Hallituksen äänettömät yhtiömiehet

Kun hallitus perui eläkkeensaajien asumistukileikkauksensa, alkoi perussuomalaisia hiiviskellä esiin piiloistaan, joissa he olivatkin piileskelleet jo hallituksen nimeämisestä. Oikeastaan ainut asia, joka on saanut heitä tähän asti muistamaan oman olemassaolonsa, on ollut maahanmuuton silmitön vastustaminen.

Käsi sydämellä, kuka muisti peruspalveluministerin nimen, tai edes tiesi sen? Nyt minäkin tiedän. Hänen nimensä on Hanna Mäntylä, ja hän piti em. päätöstä torjuntavoittona. Samoin teki myös Timo Soini, hänen puolueensa puheenjohtaja, vaikka ei kyse olekaan suoranaisesti ulkomaanpoliittisesta asiasta.

Niin kova hinku on koettaa kerätä irtopisteitä sen pienen kansan puolustajina, jonka äänet kelpasivat vielä ennen vaalia. Vaikka Perussuomalaisilla ei ollut päätöksen perumisen kanssa osaa eikä arpaa, sillä ilman oppositiota päätös oltaisiin taputeltu kaikessa hiljaisuudessa. Niin kova hinku Perussuomalaisilla on nimittäin pysyä hallitusvallassa sitä kerran maistettuaan, että heille käy kaikki.

Perussuomalaiset ovat hallituksen äänettömiä yhtiömiehiä. Heille on hallituksessa myönnetty läsnäolo-oikeus. Puheoikeuttaan he käyttävät silloin kun sattuvat muistamaan, ja äänivaltaa heillä ei ole.

Nyt selvisi syy hallituksen vatulointiin

Tai pitäisikö sitä sanoa sipilöinniksi, sitä, että ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan. Ensin tehdään päätösesitys tunteella, vaikutuksista piittaamatta ja asiantuntijoita kuuntelematta. Ja vasta kun käy ilmeiseksi, että kansan tuomio on niin armoton, että tästä eivät hallituspuolueet ehjin nahoin kävele kun aikanaan hallituksesta kävelevät - ja että tämä hetki saattaisi olla yllättävänkin äkkiä - sitten peruvat päätöksensä. Näin on nyt käynyt työajanpidennyksen kanssa, sitten niin sattui eläkkeensaajien asumistuelle, ja seuraavaksi perunevat ensimmäisen päivän sairauskarenssin.

Ei kyse ole välttämättä äkkiväärästä, mutkatsuoriksivetävästä pohjalaisinsinööriydestä. Ehkä ovat herrat ovelampia kuin luulemme: kun ensin esiintyy roistona ja sitten antaakin periksi, voi joku nöyrrytetty luulla erehtymään Juha Sipilää Robin Hoodiksi ja näitä muita Sherwoodin iloisiksi veikoiksi. Timo Soini olisi sitten tässä katsannossa Tuck-munkki, ja Alexander Stubb pikku-John, jota luullaan pieneksi ja harmittomaksi, mutta todellisuudessa kyse onkin todellisesta voimamiehestä, miekalla kurittajasta vailla vertaa.

Mutta eivät he mitään iloisia veikkoja ole. Kyse on retorisesta sumutuksesta: ensin otetaan ja sitten vähän annetaan takaisin, tai ollaan ottamatta niin paljoa. Vai onko maamme sittenkin johdettu äkkipikaistuksissaan, ex tempore -päätöksillä, sen kummemmin miettimättä?

Lapsilisä on vain toimeentulevien subjektiivinen oikeus

Moni luulee, että lapsilisä olisi lapselle korvamerkattua, suojeltua ja subjektiivista tuloa. Kyllä se onkin, mutta ei niille, joiden vanhemmat ovat niin hyväkkäitä, että eivät tule toimeen palkallaan. Tämä ei koske vain peruspäivärahalla eläviä työttömiä, vaan asian tietävät myös esimerkiksi pääkaupunkiseudulla elävät siivoojat ja monet muut pienipalkkaiset, joiden euro ei riitä, vaan sitä pitää venyttää ensin asumistuella, sitten täydentävällä toimeentulotuella.

