskoin puoluepolitiikan tarjoavan vaikutus-, ja tiedonsaantikanavan itselle tärkeän asian puolesta, ikäänkuin itseä leveämmät hartiat. Silloin me vaikutimmekin, toki muunlaistenkin asioiden puolesta, mutta jätimme kannanoton Lääkärinkadun alueen vahvistamiseksi myös Helsingin kaupungin kaavoituskatsauksessa tunnustettavaan viralliseen Keskuspuistoon, ja sama asia poiki vielä nuijankopautuksella hyväksytyn puoluekokousaloitteenkin.

Taisin olla molemmissa aika aktiivinen, ehkä aloitteellinenkin, mutta se ei ole niin tärkeää. Tärkeämpää on yhteenkuuluvuuden mahdollisuus hyvien tyyppien kanssa. Ihmisten, jotka ovat laajalti sivistyneitä hengenkulttuurin ja luonnonkulttuurin osalta, jotka erilaisista taustoistaan olivat kaikki tulleet siihen johtopäätökseen, että haluavat olla osana sellaista yhteisöä ja tekemässä siitä yhteisöstä sellaista, jossa he saisivat tuntea olevansa osana jotakin suurempaa. Ennen kaikkea, inhimillisiä ja humaaneja ihmisiä. Tuonaikaisessa Länsi-Helsingin Vihreissä tunsi olevansa paitsi osana ihmiskuntaa, myös sen osana luontokappale, mikä kaltaiselleni lopultakin yksinäiselle tai ainakin periluonteeltani yksityiselle sudelle onkin kaikkein tärkeintä.

En tarkkaan tiedä, mitä kaikkea tuolla on sen jälkeen puuhailtu, mutta henkeä ei voi puhaltaa. Kiitos vielä yli kymmenen vuoden takaa kaikille erikseen: Sakari, Anna, Kirsikka, Hannu, Harri. Tuo porukka nosti kaikenlaisen kansalaisvaikuttamisen palkitsevuuden niin korkealle tasolle, että tiedän, että vastaavanlaista tunnetta en tule saavuttamaan missään muualla, enkä noin käsitteen laajassa merkityksessä sivistynyttä porukkaa tule kohtaamaan missään. Näille ihmisille ei tarvinnut vääntää rautalankaa mistään, eikä hakata päätään seinään.

Oikeastaan melkein kaikissa muissa yhteisöissä joissakin vaiheissa tulee kuppikuntaisuutta, kyräilyä, eri suuntiin vetämistä, leipiintymistä, toisia saa vakuutella itsestäänselvyyksienkin arvosta, vedettävä kivirekeä, jossa istuu sokeita, lukutaidottomia moukkia, ja kaikki tämä on kovin turhauttavaa, aiheuttaen turhautumisen kautta järjestöväsymyksen säännönmukaisesti maksimissaan puolessatoista vuodessa.

Kun kerran rima on käynyt suhteellisen korkealla, sieltä on vain tiputus alaspäin. Tänään jakaessani tietojani pitkästä aikaa minulle niin keskeisestä Helsingin Keskuspuistosta, tunsin taas olevani merkityksellinen, tuntevani ja osaavani jotakin. Tuolloin reilut 10 vuotta sitten sain wau-elämyksen vapaan kansalaistoiminnan ja puoluepolitiikan lyödessä kättä päälle. Sellaista elämystä en usko enää saavani mistään, ja vaikka osallisuuden kokemus jostakin itselle mielekkäästä onkin huumaava tunne, ja nykypäivänä minulle hyvin harvinaiseksi käynyt suure, niin kynnys lähteä mihinkään nousi kovin korkealle, kun vaikuttamisesta pitäisi saada myös emotionaalisia palkintoja ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Keskuspuiston kansanjuhlaa. Mukana tuolloin myös paikallinen puolueosasto.

Missä menet, Lääkärinkadun alue?

Jo 9 perättäisenä vuotena järjestettyä Metsän joulurauhaa ei tänä vuonna julisteta Helsingin Keskuspuistossa, Laakson kallioiden edessä terveyssyistä. Ensi vuonna toivottavasti yritetään taas uudestaan, osittain entisin ja osittain uusin voimin, sillä perinteestä on tullut monille joulun aloitus, ja heille on mahdotonta ajatella jouluun rauhoittumista ilman tapahtumaa. Uusia voimia tarvitaan, sillä moni aktiivijärjestelijä - ihanat Mansku 71-77 asukkaat - ansaitsee jo päästä nauttimaan eläkepäiviä.

Lääkärinkadun alueen kohtalo ratkaistaan seuraavassa yleiskaavassa, jossa tarkastellaan myös Keskuspuiston rajoja. Mahdollista olisi tällöin kaavoittaa Lääkärinkadun varteen, jolloin Keskuspuiston rajat siirtyisivät idempään, ja samalla nyt kiisteltynä ollut 4 hehtaarin alue liitettäisiin Keskuspuistoon virallisesti, toisin sanoen kaupunki antaisi tässä aktivisteille periksi, ja myöntyisi siihen, että kiistanalainen alue liitettäisiin myös virallisesti Keskuspuistoon. Tämä päätetään Yleiskaavassa.

Lääkärinkadun varsi olisi huomattavasti pienempi paha kuin mennä metsään. Tosin tuolloin alueen idea muuttuisi kokonaan: kadun varteen ei saa millään kaupunkivilloja - sillä ne tarvitsivat omat pihat ollakseen villoja, eikä commons-tyyppisestä Keskuspuistosta voi tehdä yksityisiä pihoja - vaan niistä tulee väkisinkin tavanomaisia kerrostaloja. Ja tuossa suunnitelmassa tulisi ratkaista, mitä tehtäisiin alueen alle jäävälle Laakson sairaalan pysäköintialueelle, jota ei voi siirtää maan alle, kuten ei myöskään asuinalueen pysäköintialuetta, koska se on jo varattu väestönsuojalle. Yleiskaavatyön yhteydessä vielä pitää vaikuttaa valtuutettuihin.



 

 

 

Metsän joulurauha on peruttu

Jo 9 perättäisenä vuotena järjestettyä Metsän joulurauhaa ei tänä vuonna julisteta Helsingin Keskuspuistossa, Laakson kallioiden edessä terveyssyistä. Ensi vuonna yritetään taas uudestaan, osittain entisin ja osittain uusin voimin.

Uusia voimia tarvitaan, sillä moni aktiivijärjestelijä - ihanat Mansku 71-77 asukkaat - ansaitsee jo päästä nauttimaan eläkepäiviä. Toivottavasti vielä ensi vuonnakin paikalla nähdään alueen emeritus, agronomi Ikkala, melkein sata vuotta, Jussi Vapaasalo, Hyväriset ja monet, monet muut, rakkaat ja tutut kasvot.

Vaikka tänä vuonna emme kokoonnukaan yhdessä metsään, voimme olla rauhallisemmin mielin kuin kertaakaan sinä aikana kun perinnettä ollaan vietetty: Lääkärinkadun alue on poistettu viimeisimmästä kaavoituskatsauksesta, ja myöhemmin tutkitaan sen liittämistä viralliseen Keskuspuistoon. Vielä vahtimistamme kuitenkin vielä vaatii Lääkärinkadun varren kohtalo: siirtyykö tiivistetty spekulaatioalue vastapäätä Keuhkopolia, sairaalan parkkipaikan kohdalle?

En ole jäänyt pois tapahtumasta kuin kerran, ensimmäisenä Norjan-vuotenani 2007, ja joulutunnelmastani jää olennainen osa pois ilman tätä perinnettä joululauluineen, glögeineen ja pukkeineen. Kävinkin tänään viettämässä yhden miehen jouluhiljentymisen paikalla. Vein tuikun palamaan aamulla matkallani atk-kurssille Meilahteen, ja jos on Laakson kallioiden edusta muutenkin tuulinen, nyt tuuli sammutti liekin varmaankin melkein heti. Iltapäivällä kotimatkallani Meilahden sairaalasta, sytytin tuikun uudelleen. Joskaan se ei palaisi mittaansa loppuun, minun sydämessäni palaa ikuinen tuli. Keskuspuistossa.

Suomessakin on mafia

Asuessani vuosina 1999-2002 Museokadulla, vielä tuolloin toisinaan uskaltauduin asioimaan Stockalla. Lähestyessäni Kolmen sepän aukiota, kailottava miesääni kantoi pitkälle ylös Manskua: "Paavo Lipponen on yksi iso maaffia". No, tiedä tuosta. Mutta on Suomessa mafia, ja iso hän kyllä on. 

Katsoin eilen elokuvan "Vaalirahoittaja". Vaikka sen päähenkilö ei saanutkaan tuomiotaan vaalirahoituksesta, vaan liiketoiminnasta, jota myös vaalirahoituksella oli tarkoitus hyödyttää, dokumentti herätti ajatuksia.

Rahoitus on liiketoimintaa, ja liiketoiminnassa on kaksi osapuolta: myyjä ja ostaja. Miksi vain ostaja tuomittiin? 

Suomi on pieni maa, ja täällä on helppo joko suututtaa kaikki tai olla kaveri kaikkien kanssa. Lahjuksen, edunvalvonnan ja edustuksen ero voi joskus olla hiuksenhieno, tästähän on viitteitä entisen kotikaupunkini kaupunkisuunnittelutoimessakin. 

Ei vain päättäjiä, vaan myös äänestäjiä yritetään ostaa; tästäkin on viitteitä entisen kotikaupunkini kaupunkisuunnittelutoimessa, kun eräs demareita edustava kaupunginhallituksen jäsen yritti käydä kanssani kauppaa, tietäen, että olin itse tehnyt itsestäni Helsingin Keskuspuistoa puolustavan kansalaisliikkeen puhemiehen. Hän ehdotti kauppaa, jossa Lääkärinkadun varsi rakennettaisiin ja kaavoitussuunnitelmien alainen alue liitettäisiin varsinaiseen Keskuspuistoon. Näinhän on käymässäkin, ilman, että olisin - ilman mandaattia - antanut tällaiseen kaupankäyntiin lupaa, neuvottelussa, jonka tämä henkilö - toivottavasti - kävi ilman mandaattia.

On minulla vieläkin hänen puhelinnumeronsa, vaikken enää asu Helsingissä. Kaveriniko? No ei. Jotain kuitenkin kertonee systeemistä, ja Demareista, että tämä tyyppi on demareiden hyvis.

Mitä Helsingin Keskuspuistolle pitäisi tehdä?

Hesarin www-sivulla kysyttiin Keskuspuiston 100-vuotisjuhlan kunniaksi mielipiteitä Keskuspuistosta. Alla omani, jonka lähetin Hesariin. Kyselyyn pääsee klikkaamalla bloggauksen otsikkoa.


Millainen Keskuspuiston pitäisi tulevaisuudessa olla?

Sen pohjalle tulisi perustaa kansallinen kaupunkipuisto, ja siihen tulisi liittää reuna-alueita, jotka eivät nyt kuulu viralliseen Keskuspuistoon, kuten Lääkärinkadun alue. Keskuspuisto tarvitsee erikoisstatuksen - kuten New Yorkin Keskuspuisto, mutta ainutlaatuista siinä on metsä, joka ulottuu kantakaupunkiin. Sellaista en tiedä olevan muissa metropoleissa. Norjassa on ymmärretty suojata kaupunkia kiertävä Oslomarkan ulkoilumetsäalue erikoislainsäädännöllä, ja kaikki poliittiset ryhmittymät ovat sen statuksesta yksimielisiä. Myös Helsingissä soisi ymmärrettävän kaupunkimetsän ainutlaatuisuus lähiluonnon ja virkistyksen aarreaittana.

Mikä sinulle on Keskuspuistossa tärkeää?

Ulkoilureitistö, joka yhdistää kantakaupungin muuhun Suomeen. Lisäksi Keskuspuisto tarjoaa erinomaisia sienestys- ja suunnistusmaastoja, kosketuksen metsään kaupunkilaisille.

Missä itse liikut Keskuspuistossa? Mitä teet silloin?

Nykyään asun Porvoossa, josta käsin tulen toisinaan varta vasten lenkkeilemään Keskuspuistoon. Aiemmin se oli päivittäinen työmatkapyöräilyreittini ja juoksumaastoni. Nykyiset reitistöni sijoittuvat Maunula-Pirkkola-Paloheinä -välille. Toisinaan osallistun Pääkaupunkijuoksuun. Vuosittain osallistuin Laakson kallioiden edessä, Lääkärinkadun alueella Metsän joulurauhan julistukseen, perinteeseen, jota olen ollut aloittamassa joka aloittaa ainakin minun jouluni.

Yleiskaava ratkaisee Keskuspuiston kohtalon

Vuorovaikutussuunnittelija J-P Turuselta tiedusteltuani, missä Lääkärinkadun alueen suunnittelussa mennään, sen poistuttua Kaavoituskatsauksesta, eikä KSV:n sivuilta löytynyt mitään alueeseen tai alueen suunnittelusta vastanneeseen arkkitehti Janne Prokkolaan viittaavaa, Turunen kertoi, että alueen kohtalo ratkaistaan seuraavassa yleiskaavassa, jossa tarkastellaan myös Keskuspuiston rajoja. Mahdollista olisi tällöin kaavoittaa Lääkärinkadun varteen, jolloin Keskuspuiston rajat siirtyisivät idempään, ja samalla Turusen mukaan nyt kiisteltynä ollut 4 hehtaarin alue liitettäisiin Keskuspuistoon virallisesti, toisin sanoen kaupunki antaisi tässä aktivisteille periksi, ja myöntyisi siihen, että kiistanalainen alue liitettäisiin myös virallisesti Keskuspuistoon. Tämä päätetään Yleiskaavassa. Tavoite on, että Yleiskaava tulisi uuden valtuuston päätettäväksi vuoden 2016 aikana. 

Olen toiveikas. Lääkärinkadun varsi olisi huomattavasti pienempi paha kuin mennä metsään. Tosin tuolloin alueen idea muuttuisi kokonaan: kadun varteen ei saa millään kaupunkivilloja - sillä ne tarvitsivat omat pihat ollakseen villoja, eikä commons-tyyppisestä Keskuspuistosta voi tehdä yksityisiä pihoja - vaan niistä tulee väkisinkin tavanomaisia kerrostaloja. Ja tuossa suunnitelmassa tulisi ratkaista, mitä tehtäisiin alueen alle jäävälle Laakson sairaalan pysäköintialueelle, jota ei voi siirtää maan alle, kuten ei myöskään asuinalueen pysäköintialuetta, koska se on jo varattu väestönsuojalle. Yleiskaavatyön yhteydessä vielä pitää vaikuttaa valtuutettuihin, joten ihan kokonaan aktivismia ei vielä voi jättää! 

Näkymä Lääkärinkadun suunnasta Keskuspuistoon myöhemmin virallisesti liitettävien kallioiden suuntaan.

Vähän matkaa edellisestä paikasta itään päin. Tähänkö tulisi kerrostaloja?

Mahdollinen kerrostaloalue taitaisi alkaa suunnilleen tästä, kadun vastakkaiselta puolelta (tässä kuvassa oikealla etualalla).

Keskuspuisto on pelastettu

Asuessani Talinrannassa päätin kerran lähteä lenkilläni Keskuspuistoon asti. Lönkyttelin ylös pitkää Paciuksenkadun mäkeä, Töölöntullin kautta Lääkärinkatua ylös. Kun käännyin siltä Urheilukadulta alkavalle polulle, josta Keskuspuisto alkaa, näin ensimmäisessä mutkassa olevaan puuhun kiinnitetyn aanelosen, jossa kerrottiin, että alueelle suunnitellaan luksuspienkerrostaloalueen, nk. "kaupunkivillojen" rakentamista.

Minulle Keskuspuisto on jo tuolloin niin rakas, että kauhistuneena otin yhteyttä Kaupunkisuunnitteluvirastoon, josta minut kutsuttiin tiedotustilaisuuteen Meilahden kouluun, jonka täydessä juhlasalissa laitoin toisen aanelosen kiertämään. Siitä tuli sähköpostilista, jonka pohjalle muotoutui Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -liike.

Taistelu ei toki tästä alkanut, mutta minun taisteluni alkoi, kesällä 2005. Nyt toukokuussa 2014, lähes 9 vuotta myöhemmin, se on loppu.

Porvoolaisena en enää saa kotiini Helsingin kaavoituskatsausta, mutta onneksi kokoomuslainen kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Matti Niiranen laittoi linkin, jota pitkin sen saattoi lukea sähköisesti.

Se lappu oli sinne puuhun ilmestynyt, koska joku asukas oli nähnyt suunnitelman Kaavoituskatsauksesta 2005. Kaikki nämä vuodet Lääkärinkadun suunnitelma oli sinnikkäästi pysytellyt Kaavoituskatsauksessa. Nyt ei enää: se oli kadonnut sieltä pois. Haihtunut. Puff.

Olen yhdeksän vuoden aikana kulkenut pitkän kierroksen, johon on mahtunut kaksi perhettä, Oslo, Porvoo, vihreää politiikkaa, jatko-opiskelua ja itsensä kadottamista ja taas sitten löytämistä. Olen opetellut myös puhumaan julkisesti, kantavalla äänellä ja jännittämättä. Koko ajan kuitenkin Keskuspuisto on seurannut mukana uskollisimpana matkakumppaninani.

Siitä aanelosesta lähti yhdeksän vuotta sitten liikkeelle lumivyöry, joka johti politiikkaan mukaan lähtemiseen, toistaiseksi piilotettujen jatko-opiskelujen aloittamiseen ja ainakin yhteen työpaikkaan. Itse asiassa suurin osa mielekkäästä tekemisestäni viimeisen yhdeksän vuoden aikana on poikinut tästä aanelosesta.

Olen oppinut matkan varrella todella paljon päätöksenteon koneistoista, terveys- ja ulkoilmajärjestöistä, ja siitä, että kun ihmiset todella uskovat asiaansa, kaikki on mahdollista. Olen oppinut uskosta, kiitollisuudesta ja siitä, miten on mahdollista jopa uhrata ystävyyssuhteitaan periaatteiden takia. Onneksi minä en ole menettänyt ystäviä, vaan saanut niitä lisää.

Joissakin työhaastatteluissa minulta on kysytty, mikä on merkittävin saavutukseni. Tästä eteenpäin se on helppo sanoa: Keskuspuiston pelastaminen. Ei yksi ihminen sitä olisi voinut tehdä, vaikka sellaistakin kulttia alueella on yritetty joskus rakentaa. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille kanssa-aktivisteilleni: Jussille, Kirsikalle, Juhalle, Armille, kahdelle Matille, Hannulle, Raimolle, Saaralle, Anna-Leenalle, Eerolle ja monille, joiden nimeä en nyt tähän hätään heti muista ja tietenkin agronomi Ikkalalle, jota ilman meillä ei enää olisi koko puistoa, vaan Keskuspuisto alkaisi varmaankin jostakin Ruskeasuon tienoilta.

