En ole törmännyt missään, edes naisvaltaisilla työpaikoillani - joita muuten ovat olleet kaikki kymmenet työpaikkani - edes naisvaltaisilla aloilla - joilla yleensä ollaan joustavampia perheiden erityistarpeille - siihen joidenkin sinkkuaktivistien herjaamaan käytäntöön, että perheelliset muka saisivat valita lomavuorot ensin, tarkoittaen lapsiperheitä, sillä perheitä on monenlaisia. Tämän tiedän yksinhuoltajaäidin poikana ja eronneena etäisänä oikein hyvin.
Tosin enpä ole lomalistoihin juuri missään törmännytkään, aivan muutamaa viimeisintä vuotta lukuunottamatta siksi, että perheettömänä pätkätyöläissinkkuna otin mikroskooppisen vähäiset lomani mieluummin rahana, koska tarvitsin rahaa kipeämmin kuin lomaa.
Lomillahan kuluu rahaa, etenkin lomamatkoilla, ja minä tarvitsin rahaa, jolla voi uusia esimerkiksi silmälasit tai ostaa uudet juoksukengät. Oli minulla joskus kesällä vapaatakin: sitä kutsuttiin työttömyydeksi pätkien välissä, in-between-jobs. Lomattomuuteni tai oma valintani ottaa lomat rahani ei kuitenkaan ollut perheellisten työkavereideni vika.
En siis osannut hirveästi pitää toisten etuoikeutta valita lomansa minään oikeudenmukaisuus- tai tasa-arvokysymyksenä, kun ensin olisi pitänyt sitä lomaa olla. Lomattomuus sinänsä olisi saattanut olla koettu oikeudenmukaisuus- tai tasa-arvo-ongelma, mutta se ei ole eikä ollut lapsiperheellisten vika. Moni sekoittaa vuosilomaoikeuden kesälomaoikeuteen. Vuosilomaa kertyy kaikille työehtosopimusten mukaisesti, mutta niistä ei käytännössä riitä kaikille pidettäviksi.
Nyt viimeistään perheellisenä etäisänä ymmärrän, miksi mahdollisesti positiivinen diskriminaatio lomalistojen draftausoikeuksissa saattaisi olla paikallaan, aivan samoin kuin NHL:ssä huonoin joukkue saa valita parhaat lupaukset ensin. Lapsettomat sentään voivat lomailla mutta monille lapsiperheille tämä on mahdotonta, koska vanhempien pitää limittää lomansa. Hyvä kun Poriin asti ehtivät viikonloppuna. Jos kyse olisi vain oikeudesta lähteä Thaimaahan tai edes Leville tiettynä
kalenteriajankohtana, niin ei se tietenkään ole mikään subjektiivinen
oikeus, joka nauttisi erityistä suojelua, mutta kyse on mahdollisuudesta
käyttää kesälomansa paitsi järkevästi, ylipäätään missään määrin
kohtuullisesti.
Kesäisin koulut ovat kiinni ja suurimmaksi osaksi päiväkoditkin, eikä lapsia voi koko kesäksi lykätä isovanhemmillekaan, jos näitä edes on. Kun nyt ihan huoltosuhteemmekin takia - toivottavasti edes joistakin lapsista tulee veronmaksajia ja hoitajiamme sitten joskus - yhteiskunnassamme lapsentekoa pidetään yleisesti tukemisen arvoisena pyrkimyksenä, tällöin lapsen vanhempien (jos heitä on useampi kuin yksi kpl) pitää limittää kesälomansa siten, että lapsi ylipäätään voi olla olemassa 12 kuukautta vuodessa ilman että rikkoo paikat ja itsensä, kun ei sitä mummolaa with lehmät, heinäpaalit, lehmisavut ja käpylehmät nyt enää ole. Ja kun ei lasta voi tämän perinteisen kesäleirin asemesta lykätä mihinkään ratsastus- tai adhd-leirillekään koko kesäksi, silloin lapsen vaan yksinkertaisesti pitää olla jossakin.
Tätähän sinkut ja lapsettomatkaan eivät välttämättä ymmärrä, koska lomia ei ole välttämättä tarvinnut sovitella ulkopuolisen maailman asettamien tosiasioiden kanssa, mitä nyt ehkä lentolippujen hintojen. En minäkään sitä muistanut, vaikka olenkin yksinhuoltajan lapsi, ja yksinhuoltajalla tämä ongelma - mihin lapset laitetaan koulujen ja päiväkotien kesälomilla - on vielä todellisempi kuin vähintään kahden aikuisen perheessä tai uusperheissä.
Nyt lapsiperheellisenäkin kuitenkin vielä muistan, että sinkkuna kaverit olivat perheeni. Vaikka sinkkuusvuoteni sijoittuivat voittopuolisesti edelliselle vuosituhannelle, ihan niin vanha vielä en ole, että olisivat vaellusvuodet alkaneet dementoitumaan. Olihan se kivaa joskus kavereiden kanssa lähteä kesällä jonnekin niin kauas kuin veneilemään Porvoon saaristoon, pitemmälle kun ei ehtinyt lomattomana, eikä perheettömänä yksinhuoltajan poikana osannut kaivatakaan.Yhtenä kesänä kävin Italiassakin, viikon varoitusajalla. Nostin opintolainat ja kytkintä.
Lapsia ei kenenkään ole pakko tehdä, eikä totisestikaan kannata jos ei tätä halua. Ei minullakaan ollut mitään kutsumusta asiaan vielä kymmenisenkään vuotta sitten, tukevasti neljännen elinvuosikymmeneni alussakaan. Ei kuitenkaan ole perheellisten vika, että toiset ovat perheettömiä tai lapsettomia ja
perheellisten ihmisten pitää pystyä sovittamaan aikataulunsa
puolisoidensa ja joskus vielä nykyisten puolisoidensa lisäksi entisten
puolisoidensa kanssa. Mutta tosiasia on, että Suomessa on lapsia, ja jonnekin heidät tulee kesäksi panna, ja mikäs sen näppärämpää kuin vanhemmilleen niin että saavat edes joskus viettää aikaa keskenään, lapset ja vanhemmat.
Niin että jos jossakin työpaikassani olisin törmännyt väitettyyn lapsiperheellisten etuajo-oikeuteen lomalistoilla, olisin kyllä hyväksynyt tämän. Jos positiivinen syrjintä hyväksytään muualla, miksei sitten täällä? Lapsiperheiden suosimisessa ei ole kyse ydinperhenormatiivisuuden tyranniasta, vaan suomalaisen yhteiskunnan tulevan kestokyvyn varmistamisesta, jota sitäpaitsi ei edes oman havaintoni mukaan tapahdu missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti