Johtava eurokriitikko Stubb

Paitsi keskenjäänyt sekundaarisosialisaationi (eli bile- eli tyttöjen kaipuuni), niin myös länsisuuntautuneisuus - tai Eurooppa-suuntautuneisuus - olivat keskeisiä syitä, miksi Kokoomusnuoret vetivät minua puoleensa 90-luvun alkuvuosina. Olin yksi niistä paristakymmenestä eurooppanuoresta, joiden lähetystö pioneereinä kävi keväällä 1991 haistelemassa EU-elimiä. Teimme aloitteen Ukkopuolueelle (eli Kansalliselle Kokoomukselle) EU-jäsenyyden hakemisesta, ja loppu on historiaa.

Jos Kokoomus oli eurooppalaisuuden esitaistelija Suomessa sellaisena aikana, jolloin asiasta ei vielä ollut "yleisistä syistä" sopivaa puhua (niistä samoista, joista pidetään armeijaa, jonne olin pian menossa), niin Keskusta teki kaikkensa jarruttaakseen. Heillä vaikuttivat paitsi farmareiden pelko tukiaistensa puolesta, myös pitkä kekkoslovakialainen perinne.

Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin, aika on kypsä omalle eurooppatilinpäätökselleni. Ei tullut ihan sitä, mitä tilattiin. Ilman viinejä maitokaupassa kyllä voin elää, mutta luvattu henkilöiden ja pääomien vapaa liikkuvuus ei ole laajentunut yleiseksi eurooppalaiseksi periaatteeksi. Esimerkiksi kodittomien romanikerjäläisten asema on häpeällinen, heillä ei ole ihmisoikeuksia oikein missään. Puhumattakaan Välimeren henkensä kaupalla ylittävistä, joita pallotellaan ei sulle, ei mulle -periaatteella.

Niin että rakkauteen on tullut ryppyjä, ja suomut ovat karisseet. En kuitenkaan ole valmis hylkäämään eurooppalaisuuden ideaa, mikä on tainnut käydä valtiovarainministeri Stubbin mielessä, hänhän kohteli kreikkalaisia kuten koulukiusaaja lunttaajaa, vaikka fuskaaminen oltiin tehty mahdolliseksi, eikä vain sitä, vaan vieläpä toivotettu tervetulleiksi klubiin. Taitaa olla Stubb panttivankina niin integraation entisille pääkriitikoille (pääministeripuolue) kuin nykyisillekin (ulkoministeripuolue).

Uuden Suomen jutun aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Kun suomalainen pankkiiri valitsi Kreikalle hallituksen

Sen vielä ymmärtää, että "elinkeinoelämä" valitsee Suomelle hallituksen ja sanelee sen ohjelman, mutta että suomalainen pankkiekonomisti luulee voivansa sanella toisen maan hallituksen, on minulle ennennäkemätöntä.

Näin kuitenkin tapahtuisi, mikäli Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju saisi tahtonsa läpi. Hänen mielestään ainut mahdollisuus pitää Kreikka Euroopan talousalueen jäsenenä olisi kansan kääntyminen Syrizaa vastaan. Taustalla lienee implisiittinen taustaoletus siitä, että Kreikka pitää saada siellä pysymään, keinolla millä hyvänsä. Kangasharjun mielestä uuden hallituksen ei pitäisi olla niin jyrkästi velkojien (eli pankkien) vaatimuksia vastaan kuin nykyisen.

Olen välttänyt ottamasta kantaa Kreikan (tai Euroopan legitimiteetin) kriisiin, mutta kun nyt viimeisen viiden vuoden aikana on lähinnä keskitytty pelastamaan Kreikan velkojien likviditeettiä, on vaikea nähdä, että Kangasharjuakaan kiinnostaisi mikään muu kuin pankkien vakavaraisuus. Siinä ovat kreikkalaisten hyvinvointi ja demokratian legitimiteetti sivuseikkoja.

Nordean asiakkaana sanoudun irti sellaisesta demokratiakäsityksestä, jossa pankkiirit valitsevat hallituksia.

Turun Sanomien jutun aiheesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.