Tällä alueella on koettu paljon: osallistumisen ja yhteiseen asiaan uskomisen riemusta, päättyvän, yksipuolisen rakkauden epätoivoon, ja suurimpaan mahdolliseen hartauteen, sen kirkon äärellä, jota minä tunnustan. Metsän.

Näille poluille minä aina palaan. Mieleni rauhoittuu aina siellä, sillä täällä olen kotonani, riippumatta siitä, missä asun. Olen onnellinen siitä, että nyt voin olla rauhallisin mielin. Keskuspuisto pelastui, jatkossakin on mahdollista päästä kantakaupungista saumattomasti metsään ja edelleenkin on mahdollista juosta, kävellä, hiihtää ja pyöräillä kantakaupunkiin saakka. Siinä mielessä Helsinki on ainutlaatuinen, ja onneksi pysyykin sellaisena.

Vaikka aktiivinen Keskuspuiston puolustaminen saakin nyt loppua, ainakin noilla Laakson kulmilla, jotka ovat käyneet minulle niin rakkaiksi, samoin kuin kaikki ne ihmiset, joihin olen vuosien aikana aina uudestaan törmännyt erilaisissa järjestämisessämme puistotapahtumissa, niin aina minä palaan Keskuspuistoon.

Metsän joulurauhaa Keskuspuistossa

Metsän joulurauhaa hiljennyttiin viettämään Laaksossa nyt 9. kerran peräkkäin. Tilaisuuteen toi terveisensä Suomen luonnonsuojeluliiton Risto Sulkava, joka totesi, että vaikka Keskuspuisto onkin uudessa yleiskaavassa suhteellisen hyvin suojattu, niin sitä valitettavasti kuitenkin reunoilta nakerretaan. Tästä esimerkkinä Keskuspuiston puolesta ry:n Martti Manu kertoi, että nykyistä maaliikennekeskusta vastapäätä Maunulaan on suunniteltu rakentamista, Keskuspuistoon. Lisäksi Kuninkaantammen asuinalue kaventaa Keskuspuistoa sen pohjoisimmasta päästä, ja Jokeri II -poikittaislinjan tunnelityöt ovat aiheuttaneet ennakoitua suurempaa tuhoa Paloheinä-Pitkäkoski -välillä.

Manu kertoi Lääkärinkadun kaavoitustilanteen nykyvaiheista sen verran, että aivan tuoreen suunnittelukilpailun voittaneessa ehdotuksessa rakennuksia tulisi kaksi riviä, 2-3 kerroksisia pienkerrostaloja Lääkärinkadun varteen. Suunnitelmaan voi tutustua lisää Narinkkatorin jatkuvassa kaupunkisuunnittelunäyttelyssä.

Tilaisuuden ovella pikkulinnut lauloivat, että Tuck-munkki oli tällä kertaa estynyt saapumasta tilaisuuteen, hän on toipumassa läheisessä Laakson sairaalassa kaatumisonnettomuudesta. Tuck-munkki oli vannonut, että hän aikoo käyttää jatkossa stepperiä ja lupauksensa mukaisesti voimistella entistäkin enemmän, jahka pääsee kunnolla jalkeillensa.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeen grand old man, puistotaistelun aloittaja, Keskuspuiston tervaskanto, agrologi Vilho Ikkala nähtiin laulavassa juhlayleisössä tututtuun tapaan, vaihtamassa tietoja Risto Sulkavan kanssa. Muutenkin oli hienoa nähdä taas kerran jo tutuiksi muodostuneita, alueen rakkaita asukkaita. 

Ensi vuonna on sitten 10.kerta. Toivottavasti silloin saadaan kauan odotettuja ilouutisia, joissa koko kaavasuunnitelmasta oltaisiin luovuttu!

Joulun tähti nähtiin lumettoman Keskuspuiston yllä.

