Elinvoimalla ei ole vaatteita

Kilpailukyky oli kaikenläpäisevä muotitermi sellaiset 15-20 vuotta sitten. Nyt sen tilalle on tullut elinvoima. Kotikaupungissani Porvoossa on elinvoimalautakunta, ja vähän väliä myllättävään aluehallintoon on ELY- (Elinkeino-, Liikenne- ja Ympäristö)keskusten tilalle tullut elinvoimakeskuksia, jollainen nimi on vielä häpeämättömämpi kuin edeltäjänsä, jossa ympäristö sentään oli mainittu, tosin viimesijaisena. 

Muotitermeillä voidaan perustella kaikki, vaikka kun koettaa googlata käsitteen määritelmää, se myönnetään vaikeasti määriteltäväksi. Miksi sitä sitten käytetään, vaikka yleensä käsitteen sisältöä ei edes yritetä määritellä, ja kuitenkin oletetaan, että kaikki tietävät edes suunnilleen, mistä on kysymys? Kuntaliitto sortuu tähän oikein esimerkillisesti.

Elinvoima on kuin keisarin uudet vaatteet: harva uskaltaa kyseenalaistaa termin käytön, koska hän leimautuu muuten jarruänkyräksi, joka vastustaa kehitystä, edistystä, kasvua. Vaikka juuri kaikki se pitäisi kyseenalaistaa; käsitteen viljelijät käyttäytyvät kuin eivät olisi kuulleetkaan esimerkiksi luontokadosta tai ylikulutuspäivästä, joka saavutetaan maailmanlaajuisesti jo kesälomakaudella ja meillä etuoikeutetussa Pohjolassa jo keskellä kevättä. 

Populistit, porvareiden hyödyllisiä idiootteja

Jotkut ovat ilkamoineet sosiaalisessa mediassa jakamalla tällaista kuvaa.

Kysyisin, haluavatko nämä tämän kuvan jakajat kehnosti valmisteltuja lakeja, sellaisia kuin aktiivimalli, jolle ei ehditty tekemään - tai haluttu tehdä - kunnollista vaikutusarviointia. Ei ehditty, tai haluttu, koska kunnollisten avustajien sijaan kuunneltiin EK:n lobbareita.

Mitä vähemmän ministerien tukena on avustajia, sitä enemmän he ovat lobbaajien armoilla. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että yhä pahemmin ne, joiden pitäisi tulla kuulluiksi ja joiden tilannetta lainsäädännöllisin keinoin pitäisi parantaa, jäävät jalkoihin tai peräti unohdetuiksi. Nimittäin päätöksentekoon liittyy sellainen paradoksi, että ne, jotka ovat jo muutenkin saaneet etunsa ajettua, huolehtivat vastedeskin, että niitä kuunnellaan. Siis nämä Autoliitot, MTK:t, Veronmaksajien keskusliitot, Suomen Yrittäjät ja Elinkeinoelämän keskusliitot.

Jos siis haluaa huonosti valmisteltuja lakeja, niin kaikin mokomin sitten vaan kauhistelemaan sitä, kuinka 11 miljoonaa humpsahtaa lakien valmistelutyöhön. Se on huomattavasti vähemmän kuin mitä esimerkiksi kunnat menettivät KiKy:n vaikutuksesta; pelkästään vuonna 2018 115 miljoonaa Kuntaliiton mukaan. Vaikka olisikin kapinoinut esivaltaa kohtaan haistattelemalla koulun matikantunneilla, niin nähnee, kumpi näistä summista on isompi.

Jos siis haluaa kiinnittää huomiota tällaiseen epäkohtaan kuin että lainvalmistelutyöhön satsataan 10% KiKy-sopimuksessa kunnilta leikatuista rahoista, samalla tulee halunneeksi yhteiskuntamme vähäväkisten, äänettömien, näkymättömien ja vähäosaisten polkemista ja heidän työntämistään vieläkin tukevammin marginaaliin. Tämä on taas sitä oman oksan tai peräti jalan sahaamista, mutta kai se on kansalaisoikeus näinä pölhöpopulismin aikoina, jolloin yhä useammalla oma ajattelu korvautuu vain meemien jakamisella.

Mutta tätähän viime hallituksen vakiintuneet porvaripuolueet juuri halusivatkin, tai siis heidän kuiskaajansa eli nämä lobbarit. Huomion kääntämistä täysin epäolennaisiin asioihin. Populistit ovat porvareiden hyödyllisiä idiootteja.

Jotta en pahoittaisi näiden idioottien mieltä, niin idiootti tarkoittaa henkilöä, joka ei Antiikin Kreikassa osallistunut päätöksentekoon ja yhteisten asioiden hoitamiseen. Antiikin merkityksessä idiootti voi olla monella muulla kentällä aivan pätevä toimija.