Onko lasten vika, jos heidän vanhempansa sattuvat asumaan paikassa, jossa heidän vanhempiensa palkkatulot eivät riitä kattamaan asumista? Tai: onko lasten vika, jos heidän vanhempansa eivät saa muuta työtä kuin jotakin sellaista, jota työnantajien edustajat eivät katso niin kovin (itseis)arvokkaaksi. Tai onko lapsien vika, jos heidän vanhempiensa tekemän työn tuottoa ei osata mitata? Siivoojat, lastentarhanhoitajat, myyjät noin esimerkiksi.

Näiden lasten vanhemmat sattuvat työskentelemään aloilla, jotka mahdollistavat toisten tulostenteon. Oikeastaan elämän, sillä mitä tulisi konsultoinnista tai markkinoinnista, jos edellisen viikon biojätteet kävelisivät ovella vastaan, ja lapset pitäisi ottaa mukaan töihin kun kukaan ei heistä huolehdi. Lisäksi näiden lasten vanhemmat sattuvat vielä huolehtimaan omistakin lapsistaan, joten he ovat todellisia (arjen) sankareita.

Ei tätä sankaruutta kuitenkaan huomaa tilipussista. Päinvastoin siitä rankaistaan, perimällä lapsilisää vastaava osuus toimeentulotuesta.  Tulee mieleeni muutaman vuoden takainen kokoomusnuoren lapsahdus, jonka mukaan huonomman ihmisaineksen ei tulisi lisääntyä.

Subjektiiviset oikeudet eivät siis kuulu kaikille. Köyhimmille ei mitään, eikä tästä voi koskaan muistuttaa liikaa. Toki tämän tiesinkin, poikana sellaisella naisella, joka yritti elättää itseään milloin siivoojana, milloin kahvila-apulaisena, milloin muovisaumaajana Invalidiliiton työkeskuksessa, ja sosiaalipäivystyksen täydentävä toimeentulotuki oli säännöllisesti vieraanamme. Niin muodoin vieraili äitini tilillä myös lapsilisä, mutta vierailuksi tämä tahtoi jäädä.

Kiitos kahdesti subjektiivisen lapsilisän puolesta nälkälakkoillut Pekka Elonheimo muistuttamisesta, ja sitkeydestä! Kiitos myös kansanedustaja Katja Hänninen (Vas.), joka on nostanut asian lakialoitteeksi.

Ajaako hallitus eläkeläiset kadulle?

Kelassa pitkään työskennellyt tuttavani kommentoi seuraavasti hallitusohjelman kohtaa, jossa eläkkeensaajien asumistuki "harmonisoidaan" yleisen asumistuen kanssa. Käytännössä se tarkoittaa asumistuen pienenemistä jo muutenkin usein pienituloisella väestönosalla. Toki periaatteena tukimuotojen selkeyttäminen on hyvä, mutta hyvistä periaatteista pitäisi aina tehdä vaikutusten analyysi. Nyt sitä joko ei olla tehty, tai on tehty, sillä tässä hallitus tulee tosiasiallisesti säästämään, kun kaikista ei kuitenkaan ole hakemaan täydentävää toimeentulotukea esimerkiksi siksi, että eivät jaksa, tiedä tai osaa. Monilla toimeentulotuen hakemiseen liittyy myös häpeää.

Kela-kaverini mukaan:

"Eläkkeensaajien asumistuen ja yleisen asumistuen yhdistämisessä on paljon hyviä puolia, joita ei ole tuotu riittävän selkeästi esiin. 1. Oikeudenmukaisuus: eläkkeet ovat tuloina samalla viivalla kuin palkkatulot sekä muut sosiaalietuudet kuten esim. työttömyysturva. 2. Sosiaaliturvan selkeyttäminen: yksi merkittävä etuusmuoto vähemmän. 3. Valtionhallinnon tehostaminen: vapauttaa merkittävästi Kelan resursseja muihin tehtäviin 4. Säästöt: suorissa etuusmenoissa ei tule suurta säästöä, koska vaikutukset ovat pieniä yksittäisten tuensaajien etuussummiin, joissain tapauksissa toimeentulotukimenot saattavat lisääntyä. Valitettavasti poliittinen keskustelu näyttää pyörivän viimeisen kohdan ympärillä ja sekin vahvasti väritettynä. Vasemmisto ja Vihreät ovat nostaneet "tikun nokkaan" ääritapaukset, joissa jonkun tuloihin nähden ylikalliissa asunnossa asuvan eläkeläisen asumistuki saattaa laskea 40-50 e/kk. Voidaan ihan aihellisesti kysyä, miksi 800 euron bruttoeläkkeellä olevan eläkeläisen pitäisi voida asua yhteiskunnan kustannuksella samanhintaisessa vuokra-asunnossa?" 

Asumistuen lasku voi ehkä näyttää pieneltä, mutta kyllä se viisikin kymppiä voi katkaista kamelin selän. Enkä ymmärrä väitettä 2. Se, mitä selkeydessä ehkä voitetaan, hävitään byrokratiassa, jos vähenevä asumistuki haetaan toimeentulotukena. Tässä todennäköisesti säästetään hieman, sillä aina on niitä, jotka eivät osaa tai jaksa hakea. Ja väitteeseen 3: toimeentulotuki siirtyy Kelalle, joten vapauttaa asumistukitehtävistä toimeentulotukitehtäviin. Joita tulee tämän uudistuksen myötä lisää, kun pienentyvä asumistuki pitää kompensoida täydentävällä toimeentulotuella.

Jos toteaa, että pienellä eläkkeellä asuvan ei pitäisi asua kalliissa vuokra-asunnossa, mikä sitten on vaihtoehto? Missä he asuvat, jos heillä ei ole omaa asuntoa säästettynä? Kuinka vuokratasoa lasketaan? Onko kohtuullista tehdä eläkkeensaajista kohtuuttoman vuokratason sijaiskärsijöitä, tai peräti syntipukkeja? 

Toinen ystäväni vielä esitti aiheellisen lisähuomautuksen: miten ihmeessä voi väittää, että eläkkeet olisivat tuloina samalla viivalla palkkatulojen kanssa, kun eiväthän ne sitä ole. Tämä näkyy verotuksessa: eläkkeitä verotetaan pieniä palkkatuloja enemmän, joten eläkeläiset ovat jo ilman heidän asemansa heikennystäkin samatuloisia palkansaajia heikommassa asemassa. 

Lapsilisän voisi ehkä porrastaa

Lapsilisän sanotaan olevan lapselle korvamerkittyä tuloa. Tämä on kuitenkin silkkaa teoriaa, sillä sehän maksetaan jomman kumman vanhemman tilille. Pienituloisillahan se mennee perheen yleiseen kassaan, ja se ei ole pohjaton, pikemminkin kukkarossa on reikä, ja suurituloisemmilla se rahastoitaneen lapsen säästökassaan, ellei sitten sillä tilkitä yli varojen eläneen tai konkurssin tehneen vanhemman veneen eräytynyttä osamaksua.

Pitääkö sitä subventoida, että toisilla on aikuistuessaan säästettynä asunnon käsiraha? Omistusasumista tuetaan jo muutenkin korkovähennyksellä. Lapsilisä vain kasaa tuet samalle henkilölle, hyväosaisen lapselle, ja ylläpitää luokkayhteiskuntaa. Miksei lapsilisä voisi olla, kuten asumistukikin, tulosidonnainen? (asumistuki on lisäksi menosidonnainen, mihin liittyy ongelmansa. Se osaltaan pitänee vuokratason niin korkeana, ettei siitä ilman asumistukea selviä).

Jos joku huomauttaisi, että on kyseenalaista erikseen kannustaa huonommaksi sanottua ainesta lisääntymään, niin ei siitä kannata olla huolissaan. Kyllä vuoristoneuvoksetkin lisääntyvät ilman tätä kannustinta, eikä sillä 96 eurolla oikein saa kuin kuukauden äidinmaidonvastikkeet. Jos kerran halutaan säästää aiheettomista tuista, niin lapsilisä voisi olla progressiivinen, ja sen verottaa kotitalouden aikuisten tuloissa pois. Tämä olisi yksinhuoltajille suhteellisesti erityisen suuri helpotus.