9. Metsän joulutapahtuma Keskuspuistossa tiistaina 17.12.

Helsingin Keskuspuistossa, aivan Laakson sairaalan pohjoispuolella, Urheilukadusta pohjoiseen lähtevän polun varrella olevilla kallioilla rauhoitutaan viettämään joulua jo 9. peräkkäisen kerran ensi tiistaina, 17.12. kello 18. Itse olen jäänyt tuosta oman jouluni tärkeimmästä yksittäisestä perinteestä vain kahdesti, 2007 ja 2009 ollessani Norjassa.

Perinteinen Metsän joulutapahtuma järjestetään Helsingin Keskuspuistossa Lääkärinkadun varrella Mannerheimintie 71:n takana.

Järjestäjinä Helsingin Keskuspuiston puolesta ry., Meilahden seurakunta ja vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta.

Myös joulupukki piipahtaa. Vapaa pääsy.



TAUSTATIETOJA

Kaupunkisuunnitteluvirastolta on hankkeen keskeneräisyyden vuoksi hyvin vaikea saada selkeää kuvaa Lääkärinkadun alueen rakennushankkeen nykytilanteesta.
 
Näin on kuitenkin ollut koko ajan vuoden 2005 jälkeen: ratkaisu on aina lykkääntynyt. Rakentamisen painopisteen on kuitenkin jo jonkin aikaan kerrottu siirtyneen kohti Lääkärinkadun itäpäätä.

Metsän joulutapahtumassa on joulunviettoon valmistautumisen lisäksi siis kyse kaupunkisuunnitteluviraston aikomuksesta rakentaa korkeatasoisia kovan rahan kerrostaloja, ns. kaupunkivilloja - Lääkärinkadun ja Mannerheimintie 71 - 79:n rajaamalle alueelle. Suunnitelmaa on kansalaisten kiivaan vastustuksen vuoksi supistettu, mutta se on edelleen voimassa ja sisältyy vuoden 2012 kaavoituskatsaukseen.

Poliitikot ja virkamiehet ovat puheissa, kirjoituksissa ja lausunnoissa jatkuvasti tähdentäneet Keskuspuiston merkitystä ja "pyhyyttä", mutta silti puistoa on jatkuvasti nakerrettu. Taistelu puiston suojelemiseksi onkin jatkunut 35 vuotta.

Lääkärinkadun puiston suojelun alullepanija ja Grand Old Man agronomi Vilho Ikkala huomasi vuonna 1968, että metsään on ilmestynyt rakentamiseen viittaavia mittakeppejä. Hän kiiruhti kaupunkisuunnitteluvirastoon ottamaan selvää, mistä oli kyse. Ikkala sai kahdelta masentuneen oloiselta naisarkkitehdiltä kuulla, että että asia oli otettu pois alueen omalta aluearkkitehdiltä ja että alueelta oli varattu tontit Sairaanhoito-opistolle ja Syöpäsäätiön sairaalalle.

Lehdistö puuttui peliin

Ikkala ja muut hankkeen vastustajat ottivat yhteyttä Helsingin Sanomien asuntopoliittiseen toimittajaan Kyösti Reunaseen, ja jo seuraavana päivänä HS julkaisi näyttävästi kuvin ja kaavapiirroksen pääuutissivullaan uutisen ”Keskuspuiston lohkominen alkaa kiertotietä” kertoen: ”Hankkeet aloittavat samalla taas Keskuspuiston laajamittaisen kaventamisen 100-200 metrin levyiseksi käytäväksi”Helsingin ”keuhkoiksi” sanottu Keskuspuisto puristuu yleiskaavatason suunnitelmien mukaan mitättömäksi puistokäytäväksi.” Myös muut lehdet tuomitsivat suunnitelman..

Myöhempien tapahtumien valossa näyttää kuitenkin siltä, ettei tonttien varaaminen sairaanhoito-opistolle ja sairaalalle ollukaan varausten todellinen tarkoitus, sillä kummastakin hankkeesta luovuttiin tarpeettomina. Varaukset pidettiin kuitenkin vuosikausia voimassa sillä seurauksella, ettei alue päässyt mukaan Keskuspuiston osayleiskaavaan ja sen antamaan suojaan rakenamislta. (Voi kysyä, käytetäänköhän tällaista menettelyä tietoisesti ja taktisesti muissakin kysymyksissä.)
 
Kaupunginvaltuutetuillekin kerrottiin, että alueelle voi rakentaa, koska ei se kuulu suojeltavaan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun aluetta on kuitenkin tähän asti aina pidetty -- ja pidetään yleisesti edelleen -- Keskuspuiston osana.
 
Lääkärinkadun alueen suojelemiseksi alueelle hyväksyttiin tosin puistoasemakaava, mikä ei kuitenkaan näytä hillinneen rakentamisaikeita. Erään luonnonsuojeluasiantuntijan mukaan kyse onkin poliittisesta arvovallasta eikä niinkään järkevästä rakennuspolitiikasta.

Suurimpia rakentamisen esteitä ovat asukkaiden valveutuneisuuden ohella olleet yllättäen alueella kasvava erittäin harvinainen lehtonata-kasvi sekä arvokkaat puut.

Lääkärinkadun alue sijaitsee tärkeällä paikalla: se on Keskuspuiston portti, josta pääsee ratikka- ja bussipysäkiltä helpoimmin puiston laajaan metsäluontoon ja suosittujen ulkoiluväylien varrelle suuresta osasta kantakaupunkia kuten esimerkiksi Katajanokalta. Eräs puolen kilometrin päässä Metsätapahtuma-paikalta asuva nainen kertoi jo pari vuotta sitten aloittavansa nykyisin joulunvieton juuri tästä Metsän joulutapahtumasta.
 
Vanhusten liikuntamahdollisuuksista huolestunut Meilahden kirkkovaltuusto asettui muutama vuosi sitten vastustamaan puistoon rakentamista. Koululaisia ulkoilee puistossa jatkuvasti.

Bertel Jungin esikuvana Helsingin Keskuspuistolle oli New Yorkin Keskuspuisto, Central Park, jossa tällainen rakennushanke ei varmasti tulisi kuuloonkaan. Erikoista on että idean toivat tänne -- samoin Yhdysvalloista -- ylimetsänhoitaja Eero Hyvärinen ja rouva Anna-Leena Hyvärinen osallistuttuaan joulurauhan julistamiseen jättimännikössä mantereen toisella laidalla Kaliforniassa.
 
Lääkärinkadun puiston suojelemiseksi perustettu vapaa kansalaisten yhteenliittymä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta järjesti ensimmäinen suojelutilaisuuteensa syksyllä 2005 kohta sen jälkeen kun kaupunkisuunnitteluvirasto oli alustavasti esitellyt rakennushankkeen. Asukkaat tyrmäsivät rakentamisen, mutta siitä huolimatta kaupunkisuunnittelulautakunta antoi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien enemmistöäänin arkkitehdeille luvan jatkaa suunnitelman eteenpäinviemistä.

Ensimmäinen Metsän joulutapahtuma, nimeltä Metsän joulurauhan julistaminen järjestettiin myös vuonna 2005, ja sen jälkeen niitä on järjestetty vuosittain. Syksyisin on järjestetty myös puiston suojelupäiviä tilanteen mukaan.

Soihtu kutsuu Keskuspuistoon. Tästä se alkaa.

Järjestäjiä hetken ennen h-hetkeä. Kohta tulevat glögi, mehu, piparit ja pastori.

Näkymä tapahtumapaikalta Urheilukadun suuntaan.

Kauneimmat joululaulut täyttivät viime vuonna 40 vuotta. Täällä niitä laulettiin 8.kerran. Kuvat ovat viime jouluisesta tilaisuudesta.

Keskuspuistoon sytytetään tulet joulutapahtuman ajaksi. Keskuspuiston ystävien sieluissa palaa ikuinen tuli, joka ei sammu.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

Viestin välitti Tuck-munkki.